tyovaenkirjallisuuspaiva
kaisaniemi

Kirjavisa: He ratsastivat auringonlaskuun ja -nousuun

Kuva: Laura Ware

Talvikausi ja viikkolehtiaika etenee kirjavisan vinkkelistä edelleen suotuisissa tuulissa. Vastauksia on tullut kaikkiin tehtäviin riittoisasti, nyt lyötiin taas kevään kärkitulos.

Antti Aarnio, ”Poika Espoon rajaseuduilta” kuten hän sijaintinsa asianmukaisesti määrittää, avaa tämän viikolla viisi viritetyn visan.

”Istuin satulaani, latasin pistooliini ja otin juomaleilistäni huikan, voittajan elkein, sillä olen varma että sitaatti on Cormac McCarthyn kynästä. Tämän jenkkikirjailijan löysin itseasiassa Demokraatissa syksyllä olleen kirja-arvostelun kautta. Kiinnostuin ja olen nyt lukenut useita hänen teoksiaan. Karuja, omalaatuisia, mutta jollain tavalla koukuttavia. Hienoa ihmisten, luonnon ja muun ympäristön kuvailua, ilman romanttista höttöä. Pahuus elää voimakkaasti kirjoissa, mutta usein myös paha saa palkkansa. Sitaatti lienee Kaikki kauniit hevoset -romaanista.”

Jyväskyläläisellä Ilpo Pietilälläkin tämä kirjailija on varsin tuoreena muistissa.

No jopa vallan tärppäsi! Kirjavisassa nyt esiintynyt rajatrilogian 1.osa Kaikki kauniit hevoset ilmestyi suomeksi Kaija Sivillin suomentamana vasta vuonna 2014. Joululahjakirjanani sen silloin ahmin suoralta kädeltä. Sitaaatti on kirjassa sivuilla 106-107. Se oli koko lailla helppo löytää muistinvaraisesti, vaikka tässä kirjassa ’he ratsastivat’ ihan myötäänsä. Liekö syynä se, että etenkin pikkupoikana olin kovin ”hevosinnostunut”. Cormac McCarthyn muut tähän trilogiaan kuuluvat teokset ovat ”Matka toiseen maailmaan” (suom. 1995) ja tämä uusin ”Tasangon kaupungit” on ilmestynyt viime vuonna suomeksi.

Ankaraa ja raadollista lännen rajaseutuelämää kuvaava kirjasarja puhuttelee ainakin lännenkirjoja aikoinaan ahminutta miespuolista lukijaa. Syynä lienee myös kirjailijan melko suoraviivainen, mutta samalla yksityiskohtainen kirjoitustyyli ja jatkuva tapahtumien virta. Kuin sivutuotteena pohditaan samalla tätä elämää, ihmiselon ihanuutta ja kurjuutta.

Tällä haavaa ehdottomasti yksi suosikkikirjailijoitani.”

* * *

Pertti Vuorela Espoosta noteeraa kirjailijan halun pysyä poissa parrasvaloista.

”Tutustuin Cormac McCarthyyn (s. 1933) hänen kirjastaan tehdyn elokuvan Menetetty maa (2005) kautta. Itse kirja on vielä lukematta, mutta Coenin veljesten ohjaama elokuva on eräs parhaita näkemiäni rikoselokuvia. Tiukka ja väkivaltainen tarina kulkee vääjäämättä kohti pelättyä loppua. – – –

Edelleen kirjoituskoneella tekstinsä laativa kirjailija ei viihdy julkisuudessa, vaikka osallistuukin ahkerasti asuinpaikkansa Tesuquen elämään New Mexicossa. Hän on kirjoittanut kymmenen teosta ja saanut muun muassa Pulitzerin palkinnon. Syystäkin Cormac McCarthya pidetään yhtenä tämän ajan merkittävimmistä kirjailijoista.”

Eero Reijonen, espoolaisia hänkin, on myös innostunut tuosta Coen-veljesten leffasta.

”Täytyy tunnustaa, että aloin oikeasti kiinnostua kirjailijasta vasta” Menetetyn maan” muutamaan kertaan nähtyäni, Vaikka tiesin Cohenin veljekset melkoisiksi velhoiksi olin utelias, myönnetään; utelias lukemaan ennen kaikkea sen, millaisista aineista loistava Javier Bardem oli rakentanut maanisen tappajan roolinsa. Yllätys ei varsinaisesti ollut se, että kirja oli myös mestariteos. Elokuva oli alkuperäistekstiä hyvin noudattava. Mutta silti itsenäinen. Aika harvinainen yhdistelmä. Ja kerrankin Oscarit löysivät oikean osoitteeseen.

Rajatrilogian lukukokemusta on koetellut tietysti julkaisujärjestys ja parinkymmenen vuoden tauko suomentamisessa. Visakirja, trilogian ensimmäinen , ei ollut ajan kulumisestakin johtuen yhtä tyrmäävä kuin sen toinen osa, parikymmentä vuota sitten suomennettu ja myös luettu Matka toiseen maailmaan. Puhumattakaan Pulitzerilla palkitusta romaanista ”Tie”. Se oli ensilukemalta ankea ja rankka, vaikka taideteos sekin on, epäilemättä. – – –

Luonnonkuvaajana Cormac McCarthy on ravintoketjun huippua; jos Hannu Väisänen maalaa teoksensa, niin McCarthy elää itse siinä, tai näkee unta, tai näkee unta unesta. Uusi ja Vanha Mexico, jopa Texasin laitamaatkin ovat luontona yhtä, ihmiset vain ovat erilaisia, auttavaisimpia kuitenkin kaikkein köyhimmät meksikolaiset. Teinijuntti-cowboy John Grady on, useimpien Cormac McCarthyn luomien arjen sankarien tapaan rotukysymyksissä suvaitsevaisista suvaitsevaisin. Kuolettavana rakkautenaankin pojan ruumiissa elävällä miehellä on epileptinen 16- vuotias meksikolainen prostitutioitu. – – –

Suomentaja Kaijamari Sivill on selvästi taiteilija itsekin, kotonaan niin murteissa; rajamaiden cowboymurre kääntyy hienosti Suomen itämurteeksi, kuin vahvoissa luonnonkuvauksissakin, joissa liikutaan parhaiden westernien sielunmaisemissa. Ja lukijakin uskoo lopulta, että hevonen todella on luomakunnan kruunu. Agricola ei käänny haudassaan, eikä Kirjallisuuden valtionpalkintokaan langennut kenelle siviilille tahansa. Espanjaksi lausutut avaindialogit on käännetty vasta teosten sanastossa. Sanojen sisältämän viestin ja voiman aistii jo espanjaksi kirjoitettuna, vaikkei kieltä osaisikaan.”

Helsinkiläinen Raila Rinne on katsonut hankkimansa ”lahjahevosen” sisuksiin.

”Tavattoman kauniisti kirjoitetun mutta tapahtumiltaan karun romaanin lukuisat tekstikappaleet alkavat sanoilla ’he ratsastivat’. Muistin sen luettuani taannoin kirjan, jonka ostin ratsastusta harrastavalle sukulaistytölle ihan nimen perusteella. Pitihän mun kirjan sisältö tarkistaa etten mitä tahansa viihdevaahtoa mene lahjaksi antamaan, minä maisteristäti… No, perhehupi sikseen.

Rajatrilogian raja sijaitsee USA:n ja Meksikon välissä. Siellä cowboyt ja outlawt liikkuvat enimmäkseen ratsain. Yksinäisyys ja kohtalo leimaavat muitakin McCarthyn romaaneja, joista tunnetuin lienee ’Veren ääriin’ (’Blood Meridian’).”

* * *

Visassa voi oikeille jäljille päästä kuvataiteilunkin kautta kuten tamperelainen Vesa Kautto osoittaa.

”Olin syyskuussa Unkarissa samalla maalausleirillä hienon kääntäjän Kristiina Drewsin kanssa. Pyysin häneltä lukusuosituksia. Kristiina ehdotti muun muassa Cormack McCarthyn rajatrilogiaa.”

Tampereen yliopiston perinteisesti vahvaa visaedustusta lisää tällä viikolla Minna Hautamäki.

”Cormac McCarthy kirjoittaa vähän samalla persoonattomalla tyylillä kuin John Williams Stonerissa. He tekivät sitä ja tätä, hän tuli ja meni. Mielen sisäisiä liikkeitä kuvataan minimaalisesti, kaikki tapahtuu toiminnan kautta. En tiedä tykkäänkö, suurin osa esim. 2010-luvulla kirjoitetuista romaaneista on tehty näkökulmatekniikalla, tällainen kaikkitietävä kertoja-vetoinen tarina tuntuu hetkittäin vähän pitkäveteiseltä. Leffa oli hyvä.”

Mauri Panhelainen Jyväskylästä kertoo lukeneensa visakirjan ”hitaasti ja tarkasti, minkä romaani palkitsi poikkeuksellisen hienona lukunautintona”.

”Kevään visakirjojen teema on ollut pojasta mieheksi kasvaminen, vaihtelevia nuorten miesten kasvutarinoita 1900-luvun loppupuolelta. Sellainen on Teksasin ja Meksikon syrjäseuduille sijoittuva McCarthyn romaanikin, mutta rajumpi ja syvällisempi kuin visaedeltäjänsä. – – –

Romaanin nimestä jo näkyy, että hevonen jalona luontokappaleena ja ihmisen toverina on McCarthyn tarinan ytimessä. Romaanin nuori päähenkilö John Grady ottaa riskejä ja uhraa melkein kaiken hevostensa vuoksi. Villihevosesta kesytetty ratsu ei petä isäntäänsä ja kesyttäjäänsä, jolle puolestaan jalo eläin edustaa petoksen maailmassa varauksetonta uskollisuutta.”

Jari-Pekka Vuorela Tampereelta ottaa vertailun western-mestarista

”Vihan hedelmistä, Vaiteliaasta miehestä, Seitsemästä naisesta ja monesta muusta huolimatta ohjaaja John Ford ilmoitti identiteettinsä: ’I make westerns’. Samoin voisi sanoa 82-vuotias kirjailija Cormac McCarthy.”

Oikeita vastauksia pudottelivat myös Juhani Niemi, Seija Tahvanainen, Sirpa Taskinen, Unto Vesa ja Mikko Viherjuuri. Veikko Huuska ratsasti Ikaalisista Wyomingin maisemiin Annie Proulxin jäljissä. Hyvä tarjokas, mutta ei se oikea. Palkinto Antti Aarniolle. (rb)

Viikon 7 sitaatti

Viikon kirjailija syntyi pienellä saarella joka tuolloin oli siirtomaa, mutta on nykyisin itsenäinen noin 75 000 asukkaan lilliputtivaltio. Kirjailijamme muutti nuorena 1900-luvun alussa koloniasta emämaahan, missä pääsi opiskelemaan draamakouluun, mutta kirjallinen ura urkeni vasta 1920-luvun loppupuolella. Suuren yleisön lukemaksi kirjailijaksi hän nousi kuitenkin vasta paljon myöhemmin ilmestyneellä romaanillaan, joka sai innoituksensa Charlotte Bronten romaanihenkilöstä.

Kuka hän on, mikä teos? Vastaukset viimeistään 24.2. mennessä osoitteeseen kirjavisa@demokraatti.fi. tai Demokraatti/Kirjavisa PL 338, 00531 HKI.

”Kerrottakoon, että ei Maryaa ollut aivan yhtäkkiä ja sumeilematta siirretty vakaista hyvistä oloista Montmartren vaaroihin. Ei sinne päinkään. Hän oli tottunut siihen, että hänen elämältään puuttui kiinteä, vankka perusta.

Ennen avioitumistaan hän oli kiertänyt monta Albert Prancen No. 1 -nimisessä seurueessa. Se oli omituista elämää. Nyrpeitä vuokraemäntiä, ruoaksi pelkkiä keitettyjä sipuleita. Pukuhuoneessa ginipullo. Ainaista kynsien lakkaamista sunnuntaisin junassa. Ainaisena puheenaiheena miehet. (”Sika se oli, muruseni, sikä.”) Tanssitytöt tunsivat miehet läpikotaisin ja laukoivat heistä arvionsa hirmuisella tarkkanäköisyydellä.”

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Nuorten miesten hätä on otettava tosissaan: Myyrmanni 2002, Jokela 2007, Kauhajoki 2008, Hyvinkää 2012, Imatra 2016 ja Turku 2017

Nuorten miesten tekemät lohduttomat väkivallanteot 2000-luvulla ovat pysäyttäneet suomalaisen yhteiskunnan liian usein. Lista on lohduton: Myyrmanni 2002, Jokela 2007, Kauhajoki 2008, Hyvinkää 2012, Imatra 2016 ja Turku 18.8.2017. Iskuissa on kuollut 32 kappaletta ja haavoittunut 180. Iskuista viimeisimmän päätekijäksi epäillään 18-vuotiasta marokkolaismiestä, loput ovat kantasuomalaisten epätoivoisia tekoja. Kyseessä on myös Suomen historian ensimmäinen varsinainen kansainvälinen terroriteko. Raju ravistus 100-vuotiaalle Suomi-neidolle.

Viime päivät ovat nostaneet ainakin seuraavat kysymykset pintaan. Miksi murhaaja valitsi kohteikseen pelkästään naisia? Mikä on tämän liikkeen yhteys Isis-järjestöön? Miten uskonnollisesti motivoitunut isku oli?

