Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Kirjallisuus

Kirjavisa: Oman elämänsä pilaaja?

Antti Ahonen
Kristian Smeds ohjasi vuonna 2010 Kansallisteatteriin tajunnan räjäyttävän teatteritoteutuksen Austerin Mr. Vertigosta. Nimiosassa hikoili ja lopulta leijui Tero Jartti, hänen kouluttajanaan mestari Yehudinina äkseerasi Jukka-Pekka Palo.

Peräti hiljaista oli postilaatikolla vuoden kolmosvisan tiimoilla, vaikka kyseessä oli Suomessakin varsin rakastettu kirjallinen maailmantähti.

Avaussytön antava Raila Rinne sanoo arvaavansa. Jos niin on, niin hyvin on arvauas faktoitettu.

“Nyt arvaan ihan mutulla: etsit Paul Austeria ja hänen kirjaansa Mr. Vertigo. Auster on syntynyt 1947, siis kohta 75-vuotias, käynyt Suomessa jossa peräti presidentti Sauli Niinistö häntä haastatteli Ylen Areenassa yhäkin nähtävään tallenteeseen, ja jossa Kansallisteattarissa nimekäs ohjaaja Kristian Smeds 2010 toteutti kiitetyn esityksen Mr. Vertigo. Kirjaa en enää hyllystäni löydä, mutta Vertigon teatteritulkinnassa olen ollut paikalla. Nimiosassa ahkeroi pitkään piilossa ollut Turkan suosikki Tero Jartti. Jossain kohdassa yleisö pyydettiin pyörönäyttämölle ja esitys aivan kuin kääntyi päinvastoin. Smedsille tunnusomaiset palavat kyntteliköt valaisivat näyttämöä.

Paul Austeria on suomennettu runsaasti ja häntä on pidetty yhtenä nyky-Yhdysvaltojen johtavana intellektuelli-kirjailijana. Olen yrittänyt kahlata useita hänen teoksiaan, mutta jostain syystä en ole päässyt niiden kyytiin. Epäilen samaa syytä kuin Rothin ja Bellowin kohdalla: kirjat huitelevat korkealla meikänaisen vastaanottohorisontin yläpuolella. Maalaistyttönä minulla on varpaat savessa ja mieli täynnä romantiikkaa.”

Mauri Panhelainen paljastaa, kuinka kirjavisailu sekoittaa joskus jopa vuorokausirytmiä: “Visavihjeet pyörivät mielessä unenhorroksessakin niin, että viimeisenä yönä piti herätä klo 4 aamuyöstä ja vastata visaan.”

Onneksi oli tietoa.

“Amerikkalainen Paul Auster sai melkein kulttuurilähettilään vastaanoton ja paljon tavanomaista enemmän huomiota vierailessaan Suomessa jokunen vuosi sitten. Se johtui siitä, että kirjallisuuden suuri ystävä, runoilijan nainut ja avioliitosta syntyneen poikansa Hellaakosken mukaan Aaroksi ristinnyt presidentti Sauli Niinistö haastatteli Austeria Akateemisen yleisötilaisuudessa. Miehet tulivat TV:n uutispätkän mukaan eriomaisesti toimeen keskenään.

Kirjailijan syntymävuosi, ensi vuonna 75 vuotta täyteen, ja kirjojen harvennut ilmestymistahti antoivat lisäviitteitä. Vuonna 2010 suurella menestyksellä Kansallisteatterissa esitetty näyttämöversio Austerin jo vuonna 1994 Yhdysvalloissa ilmestyneestä romaanista Mr. Vertigo vakuutti lopullisesti minut. Se sen täytyy olla. Kristian Smedsin ohjaustyö ja koko esityksen vaikuttavuus saivat helsinkiläiset teatterikriitikot polvilleen netissä säilyneistä kritiikeistä päätellen.”

Viimeinen virke pätee myös seremoniamestariinne.

Austerin ja Niinistön kohtaamista on ilmeisen tarkasti seurannut myös Eero Reijonen.

“Visiiri aikoo näköjään pysyä tanakasti mestarien liigassa; lohkossa aiheettomasti syrjityt Nobel-ehdokkaat. Suojakuplasta, näin convid-19 aikaan, ei tarvitsee karata, koska pelaajat ovat turvallisesti New Yorkin, ainakin sen liitosalueen, kasvatteja. ‘Oman elämänsä pilaajia hänkin’, kuten Sauli Niinistö rohkeasti luonnehti vierastaan ja yleisemminkin Amerikan juutalaisia kirjailijoita taannoin Helsingin Kirjamessuilla keskustelussa visakirjailijan kanssa ( 2.9.2017). Rohkea avaus varatuomari-pressalta, jolla tosin oli vankka tuntuma siitä miten herkkiäkin kirjailijoita käsitellään.

No, selityksen tälle shokkiavaukselle oli tultava pikana: ”Tarkoitan heidän armotonta ja tarttuvaa havainnointiaan…” Ja sitten presidentti perusteli väitettään :’Näiden kirjailijoiden päähenkilöt ovat itseensä katsovia hahmoja. Tällaisen kirjan kirjoittajakin katsoo usein syvälle itseensä. Onko kyseessä itsekritiikki?’ – – –

Maineikas kirjailija, yksi haastattelija-Presidentin mielikirjailijoista ja ketjun Auster-Saul Bellow-Philip Roth vasemmalta lataava pelimies, täsmensi hänkin: ”Kyse on ennemminkin itsetutkiskelusta. Se on tietoisuuden suuri maailma, sen ajattelemista, että kykenee ajattelemaan. Se on kuin pora, joka vain porautuu syvemmälle. – – –

Visakirjassa  Auster on pudottanut tajunnanvirtakikkailun pois ja keskittynyt pääteemaansa: elämän sattumanvaraisuuteen. Tämän teeman jatkuva toistaminen on saanut jotkut kriitikot sotapolulle: ‘Juonirakenteen symmetrisyyttä voidaan PA:n teoksissa pitää enemmän neuroosin muotona kuin luovuuden lajina.’ Näin arvioi Visakirjailijaa yleisesti Turun Sanomat ja veikeä Putte Wilhelmsson, jonka oma painettu kirja on nimeltään Turma ja Perikato. Putte on painava kriitikko, jonka tyyliä Hesarin lempeä  kollega Antti Nylén kuvaa seuraavasti: ‘PW on kuin saarnaaja, jolta puuttuu evankeliumi.’

Visakirja kuuluu karuista tapahtumistaan huolimatta Austerin helposti sulatettaviin.  (Puoltaa hyvin paikkansa myös ns.unikirjana). Ymmärrän hyvin Kansallisteatteriin näytelmän ohjanneen Kristian Smedsin – ja myös leffakäsisten ikilukija Terry Gilliamin – mieltymyksen aiheeseen. Jo roolitustilanne on herkullinen: epämääräinen mestari Yehudin, juutalainen katupoika Walt, etiopialainen, juuri ja juuri kasassa pysyvä, mutta nerokkaat aivot omistava poikanen Aesop ja viisas nainen, Äiti-Sioux. Visaopus on muutoinkin valmiiksi visuaalinen”

Reijosen suosikki on tuttu myös Matti Kärkkäiselle.

“Olen lukenut kirjan noin 20 vuotta sitten, mutta en muista siitä juuri mitään. Tuohon aikaan en vielä tehnyt muistiinpanoja lukemistani kirjoista. Lisäksi olen lukenut Austerilta teokset Yksinäisyyden äärellä ja Sattumuksia Brooklynissä.

Tällä kertaa vastaus ei löytynyt ensimmäisellä yrityksellä. Eräs toinen kuuluisa, vuonna 1947 syntynyt kirjailija sopi vihjeeseen aika hyvin. Lopulta oikea kirja löytyi omasta hyllystä.”

Vesa Kautto taitaa vastauksessaan tarttua tuohon Matti Kärkkäisen kakkosvaihtoehtoon:

“Näyttää siltä, että Etelä-Amerikassa pysytään. Vuonna 1947 syntynyt Paulo Coelho on iältään sopiva ja käynyt 2002 Suomessa. Hänkö on viikon visakirjailija?”

No, ei. Kansallisteatterissa Coelhoa ei sentään ole esitetty.

Nysävisan palkinto Mauri Panhelaiselle ja kohti uusia seikkailuja. (rb)

Visasitaatti 4*

Visasitaatti

Maailmankirjallisuuden klassikoissa pysytään yhä. Tätä novellia luetettiin 1970-luvulla koulussa kirjallisuudenlajin malliesimerkkinä. Sen kirjoittaja on ehkä silti kuuluisampi erään toisen genren taitajana –siutä hän viljeli kyllä lyhytproosassaankin.

Kuka on tämä tiennäyttäjä, jonka omakustanteisesta ensijulkaisusta alkaa kohta olla jo parin sataa vuotta? Vastaukset osoitteella kirjavisa@demokraatti.fi viimeistään 8.3. klo 12. Yhdelle kirjapalkinto.

“Hänellä oli heikko kohtansa – tällä Fortunatolla – vaikka hän muissa suhteissa oli mies, jota oli syytä kunnioittaa ja pelätäkin. Hän ylpeili erinomaisesta viinasiantuntemuksestaan. Harvat italialaiset hallitsevat suvereenisti mitään alaa. Enimmäkseen heidän intomielensä vain hetkestä ja tilanteesta, ja he käyttävät sitä hämäämään englantilaisia ja itävaltalaisia raharikkaita. Kun oli kysymys maalaustaiteesta tai jalokivisepän taidosta, Fortunato, kuten kaikki hänen maanmiehensä, oli puoskari, mutta kun tuli puhe vanhoista viineistä, hän oli aito. Tässä katsannossa en ollut paljoakaan erilainen kuin hän; – olin itsekin erinomaisesti perillä Italian viineistä ja ostelin suurissa erissä milloin vain siihen tarjoutui tilaisuus.”

 

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE