Kirjallisuus

Kirjavisassa Jyrki Vainonen: Novelleja todellisuuden nyrjähdyksistä

On hienoa, että novellit kirvoittavat visakansalta jopa odottamattoman vilkasta palautetta. Tuo kirjallisuuden laji kun on tässä ajassa ajettu ahdinkoon, ja pienen kustantajan julkaisemahan tämäkin kokoelma aikoinaan oli.

Unto Vesa oli tuttuun tapaan taas viikon ”early bird”.

”Näyte on tamperelaisen kirjailijan Jyrki Vainosen novellikokelmasta ’Tutkimusmatkailja ja muita novelleja’ (1999). Vainonen on julkaissut useita palkittuja romaaneja, novelli- ja esseekokoelmia ja suomentanut muun muassa nobelisti Seamus Heaneyn runoutta, kaikkea taidolla ja tyylillä. Nyttemmin Vainonen myös toimii Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtajana.”

Juhani Niemi suorastaan ilkkuu visailuttajan vuolaille vihjeille.

”Helppoa kuin heinänteko, nimittäin tämänkertaisen vastauksen löytäminen. Eikä tarvittu muuta vihjettä kuin maininta edellisestä elämästä irlanninsusikoirana (jonka isäntäperhe asui Killaspuglonanessa Irlannin länsirannikolla).
Kyseessä on Jyrki Vainonen esikoisteoksellaan Tutkimusmatkailija ja muita tarinoita, josta hän sai Helsingin Sanomien (vuoden parhaalle esikoisteokselle tarkoitetun) kirjallisuuspalkinnon vuonna 1999.

Novellit sisältävät todellisuuden nyrjähdyksiä, jotka eivät ole niinkään ennalta- arvattavia, mutta kuitenkin tutunomaisia. Herättävät mielikuvia tuttuudesta, aivan kuin olisi juuri kielen päällä, mutta ei kuitenkaan yhdistettävissä mihinkään tiettyyn tarinaan. Tarinat ovat monitulkintaisia, mutta kuitenkin sen verran simppeleitä, ettei niitä tule varta vasten toista kertaa luettua, eivät yhden idean, vaan pikemminkin yhden lukutunnelman juttuja. Outoja tarinoita, vähän surrealistisia novelleja.”

Tuon edellisen heinäntekoviittauksen saattaa ilmeisesti allekirjoittaa myös Jouko Grönholm.

”Kirjavisan vihjeet vaihtelevat tosivaikeista helppoihin. Jälkimmäisiin kuuluu maininta suomalaisen nykykirjailijan kytköksistä Irlantiin, sillä jo yli 20 vuotta jokaisessa Jyrki Vainosen haastattelussa on ollut vähintään jonkinlainen viittaus vihreälle saarelle. – – –

Tutkimusmatkailija on kaikin puolin mainio ja muistamisen arvoinen novellikokoelma. Se avasi tuotannon, joka jatkuvasti tarjoaa lukijoilleen omintakeisia sisältöjä ja muotoja. Kiintoisaa on muun muassa se, että minä- ja hän-kertojien lisäksi Tutkimusmatkailijassa, kertomuksessa Linnustaja, esiintyy harvinainen sinä-muoto. Sinä-kertojasta ei kai sentään voi puhua, jonkinlaisesta puhuttelusta tai kirjeestä kylläkin. Mainiota sekin.”

* * *

Myös Hannele Pakarinen löysi ”oman kylän pojan” Irlannin kautta.

”Vastaukseni perustuu sekä vihjeisiin (erityisesti kirjailijan saamat vaikutteet irlantilaisesta kirjallisuudesta sekä irlantilaisen kirjallisuuden kääntäminen) että jonkinlaiseen kotiseuturakkauteen, sillä olen kotoisin samalta seudulta (Anjalankoski, Myllykoski) kuin kyseinen kirjailija. Näistä syistä tämä kirjailija on jäänyt mieleeni.

En ole tuntenut tätä saman pikku paikkakunnan kirjailijaa enkä lukenut hänen kirjoittamiaan kirjoja. Irlantilainen kirjallisuus on kuitenkin kiinnostanut sen verran, että Joycea olen vähän lukenut. Myös Jyrki Vainosen suomentama Seamus Heaney on hitusen tuttu.”

Mauri Panhelainen sai kirjailijaan nyt ensikosketuksen.

”Jyrki Vainonen on tullut nimenä tutuksi kirjailijaliiton puheenjohtajana, mutta ei tähän saakka omakohtaisista lukukokemuksista. – – –

Visateos on napakka kymmenen kertomuksen teos, joka yllättää lukijansa. Tarinat ovat idealtaan aina jonkinlaisia todellisuuden nyrjähdyksiä, joissa on satiirinen perusvire. Näinkin voi käydä, tällaistakin voi tapahtua… Vaikka Vainosen tarinat koettelevat mielikuvituksen rajoja, kirjailija ei kuitenkaan haastattelussaan halua lukeutua fantasiakirjallisuuden tekijäksi ja karsastaa muutenkin luokittelua.

Vainosen novellit ovat tavalla tai toisella oudoiksi kääntyviä tarinoita, joissa tapahtuu arvaamattomia asioita. Aluksi tarina tuntuu rauhallisesti etenevältä tavalliselta tapahtumalta, mutta muutamaa sivua myöhemmin esiin tulee jotakin odottamatonta ja lopussa usein jokin käänne tai yllätys. – – –

Kirjallisuuden tuntemus ja laaja lukeneisuus näkyy Vainosen tarinoiden taustalla. Minulle visakirjasta tuli kotimaisista tekijöistä mieleen Maarit Verronen, joka rakentaa teoksissaan usein outoja ympäristöjä ja tulevaisuuden dystopioita. Muutamassa niminovellissa ja osin muuallakin Vainosen kertomuksissa kulkee erotiikan punainen lanka melkeinpä Decameronen tyyliin. Jonkin novellin tunnelma on kuin Tuhannen ja yhden yön tarinoista, jokin toinen tuo mieleen Stalkerin, elokuvaohjaaja Andrei Tarkovskin eläväksi tekemän tieteisromaanin.”

Sirpa Taskinen käy läpi visakirjailijan opintopolkua ja työuraa.

”Tutkimusmatkailija ja muita tarinoita on luokiteltu fantasiaksi. Sen hyllyn ääreen en yleensä pysähdy, mutta kieltämättä Vainosen tarinat ovat hulvattomia, ja niitä on käännetty useille kielille.

Nimitarinassa tohtori Nagel päätti kadota nuoren vaimonsa Mariannen reiteen, kun ’ilmasto heidän makuuhuoneessaan jäähtyi ilta illalta ja yö yöltä’. Sellainen elokuva on muistaakseni ollut kuin Olipa kerran ihminen, jossa tehtiin tutkimusretki ihmisen verisuonistoa pitkin.

Jyrki Vainonen (s. 1963) on nykyisin Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja, jossa ominaisuudessa olen hänet nähnytkin. Työskenneltyään Imatralla hotellin portieerina hän lähti opiskelemaan kirjallisuustiedettä Tampereen yliopistoon ja suoritti lisensiaattitutkinnon. Hän opettaa luovaa kirjoittamista, suomentaa irlantilaista runoutta sekä yhteiskuntatieteellistä ja filosofista kirjallisuutta. Hänet on palkittu myös Yleisradion Kääntäjäkarhulla sekä kahdesti Tampereen kaupungin kirjallisen työn palkinnolla.”

Tarkennetaan nyt tähän väliin tuo kirjailijaliiton tilanne: Jyrki Vainonen jätti marraskuussa puheenjohtajuuden ja hänen tilalleen uudeksi veturiksi valittiin Sirpa Kähkönen.

* * *

Myöskään Kyösti Suonoja ei halua ahtaa Vainosta fantasiahäkkiin.

”Vainosen novellit ovat outoja tarinoita, joita itse ei löytäisi. Vainonen itse ei pidä novellejaan fantasiakirjallisuutena, koska hänen tarinansa eivät ole pelkkää fantasiaa. Hänen novellinsa ovat ennalta arvaamattomia pyrähdyksiä. Fantastiaulottuvuus on se, että ammatti on henkilön kohtalo, jota ei tarvitse lainkaan selitellä.”

Reijosen Eeron ajatelmat visakirjasta ja -kirjailijasta päättävät yllättävän aktiivisen visaviikon.

”Kahdeksan vuotta tämä teos kuulemma odotti kustantajaa, kunnes Loki, nyt jo edes mennyt, sen kelpuutti.

Tähän visatarpeeseen en kirjaa saanut enää käsille, mutta kun lukemisia virkistää arvosteluilla, hyvin ne visakirjan stoorit vielä poimii passiivimuistissa. Taiteilijan mieliteemoja oli jo näköjään mukana… linnustaja, joka saa koko elämänsä muuttavan suudelman… biologi, kärpästutkija, joka ei ainakaan tule Kärpästen herraksi… metsä jonne majuriksi kutsuttu nuorukainen joutuu, palkkioksi liiallisesta kiinnostuksesta naisen pikkuhousuihin… ja nyt jo ajankohtaiseksi visakisaajalle käynyt eläkkeelle jääneen virkamiehen ja jättimäiseksi paisuneen kissan sunnuntaipäivän vietto.

Tämän visatärpin, tohtorin vaimon reisitutkimusmatkan kaltaisen tarinan olin löytävinäni visataiteilijan, myöhäisemässä, hienosta ” Lasin läpi”- novellikokoelmasta ( 2007). Tämä tapahtui opuksen novellissa nimeltään ”Hame”, jonka loppukohtauksessa aikuistunut eksyksissä minäkertoja löytää auvon kadonneen lapsuutensa inkarnaation Filunan, lapsuuden hoitajansa, tyllihameen sisässä. Tämä ”Lasin läpi” oli yksi kolmesta visakirjailijan teoksesta, joka Espoon Sellosta tähän visa-hätään löytyi. Se oli kyllä erityisen mainio lajitelma, novellitaiteen aatelia, tämän leiman varmistamiseksi täytyi kyseinen opus lukea vielä uudestaan.”

Oikein vastasivat myös Matti Kärkkäinen, Tuulikki Lepomäki-Lahtinen, Ilpo Pietilä ja Pertti Vuorela. Palkinto Hannele Pakariselle. (rb)

Viikon 8 sitaatti

Viikon kirjailija debytoi vuosituhannen vaihteen tienoilla ”eläimellisellä teoksella” ja jatkoi romaanilla, joka ei nimestään huolimatta liity musiikkiin vaan ennemmin pakkomielteeseen, hulluuteen, identiteettiharhoihin.
Kuka on tämä kirjailija, joka hänkin on Jyrki Vainosen tapaan kääntänyt Nobel-runoilijaa? Mikä teos? Vastaukset viimeistään 28.2. mennessä osoitteella Demokraatti/Kirjavisa, PL 338, 00531 Helsinki tai sähköpostilla kirjavisa@demokraatti.fi. Yhdelle palkinto.

”Maria ei tiennyt oliko hän iloinen vai surullinen. Hän oli kolmetoistavuotias eikä tiennyt mitä oli tapahtumassa. Ensinnäkin hänelle itselleen, toisekseen veljelle joka oli tänään päässyt sairaalasta ja palannut kotiin. Maria ei ollut halunnut nähdä veljeään, tämän kalpeita kasvoja ja hintelinä sojottavia raajoja. Hän ei jaksanut kuunnella merkillisiä tarinoita avaruusaluksista, Moskovan paraateista, sputnikeista, teräsbetonikartanoista eikä kieloin koristelluista kirkoista.

Mariasta tuntui että veli oli jäänyt juttujensa vangiksi eikä ikinä pääsisi pois. Siksi hän oli joutunut Söderbergiin.”

Jakoa

Jaa tämä artikkeli

Viikon 41 Demokraatti
TIEDUSTELULAIN ABC - Mitä tavallisen ihmisen pitää tietää?
LÄHIÖELÄMÄÄ - Selma Vilhunen teki rosoisen nuoriselokuvan
TARJA HALONEN - YK:n tulisi toimia pienemmällä budjetilla
Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat


Uusimmat