Usein terrori-iskujen taustalla on ääri- islamilainen jihad-ajattelu, jossa vääräuskoisten tappaminen sallitaan hyvässä tarkoituksessa.

Iskun toteuttamisesta epäilty nuori marokkolaismies oli tullut Suomeen keväällä 2016. Tiedämme, että hän on ollut turvapaikanhakuprosessissa mukana. On selvää, että vastaanottokeskusten sisäistä valvontaa on tiivistettävä, jotta ääriainekset tunnistetaan paremmin. Lisäksi kielteisten turvapaikkapäätösten saaneiden ihmisten maahan jääminen on otettava vakavammin yhteiskunnallisena riskitekijänä.

Mitä Turun surullisesta terrori-iskusta seuraa yhteiskunnassamme? Ensinnäkin vastaanottokeskuksiin kohdistuu jatkossa entistä suurempi uhka. Toiseksi yhteiskunnallinen keskustelu kärjistyy ja perussuomalaiset saavat iskusta poliittista polttoainetta. Kolmanneksi jo nyt sosiaalisesta mediasta huomaa, että maahanmuuttoa kannattavien ja vastustavien leirien kannanotot kovenevat. Neljänneksi yleinen yhteiskunnallinen turvallisuudentunne ja luottamus heikkenevät.

Mitä sitten pitäisi tehdä, jotta uhkakuvat eivät toteutuisi? Usein terrori-iskujen taustalla on ääri- islamilainen jihad-ajattelu, jossa vääräuskoisten tappaminen sallitaan hyvässä tarkoituksessa. Tässä tilanteessa islamilaisten uskonnollisten johtajien tulisi Suomessa tuomita iskut islamin uskon vastaisina julkisesti, systemaattisesti ja yksiselitteisesti. On hienoa, että Suomen islamilainen neuvosto on tuominnut Turun iskun mutta vasta uskonnollisten johtajien tuomitsevat lausunnot saattavat purra näihin ääriryhmiin ja samalla islamin uskoa tuntemattomat tulevat tietoisiksi siitä, että väkivalta ei kuulu tämän päivän islamiin.

Yhteiskunnan suurin uhka liittyy tällä hetkellä merkityksettömyyttä elämässään kokeviin nuoriin miehiin.

Yhteiskunnallinen keskustelu tuntuu polarisoituvan koko ajan maahanmuuton ympärillä. Helsingin yliopiston terrorismitutkija Leena Malkki kertoi Demokraatin haastattelussa 8.6.2017 turhautuvansa, kun ihmisten puhuvat toistensa ohi terrorismikeskustelussa. Hänen mukaansa keskustelussa on mustavalkoinen ja lokeroiva sävy. Malkki kritisoi yleistä ilmiötä, jossa ihmisyyttä ei katsota kokonaisuutena. Sen vuoksi hän ei suostu näkemään terroristeja yksinomaan pahoina, vaikka jotkut saattavatkin tulkita sen heidän ”hyysäämisenään”. Malkki tähdentää vielä, että terrorismin ymmärtäminen ei tarkoita sitä, että hyväksyisi sen.

Yhteiskunnan suurin uhka liittyy tällä hetkellä merkityksettömyyttä elämässään kokeviin nuoriin miehiin. Juuri heihin ääriajattelu iskee herkimmin. Jatkossa on poliittisesti ja yhteiskunnallisesti tehtävä kaikki mahdollinen, jotta nämä ihmisten löytävät tappamisen sijaan elämään muunkin tarkoituksen.

JÄLKIKIRJOITUS: Turun tragedian pimeydestä loisti muutaman valon pisara: Moni ihminen lähti henkensä kaupalla puolustamaan puukotuksen uhreja. Moni heistä oli maahanmuuttajataustainen.

Kymenlaaksossa viritellään sote-kuntayhtymää – usko maakuntauudistuksen toteutumiseen koetteilla

Kouvolan kaupunginhallitus on kutsunut Kymenlaakson kunnat ja sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymä Carean neuvottelemaan maakunnan sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymän perustamisesta.

Asia lähti liikkeelle pari viikkoa sitten kaupunginhallituksen yksimielisenä aloitteena, Kouvolan kaupunginhallituksen puheenjohtaja ja Kymenlaakson maakuntahallituksen puheenjohtaja Harri Helminen (sd.) kertoo Demokraatille sosialidemokraattien kesäkokouksessa Kouvolassa tänään.

– Nyt Hamina, Kotka, Kouvola ja Carea keskustelevat ensi tiistaina ensimmäisen kerran asian tiimoilta. Olen käsittänyt, että myös muissa kaupungeissa on hyvin vahva tahto toimia tässä, Helminen jatkaa.

Myös SDP:n kotkalainen kansanedustaja Sirpa Paatero istuu maakuntahallituksen pöydän ympärillä.

– Kun tuntuu, että maakuntamallin etenemisessä on ollut haasteita, huoli sosiaali- ja terveyshuollosta on vienyt siihen tilanteeseen, että pitäisikö sotea kuitenkin tehdä kuntayhtymäpohjaisena, Paatero toteaa.

Käytännössä uuden sote-kuntayhtymän valmistelussa ja organisoinnissa valmistauduttauduttaisiin niin mahdollisen maakunnan käynnistymiseen kuin samalla sote-palvelujen järjestämiseen riittävällä väestöpohjalla, mikäli maakuntauudistus ei toteudukaan.

”Koimme karvaan pettymyksen”.

Helmisen mukaan Kouvolan kaupunginhallituksen aloite oli tiivistettynä lähteä valmistelemaan kuntayhtymää, joka hoitaa kokonaisuudessaan sote-asiat.

– Ajatukset ovat hyvin pitkälle lähteneet liikkeelle siitä, että sovimme Kymenlaaksossa etelän ja pohjoisen välillä, että Kotkassa on keskussairaalatyyppinen pääsairaala ja että Kouvolassa on myös yhteispäivystyssairaala. Koimme kuitenkin karvaan pettymyksen täällä pohjoispäässä, kun nykyinen hallitus runttasi läpi (2016) terveydenhuoltolain uudistuksen, Helminen taustoittaa.

Terveydenhuolto- ja sosiaalihuoltolain muutoksen seurauksena yhteispäivystys ja leikkaustoiminta on pian lakkaamassa Pohjois-Kymen sairaalasta.

– Tätä ei ole Kouvola eikä Kotka torpannut tätä Pohjois-Kymen sairaalan toimintaa, vaan sen torppasi valtakunnan hallitus. Se täytyy muistaa. Ja tästä syystä me haluamme tulevaisuudessa pitää vahvasti soten julkisen puolen hanskassa, ettei tämä ihmisille tärkeä yhteiskunnallinen toiminta mene bisnespuolen alttarille, Helminen sanoo.

”Jos maakuntamalli tulee, tämä on yksi osa sitä.”

Helmisen sanoin usko maakuntauudistuksen tulemiseen on alkanut horjua ja sen vuoksi sote-kuntayhtymää on lähdetty nyt pohtimaan rinnalla.

– Maakuntahallituksen keskusteluissa viime maanantaina sivuttiin asiaa ja siellä oli ihan hyvä suhtautuminen kokonaisuutena ottaen aloitteeseen. Sieltä tulee tukea. Se nähdään hyvänä myös siinä mielessä, että jos sote- ja maakuntauudistus tulee, tämä on hyvää pohjatyötä sitäkin silmällä pitäen. Silloin voidaan vahva julkisen puolen toimija siirtää sinne eikä päästä liikaa paloittelemaan, Helminen sanoo.

Miten kahta uudistusta voi valmistella samaan aikaan?

– Joka tapauksessa tarvitsemme sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen. Sehän oli se, mistä tämä koko juttu lähti liikkeelle. Sen takia emme ajattele, että on mitenkään kaksi erillistä uudistusta vaan joka tapauksessa tätä (sote-kuntayhtymä) viedään eteenpäin. Jos se maakuntamallikin tulee, tämä on yksi osa sitä, Sirpa Paatero toteaa.

Keskustelua aiheesta

”Suurin jakovaara tulee hallituksen sisältä” – SDP pitää veropolitiikassaan pienituloisten puolta

Kuva: Jari Soini
Krista Kiuru, Antti Rinne ja Antti Lindtman välittivät hallitukselle tiukat budjettiterveisensä.

SDP:n eduskuntaryhmän kesäkokouksen mediatilaisuudessa SDP:n puheenjohtajalta Antti Rinteeltä ja eduskuntaryhmän puheenjohtajalta Antti Lindtmanilta tivattiin tarkennuksia SDP:n veropoliittisiin linjoihin.

Antti Rinne muistutti todenneensa kokouksen puheessaan, että jos veronkevennysvaraa on, se pitäisi käyttää pieni- ja keskituloisten hyväksi.

SDP:n näkökulmasta tuota varaa voisi olla tällä hetkellä ehkä 200 miljoonaa, Rinne arvioi varovaisesti. Hallituksen hyvätuloisille ojennetun yrittäjävähennyksen uudelleenkohdentamisella sitä voisi oppositiojohtaja Rinteen mukaan olla irrotettavissa 160 miljoonaa euroa lisää.

– Lähtökohta minun viestissä oli se, että tämä hallitus on tehnyt niin paljon veronkevennyksiä tämän vaalikauden aikana, yli 4 miljardia kaiken kaikkiaan. Viimeksi veroilla maksettavaksi tuli kiky-ratkaisu kokonaisuudessaan. Sen hinta ilman veronkevennyksiä on miljardi euroa vähemmän verotuloja. Se on kiky-ratkaisun vaikutus koko julkisen talouden tasapainoon, Rinne sanoi.

– Minun huoli on nyt se, ettei veropohjaa rapauteta niin, että hyvinvontipalveluista joudutaan entistä enemmän leikkaamaan tulevaisuudessa. Tämä hallitus on rahoittanut varakkaiden veronkevennyksiä velalla ja samaan aikaan leikannut pieni- ja keskituloisilta toimeentulosta, eläkekäisiltä, työttömiltä, lapsiperheiltä, opiskelijoilta tai koulutuksesta. Tämä on meidän huoli, ettei tätä enää jatketa, hän lisäsi.

”Suurituloisten vapauttaminen lamatalkoista ei vastaisi suomalaisten oikeudentuntoon.”

Antti Lindtman tuki Rinteen kantoja. Eli jos veronkevennyksiin on varaa, se pitää SDP:n mukaan kohdistaa nimenomaan pienituloisten ihmisten työn verotukseen.

Hän kantoi huolta siitä, että hallituksen puolelta on jälleen nostettu esiin uusia veronkevennyksiä. Tästä hän nosti esiin myös rikkaisiin kohdistuvan solidaarisuusveron, joka SDP:n mukaan on pidettävä voimassa.

– En usko, että ajatus, että näistä lamatalkoista vapautetaan ensimmäisenä suurituloiset, vastaa suomalaisten oikeudentuntoa, Lindtman sanoi.

Kun hallitus on puhunut ”jakovaarasta”, Lindtmanin mukaan näyttääkin nyt siltä, että suurin jakovaara tulee hallituksen sisältä.

Jos pieni- ja keskituloisten verohelpotusten lisäksi on varaa verohelpotuksiin, Lindtman vaatikin, että tällöin pitää aloittaa jostakin muusta kuin solidaarisuusverosta.

Hänen mukaansa kannattaisi aloittaa esimerkiksi epäoikeudenmukaisten lomarahojen leikkauksien perumisesta.

”Hallitus otti vallan … ja sillä on myös valta perua.”

Rinne puuttui myös johtajien palkankorotuksiin.

– Jos jonkin yhtiön yksittäisen johtajan palkankorotus miljoonatuloilla entisestään voi olla 65 %, kyllä tässä on sellainen tilanne, että myöskin palkansaajilla on oikeus palkankorostusta kohtuudella odottaa työmarkkinapöydästä.

Hän jatkoi, että työnantaja on saanut aika paljon erilaisia etuja Sipilän (kesk.) hallituksen toimesta. Tämän vuoksi Rinteen viesti työmarkkinapöytään on, että nyt on aika säällisille palkankorotuksille.

– Tämä nimenomaan liittyy veropolitiikkaan. Minä en puhu mistään prosenteista, vaan jottei jouduta verojen kautta ongelmiin hyvinvointivaltion palvelujen rahoittamisessa, sen takia palkankorotus on tärkeä ostovoiman kannalta, hän tarkensi.

Lindtman palasi lomarahojen leikkauksiin ja niiden perumiseen ja totesi, että kyse on viestistä hallitukselle.

– Jos muistaa, mikä oli leikkausten tausta, niin taustahan oli se, että hallitus otti vallan ajaa tätä leikkausta ja sai siihen työnantajat mukaan. Tämä on peräisin hallituksen tahtotilasta, että julkisen sektorin työntekijöille täytyi kohdistaa erillinen lomaetuuksien heikennys, Lindtman sanoi.

– Kun hallitus on tämän vallan ottanut, hallituksella on valta myös purkaa tämä. Jos hallitus sanoo burjettiriihen tiedotustilaisuudessa, että sen tahtotila on lomarahaleikkeusten peruminen ja he ovat valmiita julkiselle sektorille kompensoimaan, olen ”melko mikko” eli erittäin varma siitä, että löydetään tapa, jolla se vuodelta 2018 ja 2019 voidaan purkaa.

– Tämä on kipupiste tulevalla työmarkkinakierroksella ja meidän vahva viesti hallitukselle on se, että tämä kipupiste kannattaisi purkaa ennen liittokierrosta, Lindtman sanoi kannustaen lomarahojen leikkausten perumiseen.

Rinne muistutti, että julkisen sektorin pienpalkkaisilla työntekijöillä kuten sairaanhoitajilla, laitoshoitajilla, opintoavustajilla lomarahojen poisto on vaikuttanut selkeästi tuloihin. Hän surikin sitä, että tämä vaikutti heidän perheisiin muun muassa niin, että lomamatkat ovat jääneet tekemättä.

SDP:n eduskuntaryhmä kokousti tänään Kouvolassa, kesäkokous jatkuu huomenna Kotkassa.

Keskustelua aiheesta

Rinne synnytystalkoista: ”Ajattelin käyttää sanavalintaa, jolla viesti saadaan kiteytymään ja perille”

Kuva: Lehtikuva / Jussi Nukari
Antti Rinne SDP:n eduskuntaryhmän kesäkokouksessa Kouvolassa. Taustalla Krista Kiuru.

SDP:n puheenjohtajan Antti Rinteen sanavalinnat Suomen syntyvyyden alhaisesta tasosta ovat herättäneet vilkasta keskustelua sosiaalisessa mediassa. Rinne toi aikaisemmin tänään sosialidemokraattien eduskuntaryhmän kesäkokouksessa Kouvolassa esiin huolensa Suomen alhaiseen syntyvyyteen. Hän myös kannusti suomalaisia ”synnytystalkoisiin”.

– SDP tulee tämän kesäkokouksen yhteydessä esittämään joukon konkreettisia keinoja, joilla suomalaiset saadaan uudelleen synnytystalkoisiin. Suurten ikäluokkien syntymän aikoihin perheitä kannustettiin sloganilla ”neljäs isänmaalle”. Hyvä kiteytys. Nyky-Suomessa jo puoletkin tuosta määrästä olisi huomattava parannus, Rinne luonnehti pitämässään poliittisessa tilannekatsauksessa.

Rinne kertoi myöhemmin iltapäivällä käyttäneensä ”vanhahtavalta kuulostavaa” sanavalintaa sen vuoksi, että häntä oli jäänyt ärsyttämään se, että hänen aikaisemmin syntyvyydestä välittämänsä viesti ei ollut mennyt toivotulla tavalla perille.

– Ajattelin, että käytänpä jotain sellaista sananvalintaa, jossa viesti saadaan kiteytymään ja perille.

– Toiseksi SDP:n puheenjohtajaa on syytetty jossakin määrin siitä, ettei hän pysty julkisesti kiteyttämään asioita, niin nyt kiteytin tämän.

SDP:n ajatus on sellainen, että pitää tehdä sellaisia perhepoliittisia päätöksiä, että lasten tekemiselle ei ole esteitä

Perusasia sanonnan takana on Rinteen mukaan se, että Suomessa syntyy tänä vuonna ensimmäisen kerran sitten 1860-luvun nälkävuosien alle 50 000 lasta. Tämä on hänestä hyvin vakava asia.

– Kyllä tämän pitää herättää tulevaisuuden näkökulmasta mietintöjä.

– SDP:n ajatus on sellainen, että pitää tehdä sellaisia perhepoliittisia päätöksiä, että lasten tekemiselle ei ole esteitä niillä, joilla on se onni, että lapsia pystyy saamaan tai halukkuutta lasten tekoon löytyy.

Syntyvyys onkin vähentynyt Suomessa jo kuuden vuoden ajan. Vuonna 2016 syntyi 52­ 645 lasta eli pienin ikäluokka koko itsenäisyyden aikana.

– Huomasin kyllä, että lausuntoni oli herättänyt erilaisia mielipiteitä Twitterissä, mutta tarkoituskin oli, että saadaan keskustelua.

Sanavalintojaan Rinne ei jälkikäteen katsottuna pitänyt parhaimpina mahdollisina, mutta totesi sen synnyttäneen ainakin toivomaansa keskustelua.

Rinteen lausunnot ovat herättäneet keskustelua myös SDP:n sisällä. Muun muassa europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari kommentoi Twitterissä, että ”synnytystalkoot” termin käyttäminen tuo mieleen ”kolmannen valtakunnan ja kansallissosialismin”.

Myös Demarinuorten puheenjohtaja Mikkel Näkkäläjärvi kommentoi sanavalintoja tviittauksillaan.

– Vai talkoisiin huudetaan. Ehkä ennemmin lisää kansainvälistymistä, perhevapaiden uudistus ja päivähoitomaksut alas, hän kirjoitti.

Turun puukotusisku puhuttaa Kouvolassakin – ”Kamala, joskin odotettavissa”

Kuva: Jari Soini
Eläkkeellä oleva Teuvo Tenhonen ja Antti Rinne keskustelivat Kouvolassa kauppakeskus Hansassa.

Koulutus, huoli eläkeläisten toimeentulosta sekä tietysti Turun puukkoisku olivat sosialidemokraattien kansanedustajia tapaamaan saapuneiden ihmisten huulilla SDP:n eduskuntaryhmän jalkautuessa kouvolalaiseen kauppakeskukseen.

Kesäkuussa kansanedustajaksi noussut Pilvi Torsti keskusteli kauppakeskus Hansassa viime keväänä kunnallisvaaleissa luottamustehtäviin nousseiden SDP:n paikallisten kaupunginvaltuutettujen kanssa. Heidän kanssaan hän kertoi puineensa muun muassa perheellisten ihmisten mahdollisuuksista osallistua luottamustehtäviin.

– Keskustelussa nousi esiin, kuinka tärkeää on, että päättävissä elimissä ja luottamustehtävissä on mukana ihmisiä hyvin erilaisista elämäntilanteista, Torsti kertoi.

– Lisäksi koulutuksen merkitystä miettivät selvästi kaikki ikäluokat. Nuoremmat sukupolvet pohtivat sitä itsensä kannalta, vanhemmat puolestaan lastensa ja lastenlastensa kannalta. Työväenliikkeen sivistysperinne olikin vahvasti esillä keskusteluissa, mitä pidän hienona.

Isku koskettaa meitä kaikkia.

Pitkän linjan kansanedustajan Eero Heinäluoman kookas hahmo erottui kauppakeskukseen kokoontuneesta väkijoukosta selkeästi. Myös hänellä riitti juttuseuraa.

– Pienituloisten huoli tulevaisuudesta sekä valtionyhtiöiden omistajanohjaukseen liittyvät kohut ovat olleet tänään tapetilla, Heinäluoma tuumi.

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne puolestaan päätyi päivittelemään viime perjantain traagisia tapahtumia eläkkeellä olevan Teuvo Tenhosen kanssa.

– Turun tapaus oli kamala, joskin odotettavissa, Tenhonen päivitteli.

– Isku koskettaa meitä kaikkia.

Tenhosta mietitytti myös sote-uudistuksen vaikutukset Kouvolan alueen terveydenhuoltoon. Ennen kaikkea huolta syntyi siitä, mitä sote-uudistuksen kokonaisuus tarkoittaa Kouvolan terveydenhuollon yksiköille.

Rinne ei säästynyt tiukoiltakaan kysymyksiltä. Ari-Pekka Tynys tiukkasikin puheenjohtajalta SDP:n eläkepolitiikasta. Huolta Tynyksessä herätti ennen kaikkea pienituloisimpien eläkeläisten toimeentulo.

Rinne vastaili kärsivällisesti esittelemällä SDP:n vaatimaa toimenpideohjelmaa pienituloisten eläkeläisten aseman vahvistamiseksi. Keskustelun jälkeen osapuolet paiskasivatkin reilusti kättä kiittäen toisiaan mielipiteiden vaihdosta.

SDP:n logolla varustettu stressilelu pyöri näppärästi Mikkel Näkkäläjärven peukalolla eduskuntaryhmän kesäkokouksessa.

Itse kesäkokouksen alkaessa Demarinuorten puheenjohtajan Mikkel Näkkäläjärven huomio kiinnittyi kokousväelle jaettuun SDP:n logolla varustettuun fidget spinneriin. Nuorison keskuudessa kulovalkean tavoin levinnyt stressilelu pyörikin näyttävästi Näkkäläjärven peukalolla.

– Tämähän on siitä hauska lelu, että kokouksienkin aikana voi keskittyä paremmin tätä pyörittämällä. Hirveämpiä temppuja en vielä osaa, mutta yhdellä sormella se jo pyörii hyvin, Näkkäläjärvi tokaisi.

– Vaikeampia temppuja varten tarvitaan kyllä treeniä ja koulutusta.

Sosialidemokraattien eduskuntaryhmän kesäkokousta vietetään keskiviikkona Kouvolassa. Keskiviikkona iltapäivällä ryhmän matka jatkuu Haminan torin kautta kotkaan. Kokous jatkuu huomenna Kotkassa.