Kirjallisuus

Kirja-arvio: Mafian todellisuus on häikäilemätöntä rikollisuutta, ei elokuvaromantiikkaa

Vastaajia Palermon Maxi-oikeudenkäynnissä vuonna 1986. (Federico Varesen Mafia-kirjan kuvitusta.)
Vastaajia Palermon Maxi-oikeudenkäynnissä vuonna 1986. (Federico Varesen Mafia-kirjan kuvitusta.)
Vastaajia Palermon Maxi-oikeudenkäynnissä vuonna 1986. (Federico Varesen Mafia-kirjan kuvitusta.)

Kaikki muistavat Francis Ford Coppolan ”Kummisedän”, tuon mahtipontisen elokuvatrilogian, jossa mafiosot esitetään jonkinlaisina yli-ihmisinä, joille kaikki on mahdollista ja joita kaikki kunnioittavat ja pelkäävät.

Mafian sisäistä todellisuutta jo vuosia tutkinut Federico Varese avaa kirjassaan ”Mafia – syntymästä kuolemaan”  toisenlaisen, inhimillisen, haavoittuvan ja karumman kuvan mafian arjesta. Globalisaation myötä mafia ulottaa lonkeronsa kaikkialle, ja Varesen katse ulottuu Pietarista Hongkongiin ja Napolista New Yorkiin.

Kuitenkin tietyt piirteet ovat yhteisiä kaikille mafioille, organisaatioiden rakenne. Mafia on yhtä hierarkisesti järjestäytynyt kuin katollinen kirkko, ja mafian jäseneksi vihkiytyvä käy läpi monimutkaisen rituaalin. Sen läpi käynyt kokee olevansa jotain erityistä, ja rituaali antaa uudelle jäsenelle tarkoituksen tunteen ja kokemuksen olla osa jotain suurempaa.

Federico Varese:
Mafia – syntymästä kuolemaan
Atena 2017, 347 s.

Mafia vetääkin puoleensa yhteiskunnan hylkäämiä ja osattomaksi jääneitä. Venäjällä mafia kukoisti, kun Neuvostoliitto hajosi ja ihmiset jäivät säätelemättömän markkinatalouden armoille. Paljon parajatussa Putinissa on ainakin se hyvä puoli, että hän pisti myös mafian aisoihin.

Demokratian äpärälapsi

Varesen kirjassa osoitetaan, että paradoksaalisesti juuri demokratia on mafialle hyödyksi perusluonteensa vuoksi. Totalitaariset valtiot eivät salli vaihtoehtoja, ja mafian synnyinmassa, Italiassa, fasistit ryhtyivät 1920- ja 1930-luvuilla painostustoimiin Cosa nostraa vastaan.

Demokraattisessa Amerikassa taasen gangsterit mellastivat ja nousivat kansan ihailun kohteeksi elokuvien säestämänä. Kummisetä-elokuva kolahtikin mafiosoille niin kovaa, että he alkoivat jäljitellä elokuvaa – verisiä hevosen päitä alkoi oikeasti löytyä luopioiden makuuhuoneista.

Demokratiassa mafia myös tekee usein yhteistyötä toistensa kanssa kilpailevien poliitikkojen kanssa – etenkin kansan kielteistä suhtautumista poliittisiin johtajiin hyödyntävät populistit turvautuvat kernaasti mafian palveluksiin. Aikoinaan mafiaan turvauduttiin ja oikeutettiin taistelulla vielä vaarallisempaa vastustajaa, kommunismia, vastaan.

Mafiat muistuttavat valtioita hierarkkisuudessaan ja pyrkimyksessään itsenäisyyteen. Suurin eroavaisuus on yhtä usein omiin kuin vieraisiinkin kohdistuva sumeilematon väkivalta – monesti johtajankin pelastaa luodeilta tai pommeilta vain kiinni ja vankilaan joutuminen.

Aito demokratia kuitenkin toimii myös vastavoimana rikollisuudelle. Oikeudenmukaisuus erottaa kuningaskunnat rosvokoplista, totesi kirjan mukaan jo pyhä Augustinus aikoinaan. Demokratiassa kansalaiset voivat valita omat edustajansa vaaleilla, mafia kaihtaa vaaleja.

Mafia voitetaan tai ainakin heikennetään tehokkaimmin varmistamalla, että kapitalismi on kunnolla säädeltyä ja sitä valvoo tehokas valtio.

Pekka Wahlstedt

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat