Helsinkiläinen runotehtävien ystävä Tuulikki Lepomäki-Lahtinen oli löytämässä ratkaisun nopeasti, mutta…

”Runo löytyi omasta kirjahyllystäni kokoelmasta ‘Maailman runosydän’. Runoilija on ruotsalainen Gunnar Ekelöf (1907–1968). Hän oli Ruotsin Akatemian jäsen. Ekelöf sai Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 1966. Kovin arvostettu siis.

Mutta sitten törmäsin ongelmaan. Kirjassani oli Tuomas Anhavan suomennos, joka alkaa jo alusta hieman eri sanoin kuin kirjavisan suomennos. Lisäkaivelun perusteella päädyin suomentajana Pentti

Kyllä se Saarikoski suomentajana on oikein. Mutta Irma Lehto Tampereelta astui harhapolulle arvellessaan Anhavaa kääntäjäksi.

”Mutta kuka on runoilija? Hän ei ehkä ole ranskalainen nobelisti Saint-John Perse, mutta voisi olla, sillä häneltäkin löytyy tuon niminen runo. Valitettavasti en ole lukenut Anhavan kirjaa, enkä tutustunut lähemmin ranskalaiseen runoilijaan. Olisikohan siihen ollut sama syy kuin sillä mummelilla, josta Kari Suomalainen piirsi pilapiirroksen, eli hävetti mennä kirjastoon puhumaan tuhmia.”

Tuohon kuuluisi ehkä laittaa joku iloinen hymiö perään.

Sirpa Taskinen sen sijaan oivalsi oitis jättää Anhavan syrjään.

”Tuomas Anhavan antologian nimikin on Minä kirjoitan sinulle kaukaisesta maasta, mutta koska vihjeessä ei ollut sanaa ’Minä’, on kysymyksessä Saarikosken kääntämä ’Epätasaiset runot’ vuodelta 1981.

Alun perin runo on kokoelmasta ’Opus Incertum’ (1959). – Saarikoski lienee kirjavisan peräti aivan ensimmäisenä etsitty kirjailija. – – –

Vaikka Ekelöf on julistettu Ruotsin modernistien suureksi nimeksi, minä en saa häneen makua. Hieman lohdutti, että Saarikoski joutui kääntymään Sigtunastiftelsenin kirjaston ja Ekelöfin lesken puoleen ymmärtääkseen mitä jotkin runot tarkoittivat. Eräästäkin hän totesi: ’En löydä tästä runosta mitään syvempää sisältöä.’”

* * *

”Lähestyvän joulun lämpimin terveisin” visaa lähestyy pitkästä aikaa Sirkka-Liisa Piirainen kirjakaupunki Sastamalasta. Hän jäi pähkäilemään suomennosasiaa.

”Jotenkin lehdessä esitetty runokäännös on mielestäni Anhavan vastaavaa epäselvempi. Löysin netistä myös alkuperäisen runon luettavakseni. Vaikean tuntuinen suomennettava! Ekelöfin runon maa on kylmä ja peruuttamaton, ei ehkä tavoiteltava paikka.”

Paluun visajoukkoon tekee myös Orvo Vitikainen Lappeenrannasta. Hän vie pitkälle Michaux-retkelle.

”Visarunon kirjoitti 1959 Gunnar Ekelöf, Ruotsin modernismin ykkösmies, ’Opus incertum’ -teoksessaan, ja sen suomensi oma modernistimme Pentti Saarikoski 1981 Delfiinisarjassa ilmestyneessä Eklöfin runojen kokoelmassa ’Epätasaiset runot’.

Saarikoski kertoo runon nimen juontuvan belgialaisen Henri Michaux’n teoksesta vuodelta 1938 ja kaiuttavan myös Ekelöfin ihaileman Edith Södergranin runoa ’Maa, jota ei ole’.
Tuomas Anhava julkaisi 2003 oman suomennoksensa Helena Anhavan kanssa koostamassaan suomennosvalikoimassa, joka toisti runon nimen lisättynä alkamaan persoonapronominilla: ’Minä kirjoitan’…

Eikä tässä vielä kaikki. Michaux’n kirjoitan-tekstin suomensi Lontoon olympiamitalistimme Aale Tynni 1962 suomennosvalikoimaansa ’Tulisen järjen aika’, ja uudelleen saman sikermän tarjosi – notkeammin sujuvana versiona – Janna Kantolan suomennos ‘Höyheniä’-teoksessa 2003.

Aki Kaurismäen elokuvan ‘Calamari Union’ (1985) katsojat saavat kuulla Frankien esittäminä Baudelairen ja Prevertin ohella myös Michaux’n tekstiä, kolmen kirjailijan, ’joiden haamut yhä leijuvat maan päällä’.”

Espoolainen Eero Reijonen näkee visasyksyssä jatkumon, joka on kolmannessa osassaan kyllä jo visaukon puolelta ihan tahaton.

”Mukava kun visavisiirin pieni Kivennapa-sarja yhä jatkuu. Visapähkinän purijalle, niin kuin näköjään Pentti Saarikoskellekin, tuli tietenkin heti mieleen Landet som icke är. Visataiteilija oli Pietarin saksalaisen koulun laatutuotteen, Edith Södergranin suuri ihailija, yksi meistä monista. Edithin kotitienoon, Kuokkalan, Villa Golicke oli sotien välisenä aikana mm. ruotsalaisten taitelijoiden, etunenässä Gunnar Björling ja Olof Enckell, suvinen residenssi.

Gunnar Ekelöfkin valmisteli siellä surrealistista kauttaan, Ristisaattoaan odottelevan Tito Collianderin toimiessa isäntänä. Gunnar Ekelöf tutustui myös suuren idolinsa lähimpiin kotitanhuviin ja tapasi myös muusansa äidin. Edith, tuberkuloosin surmaama, tosin lepäsi tuolloin jo mullan mullosena.”

Veikko Huuska Ikaalisista ikävöi sitä toista suomentajaa.

”Kaukaisesta maasta ovat monet tangolaulajat laulaneet ja lukuisat runoilijat kirjoittaneet, muun muassa T. S. Eliot, Edith Södergran, Eeva-Liisa Manner, Göran Sönnevi ja sitten nämä Ekelöf ja Saarikoski – ja taatusti moni muukin!

Anhavat ovat toimittaneet kokoelman Minä kirjoitan sinulle kaukaisesta maasta, asialla ovat siis olleet Helena ja Martti Anhava; Tuomas Anhavaa kaipaan kovin – etenin näin joulun aikaan: olen kahtena jouluna saanut kuulla hänen lukevan radion varhaisaamussa Orm punaista – hänen ja miestensä joulunviettoa. Ah.”

Jyväskyläläinen Mauri Panhelainen kertoo lopuksi siitä antologiasta, jonka visapukkikin omaan konttiinsa kirjamessuilta kahmi.

”Runokokoelma ’Mies joka luki runon’ sisältää 102 suomalaisen miehen (syntyneet aikavälillä 1904–1966) toiverunoja, yhteensä 99 runoilijalta. Visarunon suomentajalta Pentti Saarikoskelta on kokoelmaan päässyt mukaan kymmenkunta omaa runoa.

Valikoiman idea toimii hienosti: kansien välissä on toinen toistaan kiinnostavampia runoja, paljon tuttuja mutta myös ennestään tuntemattomia. Valitsijoiden taustat ja perustelut lisäävät rutkasti kokoelman mielenkiintoa ja lukunautintoa.

Pitkäaikainen uutisankkuri Arvi Lind kertoo kirjassa omakohtaisen tapauksen takavuosien uutiskokouksesta, jossa käsiteltiin taiteilijoiden asemaa. Vakava tunnelma keveni, kun hän lausui muistista yhtäkkiä mieleensä nousseen lorun: ’Mies ojassa. / Hyi, hylkiö selliin! / Taiteilija, joku ties. / Älkää koskeko originelliin’.

Miesten valitsemasta kokoelmasta löytyy myös pieni Lauri Viidan runo, joka sopii kirjallisuuden ystävillekin motoksi loppuvuoden pyhiin, vaikkei varsinainen jouluruno olekaan: ’Ei pidetä kiirettä, istutaan. / Ei hätäillä, annetaan mennä; / ei maata somemmin ainoakaan / satelliitti lennä.’”

Tähän on hyvä päättää. Kiitos vielä Unto Vesalle oikeasta vastauksesta ja onnittelut Orvo Vitikaiselle vuoden viimeisenä palkittuna. Nyt hyvää joulua – joulurunopähkinähän teillä olikin purtavana pyhien ajaksi. (rb).