Kirjallisuus

Kirjavisa: Vihjaus lentokoneen ”kyljestä” ei hämännyt vastaajia – palkinto napsahtaa tietäjälle, joka harhautui hetkeksi väärille teille

Taannoinen epämääräinen vihjaus lentokoneen ”kyljestä” ei hämännyt vastaajia, vaan pohjoismainen suurmies tunnistettiin hyvin. Toki myös suomalaista ja norjalaista kirjailijaa tarjottiin.

Ilpo Pietilä avaa pelin saivartelemalla, minkä hän itsekin myöntää.

”Taas on vihjeitten perässä luuhattu eri kanavia käyttäen. Penkojaisissani paljastui, että se kuva onkin ilmeisesti lentokoneen pyrstöosassa eikä vinkin mukaisesti koneen kyljessä. No, tämä menee jo saivarteluksi.

Kyseinen kirjoittaja on kuuluisa pohjoismainen filosofi ja kirjoittaja Sören Kierkegaard, joka puuhasi ahkerasti monenmoisten teemojen ympärillä laajassa kirjallisessa tuotannossaan.

Teokseksi päädyn ehdottamaan kirjaa Enten-eller, vuodelta 1843, kirjoitettu aliasnimellä Victor Eremita. Kun vihjeessä on kyse kuulemisesta, veikkaan, että teksti olisi teoksen ’Mozart-esseet’ -osiossa, suomennettu 2002. Jäljitykseen en nyt enää tämän pidemmälle ponnistele.”

Matti Kärkkäisen vastauksen perusteella voi todeta edellisen vastaajan ponnistelut vaivan arvoisiksi.

”Sitaatti on Søren Kierkegaardin teoksesta ’Enten-Eller. Et Livs-Fragment utgivet af Victor Eremita’. Sitaatti sisältyy esseeseen ’Välittömät eroottiset tasot tai musikaalis-eroottinen’, joka on suomennettu nimellä Mozart-esseet.

Teos on siis kirjoitettu salanimellä Victor Eremita. Osia teoksesta on suomennettu koko teokseen viittaavalla nimellä ’Joko-tahi: Katkelma elämästä’.

Aika paljon vaati työtä tämän tehtävän ratkaisu. Ensin oletin, että vihje sopisi tanskalaiseen Karen Blixeniin, joka on myös kirjoittanut salanimillä, esimerkiksi Seitsemän salaperäistä tarinaa nimellä Isak Dinesen, mutta ei sieltä sitaattia löytynyt eikä teos sopinut määritelmiin essee ja järkäle. Sitten etsin sitaattia Kierkegaardin teoksesta ’Päättävä epätieteellinen jälkikirjoitus’, joka on kirjoitettu nimellä Johannes Climacus. Vasta sen jälkeen löysin monien hakujen jälkeen tiedon, että Enten-Eller teos sisältää Mozartia ja musiikkia käsittelevän kirjoituksen, joka on myös suomennettu.”

Sirpa Taskinen etsii huumorin pilkettä kirjailijan teksteissä.

Torsti Lehtisen mukaan Kierkegaard on intohimon, ahdistuksen ja huumorin filosofi. En voi väittää juuri tuntevani Kierkegaardin tuotantoa mutta itse olen aina yhdistänyt hänet nimenomaan ahdistukseen.

Jos huumoria löytyy, niin lähinnä ironiaa ja sarkasmia – jotka usein kumpuavat ahdistuksesta. ’Kaikkien aikojen historia osoittaa, että naisen korkeat taipumukset on ainakin osittain tunnistettu. Tuskin oli ihminen luotu, kun jo löydämme Eevan kuuntelemasta käärmeen filosofian luentoja, ja huomaamme, että hän on omaksunut ne niin helposti, että hän heti osaa soveltaa oppimaansa kotioloissaan.’

Intohimo, no mikä ettei. Näissäkin visassa haetuissa Mozart-esseissä K. ihailee rajattomasti Mozartia ja erityisesti Don Juania (jollainen hän ehkä olisi halunnut olla? Viettelijän päiväkirja…) Kyseiset esseet muuten löytyvät myös erillisenä kirjasena Mozart-esseet (suom. 2002, Like).”

***

Fanfaarit soimaan, sillä nyt toivotetaan piiitkän tauon jälkeen tervetulleeksi takaisin visan pariin legendaarinen vastaajakollektiivi Lappilan kirjapiiri, jonka kirjurina on näemmä yhä Kirsti Luova.

”Oi ihana kirjavisa! Alati haasteellinen syväkulttuurisukellus.

Lappilan kirjapiirissä on uskaltauduttu pitkästä aikaa vastaamaan, sillä vihjeet viittasivat tiettyyn suuntaan ja vaikkei oikeaa teosta löydetty lähimpien kuntien kirjastoista, eikä siis päästy tarkistamaan sitaattia, päädyttiin googlaamalla arvaamaan vastaus.

Senhän on pakko olla Sören Kierkegaardin teos Joko – tai!

Tekstinäyte on hauska, tuo juhlava musiikin kieli ja korva – juttu, jota lyö korvalle irvaileva viite ’Karrikaturen des Heiligsten’ (Irvikuvia pyhimmästä?). Tai sellaiseksi sen kuvittelimme. Saksalainen filosofi ja teologi Henrik Steffens on tavalliselle tallaajalle tyystin tuntematon suuruus. Mutta tanskalainen filosofi Kierkegaard (1813–1855) joka on saanut kuvansa jumbon kylkeen? Moniko meistä on hänenkään teoksiaan lukenut – ainakaan vielä? ”

Kyösti Suonoja tekee vertailua kotimaiseen ajattelijaan.

”Kun vertaan Kierkegaardia Yrjö Kalliseen, niin kumpikin kritisoi valtionkirkkoa ja kumpikin löysi todellisuuden ihmisen sisimmästä. Kallinen totesi, ettei Jumalaan kurkoteta (hypätä) vaan pudotaan. Kallinen oli teosofi, lähestyi Zen-buddhalaisuutta, eikä hyväksynyt mitään -ismejä. Kumpikin kannusti löytämään oman uskonsa.”

Mauri Panhelaisen kiteytys nojaa nuoruusmuistoihin:

”Kierkegaard on yksi niistä filosofisista kirjailijoista, joiden teoksia moni lukee nuoruusvuosinaan. Niin luin minäkin, vaikken niistä paljonkaan ymmärtänyt. Synkkine sävyineen ne olivat siinä iässä jotenkin kiehtovan ehdottomia.”

Juhani Niemi toteaa Kierkegaardin fokusoineen tekemisensä ihailtavasti.

”Kierkegaard saattoi perimänsä varallisuuden turvin keskittyä toteuttamaan ainoaa intohimoaan. Hän ajatteli ja kirjoitti. Teoksissaan hän käytti epäsuoran tiedottamisen menetelmää, hän ei tartu lukijaa rinnuksista ainoan oikean mielipiteen tuputtamiseksi vaan esittelee salanimien suojista eri vaihtoehtoja, joista lukija saa itse tehdä omat johtopäätöksensä.

Vaikka Kierkegaard ei julkaissut mitään kaunokirjalliseksi tarkoitettua tekstiä, kaikissa kirjoitelmissa välähtelee kuitenkin tyylin ja kielen taituruus, kuten Viettelijän päiväkirjassa (sisältyy teokseen Joko-tai) sekä kirjasessa In vino veritas.”

***

Eero Reijonen lähetti taas melkoisen Mozart-Bach-Beethoven-Mahler-Sibelius-Tshaikovski-Brahms-ym. suursäveltäjät -esseen, josta tähän mahtuu siteerattavaksi vain muutama silpaisu.

”Aineellista puutetta tämä kautta aikain Köpiksen merkittävin mies ei tuntenut, päivääkään S. ei tehnyt palkkatyötä. Järkytyksestään huolimatta tuo entinen paimen eli isä-Michael oli ahertanut härskisti kauppahommissa ja tienannut kertomansa mukaan ’tynnyrillisen kultaa’, jonka vaihtoi sitten riihikuivaan arvopaperiin… -ı- –

Perheonnikin kukoisti ukko-Michaelin perheessä aluksi, elettiin Napoleonin aikoja, kunnes ”kirous” alkoi purra. Lapsia alkoi kuolla ja jo toinen vaimokin menehtyi. Äkkiä oli jäljellä vain isä Søren, ja vanhin veli. Lopulta vain kaksi veljestä.

Søren koki uskonnollisen herätyksen isänsä kuolinkeväänä v. 1838. Tästä seikasta tutkijat ovat jokseenkin yksimielisiä: Kierkegaardin eksistentiaalifilosofian voi täysin ymmärtää vain hänen uskonnollisten kokemustensa ja hartaan kristillisen uskonsa valossa.

No, pakko tähän on nainen ottaa mukaan, tähänkin. Vahvasti… Näköjään Soren osasi asettaa sanansa oikein myös riiatessa, jota nuori nero harrasti vielä isänsä kuoleman jälkeen ja vankassa uskossa ollessaan. Ainakin se charmi tehosi kauniiseen ja tavoiteltuun Regina Olseniin. Kihlaamistaan Søren jahkasi pitkään ja ympäristön asettamissa paineissa siihen lopulta suostui. Kolmetoista kuukautta sitä auvoa kesti. Kihlauksen purku tapahtui sitten heti Sørenin väitöstilaisuuden jälkeen – palvomansa Sokrateksen huumorista (lajiltaan ironia) nuori nero tietysti väitteli. – – –

Søren marssi väitöstilaisuudestaan suoraan ihanan Reginen kotiin ja palautti kihlasormuksen, hirmuisen tuskan vallassa tietysti. Valtava skandaali se tuon ajan Tanskanmaalla oli. Rakastunut ja nöyryytetty Regine ei millään tahtonut hyväksyä sulhon häipymistä. – – –

Kierkegaard itse oli tuolloin vielä narsistisen vakuuttunut siitä, että pystyi lumoamaan naisen kuin naisen. Mutta kukaan ulkopuolinen ei voinut ymmärtää ylkämiehen karkaamista.

Alan ihmiset pitävät nykyäänkin jokseenkin yksimielisesti tätä Regine Olsenia, valtioneuvoston jäsen Terkel Olsonin tytärtä, yhtenä maailmankirjallisuuden ja erityisesti eksistentialistisen filosofian tärkeimpänä muusana. – – –

Kierkegaard inhosi tyhjän saarnaajia eli hengettömiä leipäpappeja ja asemaansa tyytyväisiä kirkonmiehiä… Pakanuudessakin oli Sorenin mielestä jotain parempaa, suolan makua. Tosiuskovaista filosofia otti päähän pappi joka ”luo Jumalan omaksi kuvakseen, toisin sanoen tekee Jumalasta pikkusieluisen höppänän, jolle kuka tahansa toinen pappi voi lässyttää, mitä mieleen juolahtaa”. Kierkegaard piti jumalanpilkkana sitä, että Jumalasta tehdään Harmiton Taivaanisä, jotta hän kelpaisi mahdollisimman monille. Kirkko, tai oikeammin sen valtaa väärinkäyttävät eivät tykänneet, ei ollenkaan, tottamooses… ”

Oikein vastasivat myös Ragny Mutka ja Markku af Heurlin. Jämsäläinen Tuomo Alanen kokeilee vastaukseksi sen sijaan Selma Lagerlöfiä, joka kaiketi myös kuuluu Norwegianin pyrstögalleriaan.

Ainakin siellä on Henrik Ibsen, jota puolestaan veikkaa Raila Rinne.

Palkinto Matti Kärkkäiselle. (rb)

VISASITAATTI

Nyt heitetään sitaatissa vinkeä kytkös tällä viikolla purettuun tehtävään. Tosin eräs toinen kuuluisa filosofi liittyy tämän kulttuuripersoonan tekemisiin paljon näkyvämmin. Ja kuuluvammin. Proosakirjailijana hän ei liene niin tunnettu, mutta sitäkin hän on ehtinyt suoltaa kaikkien muiden touhujensa ohella. Siis kuka on tämä rakastettu, kummasteltu, inhottu, arvostettu ja paljon palkittu taiteilija, mikä teos?

Vastaukset viimeistään 10.3. mennessä osoitteella Demokraatti/Kirjavisa, PL 338, 00531 Helsinki tai sähköpostilla kirjavisa@demokraatti.fi. Yhdelle palkinto.

”Pidättäytyminen on suurta. Antautuminen sukupuoliselle vietille tuhoaa meidät. Tosin sillä keinoin ihmissuku jatkuu. Kuitenkin monet ihmiset, olivatpa millä henkisellä tasolla tahansa, mitään korkeampaa ajattelematta antautuvat vietin vietäviksi. Franz Schubert, jonka joistakin lauluista, erityisesti ’Serenadista’, pidän, ei tiettävästi voinut vastustaa sukupuolista kiusausta, koska kuoli kuppaan parhaassa iässä. Toisin menetteli Sören Kierkegaard, josta en myöskään tiedä paljonkaan. Hän purki kihlauksensa rakastamansa naisen kanssa voidakseen keskittyä olennaiseen.”

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat