Ensimmäisenä vastaamaan ehti Ossi Lehtiö sujuvan postitoiminnan ansiosta, sillä ”lehti kolahti nyt aikaisemmin kuin yleensä, kai jakajia oli käsketty nopeuttamaan aikatauluaan” arvelee vastaaja ja jatkaa:

”Kyseessä on hiljan edesmennyt henkilö, joka omakohtaisesti todisti, että ajattelu ja ajatus ovat paljon vahvempia kuin mikään konkreettinen aine. Ei edes oma fyysinen vajavaisuus ole este suurille koko maailmankaikkeutta koskeville ja sitä rakentaville ja sitä analysoiville ajatuksille sekä siitä seuraaville teorioille.

HS uutisoi taannoin seuraavaa: ’Tutkijat laskivat: Maailmankaikkeus saattaa olla jo tuhoutumassa, emmekä edes ehtisi reagoida siihen.’

Näin me voimme pohjata kohtalomme suureen ajattelijaan Stephen Hawkingiin, joka teoksen Ajan lyhyt historia yhdeksännestä luvusta tekstiotos on peräisin.”

Juhani Niemi antoi ajan historian vähän pidentyä, ennen kuin malttoi lähettää vastauksensa.

”Tietenkin aivan päivänselvää, kaikkihan kai tämän tietää, tai ainakin pitäisi. Ajan lyhyt historia. Kaikki mitä aina olet halunnut tietää ajasta, maailmankaikkeudesta, madonrei’istä ja hiukkasfysiikasta. Kirja loistavalta nerolta ja tieteen popularisoijalta.

Olisihan vastauksen voinut lähettää aiemminkin, mutta koska aikaa nyt oli, odottelinpa ensin teosta saapuvaksi, jotta voisin lukea sen uudelleen ja ehkä vieläkin kerran uudelleen. Ajan lyhyt historia oli ennätykselliset 237 viikkoa myydyin kirja aikanaan. Tässä kirjassa yhdistyvät lapsen ihmettely ja neron älyllisyys. Minulla on kädessä 1996 julkaistu uudistettu ja aiempaa laajempi teos, lisättynä seikkaparäisellä kuvituksella, joka helpottaa asioiden käsittämistä.”

* * *

Markku Tuomalalle visakirja on ollut erityisasemassa.

”Stephen Hawkingin Ajan lyhyt historia oli aiheeseensa nähden kai aikamoinen myyntimenestys niin maailmanlaajuisesti kuin Suomessakin. Minäkin hankin kirjan jo joskus 1990-luvulla ihan uutena enkä divarista, kuten niin monet kirjahyllyjemme komistuksista. Olen myös lukenut kirjan kahdesti, meriitti, joka ei osu kaikkien hyllyjeni kirjojen osalle. Ymmärtänyt en sitten olekaan läheskään kaikkea, mutta silti olen ilahduttanut myös lähipiiriäni lukemalla ääneen esim. spinistä ja äärettömän maailmankaikkeuden muodosta. Huimaavaa tekstiä!

Kirjoittaminen ei ollut tiedehenkilönä Hawkingille se varsinainen leipäpuu, mutta meidän muiden onneksi sekin sujui häneltä niin, että vaikea teksti popularisoitui ilman tuntua siitä, että ’väännetään tämä nyt rautalangasta, jos te sitten ymmärtäisitte’”.

Eero Reijonen matkaa ajassa taaksepäin.

”Beatlesit olivat aloittamassa maailmanvalloitusta keväällä 1963, kun juuri Cambridgeen siirtynyt 21-vuotias tuleva visakirjailija sai tautimäärityksen. Diagnoosi: motoneuronitauti, ALS, kaksi vuotta elinaikaa. ”Tauti ei vaikuta aivoihin, siis ajattelu pelaa, mutta et voi kovin kauan ilmaista niitä.”

Melkein kuka tahansa toinen ihminen olisi sortunut ja tyytynyt kohtaloonsa. Liepeitä se hipoi tälläkin nuorukaisella, mutta tarve jättää itsestään jälki, aikaansaada jotain… ja tietysti rakastuminen ja vastarakkauden saaminen muidenkin kovasti tavoittelemalta tytöltä, ne pelastivat nuorukaisen. Oman erikoisalansa eli espanjalaisen keskiajan runouden tutkimisen tarmokas tuleva kolmen lapsen äiti Jane, neron puoliso ja kokopäiväpassari, sai hylätä vuosikausiksi.

Lääkäreiden ennustukset menivät pieleen 53 vuodella. No, onhan se toisaalta vain snadi sirunen aikaa maailmankaikkeudessa.”

Mauri Panhelainen sai huomata, miten tiedekirjallisuudessa voi päteä sama lainalaisuus kuin rockin maailmassa kohdalla: tähden kuoleman myötä kiinnostus herää taas, joko uudelleen tai uusille sukupolville ensi kerran.

”Tieteen popularisointi ei 30 vuotta sitten ollut läheskään samalla tasolla kuin nykyään. Ei ihme, että Stephen Hawkingin Ajan lyhyt historia herätti silloin suurta huomiota ja teki ALSiin sairastuneesta fyysikosta ja Cambridgen professorista maailmankuulun. Teoksen tyyli ja selkeä ilmaisu tekevät edelleen vaikutuksen, vaikka maailmankaikkeuden suuret salaisuudet taitavat jäädä arvoitukseksi kirjan tavalliselle lukijalle.

66-vuotiaan Hawkingin kuolema muutama viikko sitten on tehnyt hänestä jälleen suurta yleisöä kiinnostavan hahmon. Ajan lyhyt historia oli lainattu Jyväskylän kaikista kirjastoista loppuun, vaikka kirjallisesti ansiokasta teosta voi tuskin pitää helppolukuisena viikonloppukirjallisuutena. Minua kiinnostivat sitä lukiessa eniten tieteenhistorialliset näkökulmat, ennen kaikkea yhteenveto siitä, miten aikansa etevimmät tiedemiehet aina Aristoteleestä lähtien ovat selittäneet maailmankaikkeuden syntyä ja kehitystä.

Hawking käy maailman syntyä pohtiessaan läpi vaikeita asioita ja tunnettuja nimiä: alkuräjähdys ja entropia, kvarkit ja mustat aukot; Kopernikus, Newton, Einstein ja Jumala. Hän vertailee kosmologisia selityksiä keskenään ja käsittelee ennakkoluulottomasti myös Jumalan mahdollisen roolin maailman luomisessa. Hawkingin epäilyksiä herättää se, miten paljon epätäydellisyyksiä löytyy maapallolta ja maailmankaikkeudesta.”

Ei oota huudettiin Hawkingia kysyttäessä myös Helsingin kirjastoissa. Paitsi yhdessä, paljastaa Sirpa Taskinen:

”Ajan lyhyen historian kaikki laitokset olivat lainassa Helmet-kirjastoissa, ja niissä oli myös useita varauksia. Työväenliikkeen kirjastosta kuitenkin löytyi tarkistettu ja kuvitettu painos (1998) – ja kappas! siinä oli peräti Kalevi Sorsan ex-libris! Hyvin siististi pidetty kirja, kuten odottaa saattaakin.

Stephen Hawkingin (1942–2018) elämää on viime aikoina käsitelty paljon. Minulle oli uutta tietoa, että hän oli yliopistoaikoinaan lorvinut ja rellestänyt. Se tuntui jotenkin lohdulliselta, että hänen ei ainakaan tarvinnut katua elämätöntä nuoruutta…”

Pertti Vuorelakin huomasi Hawkingilla olevan aina kysyntää.

”Visakirja on varsinainen bestseller edelleen. Sitä on myyty miljoonia kappaleita ja se on käännetty yli 40 kielelle. Kun omaa kappaletta ei löytynyt, yritin saada pääkaupunkiseudun kirjastoista lainaksi. Kaikki kirjat olivat lainassa, joten Stephen Hawking on edelleen ajankohtainen ja kuoleman myötä ihmiset kiinnostuivat nyt erityisesti kosmologin ajatuksista. – – –

Televisiossa on nyt pyörinyt havainnollinen ja kolmiosainen ohjelma Hawkingin universumista. Televisio esitti myös kosmologin elämästä kertovan elokuvan ’Kaiken teoria’, jossa oli ainoastaan muutama havainto universumista. Tässä yhteydessä tila ei riitä Hawkingin teorioiden selostamiseen. Todettakoon vain, että hän ei uskonut aikamatkailuun eikä kuolemanjälkeiseen elämään. Sen sijaan tietokoneiden suorituskyvyn huikean paranemisen hän näki selvästi.”

* * *

Sirkka-Liisa Piirainen oli todella ajan hermolla siinä missä visakirjailijakin:

”Lainasin kirjastosta kuvitetun Ajan lyhyen historian jo ennen kuin viikon 13 Demokraatti ilmestyi. Vastauksesta kysyttyyn sitaattiin ei syntynyt epäilystäkään.”

Jaana Pikkarainen-Haapasaari nauttii Hawkingin heittämästä lukuhaasteesta.

”Sitaatti oli helppo, mutta kirja josta se on ei ole helppo. Vaikka kirjan tyyli on mukava lukea, on aihe sellainen, että se vaatii ajattelua enemmän kuin useimmat kirjat. Sitä ei lukaista nopsaan iltapuhteella. Mutta sitä voi suositella myös meille hieman vähemmän kosmologiaa ja teoreettista fysiikkaa ymmärtäville.”

Jaakko Itäkannas palaa pitkästä aikaa kehiin ja kiittää heti ”helposta heitosta”.

”Laiskana vastailen, kun tunnen tekstin tai teeman suoraan, mitä näitä kirjastoista etsimään. Nyt kävi niin, että lainattu teksti kalahti heti. Se on juuri edesmenneen Stephen Hawkingin menestyskirjasta Ajan lyhyt historia. Muistan luvunkin, siinä tarkastellaan mitä entropia ja aikavektori tarkoittavat, ja luvun nimi on ’Ajan suunta’. (Olen muuten kuullut aikanaan Ylioppilastalolla laulettavan, että ’ajan suunta noille pettureille on rajan suunta’, mutta se taisi olla Arvo Saloa).”

Oikein tähän visaan vastasivat myös Ilpo Pietilä, Matti Kärkkäinen ja Jorma Kataja. Palkinto lähtee Markku Tuomalalle.

Viikon sitaatti

Kesä, tuo oletetettu dekkarien ahmimiskausi, lähestyy, joten…

Tällä kertaa kirjailijan kansallisuuden, ja kulttuurinen positio on mielenkiintoinen. Hän ei ole järin rakastunut synnyinmaahansa ja dissaa sen sivistystasoa. Hän asui pitkään siellä, mistä kirjoitti, mutta muutti pois kyllästyttyään hälinään. Hän on elämänsä varrella asunut myös Iranissa ja Kiinassa.

Siis kuka, mitä, missä, milloin? Vastaukset viimeistään 25.4. mennessä osoitteella Demokraatti/Kirjavisa, PL 338, 00531 Helsinki tai sähköpostilla kirjavisa@demokraatti.fi. Yhdelle palkinto.

”Brett ei tuntenut muuta kuin kaikensyleilevää kipua. Se säteili kaikkialta hänen ruumiistaan, rinnasta, jota kiristi niin että jokainen hengenveto oli yhtä tuskaa, kasvojen luista ja selästä joka oli kuin tulessa. Välillä hän pystyi erottamaan erillisiä kipupisteitä, mutta sitten kaikki suli yhteen ja tulvahti hänen ylitseen, sulautui yhdeksi ja sulki pois kaiken muun kuin kivun. Myöhemmin hän muisti vain kolme seikkaa: lääkärin käden leuallaan, kosketuksen, joka muuttui hänen aivoissaan valkoiseksi välähdykseksi, Flavian käden olkapäällään, ainoan lämmön keskellä kylmää merta ja sen hetken kun miehet nostivat hänet lattialta, hetken, jolloin hän huusi ja vaipui tainnoksiin.”