Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Päätoimittajalta

Kiitos, suomalainen media: vaikka sen käytös tekee päättäjille välillä kipeää, ei se saa haitata

Lehtikuva / Roni Rekomaa
Päätoimittajalta

Petri Korhonen

Demokraatin vastaava päätoimittaja.

Median pitää ruotia päättäjien yksityiselämänkin tekemisiä – olipa poliitikko hommassaan kuinka hyvä tai huono tahansa. Muun vaatiminen olisi tekopyhää.

Petri Korhonen

Demokraatti

Tämän viikon tapahtumat, pääministerin juhlimisesta vuodetut videot ja niistä nostettu/nostatettu kohu on hyvä esimerkki toimivasta länsimaisesta mediakulttuuristamme.

On tärkeää, että Suomessa voidaan luottaa siihen, että media valvoo kenen tahansa yhteiskunnallisen päättäjän toimintaa. Kyllä, meidänkin lehtemme tilaajakunnassa uutiset ovat varmasti nostattaneet pahaa mieltä ja harmitusta, koska ne on koettu nimenomaan demaripääministerin jahtaamiseksi tai naisvihaksi.

Oikeasti: vaikka pääministerinä olisi kuka hyvänsä, tämän viikon mediaepisodi olisi tapahtunut samalla tavalla. Ehkä jossain yksityiskohdissa erilaisilla painotuksilla, mutta silti.

PERJANTAINA KESÄRANNAN tiedotustilaisuudessa kuultiin mielestäni 90-prosenttisesti olennaisia ja muutamia hölmöjä, naamapalmutasoisia kysymyksiä. Suhdeluku on kansainvälisestikin vertailtuna mainio: olen ollut joskus brittiläisessä lehdistötilaisuudessa kuulemassa, miten sikäläisten toimittajien huutelu poliitikoille muistuttaa yläasteen pihan älämölöä.

En usko, että kukaan meistä haluaa takaisin sitä Kekkosen aikaa, kun lehtikuvaajat laskivat kameransa alas ja toimittajat sulkivat suunsa, kun dementoituva presidentti kompuroi joko henkisesti tai fyysisesti.

Tai kun keskuspankin johtajiston jäsen sammalsi työaamunaan ”vähän väsyneenä”, tai ulkoministeri vonkasi pienissä viskeissä nuoria naisia yökerhossa tai urheilujuhlilla, eikä näistä julkaistu Arvovaltaisten Sanomalehtien palstoilla sanaakaan.

Lisää aiheesta

Näihin vanhoihin huonoihin aikoihin verrattuna voi tuntua, että nykyiset kohut tai “kohut” syntyvät paljon pienemmistä tai kokonaisuuksien kannalta viattomammista touhuista.

Pitäisikö median sitten osoittaa nykytilanteissa joskus hienotunteisuutta tai edes suhteellisuudentajua? Kyllä, ja näin tehdäänkin.

On paljon päättäjien inhimillisiä kömmähdyksiä, pyllähdyksiä, nenänkaivamisia tai heidän lastensa vaippavahinkoja jotka eivät ikinä päädy JSN:n alaisen median lehtikuviin.

VAPAAN MAAN vapaan uutistyön logiikassa kaikki pääministerin ja riviministerinkin tekemiset ovat uutisoinnin tai ainakin havainnoinnin arvoisia. Vaikka poliitikko olisi hoitanut työnsä kiitettävänkin hyvin ja olisi miellyttävä ihminen, hänen käyttäytymistään seurataan silti suurennuslasin läpi.

Sillä on tietysti väliä, miten tapahtumista kuten nyt Sanna Marinin biletyksestä uutisoidaan: tekopyhästi, huumeidenkäytöllä vihjaillen, kehonkielestä salaisia merkkejä etsien vai neutraalisti seurauksia pohtien ja vastauksia etsien.

Tästä eri tiedotusvälineitä voi nytkin perustellusti kritisoida tai olla eri mieltä niiden valitsemasta tyylistä. Meiltä toimittajiltakin karkasi etenkin Twitterissä mopo käsistä moneen kertaan, kun spekuloimme kuvitteellisilla “mitä olisi voinut tapahtua” -skenaarioillamme.

Se, että sosiaalisen median vihankylväjät käyttivät uutisointia hyväkseen levittäen tapahtumista niin länteen kuin Venäjällekin perätöntä tietoa, ei ole suomalaisten tiedotusvälineiden eikä Marinin vika. Se on tämän infosotaisen ajan ilmiö, joka tapahtuu aina todellisuudesta huolimatta.

SIKSI SUOMESSA tällä viikolla nähty jyrkkä leimaaminen ”nyt häpeän suomalaista mediaa”, on yhtä suhteetonta kuin ”häpeän Marinia” -pöyristelykin.

Samaa kuultiin alkukesällä oikeistolta, kun kokoomuspoliitikko Wille Rydmanin käytöksestä uutisoitiin: media oli heidän mielestään tonkimisessaan sysipaska ja vihervasemmiston lakeijoita. Vasemmisto-somessa taas mediaa kiiteltiin yhtä vuolaasti.

Nyt yleisö vaihtoi sulavasti roolia. Osa nettikansasta haukkuu, miten media pelaakin nyt pahojen oikeistovoimien pussiin, vaikka se tekee täsmälleen samaa kuin ennenkin: valvoo päättäjiä.

Lehdistönvapaus ja neljännen valtiomahdin käsite tarkoittavat juuri sitä: jokaista päättäjää vahditaan vuorollaan.

Joskus vallan vahtikoira puraisee tai kusaisee lukijan mielestä ”oman” puolueen ihmisten kintuille, epäreilultakin tuntuvilla tai suhteettomilla tavoilla joita voi hyvin arvostella.

Silti juuri nyt suomalaiset voivat olla ihan yhtä ylpeitä toimivasta mediastaan kuin toimivasta pääministeristäänkin.

Tämänkin kriisivuoden aikana on nähty, että molemmat hoitavat asialliset hommansa kunnolla – ja jos kummatkin ovat välillä laukalla tai ellunkanoina, sekään ei ole maailmanloppu demokratiamme kannalta.

 

 

 

Juttua muokattu 20.8. klo 12:30: lisätty ilmaisu “ainakin havainnoinnin” arvoisia. Tällä korostan uutisharkinnan tarvetta: kaikkea ei tarvitse uutisoida, jos havainto ei ole esimerkiksi yleisen edun kannalta merkittävä.

Juttua muokattu 21.8. klo 10:58. Muutettu termi “salavideot” muotoon “videot”, koska määritelmä oli tässä tapauksessa huono. Kyse on enemmän privaattivideoista sekä yhdestä, ravintolassa ilmeisesti salaa kuvatusta videosta.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE