Demariristeily27.-20.8.2016

Kirjavisa: He ratsastivat auringonlaskuun ja -nousuun

Kuva: Laura Ware
Cormac McCarthy

Talvikausi ja viikkolehtiaika etenee kirjavisan vinkkelistä edelleen suotuisissa tuulissa. Vastauksia on tullut kaikkiin tehtäviin riittoisasti, nyt lyötiin taas kevään kärkitulos.

Antti Aarnio, ”Poika Espoon rajaseuduilta” kuten hän sijaintinsa asianmukaisesti määrittää, avaa tämän viikolla viisi viritetyn visan.

”Istuin satulaani, latasin pistooliini ja otin juomaleilistäni huikan, voittajan elkein, sillä olen varma että sitaatti on Cormac McCarthyn kynästä. Tämän jenkkikirjailijan löysin itseasiassa Demokraatissa syksyllä olleen kirja-arvostelun kautta. Kiinnostuin ja olen nyt lukenut useita hänen teoksiaan. Karuja, omalaatuisia, mutta jollain tavalla koukuttavia. Hienoa ihmisten, luonnon ja muun ympäristön kuvailua, ilman romanttista höttöä. Pahuus elää voimakkaasti kirjoissa, mutta usein myös paha saa palkkansa. Sitaatti lienee Kaikki kauniit hevoset -romaanista.”

Jyväskyläläisellä Ilpo Pietilälläkin tämä kirjailija on varsin tuoreena muistissa.

No jopa vallan tärppäsi! Kirjavisassa nyt esiintynyt rajatrilogian 1.osa Kaikki kauniit hevoset ilmestyi suomeksi Kaija Sivillin suomentamana vasta vuonna 2014. Joululahjakirjanani sen silloin ahmin suoralta kädeltä. Sitaaatti on kirjassa sivuilla 106-107. Se oli koko lailla helppo löytää muistinvaraisesti, vaikka tässä kirjassa ’he ratsastivat’ ihan myötäänsä. Liekö syynä se, että etenkin pikkupoikana olin kovin ”hevosinnostunut”. Cormac McCarthyn muut tähän trilogiaan kuuluvat teokset ovat ”Matka toiseen maailmaan” (suom. 1995) ja tämä uusin ”Tasangon kaupungit” on ilmestynyt viime vuonna suomeksi.

Ankaraa ja raadollista lännen rajaseutuelämää kuvaava kirjasarja puhuttelee ainakin lännenkirjoja aikoinaan ahminutta miespuolista lukijaa. Syynä lienee myös kirjailijan melko suoraviivainen, mutta samalla yksityiskohtainen kirjoitustyyli ja jatkuva tapahtumien virta. Kuin sivutuotteena pohditaan samalla tätä elämää, ihmiselon ihanuutta ja kurjuutta.

Tällä haavaa ehdottomasti yksi suosikkikirjailijoitani.”

* * *

Pertti Vuorela Espoosta noteeraa kirjailijan halun pysyä poissa parrasvaloista.

”Tutustuin Cormac McCarthyyn (s. 1933) hänen kirjastaan tehdyn elokuvan Menetetty maa (2005) kautta. Itse kirja on vielä lukematta, mutta Coenin veljesten ohjaama elokuva on eräs parhaita näkemiäni rikoselokuvia. Tiukka ja väkivaltainen tarina kulkee vääjäämättä kohti pelättyä loppua. – – –

Edelleen kirjoituskoneella tekstinsä laativa kirjailija ei viihdy julkisuudessa, vaikka osallistuukin ahkerasti asuinpaikkansa Tesuquen elämään New Mexicossa. Hän on kirjoittanut kymmenen teosta ja saanut muun muassa Pulitzerin palkinnon. Syystäkin Cormac McCarthya pidetään yhtenä tämän ajan merkittävimmistä kirjailijoista.”

Eero Reijonen, espoolaisia hänkin, on myös innostunut tuosta Coen-veljesten leffasta.

”Täytyy tunnustaa, että aloin oikeasti kiinnostua kirjailijasta vasta” Menetetyn maan” muutamaan kertaan nähtyäni, Vaikka tiesin Cohenin veljekset melkoisiksi velhoiksi olin utelias, myönnetään; utelias lukemaan ennen kaikkea sen, millaisista aineista loistava Javier Bardem oli rakentanut maanisen tappajan roolinsa. Yllätys ei varsinaisesti ollut se, että kirja oli myös mestariteos. Elokuva oli alkuperäistekstiä hyvin noudattava. Mutta silti itsenäinen. Aika harvinainen yhdistelmä. Ja kerrankin Oscarit löysivät oikean osoitteeseen.

Rajatrilogian lukukokemusta on koetellut tietysti julkaisujärjestys ja parinkymmenen vuoden tauko suomentamisessa. Visakirja, trilogian ensimmäinen , ei ollut ajan kulumisestakin johtuen yhtä tyrmäävä kuin sen toinen osa, parikymmentä vuota sitten suomennettu ja myös luettu Matka toiseen maailmaan. Puhumattakaan Pulitzerilla palkitusta romaanista ”Tie”. Se oli ensilukemalta ankea ja rankka, vaikka taideteos sekin on, epäilemättä. – – –

Luonnonkuvaajana Cormac McCarthy on ravintoketjun huippua; jos Hannu Väisänen maalaa teoksensa, niin McCarthy elää itse siinä, tai näkee unta, tai näkee unta unesta. Uusi ja Vanha Mexico, jopa Texasin laitamaatkin ovat luontona yhtä, ihmiset vain ovat erilaisia, auttavaisimpia kuitenkin kaikkein köyhimmät meksikolaiset. Teinijuntti-cowboy John Grady on, useimpien Cormac McCarthyn luomien arjen sankarien tapaan rotukysymyksissä suvaitsevaisista suvaitsevaisin. Kuolettavana rakkautenaankin pojan ruumiissa elävällä miehellä on epileptinen 16- vuotias meksikolainen prostitutioitu. – – –

Suomentaja Kaijamari Sivill on selvästi taiteilija itsekin, kotonaan niin murteissa; rajamaiden cowboymurre kääntyy hienosti Suomen itämurteeksi, kuin vahvoissa luonnonkuvauksissakin, joissa liikutaan parhaiden westernien sielunmaisemissa. Ja lukijakin uskoo lopulta, että hevonen todella on luomakunnan kruunu. Agricola ei käänny haudassaan, eikä Kirjallisuuden valtionpalkintokaan langennut kenelle siviilille tahansa. Espanjaksi lausutut avaindialogit on käännetty vasta teosten sanastossa. Sanojen sisältämän viestin ja voiman aistii jo espanjaksi kirjoitettuna, vaikkei kieltä osaisikaan.”

Helsinkiläinen Raila Rinne on katsonut hankkimansa ”lahjahevosen” sisuksiin.

”Tavattoman kauniisti kirjoitetun mutta tapahtumiltaan karun romaanin lukuisat tekstikappaleet alkavat sanoilla ’he ratsastivat’. Muistin sen luettuani taannoin kirjan, jonka ostin ratsastusta harrastavalle sukulaistytölle ihan nimen perusteella. Pitihän mun kirjan sisältö tarkistaa etten mitä tahansa viihdevaahtoa mene lahjaksi antamaan, minä maisteristäti… No, perhehupi sikseen.

Rajatrilogian raja sijaitsee USA:n ja Meksikon välissä. Siellä cowboyt ja outlawt liikkuvat enimmäkseen ratsain. Yksinäisyys ja kohtalo leimaavat muitakin McCarthyn romaaneja, joista tunnetuin lienee ’Veren ääriin’ (’Blood Meridian’).”

* * *

Visassa voi oikeille jäljille päästä kuvataiteilunkin kautta kuten tamperelainen Vesa Kautto osoittaa.

”Olin syyskuussa Unkarissa samalla maalausleirillä hienon kääntäjän Kristiina Drewsin kanssa. Pyysin häneltä lukusuosituksia. Kristiina ehdotti muun muassa Cormack McCarthyn rajatrilogiaa.”

Tampereen yliopiston perinteisesti vahvaa visaedustusta lisää tällä viikolla Minna Hautamäki.

”Cormac McCarthy kirjoittaa vähän samalla persoonattomalla tyylillä kuin John Williams Stonerissa. He tekivät sitä ja tätä, hän tuli ja meni. Mielen sisäisiä liikkeitä kuvataan minimaalisesti, kaikki tapahtuu toiminnan kautta. En tiedä tykkäänkö, suurin osa esim. 2010-luvulla kirjoitetuista romaaneista on tehty näkökulmatekniikalla, tällainen kaikkitietävä kertoja-vetoinen tarina tuntuu hetkittäin vähän pitkäveteiseltä. Leffa oli hyvä.”

Mauri Panhelainen Jyväskylästä kertoo lukeneensa visakirjan ”hitaasti ja tarkasti, minkä romaani palkitsi poikkeuksellisen hienona lukunautintona”.

”Kevään visakirjojen teema on ollut pojasta mieheksi kasvaminen, vaihtelevia nuorten miesten kasvutarinoita 1900-luvun loppupuolelta. Sellainen on Teksasin ja Meksikon syrjäseuduille sijoittuva McCarthyn romaanikin, mutta rajumpi ja syvällisempi kuin visaedeltäjänsä. – – –

Romaanin nimestä jo näkyy, että hevonen jalona luontokappaleena ja ihmisen toverina on McCarthyn tarinan ytimessä. Romaanin nuori päähenkilö John Grady ottaa riskejä ja uhraa melkein kaiken hevostensa vuoksi. Villihevosesta kesytetty ratsu ei petä isäntäänsä ja kesyttäjäänsä, jolle puolestaan jalo eläin edustaa petoksen maailmassa varauksetonta uskollisuutta.”

Jari-Pekka Vuorela Tampereelta ottaa vertailun western-mestarista

”Vihan hedelmistä, Vaiteliaasta miehestä, Seitsemästä naisesta ja monesta muusta huolimatta ohjaaja John Ford ilmoitti identiteettinsä: ’I make westerns’. Samoin voisi sanoa 82-vuotias kirjailija Cormac McCarthy.”

Oikeita vastauksia pudottelivat myös Juhani Niemi, Seija Tahvanainen, Sirpa Taskinen, Unto Vesa ja Mikko Viherjuuri. Veikko Huuska ratsasti Ikaalisista Wyomingin maisemiin Annie Proulxin jäljissä. Hyvä tarjokas, mutta ei se oikea. Palkinto Antti Aarniolle. (rb)

Viikon 7 sitaatti

Viikon kirjailija syntyi pienellä saarella joka tuolloin oli siirtomaa, mutta on nykyisin itsenäinen noin 75 000 asukkaan lilliputtivaltio. Kirjailijamme muutti nuorena 1900-luvun alussa koloniasta emämaahan, missä pääsi opiskelemaan draamakouluun, mutta kirjallinen ura urkeni vasta 1920-luvun loppupuolella. Suuren yleisön lukemaksi kirjailijaksi hän nousi kuitenkin vasta paljon myöhemmin ilmestyneellä romaanillaan, joka sai innoituksensa Charlotte Bronten romaanihenkilöstä.

Kuka hän on, mikä teos? Vastaukset viimeistään 24.2. mennessä osoitteeseen kirjavisa@demokraatti.fi. tai Demokraatti/Kirjavisa PL 338, 00531 HKI.

”Kerrottakoon, että ei Maryaa ollut aivan yhtäkkiä ja sumeilematta siirretty vakaista hyvistä oloista Montmartren vaaroihin. Ei sinne päinkään. Hän oli tottunut siihen, että hänen elämältään puuttui kiinteä, vankka perusta.

Ennen avioitumistaan hän oli kiertänyt monta Albert Prancen No. 1 -nimisessä seurueessa. Se oli omituista elämää. Nyrpeitä vuokraemäntiä, ruoaksi pelkkiä keitettyjä sipuleita. Pukuhuoneessa ginipullo. Ainaista kynsien lakkaamista sunnuntaisin junassa. Ainaisena puheenaiheena miehet. (”Sika se oli, muruseni, sikä.”) Tanssitytöt tunsivat miehet läpikotaisin ja laukoivat heistä arvionsa hirmuisella tarkkanäköisyydellä.”

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Michel Barnier vetää EU:n Brexit-neuvotteluja

Kuva: Lehtikuva-AFP
LKS 20160705 A European flag is flown in front of The Elizabeth Tower which houses the "Big Ben" bell in the Palace of Westminster, as thousands of protesters gather in Parliament Square as they take part in a March for Europe, through the centre of London on July 2, 2016, to protest against Britain's vote to leave the EU, which has plunged the government into political turmoil and left the country deeply polarised. Protesters from a variety of movements march from Park Lane to Parliament Square to show solidarity with those looking to create a more positive, inclusive kinder Britain in Europe. / AFP / Niklas HALLE'N - LEHTIKUVA / AFP

Euroopan unionin pääedustaja Britannian EU-eroa käsittelevissä neuvotteluissa on kokenut ranskalaispoliitikko ja entinen EU-komissaari Michel Barnier. EU-komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker nimitti hänet tehtävään keskiviikkona.

– Olen hyvilläni, että ystäväni Michel Barnier otti vastaan tämän tärkeän ja haasteellisen tehtävän. Halusin tähän vaikeaan työhön kokeneen poliitikon, hän sanoi.

Britannian uusi pääministeri Theresa May on sanonut, että Britannia ei halua rynnätä Brexit-neuvotteluihin. Mayn mukaan Britannian tavoitteena on paras mahdollinen ratkaisu päästä EU:n sisämarkkinoille ja saman aikaan rajoittaa EU:sta tulevien siirtolaisten määrää.

EU:n mukaan myös sen tavoitteena ovat läheiset taloussuhteet Britannian kanssa, mutta unioni ei hyväksy vapaan liikkumisen rajoituksia.

Keskustelua aiheesta

SuPerin puheenjohtaja Paavola: Miksi vanhusten hoidossa vain hoitajia syyllistetään?

Kuva: Jukka-Pekka Flander
vanhus18349
Moni vanhus kokee huonoa kohtelua hoitopaikassaan.

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer jakaa viime päivinä mediassa ja erityisesti Ilta-Sanomissa esiin nostetun huolen vanhusten hoidon laadusta, mutta näkemys huonoon hoitoon johtavista syistä on eri. SuPerin puheenjohtaja Silja Paavola on yllättynyt, että syy on vieritetty kokonaan hoitajien niskoille.

Ilta-Sanomissa tiistaina ja keskiviikkona esiintyneet kolarilaiset hoitajat Maaret Rantapeltonen,67 ja Minna Heiskanen, 45 arvostelivat mm. hoitajien työtapoja, tupakanpolttoa, sosiaalisessa mediassa roikkumista ja liian laitosmaista hoitoa kireine aikatauluineen.

– Vastakkainasettelu ja hoitajien syyllistäminen on lyhytnäköistä eikä tuo parannusta tilanteeseen, jossa ongelmat johtuvat pääosin huonosta johtamisesta ja organisaatiokulttuurista sekä ennen kaikkea liian vähäisestä henkilöstömäärästä, Paavola sanoo.

Paavola peräänkuuluttaa hoitajilta kollegiaalisuutta ja solidaarisuutta tilanteessa, jossa päättäjien taholta halutaan laskea hoidon laatua entisestään.

SuPer julkaisi kesäkuussa 2016 selvityksen hoitajien työkuormasta. Kyselyyn vastanneista yli 1700:sta SuPerin jäsenestä suurin osa (68 %) koki, että työyksikössä on liian vähän henkilökuntaa ja lähes kaikki vastaajat (93 %) kokivat huolta hoidon laadusta. Myös Jyväskylän yliopiston alustavat tulokset pohjoismaisesta vertailututkimuksesta osoittavat, että Suomessa on vanhusten laitoksissa ja palveluasumisessa Pohjoismaiden matalin hoitajamitoitus.

– Paikoissa, joissa on ongelmia, hoitajat ovat pakotettuja tähän tilanteeseen. Kun hoitajalla ei kiireen vuoksi ole mahdollisuutta tehdä hoitotyötä niin hyvin kuin haluaisi ja osaisi, se aiheuttaa hoitajille valtavaa eettistä kuormitusta. SuPerin kyselyyn vastanneista 70 prosenttia joutuu tekemään vähintään viikoittain asioita, jotka ovat ristiriidassa heidän omien arvojensa kanssa, Paavola painottaa.

Palaverit, kirjaaminen ja hoito- ja palvelusuunnitelmien tekeminen on välttämätön ja laissa säädetty osa hoitajan työtä.

Samalla määrällä henkilökuntaa pyritään selviytymään huomattavasti kasvaneesta työmäärästä. Hoitotyön lisäksi hoitajilla on useita muita työtehtäviä vuoron aikana. Tukipalvelutyöntekijöitä on vähennetty, jolloin hoitajien tehtäväksi on tullut mm. siivous ja pyykinpesu. Iso osa hoitajien työstä myös tapahtuu tietokoneilla. Palaverit, kirjaaminen ja hoito- ja palvelusuunnitelmien tekeminen on välttämätön ja laissa säädetty osa hoitajan työtä, joka varmistaa tiedonkulun työntekijöiden välillä. Jokaisen asiakkaan, joita voi yhdellä hoitajalla laitoshoidossa olla aamu- tai iltavuorossa 5-10, hoito täytyy kirjata vuoron aikana. Näiden tehtävien laiminlyöminen vaarantaisi potilasturvallisuuden.

– Ilta-Sanomissa haastatellun kahden hoitajan kokemukset on otettava vakavasti, mutta ne perustuvat niin pieneen otokseen, ettei sen perusteella voi mustamaalata kaikkia hoitajia, joista suurin osa tahtoo tehdä työnsä hyvin päivittäin. On pidettävä mielessä, että hoitajillakin on oikeus lepotaukoihin, jotka saa käyttää parhaaksi katsomallaan tavalla, mikäli niitä ylipäänsä ehtii pitämään. Ylimääräiset tauot ja sosiaaliseen mediaan työajan käyttäminen ovat huonoja tapoja, joihin voidaan ja pitää puuttua johdon puolelta. Johdon tehtävä on myös taata työntekijöilleen olosuhteet, joissa työ voidaan tehdä parhaalla mahdollisella tavalla, Paavola sanoo.

– Säästöpaineissa toivoisi valtiovallalta ja työnantajilta julkituloa hoitotyön laadun laskemisesta. Olisi rehellistä todeta, että nykyisillä resursseilla ei ole mahdollista antaa yhtä laadukasta hoitoa kuin kymmenen vuotta sitten.

– Olemme tyytyväisiä siihen, että asia on nostettu esille. Toivomme aiheesta rakentavaa keskustelua, johon myös päättäjät ja työnantajat saavat mieluusti osallistua ja siten osoittaa ottavansa vastuuta maamme vanhuksista, Paavola sanoo.

Soini Ilta-Sanomille Tynkkysestä: ”Maailmasta olisi muutakin kirjoitettavaa”

Kuva: Lehtikuva / Irene Stachon

Perussuomalaisten puheenjohtaja, ulkoministeri Timo Soini ei suostu avaamaan omia näkemyksiään puolueen nuorisojärjestön puheenjohtajan Sebastian Tynkkysen puheista.

Tynkkysen Facebook-kirjoituksen mukaan ”islam pitää kitkeä Suomesta pois”.

Hän sanoo Ilta-Sanomille, että puolueessa on työnjako, jonka mukaan hän ei asiaa kommentoi.

— Eduskuntaryhmän asiat kommentoi ryhmän puheenjohtaja ja sitähän se Kaikkonenkin nyt saa, mitä tilasi, ja puoluesihteeri hoitaa nämä muut.

Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen ilmoitti eilen tiistaina ottavansa asian esille hallituspuolueiden ryhmäjohtajien kesäkokouksessa.

Soinin mielestä käynnissä on ”tämmöinen jokakesäinen traditio”. Ulkoministerin mukaan maailmasta olisi muutakin kirjoitettavaa.

— Totean vaan, että puolue ja minä emme ole ihmisvastaisia ja sillä siisti.

Tynkkynen kirjoittaa Facebook-profiilissaan keskiviikkona, että jos hän tapaa Kaikkosen, hän aikoo kertoa Kaikoselle että tämän ei kannata virittää itselleen ansaa.

— Jos hän meinaa pukea päälleen vapahtaja-asua pelastamalla Suomen perussuomalaisten maahanmuuttokeskustelulta, niin hän huomaa aika pian olevansa alasti, sillä tuo vapahtaja-asu tippuu hänen päältään viimeistään siinä kohtaa, kun hän on päässyt käymään kovasti mainostamansa keskustelun eduskuntaryhmien puheenjohtajien kanssa.

Tynkkysen mielestä perussuomalaiset saavat puhua maahanmuuttopolitiikasta, esittää ratkaisuja ja vaatia niiden toimeenpanoa.

— Keskusta ei voi meitä hiljentää. Ja jos Kaikkonen luulee, että perussuomalaisten johto rupeaisi harjaamaan omia poliitikkojaan maahanmuuttopolitiikasta, joka on yksi tärkeimmistä asioista josta haluamme keskustella ja johon vaikuttaa, niin Kaikkosen kannattaa miettiä uudelleen.

”Eikö mikään riitä?” – JHL tuomitsee kuntien pakkolomat ja sopimusshoppailun

Kuva: Kari Hulkko
niemi-lainepaivi-hulkko
JHL:n puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine tuomitsee kuntien henkilöstöön kohdistuvat säästötoimet.

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL on huolissaan lyhytnäköisten säästöjen tavoittelemisesta kunnissa ja kaupungeissa lomauttamalla ja ns. työehtoshoppailulla. JHL tuomitsee työnantajien pyrkimykset teettää työt erilaisilla kikkailuilla mahdollisimman halvalla.

– Kilpailukykysopimus on juuri allekirjoitettu. Siinä kuntatyöntekijöiden lomarahoja eli palkkoja leikataan 30 prosenttia kuntien talouden parantamiseksi. Pieniä palkkoja kunnissa ei saa enää enempää alentaa millään keinolla, JHL:n puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine vaatii.

Viimeisin erimielisyysasia on vireillä Tampereella, jossa liikuntatoimessa ovat työehdot tähän saakka määräytyneet kunnallisen tuntipalkkaisten työehtosopimuksen mukaisesti. Nyt työnantaja pyrkii kiertämään tätä perustamalla uusia liikuntapaikkamestarin vakansseja eri nimikkeillä kunnallisen teknisen henkilöstön virka- ja työehtosopimuksen alle.

– On hurja palkkatasa-arvo-ongelma, kun kahdella eri nimikkeellä tehdään täsmälleen samaa työtä, mutta teetetään työtä halvemmalla palkalla ja huonoimmilla ehdoilla. Tämä on huono esimerkki samapalkkaisuudesta ja kannustavasta palkkauksesta, Päivi Niemi-Laine sanoo.

Viimeisin lomautusuutinen saatiin Porista tällä viikolla. Henkilöstön palkkoja leikataan lomautusten kautta osana kaupungin 13 miljoonan euron säästötavoitetta. Yhteistoimintaneuvottelut päättyivät Porissa erimielisinä, koska henkilöstöllä oli esityksiä lomautusten välttämiseksi.

– Henkilöstöllä on suuri huoli kaupunkilaisten palvelujen saatavuudesta ja omasta toimeentulosta, Niemi-Laine toteaa.

JHL vaatii, että kunta-alan työnantajat kunnioittavat nykyisiä sopimuksia, eivätkä pyri palkanalennuksiin sopimuksia vaihtamalla tai lomautuksilla. Nyt kunnissa pitäisi keskittyä kuntien kehittämiseen aidosti yhdessä henkilöstön kanssa. Lomautukset ja sopimushoppailut lämmittävät vain hetken kuntien kassaa. Noidankehä on valmis.

– Antaa erikoisen kuvan sopimisesta ja sitoutumisesta tuoreeseen kilpailukykysopimukseen, jos työnantaja samalla pyrkii alentamaan henkilöstön ansiotasoa lomautuksilla ja sopimushoppailulla Porin ja Tampereen esimerkin mukaisesti. Eikö mikään enää riitä, Niemi-Laine ihmettelee.

Suomen raja voi siirtyä 40 metriä vuonna 2017

Norjan pääministeri on saanut virallisen esityksen Haltin huipun lahjoittamisesta Suomelle satavuotislahjaksi, kertoo norjalainen yleisradioyhtiö NRK. Lahjoitusta esittää norjalainen Kaivuonon kunta, jonka alueella Haltin korkein kohta sijaitsee.

Pääministeri Erna Solberg kertoi Norjan TV2:lle, että asiaa mietitään, mutta siihen liittyy muodollisia haasteita.

Lahjoitus, jonka myötä Suomi saisi uuden korkeimman kohdan, tarkoittaisi rajan siirtämistä 40 metrillä. Suomi täyttää sata vuotta ensi vuonna.

Tällä hetkellä Suomen korkein Haltin rinteessä sijaitseva kohta on 1324 metriä merenpinnan yläpuolella. Jos Norja lahjoittaisi huipun Suomelle, nousisi korkein kohta seitsemällä metrillä.

Asiasta kertoi ensimmäisenä Suomessa Yle.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta