Puolentoista miljardin kansalaisen pitäminen tarkassa kontrollissa vaatii isoja muskeleita, joita Kiina kasvattaa jatkuvasti. Sisäisen turvallisuuden budjetti on tällä hetkellä suurempi kuin puolustusbudjetti. Mellakantorjuntakalustojen ja vesitykkien lisäksi Kiina uskoo tietotekniikkaan ja massadataan.

Monilla länsimaalaisilla on aikansa elänyt käsitys siitä, että Kiina olisi teknologiassa meitä jäljessä. Tilanne tuntuu olevan päinvastoin. Kiinalaiset ovat maailman kärjessä muun muassa kasvojen tunnistuksen teknologiassa.

Kiina on saanut kyseenalaista mainetta kehittäessään sosiaalista pisteytysjärjestelmää. Muissakin maissa valvontakamerat tarkkailevat kansalaisia, mutta Kiina ei ole kunnostautunut ihmisoikeuksien saralla. Koska järjestelmä ei ole avoin, se tarjoaa pisteyttämisessä mahdollisuuden mielivaltaisuuteen.

Kiinalaisessa pisteytysjärjestelmässä kullekin kansalaiselle lasketaan pisteluku sen mukaan, miten tämä on noudattanut sosiaalisia normeja. Jos esimerkiksi ajaa autolla päin punaisia ja jättää sakot maksamatta, saattaa joutua mustalle listalle.

Kiinan valtio ilmoitti alkavansa kehittää järjestelmää vuonna 2014. Pistey­tystä on käytetty jo monissa kaupungeissa, ja sillä on ollut vaikutuksia tavallisten kiinalaisten arkeen.

South China Morning Post -lehden tietojen mukaan Kiina on estänyt yli 20 miljoonan lentolipun ja yli viiden miljoonan junalipun ostamisen, koska kyseiset henkilöt ovat käyttäytyneet epäilyttävästi tai laiminlyöneet velkansa.

Kaikesta huolimatta sosiaalinen pisteytys on ollut yllättävän suosittua kansalaisten keskuudessa, vaikka länsimaisten mielestä Kiinan valvonta halveksuu ihmisten perusoikeuksia ja yksityisyyden suojaa.

Yksi syy pisteytyksen hyväksyntään on se, että kiinalaisilla on usein vaikeuksia luottaa toisiin ihmisiin ja yrityksiin tai oikeuslaitokseen. Maassa ei ole ollut käytössä samankaltaista luottotietojärjestelmää kuin vaikkapa Suomessa. Takavuosina Kiinassa on ollut elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyviä skandaaleja. Esimerkiksi vuonna 2008 paljastui niin sanottu maitojauheskandaali. Meijerituotteista löytyi myrkyllistä melamiinia.

Berliinin yliopiston Kiina-tutkimuksen professori Genia Kostka teki vuonna 2018 kyselytutkimuksen, joka paljasti, että etenkin kaupunkilaiset, varakkaat ja korkeasti koulutetut kannattivat pisteytysjärjestelmää. Tulos on yllättävä, koska juuri koulutettujen ihmisten luulisi olevan huolissaan yksityisyyden suojaan kohdistuvista vaikutuksista. Tutkimuksen valossa hyväosaiset uskovat järjestelmän tuovan etuja ja edistävän rehtiä kanssakäymistä yhteiskunnassa.

Kiina on käynnistänyt myös yritysten pisteytysjärjestelmän, joka otetaan laajamittaisesti käyttöön todennäköisesti tämän vuoden loppupuolella. Se perustuu hyvin laajaan tietojen reaaliaikaiseen keruuseen, yhdistelyyn ja tulkintaan.

Yrityksiä koskeva järjestelmä on läpinäkymätön, samoin kuin yksilöitä koskeva. Viranomaisten todelliset motiivit ovat hämärän peitossa.

– On vaikea sanoa tarkkaan, mistä kaikesta yritysten pisteytysjärjestelmässä on kyse. Hirveän vähän sen yksityiskohdista ja varsinkin läpinäkyvyydestä on tihkunut tietoa, sanoo Pasi Hellman, Suomen pääkonsuli Shanghaissa.

– Kiinassa yksilöiden ja yritysten seuranta on tarkempaa kuin Suomessa. Yleisellä tasolla kyse on kontrollin ja seurannan vahvistamisesta.

Kiinassa on noin 380 suomalaisyritystä, joista noin puolet toimivat Shanghaissa ja sen läheisyydessä. Uusi pisteytysjärjestelmä on siis uusi mahdollinen taakka sadoille suomalaisyrityksille.

– Kiinalainen liiketoimintaympäristö ei kohtele yrityksiä tasapuolisesti. Ulkomaisten ja kotimaisten yritysten kohtelu on varsin erilaista lainsäädännöllisesti ja varsinkin toimeenpanon näkökulmasta, Hellman sanoo.

Lisäksi Kiinassa on myös hyvin vahva valtionyrityssektori, joka on vahvemmassa asemassa kuin yksityiset yri­tykset.

– Erään arvion mukaan pisteytysjärjestelmän ensisijaisena tarkoituksena on saada entistä parempaan kontrolliin yritykset, jotka ovat olleet tarkan valvonnan ulkopuolella, Hellman sanoo.

– Siinä tapauksessa pisteytysjärjestelmän ulottuminen ulkomaisiin yrityksiin olisi vain sivujuonne. Mutta kukaan ei osaa sanoa, mitkä todelliset motiivit ovat.

Yritysten ja kansalaisten pisteytysjärjestelmien välillä on sellainen ero, että yrityksiä koskevaa sääntelyä ja lakisääteisiä velvoitteita on jo entuudestaan hyvin paljon.

– Tietyllä tavalla yritysten näkökulmasta tässä on ehkä pienemmästä muutoksesta kyse, Hellman sanoo.

Euroopan unionin Kiinassa toimiva kauppakamari julkaisi selvityksen pisteytysjärjestelmästä viime vuonna. Sen mukaan negatiivisille pisteytyksille on jo määritelty tiettyjä rangaistuksia. Rangaistukset eivät rajoitu sakkoihin tai tuomioistuimen määräyksiin. Seuraamusten repertuaariin sisältyvät myös kohdennetut tarkastukset, julkisten hankintojen rajoitukset sekä julkinen syyttäminen ja häpäiseminen. Sanktiot voivat vaikuttaa myös yrityksen avainhenkilöihin henkilökohtaisella tasolla, eli avainhenkilöiden yksilöpisteytykseen.

Yritysten pisteytyksessä käytetään apuna massadataa. Yrityksiin liittyvää tietoa syötetään järjestelmiin, jotka jäsentelevät sitä muun muassa tekoälyn avulla. Uusi teknologia mahdollistaa suurien datamäärien käsittelyn. Kauppakamariselvityksessä varoitetaan, että suuret datamassat voivat sisältää myös arkaluontoista asioita, kuten teknisiä yksityiskohtia ja henkilöstötietoja.

Keskusjohtoinen järjestelmä pystyy muuttamaan sääntelyä ripeällä aikataululla. Muutokset voivat olla erittäin suuria ja radikaaleja.

– Kiinassa on hyvin tavallista, että säädökset ilmoitetaan ja otetaan käyttöön hyvin lyhyellä varoajalla. Ja niistä ei käydä etukäteen julkista keskustelua, Hellman sanoo.

– Esimerkiksi päästörajoja koskevat säädökset voivat tulla yrityksille täytenä yllätyksenä, ja ilmoitetaan että niitä täytyy alkaa noudattaa viikon tai kahden kuluttua. Suomalaiset yritykset ovat sanoneet, että isoja muutoksia on käytännössä mahdotonta tehdä niin nopeasti.

Kuinka uusi pisteytys vaikuttaa suomalaisten yritysten toimintaedellytyksiin?

– On esitetty arvioita, että uusi sääntely ei rasita länsimaisia yrityksiä yhtä paljon kuin kiinalaisia yrityksiä, koska länsimaiset yritykset usein toimivat paremmin määräysten ja säädösten mukaan, myös kotimaansa ja kansalaisyhteiskunnan taholta tulevien paineiden myötä. Ne hoitavat asiansa lähtökohtaisesti paremmin kuin keskiverrot tai varsinkin huonommat kiinalaisyritykset, Hellman vastaa.

On siis mahdollista, että järjestelmä tuo jopa kilpailuetua länsimaisille ja suomalaisille yrityksille.

– Varmaan kukaan ei kuitenkaan odota, että tämä järjestelmä poistaisi täydellisesti erilaisen kohtelun, koska se on niin syvällä.

Ulkomaalaisille yrityksille on asetettu tiukkoja ehtoja sille, että ne pääsevät Kiinan markkinoille. Maa on kuitenkin kokonsa puolesta hyvin houkutteleva markkina.

Hellmanin mukaan yrityksien suurimpia haasteita ovat sääntelyyn ja lupiin liittyvä byrokraattisuus. Päätökset jäävät osin pimentoon, ja toimeenpano voi olla epäjohdonmukaista. Myös ulkomaalaisten työntekijöiden viisumi- ja työlupaprosessit ovat monimutkaisia.

– Vaikka regulaatio on periaatteessa samanlaista kaikille ja kaikissa maakunnissa, toimeenpano saattaa riippua siitä, miten missäkin maakunnassa tai minkäkin viranomaistahon kanssa sitä toimeenpanoa tehdään.

Myös tulevaisuuteen liittyy huoli siitä, että yritysten pisteytysjärjestelmästä tulee uusi taakka ulkomaalaisille toimijoille. Jos uusi järjestelmä ei ole kovin läpinäkyvä, silloin merkittäväksi nousee se, kuinka sitä sovelletaan.

– Mitä vähemmän on avoimuutta, sitä suurempi riski on, että järjestelmää hyödynnetään yrityksien epätasa-arvoiseen kohteluun, Hellman sanoo.