“Korveneläjän turhaa nurinaa. Pääasia, että byrokratiatalkoot sujuvat. Paperittomaan postipalveluun on näköjään siirrytty vuosia etuajassa. Palvelu enää puuttuu. Asiakkaatkin tottuvat kyllä, kunhan huumoria riittää… Ja riittäähän sitä. Ensimmäinen ihmisääni, jonka kymmenen kertaa käännetystä palvelunumerosta vastaa, kysyy vastaisinko ystävällisesti postin palvelukyselyyn?”

Mutta pääsee Reijonen kirja-asiaankin.

“Vähän inha temppu, näin hiihtokauden alussa, kisavisiiriltäkin vetää norjalaista kirjailijaa framille. Keskeytttämisprosentti tämän kaverin teosten aloittaneilla on pienempi kuin Kollenin viidelläkympin sivakoijilla. Toiminnan huippu on roimaa kuin Pampalonan härkäjuoksussa vanhaan hyvään aikaan. Ja myytyjä kirjoja enemmän kuin suomalaisilla dekkaristeilla yhteensä. Ikinä. Huippu-ekonomisti, rankka rokkari ja dekkarimaailman kunkku. Härskiä porukkaa nämä norskit. Turskanpyytäjät!!

‘Punarinnan’ kehystarina, norjalaisten vastarintaliikkeen toiminta, on selvästi visataiteilijaa koskettava aihe. Kirjailijan oma henkilöhistoria on tukenut tämänkin Harry Hole tarinan rakentamista. Nesbøn vanhemmat olivat toisessa maailmansodassa rintaman eri puolilla; äiti taisteli saksalaisia miehittäjiä vastaan vastarintaliikkeessä, isä soti natsien joukoissa. Isä valitsi,  omien sanojensa mukaan, pienemmän pahan Hitlerin ja Stalinin väliltä.

Koko Nesbøn perhe sai vielä isän parivuotisen linnareissunkin jälkeen lusia maanpetturin kakkua. Puulattioita urakoiva yrittäjä-isä ajettiin konkurssiin ja vuosien velkakierteeseen, josta vain vaivoin selvisi.

Ei isänsä poika, kirjailija Jo Nesbø, norjalaisia natseja sympatisoi, vaan tekee heistäkin ihmisiä. Tämä asia täytyy visakalloisemmankin lukijan, kuten minun, hyväksyä.”

Ossi Lehtiö Tervakoskelta teki taas kirjastoreissun.

“Teos lienee osa menestyksekästä pohjoismaista dekkari-genreä. Jostain ihme syystä me suomalaiset emme ole päässee siihen mukaan yhtä rajusti syvällisesti kuin muut pohjoismaat. Ehkä meillä on liikaa yritystä ja sitten se vaan lässähtää.

Vaikka olen perin huono lukemaan kaunokirjallisuutta, johon dekkaritkin lasken, niin jostain oudosta syystä tämä nyt otettu lainaus tuntui tutulta. Siitä vaan kyläkirjastoon,  sillä en ole edes varma teoksen olemisesta omissa varastoisani.

Ja kyllä pienen kylänkin kirjastosta löytyy suosittua kirjalli- suutta ja niin löytyi tämäkin teos. – – –

Nyt käsillä oleva teos on melko tuoretta tuotantoa ja sen ilmestynyt vuonna 2000 nimellä ‘Rødstrupe’ ja sen on suomeksi saattanut Outi Menna vuonna 2005.”

* * *

Mauri Panhelainen Jyväskylästä pohtii Nordic noiria ja sen lähtökohtia.

“Jo Nesbø sanoo, ettei hän rikosromaaneillaan kuvaa sitä, mitä juuri nyt tapahtuu, vaan enemmänkin sitä, mitä pohjoismaiden hyvinvointiyhteiskunnissa voisi tapahtua. Kansainväliseksi ilmiöksi noussut rikoskirjallisuuden Nordic Noir, Pohjolan pimeä puoli, kertoo eri versioina samaa tarinaa. – – –

Modernin rikoskirjallisuuden Pohjoismaissa aloittivat Maj Sjöwall ja Per Wahlöö  -kaksikko jo 1960-luvulla päähenkilönään rikostutkija Martin Beck. Sarja oli ihmisläheinen eikä kovin väkivaltainen, mutta sen sijaan vahvasti yhteiskuntakriittinen. Sen juuret ja teemat on helppo palauttaa 1960-luvun sosiologiaan, jossa  tutkijat antoivat syrjäytyneille ensimmäistä kertaa äänen yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Suomalaisittain on ikävää, ettei Matti Yrjänä Joensuun teoksia tunneta kansainvälisesti kovin hyvin. Hiljaisen poliisimiehen moraalisesti tinkimätön ja psykologisesta oivaltava kirjallinen tuotanto on vahvaa Nordic Noiria ajalta ennen kuin termiä oli edes keksitty.  Hienon tuotannon huippu oli liian varhain kuolleen Joensuun viimeinen teos Harjunpää ja rautahuone, rikoskirjallisuuden pimeää Pohjolaa parhaimmillaan.”

Sirpa Taskinen ei tunnetusti ole dekkareiden suuri ystävä, joten päästetään loppuun vielä opposition ääni kuuluviin:

“Tuntematta minkäänlaista kutsumusta lukea dekkareita ei voi kuin ällistellen kirjastossa katsella Nesbøn paksujen raamattujensa rivistöä. Niitä monet lukevat ihan vapaaehtoisesti ja mielikseen  –   hänen kirjojaan on myyty (viimeisten tietojen mukaan) yli 30 miljoonaa kappaletta, lastenkirjat mukaan lukien. Toki entiseltä pörssimeklarilta sopiikin odottaa hyvää myyntitulosta.

Visakirjaa Punarinta pidetään hänen parhaana Harry Hole kirjanaan – niin. en kyllä perusta renttumaisista antisankareistakaan. Kun nyt lähdin negatiiviselle polulle, niin tuskin viitsisin kuunnella hänen bändiäänkään tai katsoa hänen kirjoistaan tehtyjä elokuvia. Olen kaiken kaikkiaan väärää kohderyhmää.”

Nesbön tunnistivat myös Raila Rinne Helsingistä, Pertti Vuorela Espoosta, Veikko Huuska Ikaalisista ja Juhani Niemi Hangosta. Palkinto Ossi Lehtiölle. (rb)

Viikon 50-52 sitaatti

Kauden päätteeksi pähkäiltävää joulun pyhiksi. Koska vastausaikaa on tuplanumeron tähden riittoisasti, mennään nyt ilman isompia vihjeitä. Tämän tehtävän ratkaisu on siis 5.1. ilmestyvässä Demokraatissa.

Sen verran valaistakoon, että uskonnollisuudesta paljon ammentanut runoilija eli kenties vanhemmaksi kuin yksikään visassa esiintynyt kirjailija.

Kuka hän on? Vastaukset viimeistään 28.12. mennessä osoitteella Demokraatti /Kirjavisa, PL 338, 00531 Helsinki tai sähköpostilla kirjavisa@demokraatti.fi. Yhdelle vielä palkinto.

Tule, jouluni, niin kuin ennen
tulit lapsuusleikkieni majoihin.
Olet muuttunut vuotten mennen.
Vai minäkö muuttunut, vavahdin.

Toit silloin lahjana mulle
puhän joulurauhan ja siunauksen.
Vai eikö voi avata sulle
sydänovea arkinen ihminen?

Oli lapsuusjouluni yllä
syvä jumalanpelko ja hiljaisuus.
Nyt joulumarkkinat kyllä
ja joulukadut ja sieluttomuus.

Tule, jouluni, niin kuin ennen.
Tuo tullessas tuike taivainen.
Olet muuttunut vuotten mennen.
Sydän kuitenkin kaipaava ihmisen.