Teatteri & Tanssi

Kirjavisa: Hippien Vähä katekismus

Visakävyn syysloman aikainen tehtävä poiki ilahduttavan laajan palautteen siihen nähden, että sitaattiteos oli enempi sitä kuuluisaa ”kulttikirja”-osastoa.

Unto Vesa kiirehti vastaamaan heti tehtävänjulkaisupäivänä, ”jottei jäisi vaikutelmaa, että osallistun vain syksyn ensimmäiselle kierrokselle”.

”Nyt kysytty teos on Richard Brautiganin Taimenenkalastus Amerikassa (Trout Fishing in America), suomeksi saattanut Jarkko Laine. Hauska hippikauden kulttikirja, jolla ei ole mitään tekemistä kalastuksen kanssa, vaikka kuulemma jossakin kirjastossa joskus sijoitettiinkin kalastusharrastuksen hyllyyn. Oli minulla tämä teos aikanaan itsellänikin, mutta kun näin sitä koskevan ’halutaan ostaa’ -ilmoituksen lehdessä, hellyin ja luovuin siitä.”

Juhani Niemi on ilahtunut hippitehtävästä.
”Petollisen kevyt beatnikkien ja hippien välimaastossa kulkeva kirjanen Taimenenkalastusta Amerikassa ei ole oikein romaani, mutta ei sitä kyllä ihan novellikokoelmaksikaan voi kutsua. Richard Brautigan on kenties tunnetuimmassa teoksessaan kirjoitellut proosarunoja tai mininovelleja tai jotain sinnepäin. – – –

Vaikka Brautigan ei oikein pitänytkään hipeistä, hänen kirjansa kyllä kuluivat meidänkin käsissämme, varsinkin tämä visateos. Kiitos tästä.”

Myös Tommi Kekolalta löytyy hippihenkeä.

”Olen kävellyt tyttäreni kanssa pitkin lukuisia kuivia vesikanavia simpukankuoria, hiekkadollareita ja nuolenpäitä etsien, mutta en ole löytänyt ainuttakaan taimenta kalastaessani Amerikassa… olen jopa yrittänyt kalastaa kissakaloja Oklahomassa, puronpahasesta, jossa sen paremmin kissa kuin kalakaan ei viihtyisi… – – –

Aikoinaan eli löytäessäni Richard Brautiganin ja hänen teoksensa, muistaakseni juuri Jarkko Laineen kautta, hurahdin vähän ja luin kaikki kolme suomennettua teosta useampaan kertaan, eli vähän samanlainen kokemus kuin löytäessäni Kurt Vonnegut, jr:n romaanit…”

Myös Pekka Jäntti on perehtynyt vähän laajemminkin kirjailijamme uotantoon.

”Richard Brautiganin Taimenkalastus Amerikassa on beat-kirjallisuuden perusteoksia. Brautiganin debyytti A Confederate General from Big Sur (1965) oli myynyt alle 800 kappaletta. Pari vuotta myöhemmin ilmestyneen, mutta jo vuonna 1961 pääosin telttailuretkellä kirjoitetun Taimenenkalastuksen huoleton fragmenttiproosa iski hippinuorisoon kuin miljoona jointtia – tai siis teoksen myyntiluvut taitavat olla neljän miljoonan kieppeillä.

Taimenenkalastus Amerikassa ja sitä seurannut Melonin mehu eivät ole mielestäni kestäneet aikaa yhtä hyvin kuin Jarkko Laineen kolmas Brautigan-suomennos Kartanon peto (1974, suom. 1977). Gootti- ja westernkertomuksia parodioiva romaani on harvinaisen persoonallinen ja huvittava. Samoja adjektiiveja voinee käyttää Brautiganista laajemminkin, vaikka hänen kohtalonsa oli kurja.”

* * *

Tässäpä Eero Reijosen tunnelmointia visakirjan ääreltä.

”Teksti aukesi jo juohevasti. Jarkko Laine, kukas muu, oli fiilannut ja höylännyt sanoja ja merkityksiä taidolla. Nyt kun kollivuosien vaikut olivat poissa korvista, saattoi kuulua jopa se Visiirin tarjoama vastakulttuurin sukupolven todellinen ääni. Olin nyt löytävinäni kerronnasta rahtusen Amerikan A. Kiveä eli senttari-reissumies Mark Twainia, jonka Huckleberry Finn oli ensimmäinen koneella kirjoitettu romaani.

Ja löytyy tarinoista sitten kosolti Ardenneilta Dresdenin asetehtaiden kellareihin vankiorjana rahdatun ja siella Liittoutuneiden raivoisassa palopommituksessa lähtemättömän vamman mieleensä saanutta suosikkiani Kurt Vonnegutia. Ja vilahtihan visakirjailijan yhteydessä moneen kertaan mielikuvina, koko aikuisikänsä Pariisissa mutsinsa hoivissa maitokahvia lipittänyt ja ’ammeessa’ kadonnutta aikaa kynä ja paperinippu ulottuvilla takaisin kaipaava Marcel Proustkin, johon visakirjailija perehtyi lukion pari vuotta kestäneen luovan kirjoittamisen kurssin yhteydessä. Ei visakirjailija tietenkään ehtinyt kuin hipaisemaan Proust-ilmiön pintaa.

Kaikki nämä esikuvat on poimittu pähkinäpuun vierustoilta. Mutta Hemingway, se tärkein, ei tietenkään ole niin kaukaa haettu. Nämä Amerikan kulttikalamiehet ovat samaa juurta. Ainakin visakirjailija itse uskoi, vuosia treenattuaan, että he, kaksi jämäkän lauseen taitajaa, versoivat samasta puusta.- – –

Nobelistin ja monta astetta tuntemattomamman tulevan visakirjailijan iskevät lauseet eivät olleet veljeksiä keskenään ja Hemingway kuului toki kynäilijänä-statukseltaan ylempään divisioonaan, mutta henki oli samaa sukua. Ja terapiakirjoittamista se  molemmilta maestroilta oli: Iso Kaksisydäminen joki” on novelli maineeseen pian kohoavalta maestrolta, Pariisin ykkösboheemien tutulta… Ja sitten tämä oiva pähkinä,  Taimenenkalastus Amerikassa, joka on lähtöisin hourulasta poispotkitun persaukisen senttarikossin kynästä. Miehen koulutus rajoittui muutamaan vuoteen lukion luovan kirjoittamisen luokalla. Näillä eväillä nuorukainen ryhtyi kirjoittamaan.- – –

Monilta reppureissuilta koottu se tarina on, mutta yhtenäisen maailman se piirtää esiin: mukana vapa, vaimoke ja vauva. Kaksi viime mainittua lähinnä riippakivenä ja rasitteena. Yhteisena nimittäjänä tarinoissa on alituinen puute.”

* * *

Matti Kärkkäinen ei tuntenut olevansa kirjan kohderyhmää mutta:

”Oli kirjassa kuitenkin virtuoosimaista kieltä ja muutamia hyviä tarinoita. Ehkäpä eniten pidin luvusta Viinijuoppojen Impivaara, jossa juopot taiteilijat suunnittelevat ja haaveilevat tulevaisuuden vaihtoehdoista, joita ovat kirppusirkus tai mielisairaala.”

Ei napannut Brautigan-täky oikein Mauri Panhelaisellekaan.

”Richard Brautiganin pieni teos Taimenkalastus Amerikassa sijoittuu lännentarinoiden ja road movie-elokuvien suureen virtaan. Taimenkalastus on kirjassa vain kehys kirjailijan spontaaneille ajatuksenjuoksuille ja vaeltelulle Amerikan mantereella.

Tekstin käänteet, nokkelat sanonnat ja kalastukseen silloin tällöin kiinnittyvät tarinanpätkät ovat niin amerikkalaista, niin amerikkalaista. Siitä seurasi, että mielenkiintoni alkoi lukemisen edetessä laskea ja huvittuneisuus vähentyä.

Tämäkö klassikko? Ehkä uudella mantereella, mutta tuskin eurooppalaisissa lukijapiireissä. Ainakin minun kirjallisilla klassikkokäräjilläni teos putoaa unohtuvien kirjallisten kokemusten kuiluun.”

Sirpa Taskinen käyttää osuvasti vanhaa suomalaissanontaa:

”Siinä on Tuppurainen ollut Tappuraisen takuumiehenä, kun Jarkko Laine on suomentanut Richard Brautiganin kirjan Taimenenkalastus Amerikassa. Laine on varmaan virnuillut mielissään kääntäessään absurdeja otsikoita ja tekstejä.”

Loppuun Pertti Vuorelan havaintokirjaus:

”Huomasin nopeasti, että kirjaa voi alkaa lukea mistä kohdin tahansa. Juonesta ei tarvinnut välittää, sitä ei ollut.”

Tämän visan muita tietäjiä olivat Heli Haapala, Jaana Haapasaari-Pikkarainen ja Jorma Kataja. Visan printtiversiosta on unohtunut viikon palkitun nimi. Hän on siis Pekka Jäntti.

Viikon sitaatti

Kohta 40 vuotta täyttävä kirjailijamme on valmistunut suomen kielen ja kirjallisuuden maisteriksi meiltä katsoen vähän poikkeuksellisesta opinahjosta. Teatteridramaturgin tutkinto hänellä on puolestaan edellisen naapurimaasta, synnyinkaupunkinsa yliopistosta. Tämä palkittu esikoisromaaninsa herätti aikoinaan myös turhaa ulkokirjallista kohinaa, mikä onneksi johti myös muutokseen erään kirjallisuusinstituution vanhenneisiin sääntöihin.

Kuka kirjoitti mitä? Vastaukset viimeistään 14.10. mennessä sähköpostilla kirjavisa@demokraatti.fi. tai osoitteella Demokraatti/Kirjavisa, PL 338, 00531 Helsinki. Yhdelle palkinto.

”Heippa ja moikka, kaverit. Minä olen Herra Possu. Antakaa minun esitellä itseni.

Olen pieni, pehmeä ja kirjava ja asun pienessä punaisessa talossa parhaan ystäväni Pikku Papsun ja hänen perheensä kanssa. Minulla on niin suuret silmät ja suipot korvat, että jotkut aikuiset ihmiset luulevat, että olen lehmä. Toiset aikuiset taas erehtyvät luulemaan minua nalleksi, vaikka olen aito ja sataprosenttinen possu. Onneksi lapset sina tunnistavat minut ja huutavat:
’Herra Possu tule leikkimään meidän kanssamme.’ ”

Jakoa

Jaa tämä artikkeli

Demokraatti 19/19
KANSAN KUKKAROLLA - Verotusta siirtyy kulutukseen
TÄMÄN SORTIN FEMINISMIÄ - Katse rakenteisiin
KIVUN HISTORIA - Elina Hirvonen kirjoitti kohuromaanin
Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


DEMOKRAATTI

Käynnissä on kulttuurisota, rienaamiseen, provosointiin ja tunteisiin liittyvä taistelu identiteeteistä – Tutkija: ”Vastapuoli täytyy demonisoida ja näyttää huonossa valossa”
2.10.2019

Luetuimmat


Uusimmat