Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Kirjallisuus

Kirjavisa: Eipä ollut Tolstoi Nobel-komitean mielestä palkinnon väärti

Juhani Niemi vie tämänkertaisessa visassa suoraan asian ytimeen –  niin kuin muuan Allegro-junavuoro Suomen pääkaupungin sydämestä  Moskovan keskustaan.

“Nyt meni hiukan jännittäväksi, kun Posti toi lehden (huomautuksen jälkeen) vasta perjantaina. Onneksi kuitenkin sitaatti oli jokseenkin tutusta teoksesta. Leo Tolstoin hieno romaani Ylösnousemus hänen uskonnollisen mystiikan kaudeltaan, ei tosin aivan Anna Karenina veroinen, eikä ehkä verrattavissa Sota ja rauha -teokseen, ainakaan tunnettuudessa. Näihin kolmeen romaaniin kyllä sitten loppuukin Tolstoin tuotannon tietämykseni, tähän visaan se kyllä riitti, hyvä näin.”

Postia saattaa olla osin syyttäminen siitä, että vaika kyseessä oli ehkä raskaimman sarjan klassikkokirjailija, vastauspino jäi matalahkoksi. Tai voi syyttää koronan pirulaistakin. Tai alkukesän aurinkoa… tai jotain…

Tässä kohtaa pitää muistuttaa, että näinä poikkeusaikoina visan verkkoversio on täällä Demokraatti.fi -sivuilla  luettavissa jo lehden ilmestymisviikon maanantaina.

Matti Kärkkäinen kehuu, että “vihjeet olivat tällä kertaa niin hyvät, että vastauksen löytäminen ei nyt tuottanut vaikeuksia”.

“Visasitaatti on Leo Tolstoin (1828-1910) teoksesta Ylösnousemus (1899). Vihjeessä viitataan Arvid Järnefeltin suomennokseen (1899-1900), josta sitaatti on lainattu.

Kirja on minulla vielä lukematta, vaikka se on ollut hyllyssä jo muutaman vuoden. Anna Karenina sekä Sota ja rauha ovat sentään eläkevuosina tulleet luetuksi.”

Lukematta tämä teos on vielä Mauri Panhelaisellakin.

“Leo Tolstoi (1828-1910) kuuluu maailmankirjallisuuden suuriimpiin nimiin. Nyt visassa etsittiin hänen myöhäiskauden teostaan Ylösnousemus, joka on jäänyt minulta lukematta.

Netin ihmeelllisestä maailmasta löytyi kuitenkin kirjabloggari, joka selosti kirjan juonen ja moraaliasetelmat samalla kun esitti omia arviointejaan kirjasta. Hänen mukaansa kirja olisi tänään julkaistunakin radikaali teos, jonka voisi tulkita kyseenalaistavan esim. Euroopan Unionin toiminnan. Maan tulisi kuulua niille, jotka sitä viljelevät (ja elää ilman tukia). Kaiken politiikan takana tulisi olla köyhyyden poistaminen sen sijaan, että varoja siirretään keskituloisten ja varakkaiden yhdestä taskusta toiseen taskuun, jatkaa boggarimme.

Toinen nettikommentaattori ei puolestaan anna Tolstoin vanhuuden sosiaalieettisille pohdinnoille juuri mitään arvoa. Tämä mies arvostaa kyllä Tolstoin Sotaa ja rauhaa sekä Anna Kareninaa maailmankirjallisuuden mestariteoksina, mutta kirjoittaa Ylösnousemus- kirjan olevan sekavaa moralisointia, joka ei johda mihinkään. Hänen mukaansa vanha Tolstoi taantui tendenssikirjailijaksi.

Leo Tolstoi oli yli 40 vuoden ajan tuottelias yhteiskuntakriittinen kirjailija, jonka teokset iskivät ajankohtaisiin aiheisiin romaaneissa, näytelmissä ja kiistakirjoituksissa (tyyppiä ‘Paljonko ihminen tarvitsee maata?’). Hänestä tuli ennen pitkää radikaaleine mielipiteineen Venäjällä sekä valtion että kirkon vihollinen. Tolstoin kootut teokset, jotka ilmestyivät Neuvostoliitossa vuosina 1928-1950, käsittävät 90 nidettä.

Ylösnousemus- teoksen ensimmäisen suomentaja oli Tolstoin ‘opetuslapsi’ Arvid Järnefelt, kuuluisan suomalaisen taiteilijasuvun vanhin veljes, jonka elämänkaari oli samantapainen kuin Tolstoin. Nuorena miehenä kumpaakin houkuttelivat seurapiirit, sankariteot ja makea elämä, kunnes herääminen moraalisiin arvoihin ja yksinkertaisen elämän autuuteen muutti kaiken.

Osallistuttuaan tykistöupseerina Krimin sotaan (1851-53) ja tehtyään muutaman ulkomaanmatkan Tolstoi asettui kreivillisen sukunsa maatilalle Jasnaja Poljanaan.

Järnefelt mukaili omassa elämässään mestarinsa maanläheistä elämäntapaa. Alunperin hän kouluttautui juristiksi, meni 23-vuotiaana naimisiin jyväskyläläisen Parviaisen yrittäjäsuvun tyttären Fredrika Parviaisen kanssa ja omaksui myöhemmin yksinkertaisen elämäntavan maatilallaan Lohjalla.”

* * *

Unto Vesalle riitti ratkaisuun yksi määre.

Visaisännän sanavalinta kääntäjästä, “hengenheimolainen” oli oiva vihje, kiitos! Kysytty kirjailija on siis Leo Tolstoi ja kysytty teos hänen viimeisimpiinsä kuuluva, yhteiskuntakriittinen teoksensa Ylösnousemus (1899), jonka “tekijän luvalla suomentanut Arvid Järnefelt”, tuo hengenheimolainen. Molemmat aatelissukuiset kirjallisuuden merkkimiehet olivat aikansa radikaaleja, jopa anarkisteja, yhteiskuntakriitikoita ja pasifisteja.

Vesa ei tarkentanut, onko hän visakirjaa lukenut, mutta Huuskan Veikko on, ja vieläpä hyvissä ajoin.

“Tämän tiesin ja arvasin selkäytimellä.

Luin Tolstoin myöhäistuotantoon kuuluvan Ylösnousemuksen talvella 1966 kun kävin rippikoulua. Opettajanamme oli puristinen kappalainen, joka oli kyllä kiertänyt muutakin kuin tahkoa. Hän oli ennen karkotuksia toiminut Kiinassa lähetyssaarnaajana ja hänellä olikin sieltä(kin) monia mielenkiintoisia tarinoita ja tapahtumia, suoraan elävästä elämästä. Juuri siksi pidinkin kovin hänen tavastaan havainnollistaa aiheita ja teemoja noilla kertomuksilla. Lisäksi hän oli ikäluokkaa, joka oli ollut rintamalla sotilaspappina jne.

Nämä toivat hänelle maanläheisyyttä ja konkretiaa, mutta opillisesti hän oli aika vanhoillinen ja ehdoton – sen hän tosin myönsi itsekin.

Olin hieman yllättynyt kun hän eräällä tunnilla puhkesi ylistämään Tolstoita, en sinänsä, mutta oletin hänen kategorioissaan romaanien kuuluvan johonkin vähintäinkin arveluttavaan ajanvietteeseen ja siksi poishyljittäväksi. Siinä määrin hän Ylösnousemusta kehui, että sai minut kirjastoon ja lainaamaan tuon teoksen. Luin ja jossain määrin muistan tajunneeni, miksi hän juuri tämän teoksen Tolstoilta otti ylistyksensä kohteeksi.

Tietty ohjelmallisuus ja omien vanhenevan mestarin ehdottomuuksien manifestointi, joita en silloin ihan näillä sanoilla osannut kuvata, jäivät mieleeni.

Olisikohan aika uudistaa ja päivittää tuttavuuteni Tolstoihin? Kohta tuon jälkeen luinkin Sodan ja rauhan – ja löysin varsinaisen aarteen, se oli nuoremman ja taiteelliselta vaistoltaan “pilaantumattoman” mestarin huipputyö. Siihen palaaminen on väikkynyt mielessä vuosikausia: jonain kesänä sen vielä luen, tai miksei talvenakin?

Jari-Pekka Vuorela tuntee tolstoilaisuuden suvussaan.

Vuonna 1866 syntynyt vaarini isä oli järnefeltiläinen pasifisti ja Laukon torpparina myös sitä mieltä, että ‘maa kuuluu kaikille’. Kartanonomistajat olivat toista mieltä. Myöhempinä vuosinaan vaarin isä toimi sosialidemokraattisessa puolueessa ja pirkanmaalaisessa osuuskauppaliikkeessä, mutta tunsi kai loppuun asti lukkarinrakkautta kristilliseen anarkismiinkin.

Vuonna 1861 syntyneen Arvid Järnefeltin oma oppi-isä oli tietysti Leo Tolstoi. Visateos Ylösnousemus on Tolstoin myöhäistuotantoa vuodelta 1899. Erikoista kyllä, suuret suomalaiskustantajat julkaisivat siitä tuoreeltaan kilpailevat suomennokset: WSOY Jalmari Aalbergin ja Otava Arvid Järnefeltin. Myöhemmin on julkaistu ainakin kaksi uuttakin käännöstä.”

* * *

Ossi Lehtiö jatkaa Järnefeltistä.

“Oman Ylösnousemus-versioni on kääntänyt kotimainen kulttuurin moniottelija eli Arvid Järnefelt 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa, jolloin Suomi oli kansainvälisempi kuin itsenäistyminen jälkeisinä monina vuosikymmeninä. Silloin suomentaja oli noin nelikymppinen.

Arvid Järnefeltin oma henkinen kehitys oli voimakkaasti sidoksissa hänen vanhempiensa maailmankuvaan, mutta myös kirjailijaan, jonka tekstiä hän suomensi. Häntä on varmaan syystä pidetty aluksi fennomaanina, mutta myöhemmin hän siirtyi tolstoilaisuuteen ja kristilliseen anarkismiin. – – –

Kyseessä on Tolstoin laajan tuotannon viimeinen suurromaani, sillä edellisen, eli Anna Kareninan, ilmestymisestä oli tuolloin kulunut jo yli 20 vuotta.”

Veli-Pekka Salminen kritisoi Nobel-komiteaa – tätä kyseistä seikkaa ei moni ehkä Tolstoi-yhteydessä tule ajatelleeksi.

“Pitkästä aikaa osuma omaan kirjahyllyyn! Ensin tuli kyllä mieleen suomalaisen kulttuuriväen kanssa kaveerannut Gorki mutta pian välähti oikea parivaljakko: Leo Tolstoi ja Arvid Järnefelt. Eksemplaarini teoksesta Ylösnousemus (Juho Tervosen suomennos) on lapsuudenkodin perua. Luin sen 15 vuotta sitten, katseltuani sitä ennen kirjan selkämystä vuosikymmenten ajan.

Tolstoin maailmankatsomuksellinen agenda törröttää kerronnassa paikoin kovin suorasukaisena, esimerkkinä viimeisen luvun Raamatun jakeet. Luultavasti tämän takia mestarin myöhäistuotantoon kuuluva Ylösnousemus on jäänyt pahasti hänen aiempien suurromaaniensa varjoon.

Se on sääli, sillä Ylösnousemuksen komea proosa johdattaa kiinnostaviin yksilö- ja yhteiskuntamoraalin pohdintoihin. Kuvaukset pääsiäisyön kirkkopalveluksesta ja pakkotyökaravaanin etenemisestä ovat vaikuttavia, henkilöhahmot eläviä.
Tulee aina mieleen se, että Nobelin kirjallisuuspalkinto ehdittiin jakaa kymmenen kertaa Tolstoin ollessa vielä elossa. Ei pidetty häntä palkinnon arvoisena.”

Pertti Vuorela hihkaisee, että “sattuipa kerrankin, että visakirja  löytyi omasta kirjahyllystä”.

“Saimme Ylösnousemus-romaanin joululahjaksi vuonna 1970. Erityisesti vaimoni on ihastunut venäläisiin klassikoihin ja lukee nytkin parasta aikaa Sotaa ja rauhaa.
Tolstoin elämä oli todella värikäs. Lyhyesti sanottuna siinä oli kysysymys loisteliaan ja aatelisen elämän muutoksesta yksinkertaiseen ja vaatimattomaan elämäntapaan.

Realistisella tyylillä kirjoittava Tolstoi oli myös merkittävä yhteiskunnallinen ja uskonnollinen ajattelija. Hänen elämänkäsityksensä perustui Vuorisaarnaaan, jonka mukaisesti kirjailija päätyi yksinkertaiseen elämään ja luopui suuresta osasta omaisuuttaan köyhien hyväksi. Hän vastusti myös kirkkoa, vallanpitäjiä ja yläluokan elämäntapaa. On sanottu, että Tolstoi edusti uskonnollista anarkismia.”

* * *

Eero Reijonen kertoo,että häntä nolottaa kun “jo kolmannen kerran saman visajakson aikana Master of ceremonies on tuonut kisaan Visakallolta lukematta jääneen opuksen. Ja nyt on vielä kyse ihan oikeasta klassikosta.”

Vaan pois nolous ja häpeä – Eero lähti kirjan kimppuun pelvotta kuin Jukolan kaimansa konsanaan.

“Tämän lukukinkerin tiukkana rovastina Visakymppi saa ihan aidot kiitokset. Eero tavasi jo ennen kuin Reijolan kukko lauloi. Ja sitten visaaja tihrusti läppäriltään koko epistolan. Kolmessa osassa se meni, niin kuin tekijältäkin, visailijan mökin parhaassa punkassa selällään rojottaen.

Ylösnousemus lukupunkalta vähän huimasi Visakalloa. Vaikka löysiä jaksojakin kirjassa oli piisalti, niin tiukkaa tavaraa tuli niin paljon, että vanha byrokraatti ei mitenkään muutamassa päivässä ehtinyt mapittaa sitä kunnon järjestykseen. – – –
Kyllähän visa-Eero tätäkin kirjaa esiteininä lehteili, mutta Matteuksen evankeliumi alussa ja lopussa ei innostanut jatkamaan.

Nyt lukiessa opus esiintyi oikeassa muotissaan: tekijänsä kaltaisena, tiukkana yhteiskuntakritiikkinä, epäoikeudenmukaisuuden, korruption ja tekopyhyyden kuvauksena.

Institutionalisoidun kirkon totaalinen epäpyhyys ja ihmisten luomien lakien perinpohjainen epäoikeudenmukaisuus olivat rautaisena sääntönä pelissä, jossa heräämisen kokenut aatelismies, Dmitri Nehljudof ja tämän turmelema, ilotytöksi ajautunut neito, Katja Maslova pelaavat.

Visakirjan juonikuvio menee taustatietoja vailla olevalta nykylukijalta mielikuvituksen piikkiin. Venäjällä (ja monessa muussakin maailman kolkassa) 1800-luvun loppupuolella tämä tarina oli tosi. Epäilen, että kirjailija on reippaasti laimentanut kaiken asteisen väkivallan kuvauksia. Sata vuotta sitten täysin realistinen kerronta tapahtumista olisi jäänyt jumiin maailman jokaisen kirjapainon painokoneisiin.

Visakirjan vaikutusta herkästi vastaanottaviin lukijoihin kuvaa legendaarisen elokuvaohjaaja Kenji Mizoguchin arvio tästä opuksesta: ‘Kaikki melodraamat perustuvat Tolstoin Ylösnousemukseen.’

Tämä arvio vetää Visakallonkin sanattomaksi.”

Kirjapalkittuja ovat tällä kertaa Ossi Lehtiö ja Mauri Panhelainen.

Visasitaatti 10/2020*

Nämä poikkeuskevään spesiaalisitaatit ovat tainneet vastaajaprofiilista päätellen olla aika lailla äijäkirjallisuutta, joten koetetaanpa nyt vähän muokata sitä profiilia.

Tämä udeltava kirjailija esiintyi visassa ensi kerran jo hyvästi yli 20 vuotta sitten, viisi vuotta ennen pitkän elämänsä päättymistä. Kysyttävä teos oli hänen viimeisiä suuri menestyksiään, joita pitkälle uralle riitti monta.

Kuka, mikä, millaisia lukumuistoja? Vastaukset 15.6. klo 12 mennessä sähköpostilla kirjavisa@demokraatti.fi.

“Niin tuli ilta. Aurinko painui mailleen, hämärä laskeutui, kevätillan hämärä, joka oli vain ihmeellistä hämyä puiden välissä eikä koskaan muuttunut pimeäksi eikä yöksi. Metsä hiljeni. Mustarastasta tai käkeä ei kuulunut enää. Kaikki ketunpennut ryömivät luoliinsa, kaikki oravan- ja jäniksenpojat pesiinsä, kyykäärmenaaras kivensä alle. Enää ei kuulunut kuin kyyhkysen synkkä kujerrus jostain kaukaa ja pian sekin vaikeni.

Oli kuin koko metsä nukkuisi. Mutta nyt se alkoi herätä hämäräeloonsa. Kaikki siellä asuvat hämäränolennot alkoivat liikkua. Sammalikossa rapistiin ja ryömittiin ja hiivittiin.”

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE