Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Kirjallisuus

Kirjavisa: Romaani rakkaudesta ja musiikista rakkautena

Juha Itkonen oli syyskauden kirjavisailujen ensimmäinen kohde.

Kirjavisa kierähti syyskaudelle seremoniamestarin puolesta vähän kangerrellen, kun tehtävän verkkoasettelu jäi tekemättä. Se selittänee odotuksia pienemmäksi jääneen vastausmäärän. Mutta huonomminkin on lukukausia joskus avattu, joten ei valiteta vaan käydään satoon kiinni.

Tampereen kirjanoppinut Unto Vesa on monesti ollut nimenomaan syyskausien avausvisan ensimmäinen vastaaja. Niin tänäkin vuonna.

”Syksy lähtee liikkeelle Juha Itkosen teoksella ’Anna minun rakastaa enemmän’, kertomuksella Summer Maplen, alias Suvi Vaahteran, seikkailusta maailman rock-stagella.”

Toista laitaa, noin aikataulutukseltaan, edustaa vakiovieraamme Juhani Niemi Hangosta

”Odotus on ohi ja visa jatkuu. Ja heti vastaus jää taas viime tippaan, vaikka tunnistin kirjan välittömästi. Viime keväänä kun tuli luettua Juha Itkosen uusin ’Palatkaa perhoset’ heti tuoreeltaan (= kun se tuli kirjastoon). Kirjan kannessa oli teksti, joka istui minuun aivan sopivasti: ’Siinä minä olin ja kaipasin ja rakastin samoja asioita kuin aina ennenkin.’
Tuossa teoksessa toistuvat samat teemat, tosin hiotumpina, kuin visakirjassa eli Itkosen toisessa romaanissa Anna minun rakastaa enemmän. Aivan hyvä tarina, kahden kertojaäänen eteenpäin viemänä, Suomen suurimmasta rock-tähdestä Summer Maplesta eli Suvi Vaahterasta. Ei ehkä aivan esikoisen tasoinen, mutta kuitenkin valtion kirjallisuuspalkinnon arvoinen. Romaani musiikista, romaani rakkaudesta, romaani musiikista rakkautena.”

Pertti Vuorela Espoo luetteloi vähän kirjailijan ansioita.
”Visakirjailija on Juha Itkonen (s. 1975) kirjallaan Anna minun rakastaa enemmän (2005). Aloin lukea sitä sen rakastaa-sanan kautta. Tarina kiehtoi heti ja teksti on myös poikkeuksellisen taitavaa.
Rock-maailman ja popmusiikin kuvaus käy sen historian ja nykypäivän peruskurssista. Juha on itsekin soittanut bändeissä vielä aikuisiälläkin. Hän on myös työskennellyt Katso- ja Rumba-lehtien avustajana sekä Apu-lehdessä toimittajana ja toimituspäällikkönä. Kirjailija tuntee aihe\hpiirinsä perin pohjin. Kaikkiaan Juha on kirjoittanut kuusi romaania, novellikokoelman ja lastenkirjan yhdessä vaimonsa Maijan kanssa.”

* * *

Helsinkiläinen Sirpa Taskinen muistaa Juhan bändinkin nimen.
”Pidin aikoinaan varsin paljon kirjasta Anna minun rakastaa enemmän (2005). Annoin sen kuitenkin lahjaksi eräälle lähirokkarille, jolle kirjan runsas musiikkinimistö on tutumpi. – – –
Juha Itkonen (s. 1975), entinen Helmi-yhtyeen basisti, aikaisemmin toimittaja ja puolimaileri on nykyisin free lancer -kirjailija. Hän on syntyisin Hämeenlinnasta, mutta asustaa nyt minun kotikulmillani Arabianrannassa, jossa silloin tällöin tulee vastaan.”

Eero Reijonen Espoosta syventyy romaaniin tarinankuljetukseen perusteellisemmin.

”Visapähkinän kolmesta päähenkilöstä kaksi vie tarinaa minäkertojina eteenpäin. Varsinainen objekti, megatähti Summer Maple alias Suvi Vaahtera kuvataan heidän ajatustensa ja muutaman lehtileikkeen kautta. – – –

Keskikohdan New York kuvauksen edistyessä lukija alkaa tajuta, ettei Antilla, vaikka muutoin terävähkö kynämies onkin, ole omassa penaalissa asiat kunnossa. Pirstoutuneesta minäkuvasta löytyy kotimaisesta kirjallisuudesta parempiakin mutta paljon enemmän myös huonompia kuvauksia.

Leena, toinen kertojista, kuudettakymmenettä ikävuottaan lähestyvä kadonneen Summer Maplen äiti, on identiteetin rakentamisen harjakaisvaiheessa; juomat jäävät korkkaamatta, mutta Jumalan teatterin hänelle varaama rankka rooli viedään läpi karmit rutisten.

Koska en voi hypätä kolmikymppisen kitaristi-Antin housuihin, vaan samaistun enemmän Carole Kingin alamaiseen seniori-äitiin, uskallan kehua Helmin entistä basistia ja klassisen pianon soittajana elinkautisen lusinutta kirjailijaa taitavasti luodusta ja uskottavasta identiteetti-narratiivista.

Kisakuvernööri pyysi omakohtaisia muistoja. No, sitä saa mitä tilaa: miljöökuvauksiin voi kivasti samaistua. Sellainen on Suvin ja Antin stadilainen harjoituskämppä, Harjun ruumishuone, visaratkojan poikuuden aikoina jo toimintansa lopettaneena, mutta vahvasti kaupunginosalegendana kulkevana. Sillä oli kätevää pelottaa Alppilan kirkon varjossa varttunutta nöösipoikaa, joka selvästi haistoi kahvinpaahtimon tuoksujen lomasta kalman hajun. Nämä tuoksut ovat päässeet jopa espoolaisiin uniin vuosikymmenten jälkeen.”

* * *

Helsinkiläinen Raila Rinne pohtii vastauksessaan myös kirjojen lyhentynyttä elinkaarta.

”Ajankohtaiseksi Suvi/Summerin tarina tuli taas viime keväänä, kun Itkonen jatkoi sitä kirjassaan Palatkaa perhoset. Lukijoiden odotukset tuotteliasta ja median suosimaa Itkosta kohtaan olivat tällä välin nousseet niin, ettei uudesta kirjasta muodostunut arvostelumenestystä.

Viime viikolla Otavan kustantamaa Palatkaa perhoset -kirjaa myytiin saman yhtiön omistamassa Suomalaisessa kirjakaupassa puoleen hintaan. Kovin on lyhyt perhosen lento.
Juha Itkonen kirjoittaa erittäin sujuvaa, innostunutta ja nopealukuista tekstiä. Lisää sitä varmaankin saadaan sekä lukea kirjoina ja lehtijuttuina että katsella näytelminä.”

Jyväskyläläinen Mauri Panhelainen on luovinut verkkokeskustelujen hämmästyttävissä tyrskyissä.

”Muistan lukeneeni Juha Itkosen esikoisen vuodelta 2003, joka oli Finlandia-ehdokkaanakin. Seuraava teos, äitelän niminen viikon visakirja Anna minun rakastaa enemmän (satiiria luultavasti) jäi aikanaan lukematta ja sen jälkeen ovat jääneet muutkin. Parhaiten tunnen hänet Ylen Pyöreä pöytä-keskusteluohjelmasta, jossa hän silloin tällöin on mukana ja puhuu kohtuullisen selväjärkisesti.

Netin ansiosta voi nykyisin halutessaan helposti tutustua toisten lukijoiden mielipiteisiin. Suunnilleen Itkosen ikäiset kirjabloggarit ja heidän kommentaattorinsa puivat ja peukuttavat kirjan kuin kirjan, varsinkin kotimaiset opukset. Tässä visassa se oli hyödyllistä ja tarpeen senkin vuoksi, että visakirjan ainoa kappale oli kirjastosta lainassa, joten omakohtainen tutustuminen kirjaan jäi puuttumaan.

Itkosen kirjat ovat näköjään jakaneet mielipiteitä. Osasta lukijoita on tullut vuosikymmenessä Itkos-faneja, jotka ovat innostuneesti ottaneet vastaan uutuusteoksen Palatkaa perhoset, joka rakentuu yli kymmenen vuoden takaisen visakirjan henkilöiden myöhempien kohtaloiden ympärille. Ei ihan vähäinen osa nettikommentaattoreista puolestaan kertoo haukotelleensa hänen kirjojensa parissa, monet jopa jättäneet luku-urakan kesken.”

Avaustehtävän ratkaisivat onnistuneesti myös Tuula Hynynen Tampereelta ja Marja-Liisa Julkunen Joensuusta. Sesongin ensimmäinen palkinto lähtee Raila Rinteelle. (rb)

 

Viikon 41 sitaatti

Syksyn ensimmäisen runotehtävän kohteella on vahva linkitys edellisviikon sitaatin kirjoittajaan eikä vain kotiseutunsa kautta. Pitkän elämän elää saanut kirjailija julkaisi vielä korkeassa iässä viimeisen teoksensa, 32 vuotta edellisen julkaisunsa jälkeen.
Kuka on kyseessä, mikä teos? Vastaukset 19.10. mennessä osoitteeseen Demokraatti/Kirjavisa, PL 338 00531 HKI tai kirjavisa@demokraatti.fi. Yhdelle palkinto.

“Ylitse kuulaan, kimmeltävän veen
käy lokkein lento yössä hiljalleen.
Ja kaislat huojuu unelmoissa.
Kuin laulu kuoleva
soi siipien havina –
Ja laine vierii ranna ruohikossa.

Ne lentää, laumat lumivalkeat,
suurten merten taakse katoovat.
Ma rinnassani tunnen riemun salaa:
kuin linnut tumman veen
elämä murheineen
noin katoo – eikä enää koskaan palaa!”

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE