Kirjallisuus

Kirjavisa: Lopettaako käryttely vai ei?

Italo Svevo.
Italo Svevo.
Italo Svevo.

Visaukko oli pudota palliltaan, kun tämän viikon kirjailija pääsi vastauksissa tasoihin edellisviikkoisen Esko Valtaojan kanssa, vaikka ei taatusti edes Aku Ankka -hahmona ole ollut.

Juhani Niemikin näyttää olleen vähän pyörällä päästään, mutta pääsee nopeasti suoraan asiaan.

”Luulin jo vastanneeni tähän visaan ja unohtaneeni parin vihjeen selitykset, mutta olinkin vielä odottamassa kyseistä kirjaa.

Aloitetaan nyt niistä vihjeistä, eli kuningas viittaa rockin legenda Elvis Aron Presleyhin ja toinen vihje meidän omaan suurmieheen (jo kokonsakin puolesta) Heikki ’Hector’ Harmaan. Kirjailija on Italo Svevo, oikealta nimeltään Aron Hector (italialaisittain Ettore, jota hän itse käytti) Schmitz (1861-1928).

Haluamaani kirjaa, ’Zenon tunnustuksia’, en sitten koskaan saanut, kun se oli lainassa, mutta sainpahan Kustannusosakeyhtiö Savukeitaan kustantaman kirjasen ’Tupakanpolton nautinnosta ja paheesta’, jossa visasitaattikin on. Tässä kirjassa punaisena lankana on Svevon jahkailu tupakanpolton ja sen lopettamisen välillä.”

Pertti Vuorela veikkasi sitaatin olleen juuri Zenon tunnustuksista, ja oli tavallaan oikeassa, joskin visatuomarin päätöksellä kuitenkin väärässä.

Myös Unto Vesa nojautuu Zenoon.

”Visaisännällä lienee ollut palstassa tilanpuutetta, kun visasitaatti oli katkaistu harmillisesti herkullisesta kohtaa kesken. Nimittäin sen jälkeen kun kirjan päähenkilö pohtii viimeisen savukkeen erityismakua, joka ’syntyy itsensä voittamisen tunteesta sekä toivosta, että kohta tulevaisuuden täyttää tahdonvoima ja tervehenkisyys’, hän jatkaa: ’Kaikkien muiden savukkeiden merkitys piilee puolestaan siinä, että niiden sytyttäminen on kunnianosoitus vapaalle tahdolle, samalla kun tahdonvoiman ja tervehenkisyyden täyteinen tulevaisuus on yhä tallella mutta siirtyy vain hiukan kauemmas’.

Sillä siitä, ristiriitaisuuksien yht’aikaisesta läsnäolosta ihmisenajatuksenjuoksussa ja toiminnassa, on kyse Italo Svevon teoksessa Zenon tunnustuksia.”

* * *
Tauno Telaranta käy vähän läpi kirjailijan elämää

”Ettore Schmitz oli liikemies, joka kirjailijana pysyi kauan tuntemattomana. Hänen tunnetuin teoksensa on Zenon tunnustuksia, jonka hän julkaisi Italo Svevon nimellä v 1923. Tämäkin kirja sai tunnustusta vasta, kun se oli käännetty James Joycen kehotuksesta ranskan kielelle.

Svevon perhe oli kaksikielinen. Isä kuului saksalaiseen juutalaissukuun ja äiti oli italian juutalaisia. Kirjailijanimessä yhdistyvät italialaisuus (Italo) ja saksalaisuus (Schvaben/Svevia= Svevo). Salanimellä Ettore Samigli hän kirjoitti artikkeleita ja teatteriarvosteluja L’Indipendente-lehteen.

Haettu teos on Italo Svevon Tupakanpolton nautinnosta ja paheesta. Sitaatti on kirjan viimeisestä tekstistä Tupakka, joka on Zenon tunnustuksia -romaanin kolmas luku.

Kirja oli mielenkiintoinen sukellus Svevon maailmaan, jossa tupakointi ja siitä eroon pääsy muodostavat ratkaisemattoman kaksinaisuuden varsinkin kun olen itse vuosien taistelun jälkeen päässyt eroon tupakoinnin paheesta.”

Sirpa Taskinen tarttuu myös itse kirjailijanimeen

”Suomentaja Hannimari Heinon jälkisanojen mukaan kirjailijanimi kuvastaa ’enemmän kuin oireellisesti’ niitä kahta kulttuuria, jotka vetivät Svevoa eri suuntiin.”

Mauri Panhelainen taas kertoo kirjailijan kuolemasta.

”Italo Svevo kuoli auto-onnettomuudessa 1928 aikana, jolloin autoja oli vähän. Hänen melko suppea tuotantonsa (kolme romaania, näytelmiä ja novelleja) ei ole estänyt sitä, että hänestä on tullut melkoisen merkittävä hahmo kirjallisuuden historiassa.

Yksi syy on se, että hän tutustui Triestessä irlantilaiseen James Joyceen, joka toimi siellä opettajana ja tuki Svevon kirjallisia pyrkimyksiä. Väitetään, että Joycen mestariteoksen Odysseuksen päähenkilö Leopold Bloom muistuttaa Italo Svevoa tai ainakin hänen romaaneistaan tuttua hahmoa, päättämätöntä ja elämässään ajelehtivaa antisankaria. Pitäisi lukea Joycen klassikkoteos uudelleen, jotta voisi yrittää tarkistaa, pitääkö tuo paikkansa.”

Veli-Pekka Salminen näyttää, kuinka namedropping on hyödyllistä.

