Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Kirjallisuus

Kirja-arvio: Suomalaisten tavat kohdata kuolema ovat olleet historiassa moninaiset

Kuolema on osa jokaisen ihmisen elämää. Tänä keväänä Gaudeamukselta ilmestynyt suomalaisen kuoleman historiaa käsittelevä teos kostuu yhdestätoista historiantutkijoiden kirjoittamasta artikkelista, jossa tarkastellaan aihetta rautakautisista kalmistoista aina nykyiseen steriilissä sairaalaympäristössä tapahtuvaan kuolemaan.

Ville Jalovaara

Kirja selvittää hyvin laajalti, miten suomalaisten suhde kuolemaan on muuttunut vuosisatojen kuluessa. Teosta ei ole varsinaisesti ajateltu oppaaksi läheisensä menettäneen surutyöhön, mutta sen kautta voi ymmärtää, että myös menneet sukupolvet ovat joutuneet pohtimaan vastauksia samoihin elämän rajallisuuden kysymyksiin kuin meidän aikammekin ihmiset.

KIRJAT
Ilona Pajari, Jussi Jalonen, Riikka Miettinen & Kirsi Kanerva (toim.):
Suomalaisen kuoleman historia
Gaudeamus 2019, 415 s.

Tutkijat toteavat, että suomalaisen kuoleman historiasta on vaikea muodostaa yhtenäistä tarinaa. 1500-luvun reformaation ajan kuolinvuoteiden ääreltä on pitkä matka meidän aikamme sosiaalisen median muistoryhmiin. Kuolemaan liittyviä rituaaleja on ollut hyvin moninaisia. Aatelistoa on Suomessa haudattu kirkkoihin, nälkävuosien kerjäläisiä joukkohautoihin, itsemurhan tehneitä kirkkomaan ulkopuolelle ja sodassa henkensä antaneita sankarihautoihin.

Teoksessa on monen muun ohella Tuomas Teporan ja Jussi Jalosen mielenkiintoinen artikkeli, jossa käsitellään myös vuoden 1918 punaisten sankarihautajaisia, joissa oikeastaan ensimmäisen kerran sitten kristinuskon Suomeen tulon haastettiin kirkon asema hautajaisten kaavan määrittelijänä. Pappien sijaan taisteluissa kaatuneiden punaisten hautajaisissa saattoi puhua karismaattiset punakaartilaisjohtajat, kuten Viipurissa Heikki Kaljunen.

Kuitenkin useiden rivipunaisten omaiset toivoivat vainajilleen kirkollista siunausta ja maaseudulla eräät papit myös suostuivat tähän. Sodan jälkeen punaisten joukkohaudoista tuli työväenliikkeelle merkittäviä aatteen voimaa ylläpitäviä paikkoja.

Rahakin ratkaisee

Usein sanotaan, että ihminen on tasavertainen kuoleman edessä riippumatta siitä, millaisen elämän on saanut viettää. Teoksesta ilmenee, että varallisuus vaikuttaa edelleen kuoleman olosuhteisiin. Eliniän odote on yhä riippuvainen varallisuuden ja sukupuolen kaltaisista asioista, vaikka hautajaisseremonioissa ei varallisuus aiempaan tapaa enää niinkään näy.

Vaikka kuoleman tapahtuminen on meillä siirretty kodeista sairaaloihin ja uskonnon merkitys sen käsittelyn yhteydessä vähentynyt, kuoleman symboliarvo on yhä merkittävä. Tämän näkee, vaikka iltapäivälehtien otsikoita tarkastelemalla, joissa hallitsevana on usein mahdollisimman dramaattiset kuolemantapaukset. Sitä kirjoitetaan, mitä luetaan ja mikä myy.

Toisin kuin vielä 1800-luvun alun maaseutuvaltaisessa yhteiskunnassa, jossa yhden yhteisön jäsenen kuolema oli koko kyläyhteisön asia, 1900-luvulta alkaen ihmiset seuraavat yleensä vain lähimpiensä poislähtöä. Nykyaikana yhä useammat kuolevat yksin, koska heillä ei ole omaisia tai ystäviä, joihin tukeutua elämän viimeisillä metreillä. Hautajaisissa ei entiseen tapaan käydä suurella joukolla ja tämä on muun muassa muuttanut aiempaa perinnettä, että vain miehet kantavat arkkua. Lähinnä presidenteille varatuissa valtiollisissa hautajaisissa nähdään enää julkisia kuolemanrituaaleja, joita koko kansakunta pysähtyy seuraamaan.

Teoksen kirjoittajat eivät päädy lopputulokseen, että suomalaiset olisivat muuttuneet välinpitämättömiksi kuoleman edessä. Verkkomaailma ja sosiaalinen media ovat luoneet uusia tapoja kuoleman yhteisöllisille seremonioille, joissa otetaan osaa läheisensä menettäneiden suruun. Tutkijoiden mukaan kuolemankulttuurin muutos näkyy myös kaupunkirakenteessa uurnahautauksen yleistyessä: hautausmaille ei varata aiempaan tapaan suuria alueita. Selvää kuitenkin on, että kuolema pyysyy keskeisellä paikalla osana suomalaista yhteiskuntaa jatkossakin, vaikka muodot käsitellä sitä muuttuvat.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE