Kirjavisa: Runosoturi, fennougri

Kuva: Sammakko
Teemu Hirvilammi, stadin katujen dallaaja ja metsän poika.

Siihen nähden, että kymppisitaatissa oli kohteena yksi visanpyörittäjän nuoruuden suosikeista, tehtävä tunnistettiin komeasti. Näissä ”omissa suosikeissa” kun on usein vedetty vesiperiä. Palautteen runsauden arvoa kohottaa se, että kopioijan sormi oli osunut varsin strategisessa kohtaa väärälle kirjaimelle.

Vesa Kautto Tampereelta kertoi, millaiseen tahattomaan harhaanjohtamiseen visahörhö hairahti.

”Tälläkin kertaa tieni kirjallisuuteen kulki kuvataiteen kautta. Näytin visatehtävää akvarelliryhmässä Matti Mannille, joka on taitava maalari ja runouden harrastaja. Matti arveli, että kyseessä saattaisi olla Teemu Hirvilammi. Oikein aavistettu, näyte on Teemu Hirvilammin (1955–2015) kokoelmasta ’Joukkohaudassa et ole yksin’, runo ’Yöllä satoi vettä.’

Visaukko ei yleensä virheitä tee, mutta nyt oli runon yksi sana kirjoitettu väärin, ainakin alkuteoksen mukaan. Pitäisi olla: ’mä olin menettänyt kimmani ja kämppäni’, ei kikkani ja kämppäni.”

Koo tai ämmä, mitä välii? No, aika paljon. Sen tietää kovan jäljitystyön tehnyt tervakoskelainen Ossi Lehtiökin.

”Teksti kertoi lähes selvästi sen, että runoilija on elänyt kaupunkiympäristössä ja peräisin näin täkäläiseltä ja helsinkiläiseltä kielialueella, josta kertoo sanan mä käyttö jopa neljä kertaa melko lyhyessä runossa. Termi tulee tekstinkorjauksessa punaisella merkityksi ja virheelliseksi. Etenkin termit bummattiin, jonka tavallinen ei-helsinkiläinen taapero kirjoittaisi työväen p-kirjaimella ei herrojen b:llä. Samoin tripissä, kyttiksellä, budjaa ovat juuri helsinkiläisen slangin tuotosta. Tosin runo ei ollut puhdasta slangia, eli osaaja ei ole vanhan polven Stadin Arska.

Mutta mitä runoilija tarkoittaa sanalla kikkasi säkeessä mä oli menettänyt kikkani ja kämppäni? Olen moisesta aivan äimän käkenä! – – –

Syntyi poispudotusten leikki. Melleri se ei ollut, kuoli toukokuussa ja oli maalta. Eikä Leskisen Juice, kuoli marraskuussa ja oli kanssa maalta, eikä käyttänyt tuollaista kieltä.”

Ja löytyihän se Teemukin lopulta.

Tamperelainen Unto Vesa oli harhautuksista huolimatta varma valinnastaan:

”Miljonäärikisassa vaihtoehdot olisivat varmaan: Onko tämä boheemi runoilija: A) V. A. Koskenniemi, B) J. L. Runeberg, C) Eino Leino vai D) Teemu Hirvilammi. No lukitaan D.”

***

Mauri Panhelainen Jyväskylästä löytää muistokirjoituksesta oikeat sanat kirjailijaa kuvaamaan.

”Teemu Hirvilammin muistokirjoituksista hahmottuu monipuolinen ihminen ja runoilijapersoona: pohjalaisen isän poika, äidin puolelta neljännen polven stadilainen. Kapakoiden ja kivikatujen tallaaja, joka oli mieltynyt luontoon ja suuriin metsiin. Perhekeskeinen ihminen, mutta myös säteilevä lavarunoilija, jota taiteilijaelämä vei välillä liiankin lujaa. Hirvilammin kootuista runoista näkyy, että työläistaustainen runoilija tunnusti lähtökohtansa ja että hänellä oli taiteessaan vahva halu puolustaa heikompia.”

Kirsti Luovan kirjuroima Lappilan kirjapiirikin on ollut nekrologien äärellä.

”Teemu Hirvilammi, stadin kundi, tosi runoilija ja köyhien ystävä. Luettiin netistä muistokirjoitus 6.3.2015 kuolleesta Hirvilammista, mutta täällä maalaiskirjastossa ei ollut ainuttakaan hänen runoteostaan eikä enää ehditty muualta tilailla, joten jäämme odottamaan kirjavisan muiden vastaajien analyyseja. Kiitos jälleen yllykkeestä löytää uutta lukemista!”

”Uusi, mielenkiintoinen tuttavuus” oli tämä kirjailija myös Pertti Vuorelalle.

”Fennougriksi itseään kutsuva Teemu julkaisi 14 runokirjaa, runovihkoja sekä kaksi runomusiikkilevyä, jotka oli tehnyt yhdessä säveltäjä Ari Taskisen kanssa. Lisäksi hän oli keskeinen hahmo niin sanotun Turun runoliikkeen synnyssä 1990-luvulla. Runoilijalla kerrotaan olleen myös kosolti lavakarismaa. Kustantaja nimitti puolestaan Teemua runosoturiksi.”

”Olipa osuva visavalinta!” intoilee Veikko Huuska Ikaalisista.

”Jokainen, väitän, omakustanteen julkaissut, tuntee myötätuntoa, veljeyttä, toista omakustannekirjoittajaa kohtaan, niin minäkin.

Teemu Hirvilammi (15.11.1955–6.3.2015) oli veljeskunnan jäsen. Punkin innoittama Aika tallaa torakat (omakustanne 1977) löytyi – kumma kyllä kirjastosta, aikanaan, silloin ennen poistomyyntiä. Mikä olikaan parasta ennen? Arton jälkeen Teemu, eikä sitten mitään: kaikkein aidoin kerros 70–80-lukujen koluajia on poissa. Onneksi on kirjat.”

***

Ulla Vaara Lahdesta on vaikuttunut runon äärellä.

”’Mä olin ylpeä jätkä kuin katupylväs’ on niin upea runo, että ihan sydämestä otti, kun sen Viikon sitaatista pitkästä aikaaluin. – – –

Joka ei ole aiemmin tutustunut Hirvilammen tuotantoon, niin nyt kipinkapin kirjastoon lainaamaan esim. ’Pyramidipipo’ tai viimeiseksi julkaistu ’Vulkaaniset vuodet’ (Sammakko 2008). Runot ovat hienoja, karkeita, pahoja, kauniita ja hurmaavia. Joillekin ihailijoille punkkia. Minä olen myyty Teemu Hirvilammin runoja lukiessani. Kyllä Suomi on runoilijoiden ja runojen maa.”

Tuulikki Lepomäki-Lahtinen Helsinki on jäänyt pohtimaan runoilijasuosikkejaan.

”Hirvilammi oli Vallilan kundi, jonka tämä runo Yöllä satoi vettä kuvaa Stadin kundin arkea koskettavasti.

Tulin nyt samalla miettineeksi lempirunoilijoitani ja kummasti kärjessä ovat miehet Lauri Viidasta Arvo Turtiaiseen. Runot täynnä arjen kuvausta ja kielen juhlaa. Sitä löytyi myös tämän kertaisen runoilijan kynän jäljestä.”

Myös Mika Suni Espoosta yhytti Hirvilammista Arskan hengen.

”Jotenkin tulee lievästä slangista mieleeni synnyinkaupunkini ja sen stadirunoilija Arvo Turtiainen: ’… mutta en tiedä miksi, / laikusta tuo kniiga skaffimaan ehkä just siksi. / Pari smörgarii eväiks ja sitä sitten pluggaamaa, / fiilistellä, kun ei stadissa enää pysty budjaamaa.’”

V-P Salminen Helsingistä miettii ennen aikojaan kuolleita suuria poeettoja.

”Näillä riveillä puhuttelee lukijaa Teemu Hirvilammin maan- ja kadunläheinen ääni. Hirvilammi kuoli 59-vuotiaana. Se on yli kymmen vuotta enemmän kuin Leinolla tai Saarikoskella ja noin kymmenen vuotta enemmän Arto Melleriinkin verraten. Ehkäpä siis vaarallisen elämäntavan runoilijoidenkin keskimääräinen elinikä on pitenemässä.”

Hirvilammin ovat tunnistaneet myös Sirpa Taskinen ja Raila Rinne Helsingistä, Jari-Pekka Vuorela ja Pertti Timonen Tampereelta, Juhani Niemi Hangosta sekä Ahti Ruoppila Jyväskylästä. Palkinto omaa runosuontaan avanneelle Mika Sunille. (rb)

Viikon 12-13 sitaatti

Viikon kirjailija on 2000-luvun debytantteja, joka on uudella vuosituhannella pukannut ulos kiiteltyjä romaaneja tasaiseen tahtiin. ”Tässä meillä on uusi kyky, sukupolvensa näkijä!”, näin intoutui muuan ison lehden kriitikko hehkuttamaan hänen esikoisestaan. Mutta löytyy hänen meriittilistaltaan myös rimanalituksesta saatu huomionosoitus.

Kuka hän on, mikä teos? Vastaukset pääsiäislomailun vuoksi poikkeuksellisesti vasta 6.4. mennessä osoitteeseen kirjavisa@demokraatti.fi tai Demokraatti/Kirjavisa, PL 338, 00531 Helsinki. Yhdelle palkinto.

”Asenievin sihteeri tuo hänelle muovikassin. Aseniev kysyy, muistaako hän oikein, että minulla on poika. Kyllä kyllä, minä vastaan. Oikea pieni cowboy, olen vähällä lisätä. Aseniev kaivaa kassista ruskean, kapean ja pitkänmallisen pahvikotelon. Hän antaa sen minulle ja sanoo sanan, josta en saa selvää: Spetsnaz, tai jotain sen kaltaista. Hän nauraa. Hän ojentaa votkapullon ja mustikkasuklaalevyn. Sovimme seuraavan päivän aikataulusta, ja minä lähden.”

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

SDP:n presidenttiehdokas Tuula Haatainen kertoo Helsingin kirjamessuilla lukutottumuksistaan

Kuva: Kari Hulkko

Helsingin kirjamessuilla lokakuun loppupuolella on teemana suomalainen kirjallisuus ja kulttuuri. Sata vuotta täyttävä Suomi on vahvasti esillä.

Tapahtuman avaa kirjailija Sinikka Nopola. Messuilla voi myös kuulla, mitä presidenttiehdokkaat Tuula Haatainen, Pekka Haavisto, Nils Torvalds ja Matti Vanhanen lukevat.

Messuille saapuu lähes 40 kansainvälistä kirjailijavierasta, joista tunnetuimpia ovat yhdysvaltalainen Dan Brown sekä Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkintoehdokkaat.

Keskustelua aiheesta

Työväenkirjallisuuden päivä sukeltaa suomalaiseen arkeen

Kuva: Aleksis Salusjärvi
Työväenkirjallisuuden päivässä kirjailija Aura Nurmi on puhumassa arjen nurjasta puolesta.

Työväenmuseo Werstaalla vietetään tulevana lauantaina Työväenkirjallisuuden päivää. Suomi 100 -juhlavuoden henkeen sopivasti tapahtuman teemaksi on nostettu tänä vuonna suomalainen arki.

Tapahtuman koordinaattori Anna Elina Isoaro sanoo teeman sopivan juuri Työväenkirjallisuuden päivään erityisen hyvin, sillä onhan perinteinen työväenkirjallisuus kuvannut paljolti työläisten arkea ja arjen oloja.

– Tapahtumassa esillä oleva nykykirjallisuus jatkaa samaa perinnettä. Myös siinä kuvataan arjen haasteita ja ongelmia eri tavoin, hän sanoo.

– Esimerkiksi Arjen nurjat puolet -paneelissa keskustelemassa ovat kaltoinkohdelluista ja huono-osaisista lapsista runokokoelman kirjoittanut Aura Nurmi ja alkoholistiperheen elämästä lapsen näkökulmasta Ilonen talo -romaanissaan kirjoittanut Kreeta Onkeli, Isoaro jatkaa.

Työväenkirjallisuuden päivää suunnitellut työryhmä on pohtinut myös työväenkirjallisuuden merkitystä juuri tässä ajassa, jossa nyt elämme. Kirjallisuudella on painoarvoa, koska se voi tuoda esiin yhteiskunnallisia epäkohtia ja osallistua siten yhteiskunnalliseen keskusteluun.

– Työväenkirjallisuus voi tehdä ihmisiä tietoisemmaksi siitä, että yhteiskunnassa on eriarvoisuutta, ja että luokkayhteiskunta on alkanut rakentua ja vahvistua uudelleen poliittisen päätöksenteon seurauksena. Kirjallisuus voi myös parantaa ihmisten tietoisuutta heidän omista mahdollisuuksistaan ja oikeuksistaan, Isoaro summaa.

Parhaimmillaan työväenkirjallisuuden näkökulma on sellainen, että siinä asetutaan heikomman puolelle.

Ajan ja arjen kuvia

Työväenkirjallisuuden päivän kummeina ovat tänä vuonna kansanedustajat Jukka Gustafsson (sd.) ja Anna Kontula (vas.). Gustafssonin mielestä työväenkirjallisuudella on ollut merkittävä rooli satavuotiaan itsenäisen Suomen historiassa juuri yhteiskunnallisten muutosten kuvaajana ja kommentaattorina.

– Parhaimmillaan työväenkirjallisuuden näkökulma on sellainen, että siinä asetutaan heikomman puolelle ja tarkastellaan yhteiskunnan kehitystä. Esimerkiksi Sirkku Peltolan näytelmissä kuvataan hyvin – huumoria unohtamatta – erilaisten ihmisten asemaa, muuttoliikettä, kaupungistumista, ihmisen vanhenemista ja yhteisöllisyyden merkitystä, hän kuvailee.

Gustafsson itse on erityisen kiinnostunut kirjallisuudesta ja tutkimuksesta, jossa suomalaista arkea tarkastellaan historiallisesta ja aatehistoriallisesesta näkökulmasta. Hän nostaa esiin vuosien 1917-1918 tapahtumat.

– Kun Tampereella ollaan, herättää kirjallisuus varmasti keskustelua siitä, mitä täällä tapahtui tuona aikana aivan tavallisen arjen näkökulmasta – esimerkiksi millainen oli naisten ja tyttöjen rooli kansalaissodassa tai lasten asema tuolloin ja mitä se ihmisten elämä silloin oli, hän sanoo.

Kannan huolta erityisesti siitä, että tutkimusten mukaan poikien lukuharrastus on vähentynyt dramaattisesti.

Työväenkirjallisuuden päivänä Gustafsson haluaa korostaa myös lukemisen merkitystä ylipäätään. Hän pitää tärkeänä, että ihminen lukee monipuolisesti – kaunokirjallisuudesta tiedekirjallisuuteen ja runoudesta sanomalehtien kulttuurisivuihin.

– Minulle on aina ollut tärkeää ihmisen kasvun idea, jossa lukeminen ja kirjallisuus on arvo sinänsä. Kannan huolta erityisesti siitä, että tutkimusten mukaan poikien lukuharrastus on vähentynyt dramaattisesti. Vaikka tietokoneella pelatessakin voi oppia eri asioita, olisi sen rinnalla hyvä, että harrastettaisiin lukemista, Gustafsson summaa.

Monipuolinen kattaus

Työväenkirjallisuuden päivä on täynnä ohjelmaa aamusta iltaan. Jollei ehdi viettää Werstaalla koko päivää, voi ohjelmasta poimia itseään kiinnostavat palaset.

Anna Elina Isoaro itse odottaa erityisesti tapahtuman tähtihaastattelua, jossa Suomesta, suomalaisuudesta ja arjesta tuotantoonsa ammentaneet teatterintekijät ja kirjailijat Juha Hurme ja Saara Turunen ovat Jukka Kuosmasen jututettavina.

Historiallisesta näkökulmasta kiinnostuneille pureksittavaa tarjoaa Sota ja arki -paneeli, jossa käsitellään väkivallan historiaa itsenäisyyden ajan Suomessa ja puhutaan sota-ajan arjesta.

Katso Työväenkirjallisuuden päivän ohjelma ja tarkat ajankohdat löytyvät osoitteesta www.tyovaenkirjallisuudenpaiva.com. Tapahtumaan on ilmainen sisäänpääsy.

 

Keskustelua aiheesta

Kirjailija Pekka Matikainen muistaa elämänsä kenties tärkeimmän hetken tarkasti – ”Sen jälkeen en ole miettinyt koko itsemurha-asiaa”

Kuva: Ella Kaverma

Kirjailija Pekka Matilainen, 71, muistaa elämänsä kenties tärkeimmän hetken tarkasti, kirkkaasti.

Ja koska Matilainen on kirjailija, hän on kuvannut tuon hetken romaaniinsa Takaisin nollapisteeseen.

– Romaanin loppupuolella tulee kohtaus, jossa kaveri, päähenkilö, istuu Tähtitorninmäellä. Hän harkitsee taas itsemurhaa. Yhtäkkiä hän näkee jalkojensa juuressa ruohikolla kulkevan muurahaisen. Äkkiä se kaveri katsoo muurahaista ja ruohon kasvamista, niin kuin näkisi sen kaiken ensimmäistä kertaa elämässään.

Tässä kohdin Matilainen myöntää: juuri siinä romaanin tilanteessa päähenkilö on hän itse. Romaanin kaveri on Pekka Matilainen, mutta sillä mutkikkaalla tavalla, jolla kirjan kirjoittaja ja sen päähenkilö joskus ovat yksi ja sama.

Taialla, jolla vain kirjallisuus voi olla täyttä totta ja sepitettä yhtä aikaa.

Siellä Tähtitorninmäellä tajusin, että hei mä olen elossa.

Annetaan Pekka Matilaisen itsensä kertoa elämänsä avainhetkestä Helsingin Tähtitorninmäellä keväällä 1979. Matilainen oli potkittu pois Järvenpään alkoholistiparantolasta kolme kuukautta aiemmin. Hän oli ollut juoppona liian hyvä.

– Siellä Tähtitorninmäellä tajusin, että hei mä olen elossa. Ymmärsin olevani osa ihan kaikkea. Se riitti mulle sillä hetkellä. Minulla ei ollut mitään muuta sillä hetkellä. Ei ollut rahaa, ei asuntoa, ei työtä, ei naista, ei ollut halua jatkaa entistä dokuelämää, mutta ei myöskään ollut yhtään voimia ja motiivia aloittaa uutta elämää.

– Onneksi silloin oli kevät. Sen hetken jälkeen en ole miettinyt koko itsemurha-asiaa, Matilainen murahtaa tälle asialle pisteen.

Matilaisen kokemus Tähtitorninmäellä oli yksilöllinen. Sen synnyttäneet kokemukset eivät olleet yhtä ainutlaatuisia.

Itsemurha-ajatukset ovat alkoholisteille tyypillisiä, kun näkee Matilaisen sanoin ”kaikkien teiden olevan tukossa”. Monella ajatus ei jää ajatukseksi.

Lue Pekka Matilaisen laaja henkilöhaastattelu Demokraatin viikkolehdestä 3.8.

Teksti: Janne Ora

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kamalan ihanat otukset rannalla – Sami Karjalaisen kuvauskohteena nyt rantojemme hyönteiset

Kuva: Sami Karjalainen
Hopeaseppä vedenkalvolla.
KIRJAT

Sami Karjalainen: Rantojen hyönteiset

Docendo 2017

Muistan lapsuudestani, kuinka kerran näin rantakaislikossa ison karmeannäköisen naamarilla ja koukkuraajoilla varustetun otuksen. En uskaltanut enää kahlata vedessä, koska pelkäsin, että hirviöhyönteinen iskee koukuillaan varpaaseni kiinni.

Sami Karjalaisen uusimmasta luontokirjasta ”Rantojen hyönteiset” selviää, että tuo hirviö on sudenkorennon toukka, joka pystyy pyydystämään jopa pieniä kaloja. Kirjasta löytyy kyllä kuva vieläkin karmeammasta otuksesta, suursukeltajan toukasta, joka pitelee koukkumaisissa leuoissaan sudenkorennon toukkaa.

Kirjasta siis selviää että rantakaislikko suorastaan kuhisee pieniä toinen toistaan pelottavamman oloisia otuksia. Toisaalta monet kummajaiset ovat omalla tavallaan hyvin kauniita ja jopa psykedeelisiä, kuin ulkoavaruudesta laskeutuneita. Esimerkiksi paarman pallomaisissa silmissä hehkuu ihmeellisiä aaltoilevia värejä, ja hopeasepän kuoressa on rivi pisteitä kuin korutaiteilijan käsistä.

Todellisia lähikuvia

Kuvat ovatkin jälleen Sami Karjalaisen kirjassa pääroolissa. Kuvaamisen vaativuudesta kertoo niin kutsuttu kerroskuvausmenetelmä: siinä yhdistetään useita eri otoksia syväterävyyden kasvattamiseksi. Kirjassa on muun muassa järvihopeasepän kuva, joka on koostettu 95 otoksesta.

Huipputeknologian avulla Karjalainen onkin onnistunut ikuistamaan hyönteisten taidokkaita, pitkiä ja monimutkaisia liikeratoja, jotka tapahtuvat sekunnissa tai parissa. Myös otusten yksityiskohdat avautuvat, ja esimerkiksi kaikille tutun vesimittarin pää muistuttaa suurennettuna erehdyttävästi koiran päätä.

Toki myöskin teoreettisessa osiossa tuodaan uutta tietoa. Esimerkisi kyltymättöminä verenimiöinä pidetyt hyttyset elävätkin kukkien medellä; verta naaras tarvitsee vain munien kehitystä varten. Yleinen mutta vähemmän tunnettu sulkahyttynen ei ime verta lainkaan.

Sami Karjalainen on kirjoittanut ja kuvannut hyönteiskirjoja vuodesta 2002 lähtien, jolloin hän julkaisi kirjan ”Suomen sudenkorennot”. Kirja lisäsi roimasti noiden lentävien jalokivien harrastajien määrää, ja Rantojen hyönteisiäkin on jaettu ilmaiseksi peruskoulujen yläluokille. Karjalainen onkin saanut muun muassa tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon hienosta työstään.

Pieni miinus muuten täydelliseen kirjaan tulee siitä, että muutamat kuvat ja tekstit on julkaistu jo aiemmissa Karjalaisen teoksissa. Esimerkiksi sudenkorennon toukka esiintyy Karjalaisen ja Jussi Murtosaaren vuonna 2015 ilmestyneessä kirjassa ”Hämmästyttävät hyönteiset”.

Pekka Wahlstedt

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Sastamalan kirjapäivien keskiössä ovat suomalainen jääräpäisyys ja Tellervo Koivisto

Kuva: Jari Soini
Tellervo Koivisto kertoo elämänvaiheistaan Vanhan kirjallisuuden päivillä huomenna.

Vanhan kirjallisuuden päiviä vietetään Sastamalassa jo 33. kerran. Tapahtuma järjestetään perjantaina ja lauantaina 30.6.-1.7. Tämän vuoden teemana on ”Itsepäinen Suomi”.

Perjantai-iltapäivän sananvapauskeskustelussa mukana ovat ulkomaantoimittaja, tietokirjailija Heikki Aittokoski, kirjailija Siri Kolu ja Suomen PENin puheenjohtaja, kirjailija Sirpa Kähkönen.

Perjantai-iltaan kuuluu vielä Kalevauva.fi-yhtyeen konsertti. Kappaleiden sanoitukset on kerätty vauva.fi-keskustelupalstalta ja sävelletty tunnelman mukaisiksi.

Lauantaina ohjelmassa on muun muassa Kirjateekki, jossa pureudutaan jääräpäiseen kirjallisuuteen. Kirjajukkina toimivat kirjallisuuden ja median moniottelijat Kaarina Hazard ja Markus Leikola. Heidän valitsemiaan itsepäisen sanataiteen helmiä lukevat ääneen Jarmo ja Mirjami Heikkinen, ammattilausujat kahdessa polvessa.

Lauantain yleisömagneetti on varmasti keskustelutuilaisuus otsikolla ”Kuinka Tellervo Koivistosta tuli Tellervo Koivisto?”  Otsikkohenkilön kanssa keskustelevat hänen elämäkertansa kirjoittaja Anne Mattsson ja toimittajalegenda Päivi Istala. Pohdinnassa on muun muassa, millainen oli Tellervo Koiviston tie valtakunnan ensimmäiseksi naiseksi. Millainen oli se henkilö, joka seisoi presidentin rinnalla kylmän sodan lopussa ja Kekkosen jälkeisinä vuosina, kun oli Mauno Koiviston vuoro hoitaa idänsuhteita?

Lauantain Mediateekissä Sylvään koululla runon itsepäisyydestä ovat esimerkkejä antamassa runoilija Anna Elina Isoaron vetämissä sessioissa kirjailijat Susinukke Kosola, Tuija Välipakka ja Finlandia-voittaja Jukka Viikilä.

Kirjapäivät päättyvät ”Tyrväälaiseen Trykiin”, jonka aiheena onaikoinaan Vammalaan eli nykyiseen Sastamalaan liitetty itsepäinen Tyrvään pitäjä ja tyrvääläisyys.

Lasten omilla kirjapäivillä lauantaina aamupäivällä pääsee katsomaan nukketeatteria sekä tapaamaan Pikku Myyn ja Muumipeikon.

Tänäkin vuonna koko tapahtuman kivijalkana toimii lähes 50 antikvaarisen kirjakauppiaan tarjonta. Perjanta-iltapäivään kuuluu myös Suomen bibliofiilisen seuran järjestämä vanhojen kirjojen huutokauppa.

Keskustelua aiheesta