Lispectorinsa tunteva huippukääntäjä Tarja Härkönen selviytyy myös viimeisimmästä Lispector-urakastaan, Elämän henkäyksen suomentamisesta hyvin. Hän on kirjoittanut romaanin loppuun tarpeelliset jälkisanat, joissa avataan tekstiä ja sen taustoja.

LISPECTOR OLI taikauskoinen, minkä takia hänen tarinoissaan ajatellaan joskus kummallisesti ja epärationaalisesti: ”Eläminen on maagista ja läpeensä selittämätöntä. Ymmärrän kuoleman paremmin.” (s. 17)

Elämän henkäys, alkukielellä Um Sopro de Vida, ilmestyi postuumisti vuonna 1978. Luonnosmaisessa romaanissa keskustelevat miespuolinen Kirjailija ja hänen henkilöhahmonsa Angela Pralini. Luojan ja luodun dialogi soljuu kuin näytelmässä. Elämää verrataan teatteriin. Näyttelijät voivat päättää elämästään ja kuolemastaan vapaasti, kunhan noudattavat taiteen lakeja.

Teoksen nimi viittaa hengitykseen eli elämän henkäykseen. Sisään, ulos, siinä jokahetkinen rytmimme. Kirjoittamista verrataan nukkumiseen ja uneen, joka koostuu omaa logiikkaansa noudattavista katkelmista. Sellainen Lispectorin viimeinen romaanikin on. Juonivetoisuuden sijaan se luottaa välähtäviin pohdintoihin, jotka lähestyvät runoutta.

Elämän henkäys -romaanion vahvasti omaelämäkerrallinen tai ainakin syvästi henkilökohtainen, eikä Lispector peittele sitä, että Kirjailijassa ja Angelassa on paljon häntä itseään. He sekoittuvat toisiinsa, mutta se ei haittaa, koska kyse on jaetusta ihmisyyden tarinasta. He kärsivät yksinäisyydestä ja tukeutuvat toisiinsa.

Elämän henkäyksen osin luonut Kirjailija kieltää heti kättelyssä omaelämäkerrallisuuden, mutta tässä lienee kyse harhautuksesta. Lukijan hämmentäminen kuului Lispectorin mielitekoihin, pitihän hän itseään hyvin realistisena ihmisenäkin.

Härkönen listaa jälkisanoissaan Lispectorille tärkeitä asioita. Niitä olivat ihmisen osa, aika, Jumala, kuolema, taiteen tekeminen, elollisen ja elottoman erot, eläimet, vapaus, onni, musiikki ja kieli. Elämän henkäyksessä pohdiskellaan kaikkia näitä teemoja. Esimerkiksi luominen määritellään ihmeelliseksi, ahdistavaksi, pelottavaksi ja pakottavaksi teoksi.

Maailmaan syntyminen, siinä oleminen ja siitä poistuminen ovat perustavanlaatuisia kriisejä, joita käsitellään taiteessa. Lispector toimi sekä kirjailijana että maalarina, joten hänellä riitti ymmärrystä sekä sanalle että sanomattomuudelle.

PÄÄTTYYKÖ ELÄMÄ itsemurhaan, luonnolliseen kuolemaan vai muuhun raukeamiseen? Ei Elämän henkäyksessä, sillä kaunokirjallisuudessa, toisin kuin harmaassa arjessa, on vielä tilaa ihmeille. Lispector oli menehtymässä kirjoittaessaan romaaniaan, mutta toivoi vielä pelastusta. Niinpä hän päätyi käsittelemään kuoleman realiteetteja ja elämän päättymiseen liittyvää maagista ajattelua.

Samojen vastauksettomien kysymysten pyörittely tekee Elämän henkäyksestä jossain määrin raskaan. Lispectorin muistikirjoista koottu teos olisi voinut olla tiiviimpi. Toinen päähenkilöistä, Kirjailija, luonnehtii ongelmaa: ”Tästä kirjasta puuttuu jyrähdys. Skandaali. Vankila. Mutta vankilaa ei tule, ja jyrähdys on yhtäkkinen kokoon lyyhistyminen.” (s. 98)

Keskeneräisyys on yhtä kaikki osa kirjan luonnetta ja ydintä. Kyseessä on pikemminkin rykelmä kerättyjä ideoita luomista ja luopumista käsitteleväksi romaaniksi kuin valmis teos. Monet sen ajatuksista ovat silti huiman viimeisteltyjä ottaen huomioon myös Kirjailijan esittämän väitteen, että hän on tehnyt tarkoituksella huonoa työtä karkottaakseen kapeakatseiset lukijat.

Me jäyhät suomalaiset emme välttämättä ymmärrä Kirjailijan ja Angelan eteläamerikkalaista dramaattisuutta, mutta erilaisia kohtaloita on hyvä miettiä. Angela keuhkoaa: ”Ei, elämä ei ole operetti. Se on traaginen ooppera jossa kananmunat, kellot, puhelimet, luistelijat ja tuntemattoman kuolleen miehen muotokuva vuodelta 1920 kohtaavat fantastisessa baletissa.”

Teos-kustantamon oranssikantinen Baabel-käännöskirjasarja ei ole Tammen legendaarisen Keltaisen kirjaston veroinen, mutta tällainen uudempi ja kokeellisempi sarja on myös tärkeä. Siinä on julkaistu merkittäviä kirjailijoita, kuten László Krasznahorkaita, Thomas Bernhardia ja siis myös Clarice Lispectoria, jonka tuotannosta on Teoksen ansiosta nyt iso siivu saatavilla suomeksi.