”Tämä oli niin helppo, että naurattaisi, ellei oikeasti itkettäisi kotirintamamies Matti Virtasen elämä ja teot.

Elämä ja teot tulivat siksikin mieleen, että niistä kirjailija Kari Hotakainen kirjoitti Buster Keatonin hahmossa jo yli kymmenen vuotta ennen ‘Juoksuhaudantietä’. Ja sitähän tässä haettiin.

Olen lukenut kaikki Hotakaiset ja vähiin päihin ne löytyvät hyllystä. Hotakainen on lyhyen lauseen mestari. Se miellyttää minua, kun maailmassa on niin paljon joutavia jaarituksia. – – –

Hieno läpimurtoromaani, hieno lause, ajatteleva tarkkanäköinen kirjailija niiden takana. Eipä siitä voi mitään huonoa seurata.”

Myös V-P. Salminen Helsingistä on kokenut Hotakaisen äärellä monen sortin tunteita.

”Retrovisan ensimmäiselle lisäkierrokselle lähetettiin Hakaniemestä Kari Hotakaista, kotirintamamies Virtasen aatosten siivittämänä. Juoksuhaudantie on kohdallani sellainen teos, jonka lukeminen tuotti – koviin odotuksiin nähden – osittaisen pettymyksen. Romaanin aihehan on aivan pistämätön: nykymiehen tragikoomisia aineksia sisältävä kamppailu roolien, vaatimusten, sukupolvien sekä kaikenkarvaisten muutos- ja suorituspaineiden ristiaallokossa.

Hotakaisen kirjoittajanasenteesta ja tyylistä olen myös aina pitänyt.

Kirjan päähenkilön tuntoihin on helppo eläytyä, aluksi. Oma lukunautintoni lässähti kuitenkin siinä vaiheessa, kun tästä Matti Meikäläisestä väännetään kaistapäinen friikki ja rikollinen. Miksi ihmeessä? Ratkaisu vetää tarinan yleispätevyydeltä maton alta.”

* * *

Tamperelainen Unto Vesa on haistanut visakelmin virittämän ansan.

”Hauska urheiluviitteinen sitaattivalinta, joka johdattaa ajatukset heti Tuomas Kyröön, vaan kyseinen kirjailijapa onkin Kari Hotakainen ja hänen viidestoista teoksena Juoksuhaudantie. Hotakainen on ytimekkään, napakan ilmaisun mestari ja Juoksuhaudantie romaani, jossa iskevä tyyli, musta huumori ja tragikoominen tarina yhtyvät unohtumattomalla tavalla.

Niin ikään tamperelainen Irma Lehto oli upota urheilumaailmoihin.

”Ensin tuli pakosta mieleen urheiluaiheiset ‘Elmo’ ja ‘Maaninkavaara’, mutta sitten muistiini lykästyi Hotakaisen Juoksuhaudantie. Tuo mainittu ja parjattu Timo Jutila auttoi kummasti tamperelaista.
No, olihan Hotkaisen kirjassakin menoa ja meininkiä ja hurja halu omistaa talo, vieläpä tietty talo.”

Mauri Panhelainen, Jyväskylä, löytää romaanille vertailukohdan ihan toisesta maailmasta.

”Hotakaisen romaanissa on paljolti samaa kuin Kari Kuuvan klassikkoiskelmässä ‘Tango Pelargonia’. Viettelevä katusoittaja ja myrsky-yönä hukkuneelle vaarille uskollinen mummo – toisaalta yhden virheen aviosuhteessa tehnyt tavallinen virtanen, joka viettelee perhettään takaisin yrittämällä hankkia unelmien rintamamiestalon. Satiirinen vire kantaa ja kääntyy kuulijalle ja lukijalle arkipäivän romantiikaksi.

Niin kuin asiansa osaava iskelmänikkari, myös Hotakainen värisyttelee kansakunnan herkimpiä kieliä sotaveteraaneista lähtevällä tarinoinnilla, josta kehkeytyy lukijoiden mielissä uskottava nykyajan sankarieepos.”

Sastamalalainen Sirkka-Liisa Piirainen muistelee kirjastolaisena visaromaanin aiheuttaneen lainaustiskillä vipinää.

”Juoksuhaudantie valittiin Ylen Kirjojen Suomi -hankkeeseen edustamaan vuotta 2002. Nyt sen kirjoittaja pääsi uudelleen mukaan myös kirjavisaan! Eipä sinua ole unohdettu, Kari Hotakainen!

Odotan kiinnostuneena, keitä tuosta 101 kirjaa sisältävästä listasta pääsee visaan mukaan.

Lukupiirimme jäsenet valitsevat salaisesti ensi kerraksi tuosta listasta kukin yhden luettavakseen. Mahdammeko saada yhteisiä osumia?”

* * *
Pertti Vuorela Espoosta nostaa kaksi muuta lukemaansa Hotakais-kirjaa kirkkauteen.

”Hotakaiselta olen lukenut Juoksuhaudantien lisäksi ‘Klassikon’ (1997) ja ‘Ihmisen osan’ (2009). Klassikko on päätynyt myös elokuvaksi. Ihmisen osan näin Helsingin kaupunginteatterissa Ritva Valkaman esittämänä.
Kari tarkastelee arjen ilmiöitä ja tapahtumia ironisesti ja ymmärtävästi mehevin sanankääntein. Joskus tapahtumat karkaavat absurdeiksi, kuten Klassikon loppuratkaisussa Hämeenlinnantiellä.

En oikeastaan pitänyt Juoksuhaudantiestä niin paljon kuin Klassikosta ja Ihmisen osasta. Pakkomielteinen omakotitalon hankkiminen naisen rakkauden voittamiseksi uudelleen tuntui liian dramaattiselta, vaikka se lienee romaanin tarkoi\htuskin.”

Espoosta on Eero Reijonenkin, ja hän on lukenut Hotakaisen viisaita lauseita tarkkaan.

”Juoksuhaudantien tarina sai kirjailijan itsensä mukaan alkunsa hänen omasta asunnonhakusissiretkestään. Tosi, yksinkertainen kuvio: talonetsintä omalle perheelle. Kirjailijan mielestä tässä oli aihe, joka oli liian tavallinen sivuutettavaksi: ’Jos kirjoittaa oudoista asioista, tuloksena on romaani, johon lukijalla ei välttämättä ole kontaktipintaa.’ – – –
Kirjailija kävi Lappeenrannan asuntomessuilla… Ja sai itku-potkuraivarin. Maininkeja suuttumuksesta on vielä visakirjassakin, vaikka kirjailija sai lehtikolumnistina vuodatettua pahimman sapen. ’En halunnut modernia taloa, jossa arkkitehti oli toteuttanut itseään, tietäen, ettei itse joudu siinä koskaan asumaan, saati siivoamaan’, sanoo kirjailija Hotakainen, Matti Virtasen suulla.”

Hotakaisen tunnistajia olivat myös Juhani Niemi, Hanko, Ossi Lehtiö, Tervakoski, Ritva-Leena Viitapohja, Nummela, Ilpo Pietilä, Jyväskylä, Veikko Huuska, Ikaalinen sekä Sirpa Taskinen, joka heittää loppukevennyksen:

”Kun Juoksuhaudantie vuonna 2002 ilmestyi, kysyin leikilläni sosiologi Matti Virtaselta, oliko Hotakainen kysynyt häneltä lupaa saada ottaa hänen ’harvinaisen’ nimensä päähenkilölle. Näin itse asiassa olikin tapahtunut, mistä Matti tietenkin oli mielissään! (Virtanen oli tuolloin Yhteiskuntapolitiikka-lehden päätoimittaja ja Hotakainen taisi olla sen kolumnisti.)”

Ensimmäinen juhlavuoden spesiaalitehtävä tuotti näin ihastuttavaa jutustelua, joten visaäijä odottaa omasta puolestaan innolla seuraavia asteriskitehtäviä. Toivottavasti lukijatkin.

Viikon palkinto Sirkka-Liisa Piiraiselle.

Viikon 8 sitaatti

Tämä pari vuotta sitten kuusikymppisiään juhlinut kirjailija on saavuttanut 12 kirjaa julkaistuaan jo sellaisen statuksen, että hänen nimensä on alkanut keikkua alleviivattuna myös nobel-spekulaattorien listoilla. Muita huomattavia palkintoja plakkarissa jo onkin, myös tällä kysyttävällä romaanilla. Sen filmatisoinnin pääroolista irtosi myös Oscar-ehdokkuus. Suomessa kirjailija on löydetty varsin myöhään, ensimmäinen suomennos ilmestyi vasta kymmenkunta vuotta sitten.
Kuka hän on, mikä vuolaasti kiitelty romaani? Vastaukset viimeistään 1.3. mennessä osoitteella Demokraatti/Kirjavisa, PL 338, 00531 Helsinki tai sähköpostilla kirjavisa@demokraatti.fi. Yhdelle palkinto.

“Toisena sunnuntainaan hän lähti iltapäiväkävelyllekin yksinään, sillä hän oli edellisellä viikolla lähtenyt neiti McAdamin kanssa, ja se oli ollut virhe, sillä neidillä ei ollut mitään hyvää sanottavaa kenestäkään, hän vain tuhahteli paheksuvasti jos heidän ohitseen kulki joku jota hän arveli itlialaiseksi tai juutalaiseksi.
‘Kiitos vain, mutta minä en kyllä tullut Amerikkaan asti kuuntelemaan miten ihmiset puhuvat italiaa kaduilla tai katsomaan kun he pitävät hassuja hattuja.'”