– Kiina on ehkä tehokkain riistokapitalismin järjestelmä, joka on luotu sitten 1900-luvun alun. Perinteisillä marxilaisilla tai maolaisilla opeilla ei ole enää mitään ulottuvuutta, joka koskettaisi ihmisiä, tiivistää professori Matti Nojonen Lapin yliopistosta.

Korvikkeeksi eivät kelpaa myöskään länsimaiset opit ja käsitteet, jotka haastavat Kiinan poliittisen järjestelmän. On siis katsottava omaan perinteeseen. Ulkopoliittisen instituutin vanhemman tutkijan Jyrki Kallion mukaan sieltä löytyy silloin legalismin lisäksi myös kungfutselaisuus, joka on ollut nousemassa uudelleen merkittävään asemaan Kiinassa.

Kungfutselaisuuden eri suuntauksista yllättäen vallitsevammaksi näyttää Kallion mukaan Kiinassa nousseen “uskonnollinen” versio, jossa kungfutselaisuus haluttaisiin eräänlaiseksi uudeksi uskonnoksi kommunismin sijalle. Hän kuitenkin muistuttaa, että kehitys on tapahtunut kommunistisen puolueen suojeluksessa ja siunauksella.

– Jossain vaiheessa tämä liike laitetaan kuriin, hän lisää.

Kiinan puolue- ja virkakoneistossa ideologiset painotukset ja kiinalaisten klassikoiden merkitys ovat viime aikoina kasvaneet. Viime vuoden lopulla kiinalaisessa mediassa putkahti julkisuuteen mystinen ja moniselitteinen uusi iskulause “Zhongguo zhi zhi”, jonka voi Kallion mukaan suomentaa Kiinan järjestykseksi, kiinalaiseksi järjestykseksi tai ehkä jopa kiinalaiseksi maailmanjärjestykseksi.

– Käsitteessä näyttää olevan takana ajatus, että on koittamassa Kiina-dynastian aika – Kiinan uusi kultakausi, Kallio arvioi.

Onko kiinalainen maailmanjärjestys sitten mahdollinen? Vaikea vastata, mutta Kallion mukaan on mielenkiintoisempaa pohtia sitä, miksi tällainen iskulause on juuri nyt lanseerattu sekä mitä ja kenelle sillä halutaan sanoa.

Kallio on juuri suomentanut ennen ajanlaskumme alkua eläneen kungfutselaisuuden merkittävän ajattelijan Mengzin ajatuksia, joiden mukaan hallitsijan asema perustuu Taivaan tahtoon ja valtakunnan yhtenäisyyteen. Lisäksi nykykungfutselaiset ovat lainanneet Mengziltä ulkopoliittiseen ajatteluun käsitteen hyvin hallitsevan “tosi kuninkaan tiestä”, jota muutkin hallitsijat haluavat kulkea.

– Se, että Kiina ei tavoittele hegemoniaa, ylivaltaa, ei tarkoita sitä, etteikö Kiina kansainvälisessä yhteisössä voisi haluta tällaista tosi kuninkaan roolia, Kallio sanoo.

Kyse olisi siis niin kutsutusta pehmeästä vallasta. Kallion mukaan presidentti Xi Jinping onkin jo saanut läpi esimerkiksi YK:n testeihin muotoiluja “yhteisen kohtalon yhdistämästä ihmiskunnan yhteisöstä”, jonka taustalla on vanha kiinalainen käsite maailmasta. Se on tarkoittanut eri aikoina joko Kiinan keisarikuntaa tai koko tunnettua maailmaa.

– Mutta ennen kaikkea se on ollut käsite, joka on tarkoittanut meitä vastakohtana muille. On hyvä huomata, että uskonnollisten uuskungfutselaisten käsitykset ovat myös hyvin rasistisia eli Kiina ja kiinalaisuus nähdään paljon tärkeämmäksi kuin mikään muu, Kallio sanoo.

Kiinan vaikutusvallan kasvua koskevat huolet ovat länsimaissa keskittyneet paitsi maan sotilaalliseen myös erityisesti taloudelliseen mahtiin. Huawein tapaisten suuryritysten tai massiivisen Uusi Silkkitie (Belt and Road Initiative) -infrastruktuurihankkeen on pelätty lisäävän muiden maiden haavoittuvuutta ja riippuvuutta Kiinasta.

Kysymykseen siitä, onko kyseessä vaikuttaminen vai bisnes, ei ole Ulkopoliittisen instituutin seminaarissa puhuneiden suomalaistutkijoiden mukaan yksiselitteistä mustavalkoista vastausta.

Nojonen arvioi suuren osan kiinalaisyrityksistä olevan esimerkiksi Silkkitie-hankkeessa mukana täysin bisnesmielessä. Kauppa- ja investointisuhteista syntyy toki mahdollisuus vaikuttaa.

– Totta kai Kiina käyttää sitä vipuvartta, kuka ei käyttäisi? Onko se sitten hyvä vai paha juttu? Se on reaalimaailmaa. He ajavat omia kansallisia etujaan kuten muutkin suurvallat ja meidän pitää jotenkin kyetä sopeutumaan siihen. Kiinasta me emme pääse eroon, Nojonen sanoo.

Kallion mukaan on vaarallista ajatella, että Kiinalla olisi jokin yksi ja ainoa johtoajatus, jota se toteuttaa.

– Esimerkiksi täällä Euroopassa katsomme hyvin sekalaista joukkoa kiinalaisia toimijoita, joista osa tekee ihan puhdasta bisnestä ja osa enemmän tai vähemmän asioita, joilla on yhtymäkohtia kommunistipuolueeseen, Kallio muistuttaa.

Hän pitää mahdollisena jopa sitä, että julkisuudessa olleet Ruotsin riidat Kiinan kanssa johtuvat osin Kiinan Tukholman-lähettilään sooloilusta, jota Kiinan ulkoministeriö ei syystä tai toisesta ole saanut kuriin.
STT–Niilo Simojoki