Viime aikoina hän on ollut julkisuudessa Vaasan keskussairaalalle laajan päivystyksen statusta vaativan kansalaisaloitteen tiimoilta. Aloite keräsi reilussa parissa viikossa 50 000 nimeä ja on siten matkalla eduskunnan käsittelyyn. Kiirettä on pitänyt.

– Puhelin soi paljon ja viestejä tulee koko ajan kaikkien mahdollisten kanavien kautta. Aika yllättävää on ollut se, kuinka laajasti yhteydenottoja on tullut koko Skandinavian alueelta. Esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa on töissä paljon sellaisia Pohjanmaalta lähtöisin olevia ihmisiä, jotka näkevät jossain vaiheessa palaavansa Suomeen ja haluavat siksi allekirjoittaa aloitteen. Yksi allekirjoitus aloitteeseen tuli Skotlannista asti postitse, Berg kertoo.

Eduskunnan hyväksymään lakiin täyden palvelun päivystyksen yksiköistä halutaan selvästi muutosta. Berg korostaa, ettei aloitteella haluta viedä päivystysstatusta yhdeltäkään lakiin kirjatulta 12 yksiköltä. Vaasa halutaan tämän joukon jatkoksi, koska etäisyydet yliopistosairaaloihin ovat pitkät ja sairaanhoitopiirin hoidon laatu on THL:n tilastojenkin valossa kärkikastia. Kenties tärkein peruste on Bergin mukaan turvata potilaan hoito tämän omalla äidinkielellä.

Berg innostui ammattiyhdistystoiminnasta vuonna 1999, kun hän aloitti työt röntgenhoitajana Vaasan keskussairaalassa. Työpaikalla oli ”tiettyjä haasteita” ja halu vaikuttaa ay-toiminnan kautta syttyi. Sitä kautta hän päätyi myös SDP:n toimintaan, mutta demariksi hän ei tullut suorinta tietä.

Ensimmäisen kerran Bergiä pyydettiin ehdolle kunnallisvaaleihin vuonna 2004. Kun perheessä isän puolella vaikuttaa vahva yrittäjäsuku, äidin puolella isovanhemmilla on vasemmistolaista taustaa, appivanhemmat ovat juurtuneet kepulaisuuteen ja omat vanhemmat ovat kristillisdemokraatteja, ei puolueen valinta ollut se kaikkein helpoin nakki. Niinpä hän lähti ensimmäisiin vaaleihinsa poliittisesti sitoutumattoman Pro Vaasan listoilta.

– Vuonna 2007 olin Tehyn työtaistelussa Pohjanmaan keulahahmona, joten vuoden 2008 vaaleissa melkein jokainen puolue pyysi minua ehdokkaakseen. Minulla oli kuitenkin silloin voimakas halu antaa täysi panokseni ay-toimintaan, joten en lähtenyt ehdolle ollenkaan, Berg taustoittaa.

Melko nopeasti Berg huomasi, että SDP on selkeimmin ay-toimintaa tukeva ja duunarin puolia pitävä puolue. Vuoden 2012 vaaleissa hän lähti ensimmäisen kerran demareiden ehdokkaaksi.

– Minulla on ollut tosi positiivinen fiilis, minut on otettu lämpimästi vastaan. Olen kokenut olevani porukassa, joka tuntuu omalta, hän kertoo.

Tyyppinä Berg kuvaa itseään tekijäksi. Kun hän innostuu jostain, niin silloin mennään eikä meinata. Hänen sydämensä palaa epäoikeudenmukaisuutta vastaan taistelulle.

– Kun koen, että jotakuta sorretaan tai jossain asiassa on toimittu väärin ja pitää hakea ratkaisuja, se sytyttää, hän kuvailee.

Berg on myös intohimoinen liikkuja. Jollei jonkinlaista liikuntaa tule harrastettua, tuntuvat aivotkin käyvän puolikierroksilla. Perhe on veistetty samasta puusta.

– Kyllä meidän arkemme pyörii ihan jumppa-aikataulujen mukaisesti. Minulla on kolme tytärtä ja vaimoni on tuomari ja valmentaja joukkuevoimistelupuolella. Jatkuvasti on vauhtia ja harrastuksia, hän kertoo.

Bergin ammatin myötä politiikassa häntä kiinnostavat sote-asiat, mutta edellä kerrotun perusteella ei juuri yllätä, että paloa on myös liikuntaan, koulutukseen ja nuorten asioihin liittyvien kysymysten ratkomiseen. Niihin hän on saanut otetta toimiessaan aiemmin varhaiskasvatus- ja perusopetuslautakunnassa ja nyt vapaa-aikalautakunnan varapuheenjohtajana.

Berg haluaisi liikuttaa asioita eteenpäin – kehittää. Hän toivoo, että esimerkiksi nuoret saataisiin nykyistä paremmin mukaan puolueen toimintaan ja myös päätöksentekoon. Hänen mielestään on tarpeen miettiä uusia osallistamisen keinoja.

– Moni sanoo, etteivät nuoret ole kiinnostuneita, mutta kyllä he ovat. Nuoret haluavat kokea voivansa vaikuttaa konkreettisesti. Moni nuori kokee, ettei heitä todellisesti kuunnella, hän sanoo.

– Voisiko esimerkiksi nuorisovaltuustoilla olla mahdollisuus vaikuttaa nykyistä suoremmin esimerkiksi joihinkin nuoria koskeviin osiin budjetista, hän pohtii.
Bergiä harmittaa, että viime vuosina toiminta sekä ay-liikkeessä että politiikassa on tuntunut kehittämisen sijaan jatkuvalta jarruttamiselta. Hallituksen vauhti hyvinvointiyhteiskunnan rapauttamispyrkimyksissä on ollut Bergin mielestä hurja, joten kantapäät on ollut pakko porata maahan. Tiukka taloustilanne on tarkoittanut enemmän leikkauksia ja vähemmän mahdollisuuksia viedä asioita eteenpäin.

–Toivoisin, että pääsisimme kehittämään uutta jatkuvien leikkauksien sijaan, hän sanoo.

Terveisesi sosialidemokraattisen kentän väelle?

–Yhdessä tekemällä saamme hyvää tulosta aikaan. Kuunnellaan aidosti kaikkia ja mietitään yhdessä, miten menemme eteenpäin. Ollaan aidosti ihmisten puolue.

Kim Bergin haastattelu on osa Demokraatin Miten minusta tuli demari -juttusarjaa.