Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Kirjallisuus

Kirja-arvio: Näköaloja suurkapitalistien sielunmaisemaan

Vuoden 2007 eduskuntavaalien alla Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö (SAK) esitteli televisiomainoksen, jossa pahansisuinen kapitalisti mässäili notkuvan ruokapöydän äärellä ja pohti työntekijöiden oikeuksien polkemista. Mainos sai aikaan kohun, eikä sitä lopulta esitetty televisiossa.

Mikko Lievonen

Viime syksynä kylmäkiskoinen kapitalisti palasi ryminällä yhteiskunnalliseen keskusteluun, mutta tällä kertaa kyseessä ei ollut parodiahenkinen mainos, vaan akateeminen tutkimus. Professori Anu Kantolan ja akatemiatutkija Hanna Kuuselan kirja Huipputuloiset avasi talouseliitin räväkän oikeistolaisia ajatuksia sosiaaliturvasta, työttömistä ja verotuksesta. Helsingin Sanomat tarttui aiheeseen näyttävällä ja huomiota herättäneellä artikkelisarjalla.

Maassa, jossa hyvinvointivaltio on saavuttanut kansallisen mytologian aseman, huipputuloisten julkinen esiintyminen on ollut yleensä harkitun hillittyä. Kirjan ilmestyttyä oli kuin pääomapiirit olisivat yhteispäätöksellä paljastaneet todelliset kasvonsa, viis veisaten viestintäkonsulttien neuvoista. Näytti siltä, että kapitalisti kaivoi vimmatulla tarmolla kuoppaa omalle julkisuuskuvalleen. Ja syvän kuopan kaivoikin.

Perijät, pomot, yrittäjät

Kantolan ja Kuuselan yleistajuisesti kirjoitettu teos on sosiologinen tutkimus suomalaisen suurkapitalistin sielunmaisemasta. Tutkimusta varten haastateltiin 90 henkilöä, jotka kuuluvat Suomen eniten ansaitsevaan promilleen. Metodi on laadullinen, eli kirjoittajat eivät pyri tilastollisesti päteviin johtopäätöksiin.

KIRJAT
Anu Kantola & Hanna Kuusela:
Huipputuloiset – Suomen rikkain promille
Vastapaino, 360 s.

Kirja kuvailee kolmea huipputuloista ihmisryhmää: perijöitä, ammattijohtajia ja yrittäjiä. Nimettöminä esiintyvien haastateltavien näkemykset tulevat esille lukuisissa sitaateissa, joiden pohjalta kirjoittajat muodostavat kuvauksen kunkin ryhmän vallitsevasta eetoksesta. Kullakin rikkaiden ryhmällä on inhimmillinen tarve selittää omaa asemaansa yhteiskunnassa. Perijät näkevät itsensä vastuullisina perheomaisuuden vaalijoina, johtajat huippusuorittavina yritysmaailman suunnannäyttäjinä ja yrittäjät väsymättöminä oman tiensä kulkijoina.

Ryhmien idealisoitujen omakuvien taakse kätkeytyy sisäisiä ristiriitoja. Erityisen outoon valoon asettuvat perijät, jotka mielellään esiintyvät suomalaisen talouselämän tukipilareina, vaikka todellisuudessa moni teollisuussuku on myynyt tehtaansa ja keskittyy nyt sijoittamaan pääomaansa kansainvälisillä finanssimarkkinoilla. Joidenkin perijöiden puheissa pelkästä omistamisesta on tullut jalo kutsumus.

Kun kirjan aihepiiri kääntyy rikkaiden myönteisistä omakuvista ympäröivään yhteiskuntaan, heidän puheisiinsa ilmaantuu synkkämielinen pessimismi. Suomalaisten huipputuloisten poliittisessa ajattelussa kaikuu anglosaksinen oikeistokonservatismi ja moralistinen hyvinvointivaltion kritiikki.

Huipputuloiset julistavat valtion olevan byrokraattinen peto, joka pilaa yritystoiminnan edellytykset. Ammattiliitot ovat lyhytnäköisiä kapean edun ajajia, jotka estävät kaikki uudistukset. Laiskat ja moraalittomat köyhät hyväksikäyttävät anteliasta sosiaaliturvaa. Suomen valtionvelka (OECD-maiden keskitasoa) on eksistentiaalinen uhka, joka pitää pysäyttää vaikka se vaatisi kokonaiskysynnän romahduttavia budjettileikkauksia.

Kirjoittajat näkevät huipputuloisten pessimismin ytimessä demokratian, jonka takia poliittiset päättäjät joutuvat myötäilemään kansan ääntä, eivätkä siten kykene vaikeisiin päätöksiin. Suurkapitalisteilla on tarjota kivuliaat keinot Suomen pelastamiseksi, mutta selkärangattomat poliitikot ja etuihinsa takertuva kansa eivät ymmärrä omaa parastaan. Osa haikailee vahvaa johtajaa ja demokraattisen päätöksenteon ”ohituskaistaa”.

Konservatismin ongelmajäte

Kirjan herättämään julkiseen keskusteluun liittyi kiinnostavia piirteitä. Eräät liipaisinherkät politiikan ja elinkeinoelämän vaikuttajat pyrkivät tuoreeltaan mitätöimään tutkimuksen metodologian onnistuen lähinnä osoittamaan oman tietämättömyytensä aiheesta. On huomion arvoista, että teosta kritisoitiin nimenomaan metodologian kautta, eikä ottamalla kantaa kirjassa esiteltyyn oikeistolaiseen ideologiaan. Tästä voisi päätellä, että sensuroimaton konservatismi on poliittista ongelmajätettä, johon ainakaan maltilliset oikeistopoliitikot eivät halua sotkeentua.

Kiinnostavaa oli myös se, että huipputuloisten näkemyksiä esiteltiin lehdistössä yllättävinä, jopa järkyttävinä. Aivan kuin olisi merkittävä uutinen, että suurkapitalistien kova ydin kannattaa talouspolitiikkaa, joka edistää varallisuuden keskittymistä. Eikä köyhien halveksuntakaan ole herrakabinettien yksinoikeus, vaan sitä esiintyy yhtälailla huoltoasemien kahvioissa ja tyylikkäissä viinibaareissa. Rikkaiden ajattelumallit näyttäytyvät lopulta melko banaaleina.

Toisaalta, huipputuloisten alleviivaama viesti työnteon ja oma-aloitteisuuden tärkeydestä on arvokas, kunhan se riisutaan vihamielisestä syyllistämisestä. Jokaisella työkykyisellä aikuisella on velvollisuus huolehtia omasta toimeentulostaan, eikä ole mikään salaisuus, että hyvinvointivaltion sivutuotteena syntyy erilaisia kannustinloukkuja. Siitä huolimatta, moralistien anekdootteihin pohjautuvat kauhukuvat eivät vastaa todellisuutta. Tyypillinen suomalainen ei tavoittele riippuvuutta sosiaaliturvasta, vaan työnteon suomaa vapautta ja taloudellista turvaa.

Toisinajattelijat sivuosassa

Kirjoittajat olisivat voineet tarkastella syvällisemmin sitä huipputuloisten vähemmistöä, joka haastatteluissa ilmoittautui pohjoismaisen yhteiskuntamallin kannattajiksi. Valitettavasti nämä ideologiset toisinajattelijat jäävät kirjassa sivuhuomioksi. Tämän kautta kirja olisi voinut pohtia, miksi suomalaisen suurkapitalistin identiteettiin ei näytä kuuluvan yläluokille ominainen noblesse oblige, eli ajatus etuoikeutetun aseman tuomasta yhteiskunnallisesta vastuusta.

Lisäksi kirjan sinänsä vahvaa empiiristä tutkimusta olisi voinut jalostaa pidemmälle. Vaikka kirjoittajat kytkevät aiheensa ansiokkaasti kansainväliseen tutkimuskirjallisuuteen, ja erityisesti viimeinen luku pohtii huipputuloisten mahdollista irtaantumista yhteiskunnasta, tilaisuus suomalaisen kapitalismin laajempaan teoretisointiin jää hyödyntämättä.

Kantolan ja Kuuselan uraa-uurtava tutkimus on yksi viime vuoden merkittävimmistä yhteiskunnallisista kirjoista, joka muodostunee nopeasti alansa perusteokseksi. Kirjan ainutlaatuinen aihe ja erinomainen toteutus tekevät siitä pakollista luettavaa niille, jotka haluavat ymmärtää suomalaisen talouseliitin maailmankuvaa sekä siitä kumpuavaa poliittista ideologiaa.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE