Vesa Kautto Tampereelta kertoi, millaiseen tahattomaan harhaanjohtamiseen visahörhö hairahti.

”Tälläkin kertaa tieni kirjallisuuteen kulki kuvataiteen kautta. Näytin visatehtävää akvarelliryhmässä Matti Mannille, joka on taitava maalari ja runouden harrastaja. Matti arveli, että kyseessä saattaisi olla Teemu Hirvilammi. Oikein aavistettu, näyte on Teemu Hirvilammin (1955–2015) kokoelmasta ‘Joukkohaudassa et ole yksin’, runo ’Yöllä satoi vettä.’

Visaukko ei yleensä virheitä tee, mutta nyt oli runon yksi sana kirjoitettu väärin, ainakin alkuteoksen mukaan. Pitäisi olla: ’mä olin menettänyt kimmani ja kämppäni’, ei kikkani ja kämppäni.”

”Teksti kertoi lähes selvästi sen, että runoilija on elänyt kaupunkiympäristössä ja peräisin näin täkäläiseltä ja helsinkiläiseltä kielialueella, josta kertoo sanan mä käyttö jopa neljä kertaa melko lyhyessä runossa. Termi tulee tekstinkorjauksessa punaisella merkityksi ja virheelliseksi. Etenkin termit bummattiin, jonka tavallinen ei-helsinkiläinen taapero kirjoittaisi työväen p-kirjaimella ei herrojen b:llä. Samoin tripissä, kyttiksellä, budjaa ovat juuri helsinkiläisen slangin tuotosta. Tosin runo ei ollut puhdasta slangia, eli osaaja ei ole vanhan polven Stadin Arska.

Mutta mitä runoilija tarkoittaa sanalla kikkasi säkeessä mä oli menettänyt kikkani ja kämppäni? Olen moisesta aivan äimän käkenä! – – –

Syntyi poispudotusten leikki. Melleri se ei ollut, kuoli toukokuussa ja oli maalta. Eikä Leskisen Juice, kuoli marraskuussa ja oli kanssa maalta, eikä käyttänyt tuollaista kieltä.”

Ja löytyihän se Teemukin lopulta.

Tamperelainen Unto Vesa oli harhautuksista huolimatta varma valinnastaan:

”Miljonäärikisassa vaihtoehdot olisivat varmaan: Onko tämä boheemi runoilija: A) V. A. Koskenniemi, B) J. L. Runeberg, C) Eino Leino vai D) Teemu Hirvilammi. No lukitaan D.”

***

Mauri Panhelainen Jyväskylästä löytää muistokirjoituksesta oikeat sanat kirjailijaa kuvaamaan.

”Teemu Hirvilammin muistokirjoituksista hahmottuu monipuolinen ihminen ja runoilijapersoona: pohjalaisen isän poika, äidin puolelta neljännen polven stadilainen. Kapakoiden ja kivikatujen tallaaja, joka oli mieltynyt luontoon ja suuriin metsiin. Perhekeskeinen ihminen, mutta myös säteilevä lavarunoilija, jota taiteilijaelämä vei välillä liiankin lujaa. Hirvilammin kootuista runoista näkyy, että työläistaustainen runoilija tunnusti lähtökohtansa ja että hänellä oli taiteessaan vahva halu puolustaa heikompia.”

Kirsti Luovan kirjuroima Lappilan kirjapiirikin on ollut nekrologien äärellä.

”Teemu Hirvilammi, stadin kundi, tosi runoilija ja köyhien ystävä. Luettiin netistä muistokirjoitus 6.3.2015 kuolleesta Hirvilammista, mutta täällä maalaiskirjastossa ei ollut ainuttakaan hänen runoteostaan eikä enää ehditty muualta tilailla, joten jäämme odottamaan kirjavisan muiden vastaajien analyyseja. Kiitos jälleen yllykkeestä löytää uutta lukemista!”

”Uusi, mielenkiintoinen tuttavuus” oli tämä kirjailija myös Pertti Vuorelalle.

”Fennougriksi itseään kutsuva Teemu julkaisi 14 runokirjaa, runovihkoja sekä kaksi runomusiikkilevyä, jotka oli tehnyt yhdessä säveltäjä Ari Taskisen kanssa. Lisäksi hän oli keskeinen hahmo niin sanotun Turun runoliikkeen synnyssä 1990-luvulla. Runoilijalla kerrotaan olleen myös kosolti lavakarismaa. Kustantaja nimitti puolestaan Teemua runosoturiksi.”

”Olipa osuva visavalinta!” intoilee Veikko Huuska Ikaalisista.

”Jokainen, väitän, omakustanteen julkaissut, tuntee myötätuntoa, veljeyttä, toista omakustannekirjoittajaa kohtaan, niin minäkin.

Teemu Hirvilammi (15.11.1955–6.3.2015) oli veljeskunnan jäsen. Punkin innoittama Aika tallaa torakat (omakustanne 1977) löytyi – kumma kyllä kirjastosta, aikanaan, silloin ennen poistomyyntiä. Mikä olikaan parasta ennen? Arton jälkeen Teemu, eikä sitten mitään: kaikkein aidoin kerros 70–80-lukujen koluajia on poissa. Onneksi on kirjat.”

***

Ulla Vaara Lahdesta on vaikuttunut runon äärellä.

”’Mä olin ylpeä jätkä kuin katupylväs’ on niin upea runo, että ihan sydämestä otti, kun sen Viikon sitaatista pitkästä aikaaluin. – – –

Joka ei ole aiemmin tutustunut Hirvilammen tuotantoon, niin nyt kipinkapin kirjastoon lainaamaan esim. ’Pyramidipipo’ tai viimeiseksi julkaistu ’Vulkaaniset vuodet’ (Sammakko 2008). Runot ovat hienoja, karkeita, pahoja, kauniita ja hurmaavia. Joillekin ihailijoille punkkia. Minä olen myyty Teemu Hirvilammin runoja lukiessani. Kyllä Suomi on runoilijoiden ja runojen maa.”

Tuulikki Lepomäki-Lahtinen Helsinki on jäänyt pohtimaan runoilijasuosikkejaan.

”Hirvilammi oli Vallilan kundi, jonka tämä runo Yöllä satoi vettä kuvaa Stadin kundin arkea koskettavasti.

Tulin nyt samalla miettineeksi lempirunoilijoitani ja kummasti kärjessä ovat miehet Lauri Viidasta Arvo Turtiaiseen. Runot täynnä arjen kuvausta ja kielen juhlaa. Sitä löytyi myös tämän kertaisen runoilijan kynän jäljestä.”

Myös Mika Suni Espoosta yhytti Hirvilammista Arskan hengen.

”Jotenkin tulee lievästä slangista mieleeni synnyinkaupunkini ja sen stadirunoilija Arvo Turtiainen: ’… mutta en tiedä miksi, / laikusta tuo kniiga skaffimaan ehkä just siksi. / Pari smörgarii eväiks ja sitä sitten pluggaamaa, / fiilistellä, kun ei stadissa enää pysty budjaamaa.’”

V-P Salminen Helsingistä miettii ennen aikojaan kuolleita suuria poeettoja.

”Näillä riveillä puhuttelee lukijaa Teemu Hirvilammin maan- ja kadunläheinen ääni. Hirvilammi kuoli 59-vuotiaana. Se on yli kymmen vuotta enemmän kuin Leinolla tai Saarikoskella ja noin kymmenen vuotta enemmän Arto Melleriinkin verraten. Ehkäpä siis vaarallisen elämäntavan runoilijoidenkin keskimääräinen elinikä on pitenemässä.”

Hirvilammin ovat tunnistaneet myös Sirpa Taskinen ja Raila Rinne Helsingistä, Jari-Pekka Vuorela ja Pertti Timonen Tampereelta, Juhani Niemi Hangosta sekä Ahti Ruoppila Jyväskylästä. Palkinto omaa runosuontaan avanneelle Mika Sunille. (rb)

Viikon 12-13 sitaatti

Viikon kirjailija on 2000-luvun debytantteja, joka on uudella vuosituhannella pukannut ulos kiiteltyjä romaaneja tasaiseen tahtiin. ”Tässä meillä on uusi kyky, sukupolvensa näkijä!”, näin intoutui muuan ison lehden kriitikko hehkuttamaan hänen esikoisestaan. Mutta löytyy hänen meriittilistaltaan myös rimanalituksesta saatu huomionosoitus.

Kuka hän on, mikä teos? Vastaukset pääsiäislomailun vuoksi poikkeuksellisesti vasta 6.4. mennessä osoitteeseen kirjavisa@demokraatti.fi tai Demokraatti/Kirjavisa, PL 338, 00531 Helsinki. Yhdelle palkinto.

”Asenievin sihteeri tuo hänelle muovikassin. Aseniev kysyy, muistaako hän oikein, että minulla on poika. Kyllä kyllä, minä vastaan. Oikea pieni cowboy, olen vähällä lisätä. Aseniev kaivaa kassista ruskean, kapean ja pitkänmallisen pahvikotelon. Hän antaa sen minulle ja sanoo sanan, josta en saa selvää: Spetsnaz, tai jotain sen kaltaista. Hän nauraa. Hän ojentaa votkapullon ja mustikkasuklaalevyn. Sovimme seuraavan päivän aikataulusta, ja minä lähden.”