Kirjavisa: He ratsastivat auringonlaskuun ja -nousuun

Kuva: Laura Ware

Talvikausi ja viikkolehtiaika etenee kirjavisan vinkkelistä edelleen suotuisissa tuulissa. Vastauksia on tullut kaikkiin tehtäviin riittoisasti, nyt lyötiin taas kevään kärkitulos.

Antti Aarnio, ”Poika Espoon rajaseuduilta” kuten hän sijaintinsa asianmukaisesti määrittää, avaa tämän viikolla viisi viritetyn visan.

”Istuin satulaani, latasin pistooliini ja otin juomaleilistäni huikan, voittajan elkein, sillä olen varma että sitaatti on Cormac McCarthyn kynästä. Tämän jenkkikirjailijan löysin itseasiassa Demokraatissa syksyllä olleen kirja-arvostelun kautta. Kiinnostuin ja olen nyt lukenut useita hänen teoksiaan. Karuja, omalaatuisia, mutta jollain tavalla koukuttavia. Hienoa ihmisten, luonnon ja muun ympäristön kuvailua, ilman romanttista höttöä. Pahuus elää voimakkaasti kirjoissa, mutta usein myös paha saa palkkansa. Sitaatti lienee Kaikki kauniit hevoset -romaanista.”

Jyväskyläläisellä Ilpo Pietilälläkin tämä kirjailija on varsin tuoreena muistissa.

No jopa vallan tärppäsi! Kirjavisassa nyt esiintynyt rajatrilogian 1.osa Kaikki kauniit hevoset ilmestyi suomeksi Kaija Sivillin suomentamana vasta vuonna 2014. Joululahjakirjanani sen silloin ahmin suoralta kädeltä. Sitaaatti on kirjassa sivuilla 106-107. Se oli koko lailla helppo löytää muistinvaraisesti, vaikka tässä kirjassa ’he ratsastivat’ ihan myötäänsä. Liekö syynä se, että etenkin pikkupoikana olin kovin ”hevosinnostunut”. Cormac McCarthyn muut tähän trilogiaan kuuluvat teokset ovat ”Matka toiseen maailmaan” (suom. 1995) ja tämä uusin ”Tasangon kaupungit” on ilmestynyt viime vuonna suomeksi.

Ankaraa ja raadollista lännen rajaseutuelämää kuvaava kirjasarja puhuttelee ainakin lännenkirjoja aikoinaan ahminutta miespuolista lukijaa. Syynä lienee myös kirjailijan melko suoraviivainen, mutta samalla yksityiskohtainen kirjoitustyyli ja jatkuva tapahtumien virta. Kuin sivutuotteena pohditaan samalla tätä elämää, ihmiselon ihanuutta ja kurjuutta.

Tällä haavaa ehdottomasti yksi suosikkikirjailijoitani.”

* * *

Pertti Vuorela Espoosta noteeraa kirjailijan halun pysyä poissa parrasvaloista.

”Tutustuin Cormac McCarthyyn (s. 1933) hänen kirjastaan tehdyn elokuvan Menetetty maa (2005) kautta. Itse kirja on vielä lukematta, mutta Coenin veljesten ohjaama elokuva on eräs parhaita näkemiäni rikoselokuvia. Tiukka ja väkivaltainen tarina kulkee vääjäämättä kohti pelättyä loppua. – – –

Edelleen kirjoituskoneella tekstinsä laativa kirjailija ei viihdy julkisuudessa, vaikka osallistuukin ahkerasti asuinpaikkansa Tesuquen elämään New Mexicossa. Hän on kirjoittanut kymmenen teosta ja saanut muun muassa Pulitzerin palkinnon. Syystäkin Cormac McCarthya pidetään yhtenä tämän ajan merkittävimmistä kirjailijoista.”

Eero Reijonen, espoolaisia hänkin, on myös innostunut tuosta Coen-veljesten leffasta.

”Täytyy tunnustaa, että aloin oikeasti kiinnostua kirjailijasta vasta” Menetetyn maan” muutamaan kertaan nähtyäni, Vaikka tiesin Cohenin veljekset melkoisiksi velhoiksi olin utelias, myönnetään; utelias lukemaan ennen kaikkea sen, millaisista aineista loistava Javier Bardem oli rakentanut maanisen tappajan roolinsa. Yllätys ei varsinaisesti ollut se, että kirja oli myös mestariteos. Elokuva oli alkuperäistekstiä hyvin noudattava. Mutta silti itsenäinen. Aika harvinainen yhdistelmä. Ja kerrankin Oscarit löysivät oikean osoitteeseen.

Rajatrilogian lukukokemusta on koetellut tietysti julkaisujärjestys ja parinkymmenen vuoden tauko suomentamisessa. Visakirja, trilogian ensimmäinen , ei ollut ajan kulumisestakin johtuen yhtä tyrmäävä kuin sen toinen osa, parikymmentä vuota sitten suomennettu ja myös luettu Matka toiseen maailmaan. Puhumattakaan Pulitzerilla palkitusta romaanista ”Tie”. Se oli ensilukemalta ankea ja rankka, vaikka taideteos sekin on, epäilemättä. – – –

Luonnonkuvaajana Cormac McCarthy on ravintoketjun huippua; jos Hannu Väisänen maalaa teoksensa, niin McCarthy elää itse siinä, tai näkee unta, tai näkee unta unesta. Uusi ja Vanha Mexico, jopa Texasin laitamaatkin ovat luontona yhtä, ihmiset vain ovat erilaisia, auttavaisimpia kuitenkin kaikkein köyhimmät meksikolaiset. Teinijuntti-cowboy John Grady on, useimpien Cormac McCarthyn luomien arjen sankarien tapaan rotukysymyksissä suvaitsevaisista suvaitsevaisin. Kuolettavana rakkautenaankin pojan ruumiissa elävällä miehellä on epileptinen 16- vuotias meksikolainen prostitutioitu. – – –

Suomentaja Kaijamari Sivill on selvästi taiteilija itsekin, kotonaan niin murteissa; rajamaiden cowboymurre kääntyy hienosti Suomen itämurteeksi, kuin vahvoissa luonnonkuvauksissakin, joissa liikutaan parhaiden westernien sielunmaisemissa. Ja lukijakin uskoo lopulta, että hevonen todella on luomakunnan kruunu. Agricola ei käänny haudassaan, eikä Kirjallisuuden valtionpalkintokaan langennut kenelle siviilille tahansa. Espanjaksi lausutut avaindialogit on käännetty vasta teosten sanastossa. Sanojen sisältämän viestin ja voiman aistii jo espanjaksi kirjoitettuna, vaikkei kieltä osaisikaan.”

Helsinkiläinen Raila Rinne on katsonut hankkimansa ”lahjahevosen” sisuksiin.

”Tavattoman kauniisti kirjoitetun mutta tapahtumiltaan karun romaanin lukuisat tekstikappaleet alkavat sanoilla ’he ratsastivat’. Muistin sen luettuani taannoin kirjan, jonka ostin ratsastusta harrastavalle sukulaistytölle ihan nimen perusteella. Pitihän mun kirjan sisältö tarkistaa etten mitä tahansa viihdevaahtoa mene lahjaksi antamaan, minä maisteristäti… No, perhehupi sikseen.

Rajatrilogian raja sijaitsee USA:n ja Meksikon välissä. Siellä cowboyt ja outlawt liikkuvat enimmäkseen ratsain. Yksinäisyys ja kohtalo leimaavat muitakin McCarthyn romaaneja, joista tunnetuin lienee ’Veren ääriin’ (’Blood Meridian’).”

* * *

Visassa voi oikeille jäljille päästä kuvataiteilunkin kautta kuten tamperelainen Vesa Kautto osoittaa.

”Olin syyskuussa Unkarissa samalla maalausleirillä hienon kääntäjän Kristiina Drewsin kanssa. Pyysin häneltä lukusuosituksia. Kristiina ehdotti muun muassa Cormack McCarthyn rajatrilogiaa.”

Tampereen yliopiston perinteisesti vahvaa visaedustusta lisää tällä viikolla Minna Hautamäki.

”Cormac McCarthy kirjoittaa vähän samalla persoonattomalla tyylillä kuin John Williams Stonerissa. He tekivät sitä ja tätä, hän tuli ja meni. Mielen sisäisiä liikkeitä kuvataan minimaalisesti, kaikki tapahtuu toiminnan kautta. En tiedä tykkäänkö, suurin osa esim. 2010-luvulla kirjoitetuista romaaneista on tehty näkökulmatekniikalla, tällainen kaikkitietävä kertoja-vetoinen tarina tuntuu hetkittäin vähän pitkäveteiseltä. Leffa oli hyvä.”

Mauri Panhelainen Jyväskylästä kertoo lukeneensa visakirjan ”hitaasti ja tarkasti, minkä romaani palkitsi poikkeuksellisen hienona lukunautintona”.

”Kevään visakirjojen teema on ollut pojasta mieheksi kasvaminen, vaihtelevia nuorten miesten kasvutarinoita 1900-luvun loppupuolelta. Sellainen on Teksasin ja Meksikon syrjäseuduille sijoittuva McCarthyn romaanikin, mutta rajumpi ja syvällisempi kuin visaedeltäjänsä. – – –

Romaanin nimestä jo näkyy, että hevonen jalona luontokappaleena ja ihmisen toverina on McCarthyn tarinan ytimessä. Romaanin nuori päähenkilö John Grady ottaa riskejä ja uhraa melkein kaiken hevostensa vuoksi. Villihevosesta kesytetty ratsu ei petä isäntäänsä ja kesyttäjäänsä, jolle puolestaan jalo eläin edustaa petoksen maailmassa varauksetonta uskollisuutta.”

Jari-Pekka Vuorela Tampereelta ottaa vertailun western-mestarista

”Vihan hedelmistä, Vaiteliaasta miehestä, Seitsemästä naisesta ja monesta muusta huolimatta ohjaaja John Ford ilmoitti identiteettinsä: ’I make westerns’. Samoin voisi sanoa 82-vuotias kirjailija Cormac McCarthy.”

Oikeita vastauksia pudottelivat myös Juhani Niemi, Seija Tahvanainen, Sirpa Taskinen, Unto Vesa ja Mikko Viherjuuri. Veikko Huuska ratsasti Ikaalisista Wyomingin maisemiin Annie Proulxin jäljissä. Hyvä tarjokas, mutta ei se oikea. Palkinto Antti Aarniolle. (rb)

Viikon 7 sitaatti

Viikon kirjailija syntyi pienellä saarella joka tuolloin oli siirtomaa, mutta on nykyisin itsenäinen noin 75 000 asukkaan lilliputtivaltio. Kirjailijamme muutti nuorena 1900-luvun alussa koloniasta emämaahan, missä pääsi opiskelemaan draamakouluun, mutta kirjallinen ura urkeni vasta 1920-luvun loppupuolella. Suuren yleisön lukemaksi kirjailijaksi hän nousi kuitenkin vasta paljon myöhemmin ilmestyneellä romaanillaan, joka sai innoituksensa Charlotte Bronten romaanihenkilöstä.

Kuka hän on, mikä teos? Vastaukset viimeistään 24.2. mennessä osoitteeseen kirjavisa@demokraatti.fi. tai Demokraatti/Kirjavisa PL 338, 00531 HKI.

”Kerrottakoon, että ei Maryaa ollut aivan yhtäkkiä ja sumeilematta siirretty vakaista hyvistä oloista Montmartren vaaroihin. Ei sinne päinkään. Hän oli tottunut siihen, että hänen elämältään puuttui kiinteä, vankka perusta.

Ennen avioitumistaan hän oli kiertänyt monta Albert Prancen No. 1 -nimisessä seurueessa. Se oli omituista elämää. Nyrpeitä vuokraemäntiä, ruoaksi pelkkiä keitettyjä sipuleita. Pukuhuoneessa ginipullo. Ainaista kynsien lakkaamista sunnuntaisin junassa. Ainaisena puheenaiheena miehet. (”Sika se oli, muruseni, sikä.”) Tanssitytöt tunsivat miehet läpikotaisin ja laukoivat heistä arvionsa hirmuisella tarkkanäköisyydellä.”

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

valittu_artikkeli02

Helsingissä vedottiin avun jatkamiseksi Syyrian pakolaisille

Kuva: Lehtikuva

YK ja sen kanssa työskentelevät 240 kansalaisjärjestöä vetoavat uuden rahoituksen saamiseksi Syyrian sotaa paenneiden auttamiseksi. Alueellinen pakolaisten avustussuunnitelma julkistettiin Helsingissä pidetyssä kansainvälisessä konferenssissa.

Pyydetyllä yli neljän miljardin euron lisärahoituksella on tarkoitus auttaa miljoonia pakolaisia ja heitä tukevia ihmisiä Turkissa, Libanonissa, Jordaniassa, Irakissa ja Egyptissä. Tämän lisäksi YK arvioi, että Syyriassa olevien ihmisten auttamiseen tarvitaan tänä vuonna humanitaarista apua yli kolmen miljardin euron arvosta.

– Syyrialaispakolaiset ja (heistä huolehtivat) isäntämaat tarvitsevat apuamme enemmän kuin koskaan, sanoi YK:n pakolaiskomissaari Filippo Grandi.

Kokousta Säätytalolla isännöinyt ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänen (kok.) korosti Syyrian lähialueen maiden kantavan suuren taakan pakolaisten hoidossa.

– Meidän velvollisuutemme on tukea tätä työtä parhaamme mukaan, Mykkänen sanoi.

YK:n humanitaaristen asioiden apulaispääsihteeri Stephen O’Brienin mukaan Aleppon kadottua tv-ruuduista ja suurimman pakolaistulvan Eurooppaan tyrehdyttyä ei saa antaa tilaa ajatukselle, että kriisi olisi jotenkin ohi.

– Vaikka rauha koittaisi tänään, humanitaariset tarpeet jatkuvat Syyriassa vielä pitkään, O’Brien muistutti.

Keskustelua aiheesta

Pohjoismaiden neuvostossa käsittellään huomenna ehdotusta pohjoismaisesta kansallisuudesta

Pohjoismaiden neuvoston Hyvinvointi Pohjolassa -valiokunta kokoontuu Oslossa keskiviikkona 25.1. Valiokunta käsittelee jäsenehdotusta pohjoismaisesta kansallisuudesta.

Jäsenehdotuksella pyritään ratkaisemaan ongelmia, jotka johtuvat nykyisistä kansallisista tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmistä. Ehdotuksen tavoitteena on ottaa käyttöön kansallisia henkilötunnuksia täydentävä pohjoismainen henkilötunnus. Valiokunta kuulee asiassa asiantuntijoita ja päättää ehdotuksen jatkokäsittelystä.

Kokoukseen osallistuvat eduskunnasta kansanedustajat Anna-Maja Henriksson (r.) ja Krista Mikkonen (vihr.).

Hajoamattoman muovijätteen vähentäminen Pohjoismaissa on puolestaan PN:n Kestävä Pohjola -valiokunnan kokouksen keskeisiä teemoja. Pohjoismaiden neuvosto suosittaa Pohjoismaiden hallituksille, että ne kieltävät mikromuovin käytön kosmetiikassa ja muissa henkilökohtaiseen hygieniaan tarkoitetuissa tuotteissa.

Valiokunnan kokouksessa käsitellään myös muun muassa ajoneuvojen latausverkoston laajentamista. Jäsenehdotuksessa kartoitetaan Pohjoismaiden tämän hetkisiä toimia ja suunnitelmia liikenteen päästöjen vähentämiseksi sekä selvitetään mahdollisuuksia standardoida Pohjoismaiden latauspisteet sähköautoille.

Suomesta Kestävä Pohjola -valiokunnan kokoukseen osallistuvat kansanedustajat Hanna Kosonen (Kestävä Pohjola -valiokunnan puheenjohtaja, kesk.) ja Mikko Kärnä (kesk.)

Suomi toimii vuonna 2017 Pohjoismaiden neuvoston puheenjohtajamaana.

Keskustelua aiheesta

Li Andersson: ”Jos tämä tie muuttuu maksulliseksi, luo se eriarvoisuutta saariston ja muun Suomen välille”

Kuva: Lehtikuva

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson vaatii, että myös liikenne- ja viestintäministeriön kaavailema kokeilu koskien saaristoliikenteen maksullisuutta tulee keskeyttää. Kokeilu on suunniteltu aloitettavaksi 1.4 ja se tulisi kestämään vuoden 2018 loppuun saakka. Kokeilun aikana yhteysalusten kaikilta käyttäjiltä tullaan perimään maksuja.

– Ministeri Anne Berner on juuri perunut suunnitelmansa tiemaksuista Suomessa. Saariston asukkaille yhteysalukset muodostavat vedenpäällisen tien töihin, kouluun, sairaanhoitoon ja kauppaan. Jos tämä tie muuttuu maksulliseksi, luo se eriarvoisuutta saariston ja muun Suomen välille. Missään muuallakaan Suomessa ei ole käytössä tiemaksuja, Andersson sanoo.

Anderssonin mukaan liikenne- ja viestintäministeriöstä on todettu, että hinnat halutaan pitää saaristoliikenteessä kohtuullisina: Hinnoiksi on kaavailtu henkilömatkustajien osalta matkan pituudesta riippuen 10–15 euroa, henkilöautolta 35–40 euroa, pakettiautolta 50 euroa ja kuorma-autolta 100–150 euroa.

– Saariston asukkaiden mielestä nämä hinnat eivät tunnu kohtuullisilta ja niillä on suora ja välitön vaikutus saariston vakituisten asukkaiden toimeentuloon, Andersson muistuttaa.

Maksullisuus myös heikentää saariston vetovoimaa mökkiläisten ja turistien silmissä, mikä haittaa elinkeinonharjoittajien toimintaa, sanoo Andersson. Kallistuvat tavarakuljetukset haittaavat puolestaan yrittämistä saaristossa, esimerkiksi maitoauton käynti saaressa maksaisi 220 euroa kerralta. Tällaisilla hinnoilla yrittäminen ei ole enää kannattavaa.

– Saaristolaki edellyttää, että saariston vakinaisella väestöllä on oltava käytettävissään tarpeelliset ja ilmaiset tai hinnaltaan kohtuulliset liikenne- ja kuljetuspalvelut.

AVAINSANAT

”En näe linkkiä näiden asioiden välillä” — presidentti Niinistö kommentoi Trumpin Venäjä-puheita

Kuva: Lehtikuva / Jussi Nukari

Presidentti Sauli Niinistön mukaan Venäjän vastaisten pakotteiden lieventäminen olisi hyvä asia, mutta sille on ehtonsa, kuten Minskin sopimuksen noudattaminen.

Ukrainan presidentti Petro Poroshenkon Helsingissä tänään tavannut Niinistö arvioi, että Yhdysvallat ei ole heti muuttamassa linjaansa pakotepolitiikassa. Hän huomauttaa, että Yhdysvalloilla on omat pakotteensa ja EU:lla omansa. Suomi kunnioittaa EU:n päätöksiä, joita se on ollut tekemässä.

Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump on vihjannut, että Venäjän vastaisia pakotteita voisi purkaa, jos Venäjä auttaa Yhdysvaltoja terrorismin vastaisessa taistelussa. Niinistön mukaan Venäjän vastaiset pakotteet on asetettu Krimin valtauksen ja Donbassin tapahtumien eikä terrorismin takia.

– En näe linkkiä näiden asioiden välillä. En kuitenkaan usko, että Yhdysvallat on vaihtamassa politiikkansa, Niinistö arvioi.

Niinistön mukaan on kuitenkin liian aikaista esittää yksityiskohtaisia mielipiteitä Yhdysvaltojen uudesta hallinnosta. Hänen mukaansa nyt täytyy odottaa ja katsoa, tuleeko politiikkaan muutoksia. Hän painotti Yhdysvaltojen pitkää demokratiaperinnettä, jonka takana ovat samat vakaat ideat.

Myös Poroshenkon mukaan Trumpin politiikkaa on vielä hieman liian aikaista arvioida. Hän painotti Yhdysvaltojen muuttumattomia arvoja eli vapautta ja demokratiaa. Hän sanoi Ukrainan jakavan samat arvot.

– Ukrainan sotilaat taistelevat Itä-Ukrainassa vapauden ja demokratian puolesta, edustaen Ukrainan lisäksi Eurooppaa ja koko maailmaa, Poroshenko sanoi presidenttien lehdistötilaisuudessa.

Poroshenko kiitti Niinistöä ymmärryksestä Ukrainaa kohtaan. Poroshenko on tyytyväinen, että Suomella on ollut vankka kanta Venäjän suhteen Minskin sopimukseen liittyen.

Presidenttien lehdistötilaisuudessa Niinistö kertoi keskustelleensa Poroshenkon kanssa maiden kahdenvälisistä suhteista. Niinistö sanoo toistaneensa Suomen kannan esimerkiksi siitä, että Krimin liittäminen Venäjään on tuomittavaa.

Jussi Halla-aho hehkuttaa hollantilaispuoluetta ja syyttää suomalaista mediaa pelottelusta — ”Kuten aina, Suomi tulee vähän jälkijunassa”

Kuva: Lehtikuva / Jussi Nukari

Perussuomalaisten erittäin todennäköinen puheenjohtajaehdokas, europarlamentaarikko Jussi Halla-aho vertaa Suomea Alankomaihin Facebook-päivityksessään. Julkaisun aiheena on, kyllä, maahanmuutto.

Hollannisa järjestetään maaliskuussa parlamenttivaalit. Halla-aho muistuttaa, että mielipidekyselyjen mukaan Geert Wildersin Vapauspuolueesta on tulossa suurin puolue.

Halla-aho väittää, että suomalainen media on pelotellut sillä, että perussuomalaisten kannatus romahtaisi, jos se muuttuisi puheenjohtajavalintojensa myötä ”yhden asian puolueeksi”.

”Wildersin Vapauspuolue on linjauksiltaan erittäin jyrkkä ”yhden asian puolue”. Silti lähes kolmannes perinteisesti liberaaleista hollantilaisista kannattaa sitä. Maahanmuutosta on muutenkin tulossa parlamenttivaalien tärkein teema. Hollantilaisten mielestä se ei ole lillukanvarsi.”

Halla-aho kirjoittaa, että vaikka Vapauspuolue on oppositiossa, sillä on ollut valtava vaikutus Alankomaiden maahanmuuttolainsäädännön tiukentumiseen viimeisten muutaman vuoden aikana.

”Vapauspuolueen kasvu on pelote, joka saa maan pääministerin Mark Rutten julkaisemaan tämän päivän lehdissä viestin maahanmuuttajille: ”Jos et pidä tästä maasta, mene pois. Käyttäydy normaalisti tai mene pois.”

Kuten aina, Halla-aho jatkaa väitettään, Suomi tulee vähän jälkijunassa.

”Kymmenen vuotta sitten suurin osa Länsi-Euroopasta oli virallisesti sitä mieltä, että ei tämä maahanmuutto ole mikään iso juttu. Tänä päivänä se on kaikkialla Länsi-Euroopassa kaikkein suurin poliittinen kysymys, mutta Suomessa se ei ole mikään iso juttu.”

Halla-ahon mukaan maahanmuutto on iso juttu siksi, että se vaikuttaa kaikkiin muihin juttuihin:

”Työmarkkinoihin, julkiseen talouteen, hyvinvointirakenteiden kestävyyteen, asuntotilanteeseen, turvallisuuteen ja yhteiskuntarauhaan.”