Kirjan artikkelit on kirjoittanut 13 tutkijan joukko. Mukana ovat Tiina Airaksinen, Juhana Aunesluoma, Jari Eloranta, Tuomas Forsberg, Risto Marjomaa, Timo Miettinen, Katalin Miklóssy, Marko Palokangas, Mervi Pantti, Katri Pynnöniemi, Kaius Tuori, Veli-Pekka Tynkkynen ja Elina Vuola.

Näin Venäjän hyökkäyssodan todennäköisiä vaikutuksia lähitulevaisuudessa summaa kirjassa Helsingin yliopiston talous- ja sosiaalihistorian professori Jari Eloranta:

“Nykyisen konfliktin lähitulevaisuuden vaikutuksia on jo nyt mahdollista ennakoida jonkin verran. Näitä ovat Ukrainan jälleenrakentamisen suuret kustannukset, Venäjän talouden ja sotilaallisen vallan taantuminen, Kiinan taloudellinen ja poliittinen vahvistuminen, Euroopan integraation syvät ja hankalasti ratkaistavat ongelmat, uusi asevarustelun kierre sekä valtioiden keskittyminen omavaraisuuden vahvistamiseen. Rankkojen talouspakotteiden vaikutus Venäjään on ollut toistaiseksi vielä rajallinen, mutta pidemmällä aikavälillä ne aiheuttavat vahinkoa, kun teknologian ja pääoman virrat tyrehtyvät. Sotaa pakotteet eivät kuitenkaan lopeta, vaikka konfliktin alussa monet niin luulivat.”

Syvälle katsoen voi nähdä Ukrainan sodassa myös vanhan railon idän ja lännen välillä. Toisella puolella on Eurooppa ja Nato Yhdysvaltain johtamana, Venäjää taas tukevat Kiina ja eräät muut itäiset maat. Kirjssa todetaankin, että suuri yleisö lännessä näkee sodan hyvän ja pahan kamppailuna, onhan itse Joe Biden käyttänyt jopa termiä “Harmageddon” – siirtomaavallan aikainen kristillinen moraali ja maailmankuva näyttää siis sekin olevan vielä hyvissä voimissa.

YLIOPISTONLEHTORI Risto Marjomaan kirjoittamassa kirjan artikkelissa perataan siirtomaavallan historiaa ja löydetään sen rippeitä nykyajastakin.

” Läntisten poliitikkojen vilpittömiksi tarkoitetut puheet länsimaisten arvojen, demokratian ja vapauden puolustamisesta kuulostavat tekopyhiltä ja halventavilta niiden korvissa, joille länsi on edustanut lähinnä väkivaltaista nöyryytystä ja taloudellista alistamista. Huolimatta kauniista puheista länsi ei ole imperialismin aikaa seuranneiden kuuden vuosikymmenen kuluessa tehnyt paljoakaan korvatakseen tekemiään vääryyksiä, joita se ei usein halua edes tunnustaa. Maailmantalous perustuu pitkälti yhä siirtomaa-ajalta periytyvään malliin, jossa rikkaiden maiden tuotanto hyötyy köyhien maiden halpatyöstä.”

Läntinen maailma Yhdysvaltain johdolla julistaa kuitenkin liberalismin nimissä vievänsä ja puolustavansa universaaleja ihmisoikeuksia kaikkialla maailmassa.

Marjomaa jatkaa:

“Ukrainan sota on nostanut jälleen esiin lännen ja sen entisten siirtomaiden välisen katkeruuden ja väärinymmärrysten verkon. Yhdysvaltojen presidentti Joe Biden julisti heti sodan puhjettua ‘koko maailman’ tuomitsevan Venäjän hyökkäyksen vaivautumatta kysymään edes Kiinan ja Intian kaltaisten suurten ja vaikutusvaltaisten valtioiden mielipidettä. Tällaiset varomattomat ja ylimieliset lausunnot ovat jatkuneet sodan edetessä kasvattaen ärtymystä myös Afrikassa ja Lähi-idässä.”

Summa summarum: selvänäkijän kyvyt omaavakaan tuskin osaisi ennustaa tulevaisuutta tällaisissa oloissa, tulevaisuuden ennustaminen kun on kautta aikojen ollut tunnetusti erityisen vaikeaa tai ainakin melkoista arpapeliä. Esimerkiksi ensimmäisen maailmansodan järkyttävän tuhon jälkeen kukaan ei uskonut, että uutta globaalia sotaa enää koskaan tulee…

Nykyään, kun globalisaation myötä erilaiset arvot ja maailmankuvat törmäävät, taloudelliset voimasuhteet heittelevät, uudenlaiset asejärjestelmät kehittyvät vauhdilla, rajat virallisten ja epävirallisten toimijoiden välillä sekoittuvat ja ilmastonmuutos katastrofeineen kiihtyy, on varmaa vain se, että epävarmuus lisääntyy entisestään.