”Pähkinän murtaminen erisnimin esitettynä: Aron ja Hector – Schmitz – Italo Svevo – Trieste – Joyce – Leopold Bloom – Freud – Zeno – KafkaProust. Tupakanpolton nautinnosta ja paheesta.

Mainiossa Trieste-kirjassaan ’Mikrokosmoksia’ Claudio Magris kertoo Italo Svevon sanoneen, että poissaolo on hänen kohtalonsa. Kaupunginpuistoon sijoitetusta Svevon rintakuvasta onkin pää usein kateissa.”

* * *

Jouko Grönholm toteaa, että ”visaukko pisti pahan”.

”Tupakanpolton nautinnosta ja paheesta ei liene järin monien tuntema. Mutta nyt se varmaan saa toimia johdatuksena Zenon tunnustuksia -teoksen etsimiseen kirjastojen hyllyistä ja varastoista.

Mainio virtuaalinen kirjallisuuskahvila Café Voltaire muuten sisältää Svevo-artikkelin; sen on laatinut kirjallisuustieteen professori emeritus H. K. Riikonen, joka lienee Suomen paras Joyce-tuntija ja on toki aiemminkin kirjoittanut myös Svevosta.”

Ossi Lehtiö pohtii vihjeissäkin mainittuja Svevon referenssikirjailijoita.

”Mielenkiintoista aina on tietenkin vertailu. Haettu kirjailija syntyi 1861, Proust syntyi 1871 ja Joyce 1882. Proust kuoli ensimmäisen vuonna 1922, kirjailijamme toisena 1928 ja Joyce viimeisenä vuonna 1941. Näin siis melkein saman ikäisistä kirjailijoista on kyse, vaan miten on kirjallisen laadun kanssa?”

Loppuun mahdutettakoon vielä Eero Reijosen ajatelmia Välimereltä.

”Tällä kertaa pähkinän pilkkominen onnistuu Korfun periltä ilman varsinaisen opuksen tavaamista. Tosi kauan siitä lukukokemuksesta on. Triesten, oikeastaan Venetsian, parin viikon duuninmatkan reissukirjana visakirja oli mukana ammoisina 80-luvun viimeisinä vuosina.

Opus oli muistossani matkakirja parhaasta päästä, huumoriksi sen luokittelin silloin. Tosin olin tuolloin vielä nuori mies, enkä tajunnut, toisin kuin tässä ja nyt lukemieni avainkohtien perusteella, että ihan karua faktaa se vanhahko, hiukan kojahtanut veijari tarinaansa sisällytti. – – –

Visaopus on saletisti ensimmäisiä Freudista mehevällä satiirikon otteella kirjoitettuja. Pikku pottuilua satelee psykoanalyytikolle ja samalla rankahkoa satiiria omasta persoonasta. – – –

Ei tämä 20-luvulla kuusikymppinen luulotautinen Svevo ihan kuusaalla ollut tulevista 2000-luvin sairauksistakaan, päinvastoin, äijä kirjoittaa ajan hampaan narskuntaa kestävää ikiaikaista proosaa: ’Samaan aikaan minuun tarttui pieni sairaus, josta en koskaan enää parane; vanhaksi tulemisen ja ennen kaikkea kuoleman pelko.'”

Oikein vastasivat myös. Jaana Pikkarainen-Haapasaari ja Matti Kärkkäinen. Palkinnon saa Tauno Telaranta. (rb)

Viikon sitaatti

Tämänkertainen sanataituri on kirjoittanut hienoja tarinoita tiiviissä muodossa, ja on tunnetumpi muista ansioista kuin prosaisttina. Annetaan vinkiksi vielä kolme nimeä – Ykä, Taavi ja Willy – ja tällä pitäisi pärjätä.

Siis kuka, mikä teos? Vastaukset viimeistään 14.11. mennessä osoitteella Demokraatti/Kirjavisa, PL 338, 00531 Helsinki tai sähköpostilla kirjavisa@demokraatti.fi. Yhdelle palkinto.

”Seurahuoneen alakerran räkälä, Mutakuoppa, otti vastaan asiakkaita laidasta laitaan. Eteen loksutteli juuri vossikka, josta marssi ovelle pussihousuinen ja saapasjalkainen maalaisryhmä. Portsari, jonka tehtäviin kuului pääasiasssa ulosheitto, ei availlut ovia. Tarpeeksi saaneet ja rahansa hävittäneet kundit hän potki ulos. Hän vietti aikaansa puhelimen vieressä kertoillen, millaisia ruusuja Mutakuopassa kukki. Jotkut niistä olivat saaneet kaupat jo päätyksi ja kömpivät portsarin tilaamaan autoon savuhunnun ympäröimänä. Katutason ilmanvaihtotorvi tunki savua pihalle rummuniskujen tahdissa.
Samanlaisia rantakuppiloita oli paljon. Vasta äskettäin vapautuneet viina ja olut toivat rahaa. Kaupungissa oli työtä tekevää ja hakevaa väkeä, joka täytti kuppilat. Synnin poluilla liikkuvat antoivat aina suurimmat juomarahat rauhoittaakseen omaatuntoaan. Ilolintuja oli ennätysmäärä ja merimiehet antoivat kiltisti rahansa yhteiselle alttarille.”

Jakoa

Jaa tämä artikkeli

Viikon 46 Demokraatti
NYT LOPPUI JUOMINEN - Aiemmin nuoret ryyppäsivät Islannin kansallispäivänäkin
PÄÄTOIMITTAJALTA - Kun idoli paljastuu petturiksi
ANTTI HEIKKINEN - Menestyskirjailijalla on monta rautaa tulessa
Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat


Uusimmat