Palkittu politiikan aikakauslehti
39€/4kk

Kirjavisan Asunta – mustapaitaa monivärisempi

Kari Hulkko
Heikki Asunnan runossa maalailtiin syksyä näin: "Turhaan kera pakkasen, / aalto temmelsi ja telmi. / Kiertyi kaulaan kaislojen / jääväämättä jäinen helmi."

Hankolainen vakivastaaja Juhani Niemi on oivaltanut visaäijän pyrkimyksen. Samalla hän suoristaa viime viikon vihjeiden koukut.

Rolf Bamberg

”Nyt varmaan visalaari repeää liitoksistaan, on sen verran helppo tapaus. Kai. (Uuno Taavi) Heikki Asunta (25.6.1904 – 28.6.1959), ruoveteläinen kirjailija, runoilija , taidemaalari etc. kirjoitti runon ’Marraskuun ilta’, jonka Lauri Ikonen sittemmin sävelsi. Luullakseni runo löytyy teoksesta Ruuhenveistäjä, minä löysin sen kirjasta Tämän runon haluaisin kuulla 3.

Se esikoisteos on ’Kolmen teinin lauluja’, yhdessä Martti Merenmaan ja Einari Vuorelan kanssa.

Ruovedeltä löytyy myös kuuluisa Akseli Gallén-Kallelan ateljee Kalela. Johan Ludvig Runeberg toimi Ruovedellä kotiopettajana ja tapasi siellä yhden Vänrikki Stoolin esikuvista.”

Juuri näin seremoniamestarinne uskoi ja toivoi: että laari vonkuisi liitoksissaan ja aika pitälle niin kävikin. Syksyn ehdoton satoennätys, näillä jyvillähän pärjäisi vaikka jouluun asti. Tai ei sittenkään, pohjatonhan se on eli lisää lisää lisää vaan ensi kerralla…

Ja sitten ryhdistäydytään asia äärelle. Helsinkiläinen Tapani Kautto nostaa esiin tehtävän poliittisen epääkorrektiuden.

”Kovin kauas tavallisen demarin aatemaailmasta johdattelee tämän  kertainen kirjavisa kirjailija Heikki Asunnan myötä. Asunta ryhtyi v. 1931 Lapuan liikkeeseen löyhästi liittyneen ja liikettä itseäänkin äärioikeistolaisemman Sinimustat-järjestön lehden Sinimustan päätoimittajaksi. Kun Sinimustat lakkautettiin, sen toimintaa jatkoi Mustapaidat niminen järjestö, joka toimi Isänmaallisen Kansanliikkeen läheisyydessä. Asunta julkaisi vuonna 1934 kokoelman ’Leirinuotio’ Isänmaallisia runoja, johon sisältyy myös ’Mustapaitojen marssi’, jonka on säveltänyt Väinö Rautio.

Asunta esiintyi ensi kerran kirjallisuudessa yhdessä Martti Merenmaan ja Einari Vuorelan kanssa runoteoksella  Kolmen teinin lauluja, joka ilmestyi 1928. Martti Merenmaan kertoman tarinan mukaan kirja oli tehty Asunnan aloitteesta ja siitä saaduilla Gummeruksen etumaksuilla kuitattiin kolmikon parin päivän juhlimisen laskut Jyväskylän Kaupunginhotellissa

Kirjailija-maalari Heikki Asunta oli kotoisin Ruovedeltä, jonne visan vihjeetkin vievät – siellähän sijaitsevat Runebergin ihailema kaunis lähde ja Gallen-Kallelan ateljeekoti Kalela. Gallen-Kallelan ensimmäinen Ruoveden ateljeessaan tekemä maisemamaalaus oli muuten nimeltään ’Jäätyvä järvi’. Saman niminen ei kuitenkaan ole visaruno, vaan sen nimi on Marraskuun ilta. Asunnan Valittujen runojen mukaan se on kirjoitettu  1946, joten se lienee alun perin ilmestynyt kokoelmassa Ruuhenveistäjä. Kaksi vuotta myöhemmin Asunta sai kunniamaininnan Lontoon olympialaisten taidelajien kirjallisuussarjassa marssirunollaan ’Kestä ja voita’: ”Isät etsivät auringon vieroman maan / meren hyytyvän ääreltä ammoin.’ Noin kuuluivat tuon runon ensi säkeet.

Taitava sanankäyttäjä Asunta oli, sitä ei voi kieltää. Ehkä tunnetuin esimerkki on hänen 1930-luvun kirjallisuustaistelujen keskellä tokaisemansa: ’Jos kiljaset tai karjaset , niin Viljaset ja Marjaset on kohta kimpussasi.’ Kaikki kriitikot eivät ehkä tuolloinkaan Asunnan aivan kaikkia lauluja ymmärtäneet, jos ymmärryksettä jäivät toki enimmäkseen vasemman laidan kulkijat.”

* * *

Espoolainen Eero Reijonen ei sinimustuutta kavahda, vaan kehuu sitaattia ”nappivalinnaksi”.

”Paitsi vuodenaika, niin ajan ilmapiiri yleensäkin toimi tunnelmanluojana paitsi haetulle, niin monelle muullekin tuon ajan lyyrikolle. Samana vuonna julkaistu Hellaakosken ’Huojuvat keulat’ seilaa hyvin likeisillä vesillä visarunon kanssa. Muutos entiseen oli visalyyrikolle erityisen suuri. Tämän muun muassa Raatteessa ja Kiesitingissä rintamakirjeenvaihtajana raportoineen miehen kynästä ovat vuoden 1946 Ruuhentekijässä karisseet pois heimosoturin ja valistusupseerin äänenpainot.

Omassa listassani visarunoilija pääsee Suomessa kirkkaasti podiumille merimieslyriikan sarjassa. Risto Mäkelän lausumana tämän ruovetisen runoilijan ’Merimies kuolee’ hipoo jo Oscar Wilden ’Readingin vankilaballadin’ nostattamia mielenmaininkeja. Tuskin edes  Paul ja John ovat pystyneet esittämään satamakaupunki Liverpoolin tytöille samanlaista kunnianosoitusta kuin tämä Ruoveden Heikki.

Tekijän ensimmäisen, kolmen lyyrikon yhteiskokoelman kaksi muuta jäsentä ei oikeastaan sopinut teoksen nimen alle. ’Kolmen teinin lauluja’  ( 1928 ), saattoi oikeastaan, ja hänkin nipin napin, laulaa vain 24- vuotias runoilijamme, eivät reilusti yli kolmikymppinen naistenmies Martti Merenmaa ja melkein nelikymppinen opettaja Einari Vuorela. Kolmikon jäsenet kuitenkin yhyttivät toisensa pohjoisen runokiertueella ja tapasivat he takuuvarmasti jo aiemmin Brondan kahvilassakin, jossa lyyrikot tuolloin kokoontuivat.

Arvi Kivimaa, Uuden Suomen sunnuntailiitteen toimittaja kertoo muistelmissaan tuon ajan julkaisutoiminnasta. Vuoronperään lyyrikot veivät henkensä tuotteen toimitukseen ja saivat, onneksi useimmiten maksuosoituksen, jonka turvin runoilijasessioita saatettiin jatkaa Brondalla. Runoilijamme oli oikeastaan vähän ulkopuolinen, sillä konkarit Vuorella ja Merenmaa asuivat kimppakämpässä Uuno Kailaan kanssa Mikonkadulla. ”

Ikaalisten kirjatietäjä Veikko Huuska toteaa tehtävästä aluksi, että ”mikäpä sen ajankohtaisempaa, talventuloon liittyvää, ja Asunnan tuntien, ikään kuin itsenäisyyspäivääkin ennakoivaa suomalaista luonnonlyriikkaa”. Hänkin asettaa lyyrikon taidot poliittisen orientaation edelle.

”Asunta toki oli poliittiselta suuntaukseltaan kovasti oikealle kallellaan (Leirinuotio, 1934 yms.). Olisi kuitenkin täysin väärin leimata hänet vain oikeistolaiseksi mustapaita-runoilijaksi, niin paljon monipuolisempi ja erikoislaatuisempi hänen runoilija-maalaripersoonansa on. Moni-ilmeinen Asunta karttaa estetisointia ja edustaa maanläheistä talonpoikaisuutta ja supisuomalaista maahenkeä parhaimmillaan. Hänen sotarunonsa ovat isänmaallisia ja ehdottoman miehekkäitä, mutta hän ei rajoitu näiden ehkä hieman stereotyyppisten mallien piiriin, vaan helkyttelee reipasta kulkurirunoutta ja muistaa korostaa köyhiä lähtökohtiaan ja katsoo elämää noista vinkkeleistäkin.

Asuntalaiseen henkeen minulla on muistamisen arvoinen tuokiokuva: Ruovedellä oli joskus vuosituhannen alkuaikoihin, olisiko ollut vuonna 2001, veteraanipäivät, jossa tapasin mm. kansliapäällikkö Jaakko Nummisen.  Mutta kenties vahvemmin jäi mieliin Heikki Asunnan (1904-1959) nuoremman veljen, poliitikkonakin tunnetun Mikko Asunnan (1911-2005) jämerä runonlausunta.  Hän ulkomuistista laski Heikki-veljensä isänmaallisia runoja, joskin voimat jo silloin sen verran herpaantuen, että rytmi välillä katkesi.  Vaan eipä vanha jäärä suostunut paperista runoa lopettelemaan, vaikka sitäkin tarjottiin, niinpä pienen muistitauon jälkeen jatkoi lujasti loppuun asti omaan päähänsä luottaen.  Uskon että muistettava hetki kaikille läsnäolleille suuressa salissa.”

* * *

Ahti Ruoppila, Jyväskylästä kun on, tarkentaa vielä sitä kapunginhotelliseikkailua.
”Tarinan mukaan Martti Merenmaa ja Heikki Asunta viettivät lomaa vuonna 1928 Keuruulla Einari Vuorelan kanssa. Herraseurue päätyi Jyväskylään, jossa Merenmaa ja Vuorela esiintyivät seminaarin kirjallisessa illassa. Saaduilla palkkioilla juhlittiin majapaikassa, Jyväskylän Kaupunginhotellissa vielä seuraavanakin päivänä. Yli varojensa juhlineet kirjailijat olivat pulassa. Heikki Asunta ehdotti runokokoelman kirjoittamista: jokainen valmistaisi 15 runoa yhden vuorokauden aikana. Suunnitelma onnistui kun Gummerus suostui julkaisemaan runoteoksen Kolmen teinin lauluja ja miehet pystyivät saamillaan etumaksuilla kuittaamaan velkansa hotellille.”

Vanha tuttavamme Lappilan kirjapiiri kirjurinaan Kirsti Luova palaa pitkästä aikaa apajille

”Tehtävä oli hauska. Heikki Asunta (1904-1959) muistetaan paitsi kotiseututyöstä myös nasevista ja hyvin riimitellyistä runoista. Lapsena kuultiin eräässä perheessä usein lentäväksi lauseeksi muodostunut runonloppu:  ’Hampaita purkaa ja nukkukaa! -Kyllä se helpottaa.’  – – –

Visan kaunis syysruno tuo mieleen, että nykyajan räppärit saisivat joskus lukea vanhempaa kotimaista kirjallisuutta, että tajuaisivat suomen kielen mahdollisuudet alkusoitujen ja loppusointujen käyttöön ja rytmin eheyteen. Arvelemme että syysruno on teoksesta Syysmaanantai, mutta emme sitä sattuneet löytämään oikeasta ympäristöstään.”

Runotehtävien faniksi tunnustautuva Sirkka-Liisa Piirainen Sastamalasta on käyttänyt jäljitykseen sekä uusia että vanhoja konsteja.

”Toiveikkaana selasin muutamia kotona olevia kokoelmia, turhaan. Sitten olikin turvauduttava Googleen, joka tunnisti runon heti ensimmäisestä säkeestä ja kertoi oitis runoilijan: Heikki Asunta.
Kolmen teinin lauluja ilmestyi v.1928, mukana Martti Merenmaa ja Einari Vuorela. Sastamalan kaupunginkirjaston varastosta löytyi Asunnan Valitut runot (1948) ja sen sivuilta 172-173 Marraskuun ilta (!). – – –

Selailin illalla lainaamaani Asunnan runokirjaa ja valitsin sieltä itseäni puhuttelevia otteita. Kirjassa on paljon ankeita kohtaloita, öisiä tunnelmia, vilua, matkoja suureen tuntemattomaan. Sota, yksinäisyys ja pessimismi ovat läsnä.  Haikeita runoja, jokin huumorinpilke kyllä pujahtaa esiin silloin tällöin.”

* * *

Mauri Panhelainen Jyväskylästä tahtoo kunnian oheen laitetusta runosta sille jolle se kuuluu
”Yhteen Heikki Asunnan erittäin tunnettuun runoon liittyy sitkeä väärinkäsitys sen tekijästä. Asunnan sijasta melkein jokainen luulee Eino Leinon kirjoittaneen tuon mainion juomalaulun. Tämä jo vuonna 1929 julkaistu Asunnan runo ’Pieni episodi’ tunnetaan paremmin alkusäkeensä mukaan: ’Monta päivää juotuaan…’ Aika moni osaa runon ulkoa, ja vaikkei muistaisi kaikkia säkeistöjä, niin lopun kumminkin.
Viimeisestä säkeistöstä on väännetty ainakin teekkareiden juomalaulu. Sävel on lainattu laulusta ’Piiri pieni pyörii’ ja se loppuu yhteiseen kossusnapsiin:’ Monta päivää juotuaan…’  Aika moni osaa runon ulkoa, ja vaikkei muistaisi kaikkia säkeistöjä, niin lopun kumminkin: ’Mutta saatuansa spriitä, / virkistyi hän siitä. / Kohottaen lasiaan, / virkkoi: Veljet – asiaan.'”

Tervakoskelaisella Ossi Lehtiöllä oli runo kuulomuistissa radio-ohjelmasta, mutta henkilö kateissa. Akselin ”mökin” hän toki muisti, ja…

”Se toinen kotimuseo oli taidemaalari ja kirjailija Heikki Asunnan aikoinaan käyttämän tilan rakennuksia.
Mutta onko kyse Asunnan runosta? Vai meneekö ihan pieleen. Miten monta teosta onkaan läpiselattava ennen kuin selviää asia?

Mutta kuten totesi, niin kirjastotädit tekevät ihmeitä. Neuvoivat katsomaan Tämän runon haluaisin kuulla teoksista, niitä on vain kolme paksua nidettä. Niin jos olen asian radiosta kuullut, se varmasti on ollut juuri tuossa ohjelmassa.
Ohjeen perästä suunnistin ja selaisin ja selasin. Kolmannen niteen sivulta 157 löytyi tuo runo. Siis ei se nyt niin helppo ollut kuin Visaisäntä uumoili, mutta selvitin sen kyllä.”

Hyvin toimittu. Kiitokset oikeista vastauksista myös Sirpa Taskiselle ja Raila Rinteelle Helsinkiin, Vesa Kautolle ja Jari-Pekka Vuorelalle Tampereelle, Pertti Vuorelalle Espooseen sekä Ilmo Korhoselle.

Palkinto lähtee pian Lappilan kirjapoppoolle. (rb)

Viikon sitaatti

Tämä kirjailijamme esikoisteos eroaa jonkin verran hänen nykytuotannostaan, joka on lajissaan ihan maan suosituinta. Ja sitä on tullut paljon. Lajityypin ykköspalkinnotkin hän on kerännyt ja monia muita tunnustuksia. Eräältä brittinykykirjailijalta löytyy samanniminen suomennettu teos kuin tämä kysytty.

Kuka tv-sarjakäsikirjoittajanakin tuttu tuottelias kirjailija, mikä kirja? Vastaukset viimeistään 24.11. mennessä osoitteiseen Demokraatti, Kirjavisa, PL 338, 00531 tai kirjavisa@demokraatti.f. Yksi palkitaan.

”Isoisä on poika, se on niitä harvoja yli kahdeksantoistavuotiaita, jotka vielä on poikia. Se on vanha ja se on poika. Mikään vanhapoika se ei silti ole. Isoäiti on tosin kuollut jo kauan sitten. Isoisästä tuli poika vasta isoäidin kuoleman jälkeen. Sitä ennen se oli ollut ihan tavallinen mies. Vasta isoäidin kuoltua se rupes taas kehittymään.”

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Palkittu politiikan aikakauslehti
39€/4kk

Huomasitko nämä?

Luetuimmat

Uusimmat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

Tf. chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE