Viikolla 42 vihjeitä kyllä jaettiin sen verran auliisti ja sitaattikin oli persoonallisuudellaan erottuva, että vastausviestejä putoili taas mukavasti.
Yksi niistä tuli Juhani Niemeltä Hangosta.

“Fantasiamaailma vilisee kaikenkarvaisia otuksia ja olioita, mitä ihmismieli vain on keksinyt ja yhä keksii. Näistä olennoista on tietenkin kirjoitettu myös kirjoja. Ehkä paras on Argentiinan kuuluisimman nykykirjailijan, yhden maagisen realismin huippunimen Jorge Luis Borgesin (24.8.1899–14.6.1986) yhdessä Margarita Guerreron kanssa kirjoittama ’Kuvitteellisten olentojen kirja’.

Se on yksi kattavimmista alan teoksista, vaikkakin aiheen laajuudesta johtuen auttamattoman epätäydellinen hakuteos. Teoksessa viitataan usein todellisiin ja keksittyihin lähdeteoksiin ja auktoriteet-teihin.

Tamperelainen Unto Vesa käy kiinni visateoksen tekijäkrediit-teihin.

”Viikon kirjailija on Jorge Luis Borges ja kysytty teos Kuvitteellisten olentojen kirja (2009). Mutta oikeastaan kirjoittajia on enemmänkin. Ensimmäinen esipuhe on kirjoitettu jo 1954, yhdessä Margarita Guerreron kanssa teokseen Manual de zoologia fantastica (1957), jota tekijät sitten laajensivat 1967, 1969 ja tulos julkaistiin nimellä ’El libro de los seres imaginarios’.

Kun teos sitten julkaistiin englanniksi, nimellä ’Book of imaginary things’, niin sen kerrottiin valmistuneen yhteistyössä kääntäjän Norman Thomas di Giovannin (ja muiden) kanssa. Siksi on aivan paikallaan, että myös suomenkielisessä versiossa kääntäjä Sari Salander mainitaan tekijänä; suomennoksen lisäksi hän on laatinut 50-sivuiset loppuviitteet ja jälkisanat.

Jos on teos siis syntyhistorialtaan rönsyilevä, niin se on Borgesin tarkoituskin: labyrintti ja kaleidoskooppi. – – –

Vaikka Jorge Luis Borgesia on luonnehdittu jopa tärkeimmäksi espanjankieliseksi kirjailijaksi sitten Cervantesin, niin ilman Nobelia hän jäi, mistä hänen kommenttinsa elämänsä loppupuolella vaikuttavat joko katkerilta tai ironisilta.”

Helsinkiläinen Sirpa Taskinen kertoo vähän faktaa kirjailijan vaiheista.

”Jorge Luis Borges (1899–1986) oli syntynyt Buenos Airesissa, mutta hänen brittiläinen isänsä vei perheen ensimmäisen maailmansodan syttyessä Eurooppaan, jossa poika opiskeli kirjallisuutta, filosofiaa ja kieliä.
Häntä kuvataan poikkeuksellisen oppineeksi ja originelliksi. Borges palasi Argentiinaan 1921, ja vaikka hän oli kosmopoliitti, hänestä tuli myös intomielisen isänmaallinen. Politiikkaan hän ei mielestään osallistunut paitsi vastustamalla julkisesti Juan Perónia, jonka syrjäytymisen jälkeen hänet valittiin Argentiinan kansalliskirjaston johtajaksi – ja josta virasta hän joutui pois, kun Perón palasi. Borgesia rassasi, ettei Nobel-komitealta herunut palkintoa, vaikka kunniatohtorin arvonimiä ja muuta arvostusta kyllä riitti.”

* * *

Raila Rinne Helsingistä ei lankea visavartijan virittämään Irvikissa-ansaan.

”Cheshire cat eli Liisa ihmemaassa -kirjan Irvikissa johdatteli häntä pystyssä visavastaajat outojen elukoiden luokse. Niitä kuvitteli ja kuvaili argentiinalainen Jorge Luis Borges (1899–1986) teoksessaan Kuvitteellisten olentojen kirja.
Borges oli tutustunut eurooppalaisiin ajan taidevirtauksiin jo nuorena perheen asuessa Sveitsissä. Kotimaassa hän kirjoitti aluksi runoja, mutta siirtyi sitten novelleihin ja esseisiin. Elantonsa Borges hankki englantilaisen kirjallisuuden professorina Buenos Aire-sissa ja kansalliskirjaston johtajana. Sokeutuminen kuitenkin katkaisi virkauran. Borges paneutui mielikuvitusmaailmaansa kehittelemään outoja olentoja.”

Ihastuttavan runsaita vastauskertomuksia aina lähettelevä espoolainen Eero Reijonen kertoo oman kotinsa ihmeotuksesta.

”Lewis Carrollin luoma taikamaailman katti häipyy tarpeeksi hämmennystä tuotettuaan lopulta paikalta niin, ettei siitä jäljelle muuta kuin hampaaton ja suuton hymy… Vähän niin kuin meidän kotoisten S-miesten hallituksen aloitteistakin.

Mielenkiintoisin otus Borgesin kokoelmassa on Musteapina. Tämä eläin pitää, nimensä mukaisesti, kovasti musteesta. Kun joku kirjoittaa, se istahtaa kädet puuskassa ja jalat ristissä odottamaan, että kirjoittaja saa tehtävänsä loppuun, ja juo sitten yli jääneen musteen. Sen jälkeen se istahtaa kyykkyyn tyynen rauhallisena.

Minulla on omassa mielessäni syntynyt espoolainen Musteapinan sukulaiseläin, Toshiban-tuhoaja, Kartusiaani, joka uskollisesti rötköttää sylissäni odottaen, että naputus lakkaa. Kun auton äänet häviävät hiirenkorvistakin, se nostaa kissan pöydälle, pistää hiiren poskeensa, laskee näppäimistölle kaiken lamauttavan myrkkynsä, joka aina tuhoaa kuolemattoman tekstini… Sitten se menee koppaansa kehräämään ja odottaa nöyrän palvelijansa paluuta… ja äitien tekemää mirrinmuonaa.”

Veikko Huuska Ikaalisista sen sijaan päätyi vastauksessaan suoraan edellä mainittuun Lewis Carroliin, mutta tamperelainen Irma Lehto menee pidemmälle, paljon pidemmälle, avaruuksiin:
”Kyseessä on Theodore Sturgeon, amerikkalainen tietokirjailija ja kriitikko, ja hänen suomennettu teoksensa ’Rantautumislupa’ (Star Trek: Alkuperäinen sarja) Avaruusalus USS Enterprise, kapteeninaan James T. Kirk, laskeutuu oudolle planeetalle, joka siis sattuu olemaan Wonderland, ja he tapaavat siellä nuo Lewis Carollin luomat henkilöt ja joutuvat heidän myötään ihmeelliseen seikkailuun.”

* * *

Pertti Vuorela Espoosta on innoissaan tarjotusta mielikuvitusmatkasta.

”Onpa visaukko löytänyt mielenkiintoisen kirjan Jorge Luis Borgesilta. Kuvitteellisten olentojen kirjaa voisi sanoa oudon eläintieteen tietosanakirjaksi. Mytologiaan, myytteihin ja uskomuksiin perustuva kirja sisältää ihmisten vuosituhansien mittaan keksimiä olentoja. Näiden olentojen tarinoihin Borges on perehtynyt kuin tiedemies konsanaan. Niinpä tuloksena on todella mielikuvituksellista luettavaa. Jotkin olennot on selostettu hyvinkin perusteellisesti, jotkin vain muutamalla lauseella.

Esipuheessa Borges toteaa, että “tämänlaatuinen teos on aina väistämättä epätäydellinen: jokainen uusi painos on alku tuleville laitoksille, joita mahdollisesti syntyy ääretön määrä”. Kirjailijan maailma ei ole koskaan valmis, mutta se on kuitenkin täydellinen tällä hetkellä. Tarinat ja keskustelut jatkuvat.”

Ulla Vaara Lahdesta tarttuu vihjeen kirjailijaviittaukseen.
”Kuten maagisen realismin mestari Gabriel Garcia Marquez oli Kolumbian lahja maail-man kirjallisuudelle, niin Argentiinan lahja meille kaiken maailman lukijoille on Jorge Luis Borges (1899–1986), joka on todennut novelleistaan: ’Kuten tuhannen ja yhden yön tarinat, minunkin kertomukseni haluavat viihdyttää ja kiehtoa mieltä, eivät vakuuttaa.’

Borges sokeutui 1940-luvulla, mutta se ei hänen luomisvoimaansa heikentänyt, päinvastoin. Hän kerrontansa oli raakaa, kiehtovaa, yhteiskunnallisestikin vahvasti kantaa ottavaa. Hän ei tarvinnut silmiään luodessaan eteemme oudon ja joskus hurjan maailman.”

Oikeat vastaukset lähettivät myös Jari-Pekka Vuorela Tampereelta, Mauri Panhelainen Jyväskylästä sekä S. Albert Kivinen ja Veli-Pekka Salminen Helsingistä. Palkinto menee nyt Ulla Vaaralle.

Viikon 44 sitaatti

Tämän viikon visahenkilö aloitti kirjallisen uransa 1970-luvun alussa ja on jatkanut sitä aina tälle vuosikymmenelle asti. Hänen ex-miehensä on visassa jo esiintynyt, ja hänen kuopuksensakin on tuottelias kirjailija. Koko perhe olisi hyvinkin voinut kiinnostua Borgesin oudoista otuksista, sillä heidän elämässään eläimet olivat läheisiä.
Kuka on haussa, mikä siivekkääseen romaanisarjaan kuuluva teos? Vastaukset viimeistään 16.11. mennessä osoitteeseen Demokraatti/kirjavisa PL 338 tai kirjavisa@demokraatti.fi. Yhdelle palkinto.

”– Yrittäkää nyt kaivaa se esille, hyvät neidit, Jouko Kaisila sanoi ja hänen ruskeissa sänkykamarisilmissään oli moittiva pilke. Lotan ja minun olisi pitänyt ottaa esille pöydällä lojuvasta kissanraadosta Tuberculum minus, pieni olkakyhmy, joka on olkaluun proksimaaliosan mediaaninen lisäke. Tuberculum majuksen, lateraalisen lisäkkeen olimme jo löytäneet ja piirtäneet vihkoihimme.”