Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Kirjallisuus

Kirja-arvio: Matka sinne ja – takaisin

Merete Mazzarella kartoittaa esseekirjassaan matkustamisen olemusta

Varovainen matkailija -teoksen kirjoittaja on Helsingin yliopiston ruotsinkielinen kirjallisuuden professori emerita ja 22 suomennetun teoksen tekijä. Ne ovat pääasiassa esseitä. Merete Mazzarellan sivistynyt ja hiukan ironinen tyyli viehättää suomalaista lukijakuntaa kielestä riippumatta.

Kari Sallamaa

Matkakirja on kunniakas kirjallisuuden laji alkaen sumerilaisen Gilgamešin retkistä 2000 eaa. Suomenkielisellä puolella lajista on kirjoitettu varsin vähän. Liisi Huhtala ja Hilpi Saure ovat toimittaneet antologian Sinisen junan ikkunastaMatkakuvia Euroopasta (1992). Tulenkantajat avasivat ikkunoita Pariisiin ja Istanbuliin (Mika Waltari), aina Perun inkakaupunkeihin saakka (Olavi Paavolainen).

Mazzarella on ottanut tehtäväkseen kartoittaa matkustamisen olemusta. Peruskuvio on meno sinne ja paluu. Hänen mukaansa jälkimmäinen on tärkeämpi: vaihtuvien kohteiden sijasta se on aina sama. Matkan kuohuvista vaikutelmista ja kaikenlaisista epämukavuuksista on hyvä palata tuttuun taloon, jossa kaikki on paikallaan. Sitten on aika purkaa kapsäkkinsä ja muistiinpanonsa.

KIRJAT
Merete Mazzarella:
Varovainen matkailija
Tammi 2019, 319 s.

Kirjailija taustoittaa matkailun filosofiaa mainiten teoreettisesti tietoisia matkustajia Sigmund Freudista Albert Camusiin. Matkailun paradoksi on pelottavan uuden ja turvallisen tutun ristiriita. Mutta liikkeelle on lähdettävä, koska suurin uhka on ikävystyminen, Charles Baudelairen kuuluisa ennui. Sivistyneeltä kirjoittajalta saamme monenlaista tietoa; esimerkiksi Schengen-alueen ulkopuolella välttämätön passi tulee ranskan sanoista ”Passe Port”, asiakirja jolla saa ohittaa satamia.

Tekijä puhuu ajan kokemisesta, mitä matkustaminen säätelee. Siksi tuntuu oudolta, että hän ei tunne ranskalaisen elämänfilosofin Henri Bergsonin jakoa mitattavaan aikaan (temps) ja kokemukselliseen kestoon (durée), sitä että tunti voi tuntua lyhyeltä odottaessa jotakin pelottavaa, mutta pitkältä jos edessä on mieluisaa.

Purjehdus Amazonille

Mazzarellan teoksen pääosa koostuu kahdesta matkakokemuksesta. Toinen käsittelee risteilyä Karibian saarilta Amazon-jokea ylös ja takaisin. Tämän purjehduksen kirjailija tekee miehensä kanssa norjalaisella m/s Braemarilla. Se ei ole mikään lemmenlaiva, vaan pääosa matkustajista on brittieläkeläisiä. Näin hän pääsee tarkastelemaan näitä pidättyviä saarelaisia, joille pekoni ja muna aamiaisella ynnä kello viiden tee ovat elämääkin tärkeämpiä. Vaikka Englanti on menettänyt siirtomaansa ja lopunkin arvovaltansa sekavan Brexitin myötä, britit kuvittelevat yhä olevansa maailman napa.

Mazzarella tarkastelee risteilykulttuuria etnografisesti havainnoiden jyrkkää jakoa matkustajien ja henkilökunnan välillä. Laivan päällystö norjalainen, mutta palveluskunta filippiiniläisiä ja muita matalapalkkatyöläisiä. Heidän hyttinsä ovat pohjakerroksissa, eivätkä asiakkaat ajattele heidän työolojaan. Mazzarella lohduttautuu vakuuttamalla itselleen, että tällainenkin työ saattaa rekrytoida aasialaisia parempiin hommiin; joka tapauksessa he lähettävät valtaosan palkastaan ja tipeistä kotimaahan, joka on täysin riippuvainen vierastyöläisten ansioista. Kohteliaat kestohymyt sisältävät ehkä halveksuntaa passattuja länsimaalaisia kohtaan.

Hetkiä ajassa

Toinen kokonaisuus liittyy Australiaan, josta Mazzarella päivittää Facebook-tiliään kirjoittaen hetkistä ajassa. Moniviikkoinen oleskelu Brisbanessa, jota katkovat pyrähdykset muualle maahan, muistuttaa entisaikojen kiireetöntä matkantekoa, jolloin samassa hotellissa viivyttiin viikkokausia ja raapusteltiin kirjeitä kotiin, mutta nyt reaaliajassa.

Australia on rangaistusvankien perustama maa, jonka he Englannin kruunun laskuun ryöstivät alkuperäisasukkailta, aboilta. Akateeminen pariskunta ihastuu tähän kaksinaiseen maanosaan, niin että filosofi Lars Hertzbergin luentokauden jälkeen he palaavat Brisbaneen omin kustannuksin. Vaikka pariskunta täyttää turistin alkuperäisen määritelmän: matkailija joka maksaa itse matkansa, he eivät tunnustaudu tähän kastiin, joka mielikuvissa leimautuu valmiiksi tuotettuja elämyksiä hamuavaksi massaihmiseksi. Jo runoilijalordi Byron halveksi Italiassa maanmiehiään, ”tuijottavia tolvanoita”.

Englannista juontuvatkin turismikulttuurin perusasiat, eri kohteita suosittava matkaopas Baedeker ja valmismatkat: Thomas Cook järjesti vuonna 1841 ensimmäisen ryhmämatkan uudella huimalla liikennevälineellä, junalla. Nykyään turismi on pilannut käsitteensä ja kohteensa niin perusteellisesti, että on etsiydyttävä Myyrän kaltaisiin televisio-ohjelmiin, jossa saa panna henkensä kaupalle vibroja saadakseen. Stendhalin tauti elämysten ylitsevuotavuuden takia jää useimmilta potematta.

Reissujensa päätteeksi kirjoittaja käy puolustelemaan matkailua, vaikka se on tuhoisimpia ympäristöongelmia. Ristelyalusten hiilidioksidijätökset ovat pahempia kuin kivihiilellä käyvissä maissa, lentoliikenteen kasvihuonekaasupäästöt yläilmoissa haitallisempia kuin maan pinnalla. Turismin jäljet muistuttavat heinäsirkkaparvien tuhoja. Siksi Venetsian kanta-asukkaat vihaavat turisteja. Silti Merete Mazzarella väittää matkojen laajentavan eläytymiskykyä ja aktiivista osallistumista. Tätä jäämme puntaroimaan.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE