Kirjailijaksi kulissien takaa – ”Siitä teatterimaailmastahan me tamperelaiset olemme aiheestakin ylpeitä”

Kari Hulkko
Palmgren Helsingin kirjamessuilla 2004, jolloin myös hänen kakkosromaaninsa Lentämisen alkeet ilmestyi.
Kari Hulkko
Palmgren Helsingin kirjamessuilla 2004, jolloin myös hänen kakkosromaaninsa Lentämisen alkeet ilmestyi.
Kari Hulkko
Palmgren Helsingin kirjamessuilla 2004, jolloin myös hänen kakkosromaaninsa Lentämisen alkeet ilmestyi.

”Tuosta se lähtee”, äsähti Koskelan Jussi ja käänsi suon niin että heilahti. Samaa riuskuutta toivotaan visaväeltä, kun on siirrytty tämän lehden historiassa uuteen aikakauteen. Vuoden ensimmäinen vastaaja, tamperelainen visaveteraani Unto Vesa, ainakin toivotteleekin ”hyvää jatkoa Kirjavisalle uudessakin rytmissä”.

”Siinä missä Antti Holman Järjestäjä sijoittuu väitetysti Kansallisteatteria muistuttavaan teatteriin, asettuu Reidar Palmgrenin Lentämisen alkeet (2004) yhtä tunnistettavasti tamperelaiseen teatterimaailmaan. Ja siitä teatterimaailmastahan me tamperelaiset olemme aiheestakin ylpeitä.”

Juuri tuolla Holma-rinnastuksella visaäijä yritti johdatella lukijoita oikeille jäljille. Sen äkkäsi myös helsinkiläinen Raila Rinne, kuten heti kärkeen myös sen toisen perusvihjeen.

”Kirjavisassa esiintynyt isoisä se johdatti arvailijan heti oikeille jäljille: Palmgren. Vaan mistä Reidar Palmgrenin romaanista ote voisi olla, ei ainakaan ’Tunnelista’ jonka hyvin muistan. Ei kun kirjastoon halki lumisateen ja kas vain, rivit löytyivät heti ensimmäisestä avaamastani kirjasta eli Lentämisen alkeista. Tämä 2004 julkaistu romaani on Reidarin toinen ja sen tapahtumat sijoittuvat teatteriin. Päähenkilö on nuorehko näyttelijä Vesa Arola, joka siinä kipuilee muutakin kuin lasisirun haavoittamaa jalkaansa.

Vihjeen tapahtumaympäristö on siis teatteri. Niin on myös 2014 suosiota saavuttaneessa Antti Holman esikoisromaanissa Järjestäjä, joka oli yksi HS:n tuon vuoden kirjallisuuspalkinnon ehdokkaista. – – –

Visatehtävä vietteli lainaamaan kirjastosta samalla Palmgrenin tuoreimmankin romaanin ’Sudenmorsian’. Kaikki hänen neljä kirjaansa ovat sujuvaa ja varmaa kerrontaa, mielenkiintoisia juonia, hyvää viihdettä tammikuun pakkaspäiviin.”

Taas on visa täyttänyt sivistystehtäväänsä, yllyttänyt lukemaan!

***

Jyväskyläläinen Mauri Panhelainen on vaikuttunut lahjakkuuden äärellä.

”Muistelen aikoinaan ihmetelleeni, miten valmiilta kirjailijalta 2001 esikoisensa julkaissut näyttelijä tuntui kirjansa perusteella. Sujuvana hänen kielensä soljuu myös visakirjaksi yltäneessä toisessa romaanissa, teatterin kulisseihin sijoittuvassa teoksessa Lentämisen alkeet. Maailma on runsaassa vuosikymmenessä muuttunut, sillä viime vuosina kielellisesti taitavia ja muutenkin kypsiä esikoiskirjailijoita on putkahdellut esille tavan takaa.

Reidar Palmgren on kertonut olleensa peruskoulussa ’änkyttävä kiusattu rillipäinen lukutoukka’, joka kyseenalaisti kaiken, mitä opettaja esittivät. Kukaan ei olisi arvannut, että epävarmasta pojasta kehittyisi näyttelijä tai mikään esiintyjä. Lukion äidinkielen opettaja johdatti Reidarin teatterin maailmaan, ja jossain lukioaikojen avautumisessa lienevät palmgreniläisten geenien lisäksi kirjallisen kyvyn juuret.”

Tampereellapa hyvinkin, onhan Reidar Nätyn kasvatteja vuosikurssilta 1989–1993, kurssikavereina muun muassa Esa Latva-Äijö, Helena Kallio, Jari ”Pulkkinen” Salmi ja myöhempien aikojen vihreä apulaispormestari Perttu Pesä.

Pertti Vuorela vastaa tällä kertaa Espoon sijasta Espanjan auringin alta.

”Reidarin kirjailijaura on jäänyt vähäiselle huomiolle hänen näyttelijätyönsä rinnalla. Niinpä minulta hänen romaaninsa ovat jääneet lukematta. Laitetaan ne lukemattomien lukemattomien kirjojen listalle.”

Sirpa Taskinen, Helsinki, tuntuu tarttuneen kirjaan vähän vastentahtoisesti.

”Kirjan takakansiteksti on vähemmän houkutteleva: ’Reidar Palmgrenin toinen romaani on posketon tragikomedia näyttelijästä, lentämisestä ja laitosteatterin kummituksista.’ No, ei se aivan noin kamala ollut, kahlasin/harpoin sen kuuliaisesti lävitse. Kieltämättä Palmgren näyttelijänä tuntee miljöönsä, ja kirjassa on joitain kirpeitä vinoiluja, jotka sisäpiiri varmaan ymmärtää maallikkoa paremminkin.”

Tamperelaisella Jari-Pekka Vuorelalla on kirjailijaan monipolvinen yhteys.

”Kirjoittaja on Reidar Palmgren, jonka visassa esiintynyttä isoisää Raoulia äänestin joskus Koiviston valitsijamieheksi.”

Veikko Huuska Ikaalisista tuumaa näin:

”Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että Suomen paras kirjailijakoulu on Teatterikorkeakoulu. Sieltä pukkaa näitä kuin turkin hihasta, tiukkoja tekstiniekkoja, analysoidun, hallitun, mutta samalla kuitenkin elävän ja mukaansatempaavan tekstin tekijöitä.”

Viikon tietäjiin kuuluivat lisäksi jyväskyläläinen Ilpo Pietilä ja hyvinkääläinen Risto Kaipainen. Vuoden ensimmäinen palkinto menee Unto Vesalle.

VIIKON 3 SITAATTI

Uuden visakauden kolmaskin kirja on tämän vuosituhannen satoa. Tätä teosta on äidytty vertaamaan jopa viime vuosisadan erääseen merkittävimpään romaaniin. Ainakaan mittaluokasta puhuttaessa vertaus ei ole ontuva. Kirjalla on provokatiivinen nimi, ja kirjailija on muutenkin onnistunut hämmentämään sekä kansainvälisesti että kotimaassaan ja jopa kotipiirissään.

Mikä suurteos, kuka sen on kirjoittanut? Vastaukset viimeistään 27.1. mennessä osoitteeseen Demokraatti, PL 338, 00531 tai kirjavisa@demokraatti.fi. Yhdelle palkinto.

”Olin tuona iltana kahdeksan vuotta vanha, isäni oli kolmekymmentäkaksi. Vaikka en vieläkään voi sanoa että ymmärrän häntä tai tiedän millainen ihminen hän oli, joitakin asioita on helpompi tajuta nyt kun olen seitsemän vuotta vanhempi kuin hän oli silloin. Esimerkiksi miten suuresti päivämme erottuvat toisistaan. Siinä missä minun päiväni olivat täynnä merkitystä jossa jokainen askel avasi mahdollisuuden ja jokainen mahdollisuus täytti minut ääriäni myöten tavalla joka on nyt oikeastaan käsittämätön, isäni päivien merkitys ei ollut yksittäisissä tapahtumissa vaan levällään niin suurilla pinnoilla ettei niitä voinut hahmottaa muuten kuin abstraktien käsitteiden avulla.”

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat