Kirjavisa: Uuden aallon harjalla

Tutkimattomat ovat visaväen tiet. Ottaessaan viimeviikon visakirjan hyllystään seremoniamestarinne arveli, että tätä ei kyllä tunne kukaan. Niinpä hän latasi sitaatin kylkeen sellaisen määrän vihjeitä, että arveli sentään ainakin muutaman jäljittävän vastauksen. Mitä vielä, niitähän tuli loorantäydeltä. Paljon ei puuttunut, että olisi päästy edellisen Putkinotkon lukemiin.

Runsaat vihjeet pistivät tietysti ”koneet laulamaan”, eli tietotekniikka otettiin avuksi. Se ei tietenkään ei ole kiellettyä, vaikka visakonttorilta kannustetaankin aina manuaalisempiin ongelmanratkaisuihin.

Aluksi tehtäväratkaisumallia antaa jyväskyläläinen Ahti Ruoppila, joka toteaa vastauksensa kärkeen, että ”pahasti koukuttava kisa tämä kirjavisa”. Hyvä aloitus.

”Ei mitään hajua sitaatin perusteella teoksesta, mutta ajattelin, että helppo nakki kun oli noita puolituttuja nimiä. Rimbaud ja Courbet ym. Ajattelin, että toki täytyy kirjailijan toisen kotimaan olla Ranska, mistä sitten lähdin liikkeelle. Jos olisi sisu antanut periksi, olisin kyllä luovuttanut heti alkuunsa… Onneksi tuo vihje viimeisen teoksen kirjoittamisesta 97-vuotiaana helpotti. Nathalie Sarraute venäläis-ranskalainen 1900-1999 sitten jäi pyydykseen. Esikoisteos, Tropismeja vuodelta 1939 (suom. Leena Kirstinä).

Tropismeissa, jonka kirjoittaminen alkoi jo 1932, on 24 lyhyttä tarinaa. Niissä Sarraute leikki kielellä ja kielipeleillä.

Juutalaisvainojen vuoksi ura asianajajana vaihtui pysyvästi kirjailijan uraan.”

Juhani Niemi, Hanko, kaivaa koneavusteisesti oikean teoksenkin esiin.

”Tämä oli vaikea, eli nykykielellä haastava, tehtävä. Piti oikein lähteä selvittämään asiaa tiedon valtatielle, internettiin. Nimet viittaavat Ranskaan, joten haku ranskaksi, et voilą, sieltähän se vastaus tipahti, kuin apteekin hyllyltä. Kyseessä on venäläissyntyinen, sittemmin ranskalaistunut Nathalie Sarraute, alk. Natasha Ivanovna Tshernjak (18.7.1900 – 19.10.1999) ja teos on Kultaiset hedelmät Vuodelta 1963, Pentti Holapan ja Olli-Matti Ronimuksen suomentamana vuotta myöhemmin.

Eihän tämä nyt aivan aito asia ole, kun vain nettiä käytin, mutta haen kyllä vielä kirjankin kirjastosta, että täyttyy sekin puoli asiasta.”

Loppu hyvin, kaikki hyvin, hymyilee visäjäärä ja siirtää puheenvuoron tervakoskelaiselle Ossi Lehtiölle, jolla on ollut hyvinkin omakohtainen kosketus kirjailijaan, kuten tekstistä ja myös kuvasta näkyy.

”Useat kirjailijat ovat viettäneet kaksoiselämää maassa ja toisessa. Yleensä tuosta kakseudesta syntyy mielenkiintoinen yhdistelmä, jopa meillä kotoisessa Suomessa kahden kulttuurin kohtaaminen on usein hyvin hedelmällistä, esimerkkeinä suomen ruotsinkieliset kirjailijat ja meidän ortodoksikirjailijamme. – – –

Kun puhutaan pitkästä iästä yhdistyneenä kahteen kulttuurin, niin muistan hyvin vuoden 1983, jolloin ajoin kohden Aulankoa lievästi hämärtyvänä kesäiltana. Kyydissäni ollut, tuolloin jo hivenen yli 80-vuotias naishenkilö totesi, että tästä muistuvat mieleeni Pietarin vaaleat kesäyöt. Olimme viettäneet muutaman ikimuistoisen päivä Hämettä kulkien ja kirjallisuudesta ja maailmanmenosta keskustellen, ja tietenkin olin toiminut hänen tulkkinaan.

Tuo kesä on ikiajoiksi piirtynyt mieleeni suurin kirjaimin ja ei se sieltä edes kulumalla lähde. Tuon minulle niin tärkeäksi muodostuneen kirjailijan teoksesta Les Fruits d’or eli Pentti Holapan ja Olli-Matti Ronimuksen hienosti suomentamana Kultaiset Hedelmät ilmestyneestä teoksesta on siis kyse, ja lainauksesta sivulta 19.

Tuo minulle ehkäpä Marcel Proustiakin tärkeämpi kirjailija on tietenkin Nathalie Sarraute. Tuo sukunimen ranskalainen lausuminen tuo mieleen eräänlaisen sanaleikin, sillä se on äännettynä lähes sama kuin olisin äännettynä sa route eli hänen tiensä!

Ohessa tulee valokuva, jonka on ottanut vuonna 1983 Ranskan lähetystön kulttuurineuvos Philippe Husson ja kuvassa ovat tietenkin keskellä ikinuori kirjailija Nathalie Sarraute, hänen verellään ovat Philippe Hussonin tytär Myriam ja se äijä, joka tämän vastauksen on lähettänyt. Kuva on otettu käynnillä Iittalan Lasitehtaalla ja lasimuseossa.”

”Foto olis kiva yllätys” kuului 70-luvun nuortenlehden kirjeenvaihtopalstan vakiolause. Miksei se käy myös Kirjavisaan jatkossakin.

***

Helsinkiläinen Sirpa Taskiselle visakirja näyttää olleen peräti suuntaanäyttävä.

”Kultaiset hedelmät teki aikoinaan minuun niin suuren vaikutuksen, että ostin itselleni alkuperäisen eli ranskankielisen laitoksen – tosin auttavalla kielitaidollani en sitä tullut kuitenkaan juuri lukeneeksi. Sarrauten tapa kuvata nimeämättömien henkilöittensä mielenliikkeitä oli jotain aivan toista kuin äijämäinen pelkkien tapahtumien kuvaus. Ihmisten laumasieluisuus ja tarve tehdä muihin vaikutus olivat (sosiaali)psykologiaa kiinnostavimmillaan.

Nathalie Sarraute (1900–1999) oli syntynyt Venäjällä, mutta muutti kaksivuotiaana äitinsä kanssa ensin Geneveen, sitten Pariisiin, sieltä Moskovaan isän luokse, taas äidin luokse Pietariin ja lopulta isän luokse Pariisiin. Isän ja äitipuolen kanssa hän sitten asui aikuisikäänsä saakka.
Syystä tai toisesta hänen syntymävuodekseen ilmoitettiin 1902 esimerkiksi kirjassa Lapsuus ja eräässä hakuteoksessa – ehkä rikkinäinen lapsuus kuvastui siinäkin.

Hänen ensimmäiset kirjalliset yritelmänsä eivät herättäneet vastakaikua, ne olivat liiaksi avantgardea. Myöhemmin hän kuitenkin sai ymmärrystä ja Kultaiset hedelmät voitti Kansainvälisen kirjallisuuspalkinnon 1964.”

Tamperelaiselle Tuula Hynyselle kirjailija oli myös hyvin tuttu.

”Sitaatista saattoi heti tunnistaa kirjailijan. Sarraute on 50- ja 60-lukujen ´uuden romaanin’ (le nouveau roman) keskeinen edustaja. Romaanissa ei ole juonta eikä kuvailtuja henkilöhahmojakaan, vain eri henkilöiden puhetta ja ajatuksia.

Kyseinen teos on Kultaiset hedelmät. Vaikka sitaatissa mainitaan Courbet, keskiössä on kirjallisuuskeskustelu ja lukemisen kokemukset. Ironisella tavalla kuvataan Kultaiset hedelmät -teoksesta vellovaa keskustelua, jossa kuuluvat niin arvostetutun kriitikon kuin aran lukijan äänet, vuoroin ylistäen vuoroin teilaten.”

Veikko Huuska Ikaalisista yllyttää ihan omanlaiseensa visaharrastukseen. Hänellä taas on henkilökohtaisia muistoja teoksen toisesta suomentajasta.

”Viikon visakirjailija on mielenkiintoinen kahden maan kansalainen, venäläisittäin Natasha Tshernjak. Hän syntyi 1900 Ivanovossa (tuolloin tunnettu nimellä Ivanovo-Voznesensk), 300 km koilliseen Moskovasta. Kävin muuten Ivanovossa pari vuotta sitten, mutta en ikävä kyllä huomioinut visakirjailijan syntymäkaupunkia tässä mielessä. (Tuli tästä mieleen: olisipa kiva joskus listata, monenko visakirjailijan syntymäkaupungissa tai –kylässä olen käynyt. Itse kukin voi tätä kohdaltaan miettiä, jos ei hyödyllisempää ole työn alla.)  – – –

Viikon kirja on Nathalie Sarrauten Les Fruits d´or, 1963 (Kultaiset hedelmät, suom. Pentti Holappa ja Olli-Matti Ronimus 1964). Sarrauten Planetaario minulla on hyllyssäni, samoin kuin eräitä 60-luvun puolivälin hittikirjailijoiden teoksia mm. Robbe-Grilletä (varhaisia Mukkulan kävijöitä, sieltä taisin saada ensimmäiset herätteet häneen, samoin kuin muihin uuden aallon tekijöihin), Simonia (Mukkulassa 1963) ja hieman vanhempaa Sagania.

Kultaisten hedelmien kääntäjä Pentti Holappa vietti aikanaan yksinhuoltaja-äitinsä kotipaikassa Ikaalisissa, ja juttelimme aina joskus Kampin divarissa yli 30 vuotta sitten siellä käydessäni. Mukava mies, ja terävä: opiskeli ranskan ja vähän muutakin ominpäin kansakoulupohjalta. Taas tekisi mieli siteerata Paasilinnaa, mutta en viitsi, kun on kuitenkin kyse ranskalais-venäläisestä kosmopoliitista.”

Mauri Panhelainen laittaa kaksi peräkkäistä, aivan erilaista visakirjaa aikajanalle jatkumoksi.
”Visakeväässä jatkuu kirjallisen valtameren naaraus leveällä haravalla. Joel Lehtosen rehevästä naturalismista siirrytään nyt kauas ranskalaiseen modernismiin, sodan jälkeisen uuden romaanin syvänteisiin. Loikka ei kuitenkaan ole aikajanalla kovin pitkä, sillä uuden romaanin ensimmäiset luvut kirjoitettiin alle 20 vuotta Putkinotkon jälkeen. Suomessa alettiin 1960-luvulla kääntää ja kustantaa tuon kirjallisen suuntauksen merkkiteoksia sellaisilta tekijöiltä kuten Claude Simon, Alain Robbe-Grillet ja viikon visakirjailija Nathalie Sarraute.”

***

Ritva Savela Ivalosta selvittää ajautumistaan visakirjan ääreen.

”Oma Sarraute-kokemukseni on näin jälkikäteen ajatelleen melkeinpä traumaattinen.
Nuorena ja innokkaana lukijana olin täynnä klassikkohuumaa. Luin yhä uudelleen Shakespearea ja Monte Cristoa ja Kamelianaista muuta kuolematonta kirjallisuutta.

Näiden lisäksi lempilukemistooni sopivat mainiosti dekkarit ja esimerkiksi Laura Soinnen ’Eeva antoi ja minä söin’, ’Setä Pitkäsääri’ ja muut Riksin sarjan kirjat, joiden kannet eivät kauaa kulutuksessa kestäneet.

Melkein ylivoimainen romantiikan ja jännityksen palvojan myönnytys modernismille oli Pentti Saarikosken runous, jotka osui ja upposi.

Ainoa Sarrauten teos, jonka olen koskaan lukenut on Kultaiset hedelmät. Siitä en ymmärtänyt höykäsen pöläystä. En ymmärtänyt olemattomasta kirjasta käytyä olemattomien tai olevien henkilöiden keskustelua, enkä tajunnut loppujen lopuksi, miksi minun olisi pitänytkään siitä mitään ymmärtää.

Loppujen lopuksi tarkoittaa, että aloitin jopa toisen lukukerran, mutta kesken jäi.”

Kuopiolainen Taavi Lehtolainen tykkää enemmän toisesta Sarrauten romaanista.

”Visakirja Kultaiset hedelmät on tuntemattomien taiteenharrastajien keskustelua samannimisestä kuvitteellisesta kirjasta, jonka sisällystä ei paljasteta, mutta keskustelijat ottavat siihen kantaa ylistävästä alkuinnostuksesta latteaksi muuttuvaan loppuun.
Keskustelijat peittyvät vahvaan satiiriin, mikä voisi kuvastaa kirjailijan tuntoja siitä, miten hänen teoksiaan kohdeltiin.

Vähän samaan tapaan hän kirjoitti muistelmateoksensa Lapsuus. Sen lukeminen on kuitenkin kiinnostavampaa: liikutaanhan siinä monessa maassa. – – –
Olipahan erikoinen lukukokemus!”

Kalle Salminen Joensuusta tuumaa visakirjasta näin:

”Kirja on henkevää satiiria yhteiskunnassa käytävistä kirjallisuuskeskusteluista. Lukijan kärsivällisyys on joskus kovilla. Minulle Kultaiset hedelmät merkitsi kuitenkin hauskaa, ajoittain ilkeääkin piruilua meidän lukijaparkojen kustannuksella. Se on sisällöltään ja muodoltaankin tavallisesta romaanista poikkeava ja sopii hyvin Kirjavisan jo ennestään monipuoliseen repertuaariin.”

Viikon muita tietäjiä olivat Reijo Paukkunen, Kuusankoski, Pertti Vuorela, Espoo, ja Jari-Pekka Vuorela, Tampere. Pääpalkinto tällä viikolla Tuula Hynyselle ja sivuosapalkinto (kirja) kuvasta Ossi Lehtiölle. (rb)

Viikon sitaatti

Visan aikakäsityksessä tämä varsin tuore romaani palautti monen uskon suurten kulttuurihistoriallisesti latautuneiden kertomusten mahdollisuuteen pirstaloituvassa maailmassa. Teos jäi valitettavasti myös tekijänsä joutsenlauluksi. Kirjailijan erikoisuuksia on romaanin graafinen ilme sekä rakenteellinen ehdottomuus.

Kysymys kuuluu taas, kuka ja mikä? Vastaukset oheisiin osoitteisiin pääsiäisen johdosta vähän pidennetysti viimeistään tiistaiksi 22.4. klo 12.00 mennessä.

”Oli vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen lämmintä, ja kun pääsylippu kädessä kuljin yli sillan, alkoi lounaiselle taivaalle kerääntyä isoja kumpupilviä. Eilisestä keskustelusta mieleeni oli jäänyt kuva tähdenmuotoisesta bastionista, jonka muurit kohosivat korkealle tarkan geometriselta pohjalta, mutta näinkin edessäni pikemmin matalan, kaikilta sivustoilta pyöristetyn, kammottavan kyttyrämäiseltä ja epämuotoiselta vaikuttavan betonimassan, ja minusta tuntui että siinä näkyi vain selkä hirviöstä, joka oli noussut Flanderin maaperästä kuin valas aalloista. Arastelin mennä mustasta portista sisään linnoitukseen, ja lähdin sen sijaan kiertämään sitä ulkokautta kävellen oudon tummanvihreässä, melkein sinisessä ruohikossa, jota kasvoi kaikkialla.”

AVAINSANAT

Presidenttiehdokkaiden suorat tv-tentit alkavat tänä iltana

Kuva: Jari Soini
SDP:n presidenttiehdokas Tuula Haatainen.

Presidenttiehdokkaat kohtaavat illalla ensimmäisessä suorassa televisiotentissä MTV:llä.

Mukana on myös kansanliikkeen ehdokas Paavo Väyrynen, joka ilmoitti viime viikolla saaneensa tarvittavat kannattajakortit täyteen. Kortteja ei ole vielä käyty läpi, joten Väyrysen ehdokkuus on toistaiseksi vahvistamatta. Ehdokkaita on kahdeksan.
MTV:n tentti alkaa kello 20.

Tätä ennen muut presidenttiehdokkaat ovat kohdanneet jo useammassakin vaalikeskustelussa, joita ovat järjestäneet muun muassa mediat ja järjestöt.

Seuraava tv-keskustelu on jo huomenna, jolloin he kohtaavat Ylen vaalitentissä.

Presidentinvaalien ensimmäinen kierros järjestetään sunnuntaina 28. tammikuuta. Jos toinen kierros tarvitaan, se järjestetään sunnuntaina 11. helmikuuta.

Ingen har ställts till svars för nukleära övergrepp – Med stigande havsnivåer finns risk att radioaktivt avfall läcker ut i havet

Kuva: Foto: Pixabay

Öar i Stilla havet har under många år utsatts för nukleära brott. Men de ansvariga  ‒  tre mäktiga länder som är permanenta medlemmar i FN:s säkerhetsråd ‒ har aldrig ställts till svars.

 

Marshallöarna och ytterligare några andra ögrupper användes för provsprängningar av USA mellan 1946 och 1962. Frankrike använde Moruroa och Fangataufa i Franska Polynesien för att testa sina vapen. Storbritannien och USA genomförde flera kärnvapenprov i och omkring Kiribati under den senare delen av 1950-talet. Men öborna evakuerades inte utan utsattes för radioaktiv nedfall i samband med sprängningarna.

Alla dessa provsprängningar ledde till miljöskador och radioaktivt avfall. Pengar som avsatts till sanering och kompensation till öbor tog slut när det visade sig vara kostsammare och svårare att återställa öarna än vad man trott.

Efter 67 provsprängningar avslutade USA experimenten på Marshallöarna 1958.

FN:s särskilda rapportör om giftigt avfall, Calin Georgescu, beskrev i en rapport 2012 hur “nära oåterkallelig förorening av miljön” lett till att människor förlorat sitt levebröd och att många tvångsförflyttats på obestämd tid.

Med stigande havsnivåer till följd av klimatförändringarna finns risk att radioaktivt avfall läcker ut på öppet hav.

Enligt två forskare, Barbara Rose Johnston och Brooke Takala Abraham, reste amerikanska forskare till Marshallöarna i nära 40 år för att dokumentera hur människor påverkats av radioaktivt nedfall. Det handlade om 1 156 män, kvinnor och barn som förekom i studierna utan att de gett sitt samtycke till det.

 

Stora skador

Misstankarna om att öborna i experimentsyfte avsiktligt utsatts för radioaktivt avfall stärktes sedan sekretessen kring en stor del av dokumentationen hävdes under Bill Clintons tid som president. En amerikansk läkare hade beskrivit invånarna på de norra Marshallöarna som ett unikt studiematerial, eftersom området var “ett av de mest radioaktivt kontaminerade i världen. Öborna levde inte som västerlänningar, som civiliserade människor, men de är mer lika oss än möss”.

Enligt dokumentationen ledde strålning till förändrad produktion av röda blodkroppar och blodbrist, problem med ämnesomsättning, muskler och skelett, cancer och leukemi, missfall, missbildningar och infertilitet.

Robert Alvarez, vid Institute for Policy Studies i Washington, säger att förstörelsen inte endast handlade om provsprängningar. På Enewatak-atollen skalades det yttersta jordlagret bort och området användes sedan för kraterexperiment för att bedöma hur amerikanska missiler skulle klara sig i förhållande till fiendens missiler.

I oktober 1968 genomförde den amerikanska marinen ett experiment i bakteriologisk krigföring vilket visade sig skada djurlivet i ett område på över 2 400 kvadratkilometer, enligt Robert Alvarez.

Ursprungsbefolkningarna utsattes för marginalisering, tvångsförflyttning och fattigdom.

Bob Rigg, som tidigare arbetade för OPCW, ett internationellt samarbetsorgan som arbetar för att FN:s konvention mot kemiska vapen efterlevs, menar att öborna betraktades med rasistisk blick.

‒När öborna i Rongelap, en atoll i Marshallöarna, ville återvända hem förklarade den amerikanska atomenergikommissionen att det var säkert för dem att återvända samtidigt som amerikanska forskare noterade att det skulle ge värdefull information om hur strålning påverkar människor.

ÄMNESORD

Diskussion

Furstenborg: Facket behövs!

Kuva: Foto: Henrik Helenius
Hagnäs torg med dess många fackförbundskontor är en mycket bekant plats för Jan Furstenborg.

Facket behövs nu och i framtiden. Fackföreningsrörelsen måste alltid också vara beredd att förnya sig. Man ska vara beredd att acceptera förnyelse men också själv skapa nytt. Det säger Jan Furstenborg, finlandssvensk facklig veteran och numera aktiv pensionär.

Lue lisää

Diskussion

”Kyseisen hankkeen osalta ei ole mahdollista edetä jatkoselvitysten kanssa” – sosialidemokraatit painottivat moskeijapäätöksessä rahoituksen epäselvyyksiä

Kuva: Lehtikuva / Martti Kainulainen
Eveliina Heinäluoma.

Helsingin kaupunkiympäristölautakunta päätti olla varaamatta hakijoille aluetta moskeija ja monitoimikeskus –hankkeen jatkoselvittelyä varten tiistain 12.12. kokouksessaan.

Lautakunta oli esityksessään yksimielinen. Lautakunnan käsittelyn jälkeen varsinaisen päätöksen asiasta tekee kaupunginhallitus.

Sosialidemokraattien ryhmä painotti päätöksessä hankkeen rahoitukseen liittyviä epäselvyyksiä.

– Kun ottaa huomioon nyt käsittelyssä olevan hankkeen laajuuden ja edelleen avoinna olevat kysymykset liittyen muun muassa rahoituksen alkuperään ja mahdollisiin ehtoihin, näen ettei kyseisen hankkeen osalta ole mahdollista edetä jatkoselvitysten kanssa, lautakunnan jäsen Eveliina Heinäluoma painottaa.

Hankkeen alkuvaiheen rahoituksen on kerrottu tulevan Bahrainista. Varsinainen rakentamiseen liittyvä rahoitus ja sen lähteet ovat kuitenkin vielä täysi auki.

Hankkeen kokonaiskustannukset ovat arviolta 110-140 miljoonaa euroa ja vuosittaiset käyttökustannukset oin 6-7 miljoonaa euroa. Hanke on asiantuntijoiden mukaan huomattavasti kalliimpi kuin muut pohjoismaiset moskeijat.

– Kaikkia uskontokuntia ja katsomusryhmiä tulee kohdella tasavertaisesti ja samoilla kriteereillä. Myös muslimiyhteisöllä on oikeus hankkia itselleen omia tiloja esimerkiksi rukoushuoneita varten.

– Tämän hankkeen kohdalla edellä esitetyt puutteet eivät kuitenkaan mahdollista jatkosuunnitteluoikeuden myöntämistä, Heinäluoma huomauttaa.

Helsingin kaupunginhallituksen on tarkoitus käsitellä asiaa ensi maanantaina.

Li Andersson paljastaa: Tämä on tehokkain keino vähentää rikoksia – ”Sama pätee seksuaaliseen ahdisteluun”

Kuva: Lehtikuva / Roni Rekomaa

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson kertoo oman käsityksensä siitä, mikä tepsii seksuaaliseen ahdisteluun ja sen kitkemiseen.

Eduskunnassa pidettiin tänään ajankohtaiskeskustelu seksuaalisesta häirinnästä SDP:n aloitteen pohjalta, jonka ensimmäinen allekirjoittaja oli SDP:n presidenttiehdokas Tuula Haatainen.

Andersson pohtii kriminaalipolitiikkaa omalla Twitter-tilillään.

”Kiinni jäämisen riskin lisääminen on kaikista tehokkain keino vähentää rikoksia. Sama pätee seksuaaliseen ahdisteluun. Hiljaisuuden rikkominen on tärkeää, jotta kukaan ei koskaan enää usko, että voi ahdistella ilman, että se tulee ilmi ja julki.”

Haatainen sanoi tänään eduskunnassa, ettei aio paljastaa omia kokemuksiaan seksuaalisesta häirinnästä.

– Tässä ei ole kyse yksittäistapauksista vaan laajasta rakenteellisesta ja vastenmielisestä ongelmasta. Seksuaalinen häirintä on ongelma, jonka olemassaolo on tiedetty aina. Hiljaisuuden kulttuuri sai kuitenkin elää liian pitkään. Hiljaisuuden kulttuuri on murtanut liian monta ihmistä. Juuri siksi on niin tärkeää, että me kaikki yhdessä murramme hiljaisuuden.