Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Kirjallisuus

Kirjavisassa Statovci: Suomi-kuvan uudet sävyt

Heti sen jälkeen, kun visaukko oli valinnut tehtäväkirjan syksyn kakkosvisaan, tuli Otavalta tiedote kyseisen romaanin saamasta suitsutuksesta amerikkalaisissa laatulehdissä. Johdatusta, sattumaa tai jotain… Ei se silti saanut aikaan valtaisaa vastausryöppyä.

Kun Sirpa Taskiselle tuli viikko sitten kiire vastauksensa kanssa, niin nyt hänen vastaus tuli ensimmäisenä.

“Kovasti paljon kiitoksia on saanut tämä ‘Kissani Jugoslavia’ (2014), viimeksi sitä hehkutti New York Times. Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinto tuli tuoreeltaan, ja sen mukana käännöksiä ainakin 11 kielelle, näytelmäsovituskin on tekeillä. Hienoa mainosta uudelle kotimaalle, joskin suomalaisten asenteet saavat kirjassa kyytiä.

Kirjastossa kaikki suomenkieliset kappaleet olivat lainassa, joten tartuin ruotsinkieliseen todetakseni, että onhan suomi todella sukupuolineutraali kieli. Ruotsalainen versio kutsuu kirjan arvoituksellista kissaa maskuliiniksi; suomessa ’hän’ voi tarkoittaa millaista seksuaali-identiteettiä tahansa. Selailtuani Statovcin toista kirjaa voisin kuvitella kirjailijan tarkoittaneen juuri sitä, sillä ‘Tiranan sydän’ -kirjassa joillain henkilöillä ei näyttäisi olevan kiinteää sukupuolta, (mikä yhdessä maahanmuuttajataustan kanssa voisi olla rankan identiteettikriisin paikka).

Pajtim Statovci (1990) tuli Kosovosta Suomeen kaksivuotiaana, kävi koulua Porvoossa ja opiskelee nykyisin Helsingin yliopistossa kirjallisuustiedettä ja Aalto-yliopistossa televisio- ja elokuvakäsikirjoitusta.”

Mauri Panhelainenkin törmäsi eioota tarjoavaan kirjastovirkailijaan, mutta sai tältä hyvän vinkin.

“Vaimo tunsi netin syövereistä esiin putkahtaneen kirjan ja kirjailijan, minulta visakirja oli jäänyt aikanaan (2014) lukematta. Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia -teos oli kuitenkin lainassa kaikista lähikirjastoista. Onneksi kirjastoamanuenssi valisti, että visakirja kuuluu itsenäisyyttä juhlistavalle Sadan vuoden kirjat -listalle ja on luettavissa netistä oman kirjastokortin tunnuksilla. Niinkö, sittenpä kokeilemaan.

Avasin YLE Areenasta Sadan vuoden kirjat-sivut ja sieltä opastettiin eteenpäin, Kansalliskirjaston verkkokirjastoon. Kirjastokortin tunnukset toimivat hienosti ja pääsin sisälle verkkokirjaston aarreaittaan. Sieltä avautuivat heti eteen monet kirjavisankin klassikot, mutta Kissani Jugoslavia -kirjaa ei löytynyt. Pian huomasin harmikseni, ettei juuri sen kirjan lukuoikeuksia siellä jostain syystä ollutkaan, mutta hyödyllinen opintoretki kirjojen verkkomaailmaan tuli kuitenkin tehtyä.

Kuuntelin visakirjaa koskevan YLE 1:n radiojutun ja lueskelin lehtien ja kirjabloggareidden kirjaa koskevia tekstejä. Melkein kaikissa niissä käsiteltiin maahanmuuttajakirjailijoiden ajankohtaista läpimurtoa Suomessa. Eräs maahanmuuttajakommentaattori oli tosin katsoi, ettei heitä eikä kirjoja saisi luokitella tällä nimikkeellä.”

* * *

Pertti Vuorelaa askarruttaa eläinsymboliikka.

“Pajtim Statovci (s. 1990) on minulle uusi tuttavuus. Vaimo ehti tosin lukea visakirjan Kissani Jugoslavia ( 2014) viime talvena lukupiiriään varten. – – –

Pikaluin kirjan ja pääsin kurkistamaan romaanin muodossa Jugoslavian hajoamiseen ja sen vaikeisiin seurauksiin. Siinä sisänäpsä albaanityttö Emine naitetaan Bajramille suurin, perinteisin juhlallisuuksin ja odotuksin. Pian selviää, että albaanimies on perheen pää ja naisen paikka on hellan ja nyrkin välissä. Sota ja levottomuudet pakottavat monilapsisen perheen muutamaan Kosovosta Suomeen. – – –

Kirjassa seurattavan pojan Bekimin elämä on vaikeata suomalaisten ennakkoluulojen, identiteettiongelmien ja homouden takia. Hän hankkii asuinkumppanikseen kissan ja boakäärmeen, joskin elämään ilmaantuu myös homomiehiä.
Pajtim Statovicvin kerronta mm. albaanien perinteistä, tavoista ja uskomuksista on tarkkaa ja kiinnostavaa. Maahanmuuttajien ongelmat ovat vaikuttavasti esillä. Kertojien näkökulmat vaihtelevat tiheästi. Muutenkaan kirja ei päästä lukijaansa helpolla. Narsistisen kissan ja umpimielisen boakäärmeen symbolinen rooli jäi askarruttamaan. Tulkintoja varmaan löytyy monia.”

Ossi Lehtiö innostuu tehtävästä kovin.

“Silloin kun sain ensimmäisen kerran kirjan käteeni, niin outo oli sen kansikin. Siinä vihaisen ilmeen omaava kissa oli mustana ja punaista taustaa vasten. Kun lisäksi kuun sirppi täydensi noitamaista tunnelmaa, oli se otettava mukaan. Vieraskielinen, totesin, ja ryhdyin etsimään suomentajan nimeä, sillä on oma merkityksensä, kun on käännös kyseessä. Vaan ei ollut kääntäjää merkitty. Oli siis ihan suomeksi kirjoitettu ja hienoa tekstiä olikin. – – –

Mielenkiintoista on traditioiden merkitys Kosovon albaanien keskuudessa. Juuri traditiot pitävät etniset ryhmän elossa ja toiminnassa. Heti kun tullaan avoimesti ulos tradition piiristä, niin lumous särkyy ja muuntuminen ottaa kiihtyäkseen. Näin käy Suomeen muuttavalle perheelle ja varsinkin supermachon isän kohtalo on nuiva, sillä hän ei pysty ylläpitämään traditioita uudessa ympäristössä, vaan luhistuu ja menehtyy. Lapset omaksuvat uudet tavat ja tavallaan ovat kulttuurisesti luopioita.”

Eero Reijonen on ottanut Korfun reissulleen hyvää matkalukemista, Statovcia kuinka ollakaan! Hän nostaa esiin toisen uussuomalaisen.

“En voi olla vertaamatta Statovcin rankkaa toiseuden kokemusta toisen maahanmuuttajan, Neil Hardwickin, vastaavaan. Hardwick tuli Suomeen 1969. Hän oli hiilenharmaan Newcastlen kaivosalueen poikia, koulunero, jota oltiin kouluttamassa vapaaoppilaana ydinfyysikkoa. Vahvan sosiaalisen omantunnon kanssa painiskeleva poikanen näki Thatcherin demoniset jäljet kaivosmiesten kohtelussa. Hiilikaivosten sulkeminen syöksi seudun jättilamaan ja ihmiset täysin tyhjän päälle.
Neil H. tuli Suomeen, ei ruvennut ydinvoimaa tutkimaan, vaan pohtimaan junttikansan luonnetta. Toiseuden kokemus tälle miehelle oli positiivinen. – – –

Puhumattomuutta tämä Pjatim Statovcin lailla monilahjakas mies katseli huumorimielessä. Junttius kääntyi punatukkaisessa päässä positiiviseksi. Tämä mamu näki toiseuden, mutta ratkaisi sen positiivisesti. Hardwick rakensi tästä tarkkanäköisestä toiseuden ymmärtämisestä ja sen ristiriidan ratkaisemisesta elämäntyönsä. Mamu Hardwick on verrattomasti etevämpi suomalaisuuden kuvaaja kuin Spede. – – –

Visakirja on tietysti oiva teos Suomi 100-teeman osana. Se on nyt jopa ajankohtaisempi kuin ilmestymisvuonna 2014.”

* * *

Juhani Niemi kertoo, ettei visakirja ollut ihan hänen lajiaan. Mutta:
“Ainutkertainen lukukokemus, joka valottaa maahanmuuttajien elämää maahanmuuttajan silmin nähtynä. Suositeltavaa lukemista myös umpipersuille.”

Veikko Huuska sanoo arvaavansa kirjailija ja teoksen, koska “olen paljon kuullut siitä ja vähän lukenutkin, mutta en itse teosta. Tämä ainainen kiire. Kysymys on tietysti pririteeteista. Nyt kuulin siitä niin paljon hyvää, että aion tarttua itse pääasiaan, Pajtimin kirjaan.”

Oikein ja oikein – arvaus ja päätös.

Veikkuulinjalla on myös Raila Rinne, joka hänkin osuu oikeaan, Petri Kettusen ei tarvinnut ilmeisesti arvailla, vaan takana oli tieto. Viikon palkinto menee Ossi Lehtiölle. (rb)

Viikon 41 sitaatti
Visahistorian kirjailijalistauksessa mennään nyt yhteen ääripäähän niin että heilahtaa. Runoilijamme on väitellyt tohtoriksi ruotsalaisen runoilijan tuotannosta ja opettanutkin Ruotsissa, mutta on kotoisin suomalaisesta rannikkokaupungista. Elokuvantekoakin on tullut kirjoittamisen ohella harjoitettua.

Kuka on tämä maakuntansa näkyvä kulttuurivaikuttaja, mistä runo? Vastaukset viimeistään 18.10. mennessä osoitteella Demokraatti/Kirjavisa, PL 338, 00531 Helsinki tai sähköpostilla kirjavisa@demokraatti.fi. Yhdelle palkinto.

“Laskeuduin junasta. Oopperan
nimi on Helsinki. Mannerheimin-
tiellä, hysteerisen ohjaajan
ohjaaman virran partaalla,
näin rakennuksen, joka kätkee
eduskuntatalon. Minä kuuntelin,
mutta jokainen mielipide oli
harjoiteltu etukäteen. Sydän löi
tai hiljeni; kaikki muu
oli kirjoitettu partituuriin,
ja jokaiset kasvot näyttivät
ikään kuin joiltakin. Jatkoin
matkaa, mutta kaupunki
oli näkymätön. Jokaista taloa
peitti julkisivu, joka näytti
miltä talo olisi näyttänyt
valmiina.”

 

 

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE