Kirjavisa: He ratsastivat auringonlaskuun ja -nousuun

Kuva: Laura Ware
Cormac McCarthy

Talvikausi ja viikkolehtiaika etenee kirjavisan vinkkelistä edelleen suotuisissa tuulissa. Vastauksia on tullut kaikkiin tehtäviin riittoisasti, nyt lyötiin taas kevään kärkitulos.

Antti Aarnio, ”Poika Espoon rajaseuduilta” kuten hän sijaintinsa asianmukaisesti määrittää, avaa tämän viikolla viisi viritetyn visan.

”Istuin satulaani, latasin pistooliini ja otin juomaleilistäni huikan, voittajan elkein, sillä olen varma että sitaatti on Cormac McCarthyn kynästä. Tämän jenkkikirjailijan löysin itseasiassa Demokraatissa syksyllä olleen kirja-arvostelun kautta. Kiinnostuin ja olen nyt lukenut useita hänen teoksiaan. Karuja, omalaatuisia, mutta jollain tavalla koukuttavia. Hienoa ihmisten, luonnon ja muun ympäristön kuvailua, ilman romanttista höttöä. Pahuus elää voimakkaasti kirjoissa, mutta usein myös paha saa palkkansa. Sitaatti lienee Kaikki kauniit hevoset -romaanista.”

Jyväskyläläisellä Ilpo Pietilälläkin tämä kirjailija on varsin tuoreena muistissa.

No jopa vallan tärppäsi! Kirjavisassa nyt esiintynyt rajatrilogian 1.osa Kaikki kauniit hevoset ilmestyi suomeksi Kaija Sivillin suomentamana vasta vuonna 2014. Joululahjakirjanani sen silloin ahmin suoralta kädeltä. Sitaaatti on kirjassa sivuilla 106-107. Se oli koko lailla helppo löytää muistinvaraisesti, vaikka tässä kirjassa ’he ratsastivat’ ihan myötäänsä. Liekö syynä se, että etenkin pikkupoikana olin kovin ”hevosinnostunut”. Cormac McCarthyn muut tähän trilogiaan kuuluvat teokset ovat ”Matka toiseen maailmaan” (suom. 1995) ja tämä uusin ”Tasangon kaupungit” on ilmestynyt viime vuonna suomeksi.

Ankaraa ja raadollista lännen rajaseutuelämää kuvaava kirjasarja puhuttelee ainakin lännenkirjoja aikoinaan ahminutta miespuolista lukijaa. Syynä lienee myös kirjailijan melko suoraviivainen, mutta samalla yksityiskohtainen kirjoitustyyli ja jatkuva tapahtumien virta. Kuin sivutuotteena pohditaan samalla tätä elämää, ihmiselon ihanuutta ja kurjuutta.

Tällä haavaa ehdottomasti yksi suosikkikirjailijoitani.”

* * *

Pertti Vuorela Espoosta noteeraa kirjailijan halun pysyä poissa parrasvaloista.

”Tutustuin Cormac McCarthyyn (s. 1933) hänen kirjastaan tehdyn elokuvan Menetetty maa (2005) kautta. Itse kirja on vielä lukematta, mutta Coenin veljesten ohjaama elokuva on eräs parhaita näkemiäni rikoselokuvia. Tiukka ja väkivaltainen tarina kulkee vääjäämättä kohti pelättyä loppua. – – –

Edelleen kirjoituskoneella tekstinsä laativa kirjailija ei viihdy julkisuudessa, vaikka osallistuukin ahkerasti asuinpaikkansa Tesuquen elämään New Mexicossa. Hän on kirjoittanut kymmenen teosta ja saanut muun muassa Pulitzerin palkinnon. Syystäkin Cormac McCarthya pidetään yhtenä tämän ajan merkittävimmistä kirjailijoista.”

Eero Reijonen, espoolaisia hänkin, on myös innostunut tuosta Coen-veljesten leffasta.

”Täytyy tunnustaa, että aloin oikeasti kiinnostua kirjailijasta vasta” Menetetyn maan” muutamaan kertaan nähtyäni, Vaikka tiesin Cohenin veljekset melkoisiksi velhoiksi olin utelias, myönnetään; utelias lukemaan ennen kaikkea sen, millaisista aineista loistava Javier Bardem oli rakentanut maanisen tappajan roolinsa. Yllätys ei varsinaisesti ollut se, että kirja oli myös mestariteos. Elokuva oli alkuperäistekstiä hyvin noudattava. Mutta silti itsenäinen. Aika harvinainen yhdistelmä. Ja kerrankin Oscarit löysivät oikean osoitteeseen.

Rajatrilogian lukukokemusta on koetellut tietysti julkaisujärjestys ja parinkymmenen vuoden tauko suomentamisessa. Visakirja, trilogian ensimmäinen , ei ollut ajan kulumisestakin johtuen yhtä tyrmäävä kuin sen toinen osa, parikymmentä vuota sitten suomennettu ja myös luettu Matka toiseen maailmaan. Puhumattakaan Pulitzerilla palkitusta romaanista ”Tie”. Se oli ensilukemalta ankea ja rankka, vaikka taideteos sekin on, epäilemättä. – – –

Luonnonkuvaajana Cormac McCarthy on ravintoketjun huippua; jos Hannu Väisänen maalaa teoksensa, niin McCarthy elää itse siinä, tai näkee unta, tai näkee unta unesta. Uusi ja Vanha Mexico, jopa Texasin laitamaatkin ovat luontona yhtä, ihmiset vain ovat erilaisia, auttavaisimpia kuitenkin kaikkein köyhimmät meksikolaiset. Teinijuntti-cowboy John Grady on, useimpien Cormac McCarthyn luomien arjen sankarien tapaan rotukysymyksissä suvaitsevaisista suvaitsevaisin. Kuolettavana rakkautenaankin pojan ruumiissa elävällä miehellä on epileptinen 16- vuotias meksikolainen prostitutioitu. – – –

Suomentaja Kaijamari Sivill on selvästi taiteilija itsekin, kotonaan niin murteissa; rajamaiden cowboymurre kääntyy hienosti Suomen itämurteeksi, kuin vahvoissa luonnonkuvauksissakin, joissa liikutaan parhaiden westernien sielunmaisemissa. Ja lukijakin uskoo lopulta, että hevonen todella on luomakunnan kruunu. Agricola ei käänny haudassaan, eikä Kirjallisuuden valtionpalkintokaan langennut kenelle siviilille tahansa. Espanjaksi lausutut avaindialogit on käännetty vasta teosten sanastossa. Sanojen sisältämän viestin ja voiman aistii jo espanjaksi kirjoitettuna, vaikkei kieltä osaisikaan.”

Helsinkiläinen Raila Rinne on katsonut hankkimansa ”lahjahevosen” sisuksiin.

”Tavattoman kauniisti kirjoitetun mutta tapahtumiltaan karun romaanin lukuisat tekstikappaleet alkavat sanoilla ’he ratsastivat’. Muistin sen luettuani taannoin kirjan, jonka ostin ratsastusta harrastavalle sukulaistytölle ihan nimen perusteella. Pitihän mun kirjan sisältö tarkistaa etten mitä tahansa viihdevaahtoa mene lahjaksi antamaan, minä maisteristäti… No, perhehupi sikseen.

Rajatrilogian raja sijaitsee USA:n ja Meksikon välissä. Siellä cowboyt ja outlawt liikkuvat enimmäkseen ratsain. Yksinäisyys ja kohtalo leimaavat muitakin McCarthyn romaaneja, joista tunnetuin lienee ‘Veren ääriin’ (‘Blood Meridian’).”

* * *

Visassa voi oikeille jäljille päästä kuvataiteilunkin kautta kuten tamperelainen Vesa Kautto osoittaa.

”Olin syyskuussa Unkarissa samalla maalausleirillä hienon kääntäjän Kristiina Drewsin kanssa. Pyysin häneltä lukusuosituksia. Kristiina ehdotti muun muassa Cormack McCarthyn rajatrilogiaa.”

Tampereen yliopiston perinteisesti vahvaa visaedustusta lisää tällä viikolla Minna Hautamäki.

”Cormac McCarthy kirjoittaa vähän samalla persoonattomalla tyylillä kuin John Williams Stonerissa. He tekivät sitä ja tätä, hän tuli ja meni. Mielen sisäisiä liikkeitä kuvataan minimaalisesti, kaikki tapahtuu toiminnan kautta. En tiedä tykkäänkö, suurin osa esim. 2010-luvulla kirjoitetuista romaaneista on tehty näkökulmatekniikalla, tällainen kaikkitietävä kertoja-vetoinen tarina tuntuu hetkittäin vähän pitkäveteiseltä. Leffa oli hyvä.”

Mauri Panhelainen Jyväskylästä kertoo lukeneensa visakirjan ”hitaasti ja tarkasti, minkä romaani palkitsi poikkeuksellisen hienona lukunautintona”.

”Kevään visakirjojen teema on ollut pojasta mieheksi kasvaminen, vaihtelevia nuorten miesten kasvutarinoita 1900-luvun loppupuolelta. Sellainen on Teksasin ja Meksikon syrjäseuduille sijoittuva McCarthyn romaanikin, mutta rajumpi ja syvällisempi kuin visaedeltäjänsä. – – –

Romaanin nimestä jo näkyy, että hevonen jalona luontokappaleena ja ihmisen toverina on McCarthyn tarinan ytimessä. Romaanin nuori päähenkilö John Grady ottaa riskejä ja uhraa melkein kaiken hevostensa vuoksi. Villihevosesta kesytetty ratsu ei petä isäntäänsä ja kesyttäjäänsä, jolle puolestaan jalo eläin edustaa petoksen maailmassa varauksetonta uskollisuutta.”

Jari-Pekka Vuorela Tampereelta ottaa vertailun western-mestarista

”Vihan hedelmistä, Vaiteliaasta miehestä, Seitsemästä naisesta ja monesta muusta huolimatta ohjaaja John Ford ilmoitti identiteettinsä: ’I make westerns’. Samoin voisi sanoa 82-vuotias kirjailija Cormac McCarthy.”

Oikeita vastauksia pudottelivat myös Juhani Niemi, Seija Tahvanainen, Sirpa Taskinen, Unto Vesa ja Mikko Viherjuuri. Veikko Huuska ratsasti Ikaalisista Wyomingin maisemiin Annie Proulxin jäljissä. Hyvä tarjokas, mutta ei se oikea. Palkinto Antti Aarniolle. (rb)

Viikon 7 sitaatti

Viikon kirjailija syntyi pienellä saarella joka tuolloin oli siirtomaa, mutta on nykyisin itsenäinen noin 75 000 asukkaan lilliputtivaltio. Kirjailijamme muutti nuorena 1900-luvun alussa koloniasta emämaahan, missä pääsi opiskelemaan draamakouluun, mutta kirjallinen ura urkeni vasta 1920-luvun loppupuolella. Suuren yleisön lukemaksi kirjailijaksi hän nousi kuitenkin vasta paljon myöhemmin ilmestyneellä romaanillaan, joka sai innoituksensa Charlotte Bronten romaanihenkilöstä.

Kuka hän on, mikä teos? Vastaukset viimeistään 24.2. mennessä osoitteeseen kirjavisa@demokraatti.fi. tai Demokraatti/Kirjavisa PL 338, 00531 HKI.

”Kerrottakoon, että ei Maryaa ollut aivan yhtäkkiä ja sumeilematta siirretty vakaista hyvistä oloista Montmartren vaaroihin. Ei sinne päinkään. Hän oli tottunut siihen, että hänen elämältään puuttui kiinteä, vankka perusta.

Ennen avioitumistaan hän oli kiertänyt monta Albert Prancen No. 1 -nimisessä seurueessa. Se oli omituista elämää. Nyrpeitä vuokraemäntiä, ruoaksi pelkkiä keitettyjä sipuleita. Pukuhuoneessa ginipullo. Ainaista kynsien lakkaamista sunnuntaisin junassa. Ainaisena puheenaiheena miehet. (”Sika se oli, muruseni, sikä.”) Tanssitytöt tunsivat miehet läpikotaisin ja laukoivat heistä arvionsa hirmuisella tarkkanäköisyydellä.”

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Miksi valinnanvapaus ei kelpaa demareille? – “Hallitus harhauttaa väärillä mielikuvilla”

Kuva: Timo Sparf
kuntapaneeli-laivalla
Kansanedustajat lavalla: (vasemmalta) Anneli Kiljunen, Ilkka Kantola, Tuula Haatainen ja Ilmari Nurminen. Keskustelua veti Sirpa Paatero.

Ensi kevään kuntavaalien takuuvarmasti eniten huolta aiheuttava teema on sosiaali- ja terveydenhuollon tulevaisuus.

SDP:n kansanedustajat Ilmari Nurminen, Tuula Haatainen, Ilkka Kantola ja Anneli Kiljunen vastasivat viikonlopun risteilyllä muun muassa kuumaan kysymykseen, miksi sosialidemokraatit vastustavat asiakkaan vapautta valita mieleisensä palveluntuottaja – vai vastustavatko sittenkään?

– Valinnanvapaus kuulostaa tietysti hyvältä, mutta siinä on ongelmansa. Vielä on epäselvää, mitkä palvelut voivat kuulua valinnanvapauden piiriin, Ilmari Nurminen muistutti.

Hän epäilee myös sitä, miten kuntalaiset osaavat lopulta valita ne palvelut, joita hän todella tarvitsee.itselleen parhaan mahdollisen vaihtoehdon.

– Vastuuta siirretään osittain ihmiselle itselleen.

Nurminen kannattaa julkisen puolen vahvaa vastuuta sote-palveluista. Syykin on selvä: “Etteivät markkinat saa tiukkaa niskalenkkiä palveluista”. Järjestöjen tuottamille sote-palveluille Nurminen antaa siunauksensa.

Piikki on auki.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Tuula Haatainen täsmensi, että SDP ei vastusta valinnanvapautta yksioikoisesti. Hallitus antaa hänen mielestään kuitenkin väärän mielikuvan, että ihminen voi valita vapaasti palvelunsa. Ei voi.

Prosessi alkaa siitä, että ihminen kirjautuu asiakkaaksi julkiseen sosiaali- ja terveyskeskukseen tai johonkin yksityiseen alan yritykseen.

– Asiakkaat kuvittelevat, että he voivat valita kenen erikoislääkärin tai silmälääkärin vastaanotolle menevät. Tällaista valinnanvapautta hallituksen esitykseen ei ole tulossa, Haatainen tähdentää.

Hän uskoo, että hallitus yrittää tuoda yksityiset palveluntuottajat massiivisesti markkinoille. Sen mallissa myös sosiaalipalvelut kuuluvat pakettiin.

– Tämä on eurooppalaisittain iso juttu. Kaikki ainekset ovat kasassa sille, että suomalainen hyvinvointiyhteiskunta romuttuu totaalisesti, Haatainen varoitti.

Hän korosti, että siksi SDP on nostanut ison metelin.

– Yksityisen intressi on tehdä aina voittoa. Ei pidä harhauttaa.

Ilkka Kantola huomautti, että todellinen ongelma on se, ettei ihmisillä ole edes sitä yhtä vaihtoehtoa, joka toimisi nopeasti. Hallituksen sote-malli toteutettaisiin joka tapauksessa veronmaksajien varoilla.

– Piikki on auki. Hyväosaiset voivat valita palveluntuottajansa, mutta kaikki eivät pysty kilpailuttamaan omia palveluitaan, hän muistutti.

Kunnissa ollaan huolissaan myös koulutuksen puolesta. Hallitus aikoo säästää muun muassa ammatillisesta koulutuksesta 210 miljoonaa euroa. Aloituspaikkoja aiotaan vähentää 18 000.
Anneli Kiljunen pelkää, että eriarvoisuus vain lisääntyy.

– Nytkin on 110 000 alle 30-vuotiasta, joilla ei ole vähintään toisen asteen ammatillista peruskoulutusta. Aloituspaikoista tinkiminen johtaa siihen, että osa 15–16-vuotiasta voi joutua opiskelemaan satojen kilometrien päähän kodistaan.

Hänen mielestään hallituksen pitäisi muistaa tavoite: Kaikille on taattava toisen asteen tutkinto.

Onko innovaatio kirosana, Sanna Marin?

Kuva: Johannes Ijäs
FullSizeRender-1
Sanna Marin ja Antti Alaja puhuivat demariristeilyllä innovaatiopolitiikasta.

Innovaatiopessimismi on vallannut alaa Suomessa, näkee Kalevi Sorsa – säätiön tutkimuspäällikkö Antti Alaja. Hän keskusteli demariristeilyllä M/S Baltic Queenilla SDP:n varapuheenjohtajan, kansanedustaja Sanna Marinin kanssa innovaatiopolitiikasta.

Jos Suomessa halutaan kasvattaa työllisyyttä ja kasvua, innovaatiot ovat Alajan mukaan keskeisessä roolissa.

Vuoden 2011 jälkeen Suomessa on kuitenkin tapahtunut merkittävä paradigman muutos. Sen seurauksena tutkimuksen ja kehitystoiminnan menoja on leikattu merkittävästi ja tilalle on tullut innovaatiopessimismi, Alaja katsoo. Nyt puhutaan pelkästään hintakilpailukyvystä, moititaan julkisen sektorin liian suurta kokoa ja puhe talouden uudistamisesta jää jalkoihin.

Alaja on ollut perehtunut innovaatiotutkijan, taloustieteilijä Mariana Mazzucaton ajatuksiin. Mazzucato on osoittanut, miten esimerkiksi USA:n teknologisissa läpimurroissa valtion rooli on ollut keskeinen. Esimerkiksi Applen iPhonen takaa löytyy paljon julkista rahaa.

– Informaatioteknologiassa yleensä valtiolla on ollut alkuvaiheessa keskeinen rooli, yksityinen riskiraha tulee vasta myöhemmin mukaan, hän jatkoi.

Kun innovaatiomenestyksistä kirjoitetaan kirjoja, yleensä menestys henkilöidään sankarilliseen yrittäjäyksilöön. Valtiota ja julkista sektoria ei saada kirjoitettua menestystarinaan mukaan, vaikka pitäisi.

Elinkeinorakenteen vahvistaminen puuttuu kokonaan.

Alaja muistuttaa, että Suomessa harjoitettiin jo 1960-luvulta alkaen määrätietoista tiede- ja teknologiapolitiikkaa.

– Jos katsoo Suomen taloushistoriaa, tämä oli hyvin onnistunutta politiikkaa. 30 vuodessa Suomi nousi maailman innovatiivisimpien maiden joukkooon, yhtenä esimerkkinä Nokia.

Sanna Marinilta Alaja kysyi, onko innovaatio monille vasemmistolaisille vaikea sana tai jopa kirosana.

– En ole sitä mieltä, että innovaatiot on kirosana vasemmistolle tai sosialidemokraateille. Mutta olemme päästäneet kentän liikaa oikeistolle emmekä ole olleet tarpeeksi aktiivisia.

Marin huomauttaa hallituksen toimiin viitaten, että nyt leikataan koulutuksesta tutkimuksesta, tuotekehityksestä ja yritystuista. Suomessa on ajauduttu kehään, jossa lyhyen tähtäimen taloudellisilla säästöillä tehdään haitallista politiikkaa pitkälle tähtäimelle.

Marin on tässä myös itsekriittinen. Demarit ovat painottaneet paljon työllisyyden hoitoon liittyviin asioihin, mikä on oikein. Samaan aikaan pitäisi enemmän fokusoida myös siihen, miten Suomeen luodaan elinkeinorakennetta, jolla silläkin luodaan työtä ja tulevaisuutta.

– Tarvitaan yhä myös aktiivista omistajapolitiikkaa valtiolta, jotta meidän elinkeinorakenne monipuolistuu.

Marinin mukaan nykyhallitus toimii hyvin yksisilmäisesti, leikkaa palkkoja ja luo matalapalkkapolitiikkaa.

– Aktiivinen elinkeinorakenteen vahvistaminen puuttuu kokonaan. Ehkä demaritkin ovat tässä viime vuosina vähän lipsuneet.

Kaikki sääntely ei ole pahasta.

Alaja valitti, että innovaatioista puhutaan usein vain kilpailukyvyn edistämisen kautta. Innovaatioilla kuitenkin pyritään vaikkapa ilmastomuutoksen ehkäisyyn, terveyden edistämiseen ja ratkaisemaan kaupungistumisen tuomia haasteita. Näitä motiiveja voisi nostaa poliittisessakin puheessa laajemmin esille.

– Jos halutaan tämäntyyppisissä asioissa onnistua, se vaatii tietyille sektoreille onnistunutta innovaatiopolitiikkaa. Toinen asia liittyy siihen, että varmaan Vartiaisen (Juhana Vartiainen kok.) ja muiden puheet matalapalkkatyön edistämisestä ovat aika vaikea pala demareille. Jos me haluamme korkeiden palkkojen taloutta, tarvitsemme korkeaa tuottavuutta. Tässä yhteydessä innovaatiot nousevat tärkeään rooliin, Alaja sanoi.

Marinin mukaan suomalaisessa keskustelussa kaikki sääntely nähdään nykyisin pahana. Hän huomautti, että sääntely voi olla myös väline, jolla innovaatioita lisätään. Hän nosti esimerkiksi liikenteen päästöjen rajoitukset, joka johtaa kilpailuun autojen vähäpäästöisyyden kehittämiseksi ja tätä kautta uusiin innovaatioihin. Oikeanlaisella sääntelyllä voidaan vaikuttaa vaikkapa ilmastonmuutoksen torjumiseen. Oikeistolle ei Marinin mukaan pidä antaa periksi siinä, että kaikki sääntely olisi pahasta.

– Jos haluamme uutta elinkeinotoimintaa, se ei vain säästöillä ja leikkauksilla onnistu, vaan tarvitaan investointeja, Antti Alaja painotti.

Sanna Marin muistutti, että valtion on pidettävä myös perustason tutkimuksesta kiinni. Sekin on riski, joka kannattaa ottaa, vaikka tulokset eivät välttämättä näy ihan heti.

Antti Alajakin painottaa yliopistojen perustyötä innovaatioiden kehittymisessä.

– Hallitus keskittyy hirveästi siihen, miten yliopistojen tutkimustulokset kaupallistetaan. Yliopistoille ladataan liikaa odotuksia, että ne synnyttävät kasvuyrityksiä. Parhaiten ne palvelevat kasvua keskittymällä perusduuniin eli tutkimukseen, Alaja pohti.

Keskustelua aiheesta

“Suomi eriarvoistuu kovaa vauhtia” – Rinteen linjapuhe: SDP:lle palkkojen alentaminen kilpailukyvyn parantamiseksi ei ole vaihtoehto

Kuva: Timo Sparf
Ilelle RisteilyRinne
Antti Rinne piti sunnuntaina linjapuheen Tallinnaan suuntautuneelle SDP-risteilylle lähteneen yli 1 500 demariaktiivin edessä.

– Täällä on paikalla niitä, jotka näkivät, kun suomalainen hyvinvointivaltio otti ensimmäiset askeleensa. Ja täällä on paikalla niitä, jotka pelkäävät, että hyvinvointivaltio on tullut tiensä päähän.

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne aloitti näillä sanoilla linjapuheensa tänään sunnuntaina SDP:n risteilyllä.

Rinteen puhuessa risteilyalus Baltic Queen oli Tallinnan satamassa odotamassa paluumatkaa Hesinkiin.

– Meillä on vahva yhteinen huoli kasvavan työttömyyden synnyttämästä eriarvoistumisesta ja osattomuuden kokemuksesta, Rinne totesi.

– Meitä yhdistää usko siihen, että kansanvallan kautta nämä yhteiset huolemme ovat ratkaistavissa.

Rinteen mukaan Suomi on tilanteessa, jossa tarvitaan rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta löytää uusia ratkaisuja.

Rinne arvosteli tiukasti hallituksen rajuja koulutus- ja sivistystoimen leikkauksia.

–Heikentyneiden mahdollisuuksien taustalla eivät vaikuta menneisyyteen jääneet rakenteet, vaan toimivia rakenteita horjuttavat leikkaukset. Tämä on Suomen hallitukselta arvovalinta, jonka seuraukset ovat kauaskantoiset.

Rinne kertoi esimerkin Porista. Siellä opetusalan ammattilainen kertoi hänelle, että kaupunki on päätynyt lomauttamaan opettajia loppuvuodesta.

– Tilanne on niin paha, että sama opettaja opettaa yhtä aikaa kahta luokkaa. Taustalla vaikuttavat hallituksen koulutusleikkaukset.

– Mitä enemmän yhteiskunnassa on sivistystä, sitä vahvempi on demokratia. Sivistys on kykyä tehdä valintoja ja arvioida kriittisesti omien valintojensa seurauksia, hän painotti.

SDP vaati viime syksynä kaikkia puolueita sitoutumaan uudelleen puolueiden rasisminvastaiseen julistukseen.

Rinne sanoi nyt, että SDP vaatii, että sitoutuminen pitää.

– Uskomme siihen, että sivistynyt yhteiskunta torjuu ennakkoluuloihin ja pelkoihin perustuvan puheen ja politiikan.

Rinteen mukaan sivistynyt yhteiskunta ei kysy, onko meillä varaa ihmisarvoon tai sivistykseen.

Rinne sanoi puheessaan myös, että etätyömahdollisuuksien lisäämisellä kuin työaikapankkijärjestelmien kehittämisellä on merkittävää vaikutusta työn tuottavuuteen.

Lompakon paksuus ei saa ratkaista sitä, kuka palvelua saa.

Työmarkkina ja talousasioista Rinne sanoi, että palkkojen alentaminen kilpailukyvyn parantamiseksi ei ole SDP:lle vaihtoehto. SDP:lle ratkaisu on työn tuottavuuden parantaminen.

– Tämä on merkittävä eroavuus SDP:n ja hallituksen välillä. Meidän ongelma ei ole tehtyjen työtuntien määrä eikä hinta, vaan se mitä työn tunnin aikana syntyy.

Sote-uudistuksen osalta Rinne snoi, että SDP ei voi hyväksyä sitä, että julkisten palveluiden laatua tai saatavuutta rajoitetaan.

– Palvelua pitää saada, kun siihen on tarvetta. Lompakon paksuus ei saa ratkaista sitä, kuka palvelua saa.

Suomessa on satojatuhansia työttömiä, Rinne muistutti.

– Lex Taipaletta saa minun puolestani kutsua Lex Lindströmiksi. Meille nimi ei ole tärkeä. Meille on tärkeintä se, että kaikkia ihmisiä kohdellaan niin kuin ihmisiä pitääkin kohdella: Arvokkaasti ja kunnioittavasti.

– Suomi eriarvoistuu kovaa vauhtia. Pääministeri Sipilän hallitus vauhdittaa tätä kehitystä rikkaita ja hyvätuloisia ihmisiä suosivalla kaverikapitalismillaan, Rinne arvosteli.

Rinteen mukaan kuntavaaleissa on kysymys siitä, miten kansalaiset suhtautuvat Sipilän porvarihallituksen kaverikapitalismiin.

Antti Rinteen mukaan tulevissa kuntavaaleissa ei ole kysymys vain siitä, millaisia linjauksia kuntapolitiikassa tehdään.

– Kuntavaaleissa on kysymys siitä, miten kansalaiset suhtautuvat Sipilän porvarihallituksen kaverikapitalismiin.

Kuntavaaleissa on jälleen kysymys Suomen suunnasta, Rinne tiivisti.

Rinne kertoi asettuvansa itse ehdolle Mäntsälässä ja aikoo syksyn aikana kiertää lähes koko maan.

“Presidentin toiminta ansaitsee kiitoksen.”

Ulkopolitiikasta Rinne sanoi, että suhde Venäjään säilyttää Suomelle erityisen merkityksensä myös jatkossa.

– Suomen oma turvallisuus rakentuu ennen muuta rauhantahtoiselle ulkopolitiikalle – me emme omilla toiminnallamme uhkaa ketään eikä mitään. Suomen alue ei ole käytettävissä hyökkäyksiin.

Presidentti Sauli Niinistö on Rinteen mukaan kaikessa olennaisessa jatkanut edeltäjiensä ulkopoliittista linjaa. Rinteen mielestä presidentin toiminta ansaitsee kiitoksen.

– Myös hänen tavassaan laittaa itsensä likoon Itämeren lentoturvallisuuden hyväksi on esimerkki aloitteellisuudesta, jolle edelleenkin on tilaa Suomen ulkopolitiikassa.

Pitkän linjapuheesan lopuksi Rinne palasi vielä sivistykseen ja työelämän teemaan.

– SDP:n tulee olla suomalaisen sivistyksen sekä työelämän parantamisen suunnannäyttäjä, kun Suomi kääntyy 2020–luvulle, hän päätti puheensa ja toivoi kuuljoilleen hyvää loppumatkaa risteilylle.

“Tällaiseen yhtälöön ei pysty mikään muu kuin Kokoomus” – Paananen kommentoi HS-gallupia

Kuva: Kari Hulkko

SDP:n kannatus on lievessä nousussa Helsingin Sanomien tuoreen gallupin mukaan. Puolue saa nyt 19,1 % kannatuksen.

– On tärkeä suunta se, että me olemme menossa ylöspäin. Ehkä tässä alkaa näkymään se, kun tuomme vaihtoehtoamme nyt hiukan pienempinä palasina esiin, niin se alkaa mennä pikku hiljaa tajuntaan, SDP:n puolusihteeri Reijo Paananen kommentoi Demokraatille M/S Baltic Queenilla

Helsingin Sanomien gallup ilmestyi sopivasti 1500 henkeä kokoavan demariristeilyn aikaan.

Yleensä ottaen gallupin luvuissa ei ole minkään puolueen kohdalla isoja heilahduksia suuntaan eikä toiseen. Keskusta on yhä suurin puolue ennen SDP:tä, mutta Keskustan kannatus (20,6%) on tullut vähän alaspäin.

Puheenjohtajaa vaihtaneen Kokoomuksen kannatus (17,3%) on Keskustan tavoin hiukan alavireinen. Reijo Paanasen mukaan on kuitenkin aivan liian aikaista sanoa, onnistuuko Kokoomuksen johtajavaihdos vai ei.

– Minä en ole koskaan uskonut siihen, että tämä on pikamatkojen laji, vaan Petteri Orpo (kok.) tarvitsee aikaa niin kuin kaikki tarvitsevat aikaa saada linjaansa näkyviin.

Hallituksen kakkospuolue on nyt kuudenneksi suurin puolue.

Paanaselta tulee Kokoomukselle kritiikkiä muun muassa siitä, että puolue on pohtinut työntekijöiden sunnuntaikorvausten poistoa eikä oikein itsekään tiennyt, keneltä se olisi korvauksia ollut leikkaamasssa.

Paananen myös kyselee, millainen yhtälö olisi, että lasketaan alimpia palkkoja, maksetaan verovaroista väli ihmisille ja samanaikaisesti lasketaan veroja.

– Tällaiseen yhtälöön ei pysty mikään muu kuin Kokoomus ja senhän näkee talouden tilasta aina, kun on ollut kokoomuslainen valtiovarainministeri, hän kritisoi.

Perussuomalaisten kannatus on HS:n gallupin mukaan nyt niukasti Vasemmistoliitton alapuolella.

Miten PS:n kannatuksen lasku vaikuttaa hallituksen dynamiikkaan?

– Perussuomalaiset, hallituksen kakkospuolue on nyt kuudenneksi suurin puolue tässä maassa ja suunta on edelleenkin hiukan alaspäin. Kun tähän lisätään vielä se, että hallituksen toimet rupeavat maakunnissa näkymään – erilaisten palvelujen vähentyminen ja leikkaukset – se rupeaa häiritsemään sekä Keskustan, Kokoomuksen ja Perussuomalaisten toimintaa.

– En ole enää pitkään aikaa kuullut, että hallituksessa puhuttaisiin ja sanottaisiin, että olemme kuin yksi puolue niin kuin sanottiin silloin, kun he tulivat hallitusneuvotteluista.

Gallupin mukaan niiden osuus, jotka eivät osanneet tai halunneet sanoa, mitä puoluetta äänestäisivät tai eivät kävisi äänestämässä, on 40 prosenttia. Se on suurempi kuin moniin vuosiin.

– Se on se viesti, jota olen täällä (demariristeilyllä) kertonut ihmisille. Siellä on 40%, joista hyvin suuri osa on valmiita taas ottamaan kiinni siitä vakaasta ja turvallisesta vaihtoehdosta, jota demarit tarjoaa.

– Me ei olla hötkyilypolitiikan mallipuolue eikä sellaiseksi tullakaan, ja siinä on meidän ihmisille nyt hyvä tilaisuus ennen kuntavaaleja hakea lisää tekijöitä niin ehdokkaaksi kuin vaalityöhön.

HS-gallup: SDP tiukasti keskustan kannassa kakkosena

Kuva: Ilkka Yrjä
FullSizeRender(12)
SDP:n ja Demokraatti-lehden ristely jatkuu sunnuntaina. Eilisessä tervetuliaistilaisuudessa puolueen puheenjohtaja Antti Rinne kutsui lavalle SDP:n riveihin siirtyneet Marko Varajärven (vasemmalla) ja Abdirahim "Husu" Husseinin.

Hyvin moni äänestäjä on nyt epätietoinen kannastaan, ilmenee tuoreesta Helsingin Sanomien mielipidekyselystä.

Kyselyyn tavoitetuista 40 prosenttia ei osannut tai halunnut sanoa, mitä puoluetta he äänestäisivät tai eivät kävisi äänestämässä. Epätietoisten osuus ei ole ollut yhtä suuri HS-gallupeissa viiteen ja puolen vuoteen.

Kyselyyn osallistuneista 40 prosenttia ei osannut tai halunnut sanoa, mitä puoluetta he äänestäisivät tai eivät kävisi äänestämässä.

Puolueista vasemmistoliitto on saavuttanut ja niukasti ohittanut perussuomalaiset.

Vasemmistoliiton kannatus oli elokuussa 9,6 ja perussuomalaisten 9,5 prosenttia.

Keskusta on pysynyt suosituimpana puolueena 20,6 prosentin kannatuksellaan.

SDP:n kannatus sahaa edestakaisin, nyt puoluetta äänestäisi 19,1 prosenttia kantansa kertoneista vastaajista.

Kokoomus ei näytä saaneen nostetta Petteri Orpon valinnasta puheenjohtajaksi, sillä sen kannatus oli elokuussa 17,3 prosenttia.

Kaikkien kolmen hallituspuolueen kannatus on nyt alhaisempi, kuin se oli eduskuntavaaleissa 2015. Hallituspuolueita kannattaa 47,4 prosenttia kansasta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta