Sylvi Kekkosen hahmo on kaikille Urho Kekkosen pitkän neljännesvuosisadan kestäneen presidenttikauden tunteville suomalaisille tuttu, mutta silti hänen persoonansa on monella tapaa kätketty ja tuntematon, vaikka hänen elämäänsä on sivuttu useissa tutkimuksissa. Tunnetuin teos on Anne Mattsonin vuonna 2000 julkaisema Sylvi Kekkosen elämänkerta, joka on ollut myös nyt ilmestyneen romaanin keskeisenä innovaation lähteenä.

Ensimmäisen naisen kirjoittaja Johanna Venho on palkittu runoilija ja kirjailija. Nyt ilmestynyt kirja on hänen neljäs romaaninsa. Venho pohtii Sylvin tarinan kautta presidentin puolison elämänkaarta, identiteettiä ja itseilmaisun rajoja. Teoksen alussa Sylvi Kekkosen läheinen ystävä runoilija Marja-Liisa Vartio kuolee sairauteen 41-vuotiaana kesällä 1966. Sylvi suuntaa Suomussalmelle Kekkosten Katerman mökille ja pohtii elämäänsä. Romaanin kolmas keskeinen henkilö on kuvanveistäjä Essi Renvall, joka potee luomisen tuskaa tehdessään muotokuvaa Sylvi Kekkosesta.

Faktan ja fiktion jännite

Tämä on hyvä pitää mielessä, kun lukee Venhon teosta Sylvi Kekkosesta. Se ei ole tutkimus, vaikka tekijä on perehtynyt laajalti päähenkilön elämään. Myös kaunokirjallisuus muokkaa suuren yleisön käsitystä historiallisista tapahtumista, kuten tekee myös todellisia historiantapahtumia tarkastelevat elokuvat ja televisiosarjat.

Sen pohjalta mitä poliittisen historian dosenttina tunnen Sylvi Kekkosen elämänvaiheita, Johanna Venho on onnistunut luomaan uskottavan kuvan maamme pitkäaikaisimmasta tasavallan presidentin puolisosta. Tämän taustalla on Venhon perusteellinen perehtyminen Sylvi Kekkosen elämään lukemalla hänestä kirjoitettua tutkimusta, tutustumalla hänen kirjeenvaihtoon Orimattilassa sijaitsevassa Urho Kekkosen arkistossa ja viettämällä aikaa Tamminiemen museossa.

Venho on lukenut myös koko Sylvi Kekkosen kirjallisen tuotannon. Kirjailijan rooli olikin ominta Sylviä. Se oli hänen alueensa, missä pystyi jotenkin irtautumaan Urho Kekkosen varjosta ja puhumaan suomaisille omalla äänellään. Tässäkin tosin Sylvi joutui kohtaamaan epäilyn, että kirjoja julkaistiin hänen miehensä aseman tähden, ei niiden kaunokirjallisten ansioiden takia.

Hyvässä ja pahassa avioliitto Urho Kekkosen kanssa on se mikä Sylvin elämää eniten määritti: ”Urho on päähenkilö, minä sivuhenkilö, eikä sivuhenkilön hämmennystä kukaan huomaa.”, Sylvi tilittää romaanissa elämäänsä elokuussa 1966.
Teoksessa Sylvi lukee Katermassa vanhoja päiväkirjojaan ja palaa elämänsä käännekohtiin. Johanna Venho on tavoittanut hyvin Sylvin persoonan ristiriitaisuuden. Samaan ihmiseen mahtuu herkkyyttä ja haurautta, mutta toisaalta vahvuutta ja viisautta. Sopivassa tilanteessa hän saa äänensä kuuluvin. Ilkeyskään ei ole kokonaan vieras luonteenpiirre läheisissä ihmissuhteissa.

Johanna Velho onnistuu niin hyvin Sylvi Kekkosen persoonan kokonaiskuvauksessa, että teosta voi mielellään suositella paitsi historiallisen romaanin lajityypin ystäville, myös kaikille maamme sodanjälkeisestä historiasta kiinnostuneille.