Pääkirjoitus

Haudattu talentti

Nimimerkki seuraa ammatikseen urheilua.

Kisa Valkoiseen taloon on aivan alussa

On melkoisen aikaista tehdä johtopäätöksiä siitä, kuka johtaa Yhdysvaltoja vuosina 2017–2021. Kisa on vasta alussa. Tie Valkoiseen taloon on pitkä ja mutkikas. Vielä ei ole hötkyilyn aika.

Takana on vasta kahdet esivaalit. Tullakseen republikaanien presidenttiehdokkaaksi kandidaatti tarvitsee vähintään 1237:n puoluekokousedustajan tuen. Donald Trumpilla on koossa 17 delegaattia, seuraavina olevilla Ted Cruzilla 11, Marco Rubiolla 10, John Kasichilla 5 ja Jeb Bushilla 4.

Demokraattien presidenttiehdokas tarvitsee 2382:n kokousedustajan tuen. Hillary Clinton ja Bernie Sanders ovat varmistaneet vasta muutaman kymmenen delegaatin tuen itselleen.

Seuraavaksi esivaaleja käydään Etelä-Carolinassa ja Nevadassa. Republikaanit äänestävät Etelä-Carolinassa lauantaina ja Nevadassa tiistaina. Demokraateilla homma menee toisin päin. Nevada on vuorossa lauantaina ja Etelä-Carolina vasta viikon kuluttua.

Puolueen sisäistä tilaa kuvaa, että Jeb Bush totesi viime viikolla Trumpin olevan presidenttinä Obamaakin pahempi.

Tähän asti tapahtuneesta voi kyllä päätellä, että Yhdysvaltojen sisällä poliittinen eriytyminen jatkuu. Kaksissa edellisissä vaaleissa korostuivat puolueiden väliset erot. Barack Obaman liberaalit, joissakin asioissa jopa keskusta-vasemmistolaiset painotukset saivat vastakaikua itä- ja länsirannikon isoissa kaupungeissa, kun taas keskilännen raamattuvyöhykkeellä ja syvässä etelässä puhalsivat aikaisempaakin oikeistolaisemmat tuulet.

Nyt pirstoutuminen näkyy myös puolueiden sisällä. Republikaanien puolue-eliitti kannattaa presidentiksi John Kasichia tai Jeb Bushia. Donald Trump saa CNN:n teettämän tutkimuksen mukaan tässä joukossa vain kuuden prosentin kannatuksen. Politiikan ulkopuolisten äänestäjien joukossa Trump on taas aivan ylivoimainen ykkönen (60 prosenttia). Puolueen sisäistä tilaa kuvaa, että Jeb Bush totesi viime viikolla Trumpin olevan presidenttinä Obamaakin pahempi.

Nuorten innostus osoittaa, että pohjoismaisella sosialidemokratialla on sentään jonkinmoista kannatusta Yhdysvalloissakin.

Demokraattien puolella jakolinja näyttää kulkevan ainakin iän perusteella. Bernie Sandersin kannatus on vahvinta kaikkein nuorimmissa ikäluokissa ja laskee tasaisesti iäkkäämmissä. Yli 65-vuotiaiden demokraattien joukossa Hillary Clinton on taas haka. Nuorten innostus osoittaa, että pohjoismaisella sosialidemokratialla on sentään jonkinmoista kannatusta Yhdysvalloissakin.

Yhdysvaltojen sisäpolitiikka on ollut pitkään solmussa, koska Obaman kauden aikana demokraatit menettivät kongressissa enemmistön republikaaneille. Saattaa olla, että puolueryhmien sisäinen vääntö tuo lisäväriä politiikkaan, vaikka tulevan presidentin puolue saisikin enemmistön edustajahuoneeseen ja/tai senaattiin.

JK

Yhdysvaltojen F-15 hävittäjät tulevat keväällä Suomeen harjoituksiin. Tämä on ensimmäinen kerta. Asialla on poliittinen ulottuvuutensa. Siksi olisi ollut kohtuullista, että eduskunnan puolustusvaliokunnan jäseniäkin olisi ajoissa informoitu.

Haudattu talentti

Nimimerkki seuraa ammatikseen urheilua.

Pääkirjoitus

Demokraatti

Sosialistien romahdus Ranskan presidentinvaalissa tuo mieleen Osmo Soininvaaran

Ranskan presidentinvaaleja osattiin pelätä hyvissä ajoin. Pelotteena ei ole ollut enempää eikä vähempää kuin EU:n kantavan Saksa–Ranska-akselin ja sitä myötä koko unionin hajoaminen Britannian brexit-äänestyksen ja Donald Trumpin nousun kaltaiseen populistiseen hurmokseen.

Pelkojen aihe, Front Nationalin puheenjohtaja Marine Le Pen, on ensimmäisen kierroksen jälkeen odotetusti edelleen mukana vaalissa. Vastassa on poliittisesti melko kokematon, oman paavoväyrysmäisen En Marche -kansanliikkeensä perustanut Emmanuel Macron, joka on kampanjassaan näkyvästi liehutellut EU-lippuja.

Euroopan Unionista ei vaalien ensimmäisen kierroksen jälkeen löydy monta täysijärkistä poliitikkoa, joka ei olisi ilmaissut tukeaan Macronille, kun vaihtoehto on tiedossa.

Le Pen ei erottaisi presidenttinä yksin Ranskaa muusta Euroopasta.

Pelot EU:n hajoamisesta ovat olleet koko ajan liioiteltuja. Ranskan poliittisessa järjestelmässä presidentin vahva asema edellyttää parlamentin tukea. Ja parlamentti valitaan presidentinvaalien jälkeen. Kun ranskalaisten enemmistö on mielipidemittauksissa ilmaissut olevansa EU:n puolella, on selvää, ettei Le Pen erottaisi presidenttinä yksin Ranskaa muusta Euroopasta.

Samasta syystä Macronin ihastelussa on hyvä olla maltillinen. En Marche -liikkeellä ei ole Ranskan nykyisessä parlamentissa yhtään paikkaa. Presidentinvaalissa romahtaneet perinteiset valtapuolueet ovat Macronin takana Le Peniä vastaan, mutta presidentin ja parlamentin suhde vaalien jälkeen on oma lukunsa. Asiantuntijat ovat ennakoineet Ranskaan poliittista sekasotkua, voitti toisen kierroksen kamppailun Le Pen tai Macron.

Ranskan vaalien toinen poliittinen huolenaihe on perinteisten valtapuolueiden alamäki. Sosialistien tulos oli Benoît Hamonin johdolla presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella puolueen historian huonoin, runsaat kuusi prosenttia äänistä.

Macronin nousu on esimerkki siitä, kuinka nopeasti tyhjästä pystyyn polkaistu poliittinen liike voi menestyä.

Vanhat puolueet eivät vaikuta kelpaavan ranskalaisille, mutta muutoksesta ei odotusten vastaisesti hyödy pelkästään populistinen Le Pen vaan myös yleisliberaali EU-myönteinen Macron ja vaaleissa hämmästyttävän hyvin menestynyt laitavasemmiston Jean-Luc Mélenchon.

Sosialistien tuskien taival johdattaa ajatukset Suomeen ja vihreiden veteraanipoliitikko Osmo Soininvaaraan. Soininvaara on povannut blogissaan poliittista lokeroa uudelle kasvavia kaupunkeja palvelevalle vasemmistoliberaalille puolueelle. Kannattajakunta puolueella olisi Soininvaaran mukaan jo valmiina porvarillisessa vasemmistossa, joka on kokoomuslaiseksi liian liberaalia, sosialidemokraatiksi liian oikealla ja vihreäksi liian vähän innostunut ydinvoiman vastustamisesta.

Macronin nousu on esimerkki siitä, kuinka nopeasti tyhjästä pystyyn polkaistu poliittinen liike voi nykymaailmassa nousta menestykseen. Sosialistien romahdus kertoo puolestaan siitä, ettei kunniakaskaan historia pelasta, kun kansa kääntää selkänsä.

Demokraatti

Pääkirjoitus

Demokraatti

SDP on isojen kysymysten edessä – miksi puolue hyytyi jälleen vaalien loppusuoralla?

Hämmästyttää. Kaikissa mahdollisissa vaaleissa äänestäneenä ei voi muuta kuin ihmetellä ihmisten passiivisuutta kuntavaaleissa. Suomessa naureskellaan muun muassa Pohjois-Korean vaaleille, joissa tulos on ratkaistu jo ennen vaaleja, äänestysprosentiksi päätetään lähes sata ja todellisia vaihtoehtoja valtaapitäville ei ole.

Mutta eikö Suomi, tuo Pohjolan peränpitäjä äänestysaktiivisuudessa, ole yhtä murheellinen tapaus: vapaat vaalit ja oikeasti mahdollisuus vaikuttaa siihen kuinka asioita hoidetaan omassa kotikunnassa. Ja lisäksi lukuisia innokkaita ja hyviä ehdokkaita yli puoluerajojen valmiita kantamaan työlästä vastuuta yhteisten asioiden hoitamisesta. Ja tulos on se, että yli 40 prosenttia äänioikeutetuista ei äänestäminen kiinnosta. Tässä koetellaan jo demokratian rajoja.

Huonosti meni kuntavaaleissa myös SDP:llä. Sosialidemokraatit saivat joko turpaan kuntavaaleissa tai torjuntavoiton. Tämä on jaarittelua. Tulos oli vähintään pieni pettymys, itsenäisyyden ajan huonoin kuntavaalitulos. Siitäkin huolimatta, että vaalitulosta perkaamalla käy ilmi, että SDP esimerkiksi menetti vähemmän ääniä ja valtuustopaikkoja kun ykköseksi tullut kokoomus. Mutta äänestysprosentti on, millä vaalitulosta yleensä arvioidaan.

Olennaista vaalituloksessa oli SDP:n kannalta se, että se oli ainoa oppositiopuolue, joka menetti kannatustaan. SDP hyytyi jo lähes perinteiseen tapaan vaalien loppusuoralla eli viimeisten kampanjapäivien aikana. Ennakkoäänestyksen hyvä tulos suli ääntenlaskennan edetessä.

Kuluttavaa vastakkainasettelua ei nyt kaivata.

SDP:llä riittää vaalituloksessa pohdittavaa. Miksi suurimman oppositiopuolueen viesti ei mennyt paremmin läpi? Miksi vaalityö ei kantanut äänestyspäivään saakka? Kuka voisi viedä puolueen voittoon seuraavissa vaaleissa?

SDP:n ulkopuolelta on jo aloitettu ääneenpohdinta puheenjohtaja Antti Rinteen asemasta. Puheenjohtaja kantaa vastuun puolueen menestyksestä, mutta avoimeksi kysymykseksi jää, olisiko puolue lopulta menestynyt paremmin jonkun muun johdossa. Esimerkiksi vihreiden vahvassa tuloksessa oli roimasti Ville Niinistö -lisää.

Olennaisempi kysymys on se, kannattaako tiiviin vaaliputken alkaessa aloittaa uudelleen vääntö puolueen puheenjohtajasta. Kuluttavaa vastakkainasettelua ei nyt kaivata. Tässä tilanteessa siinä on enemmän hävittävää kuin voitettavaa.

Sosiaalinen media on puoluejohdon otettava selvästi paremmin haltuun.

SDP:n vaalitulos liittyy puolueen johtoa enemmän murrokseen, jossa itseään ja yhteiskunnallista paikkaansa edelleen hakeva puolue nyt on. SDP:llä on vielä kesken uusiutuminen, jonka osa puolueista on jo käynyt läpi. Esimerkiksi sosiaalinen media on puoluejohdon otettava selvästi paremmin haltuun.

Huonosta vaalitulosputkesta huolimatta suunta on kohti parempaa. Yksi esimerkki tästä on nuorten vahva panos Lahden puoluekokouksessa ja vaaleissa.

Demokraatti

Pääkirjoitus

Demokraatti

Vaalihumu sai surunauhat

Tukholman eilinen terroriteko veti monen suomalaisen mielen matalaksi. Järjetön väkivallanteko Suomen naapurissa suisti monen turvallisuuden tunteen pois raiteilta ja heitti ilmaan suuren määrän kysymyksiä: Onko rauhasta ja vakaudesta tunnettuun Pohjolaankin pesiytynyt silmittömään väkivaltaan tarttuva epätoivoisten joukko? Miten ruotsalainen yhteiskunta käsittelee tämän terroriteon? Milloin on Suomen vuoro?

Jostain syystä mieleen hiipi Hectorin puhkisoitettu laulu Lumi teki enkelin eteiseen. Ainakin neljä ihmistä kuoli raivopäisen terroristin kuorma-auton alle. Loukkaantuneita on useita kymmeniä. Henkisen trauman määrää on vielä aikaista edes arvioida. Kun pappi juo kahvia, saa hänkin nieleskellä kyyneleitä. Voileipäkakku voi jäädä syömättä.

Olisi niin houkuttelevaa kertoa syistä, miksi tällainen terrori on mahdollista. On helppo maalailla kuvaa yhteiskunnan epätasa-arvosta, maahanmuuttajien asemasta ja väärästä sosiaalipolitiikasta.

Silti lopullinen syy tässäkin tapauksessa jää vain arvailujen varaan. Ainoastaan se on varmaa, että elämä on käsittämättömän haurasta. Tuskin Drottningsgatanin kävelykadulla eilen alkuiltapäivästä käyskennelleet ihmiset olisivat aamulla voineet uskoa, että heidän elämänsä muuttuu silmänräpäyksessä perusteellisesti.

Suomen juhlavuoden teema Yhdessä tuntuu entistäkin ajankohtaisemmalta.

Suomessa käydään huomenna kuntavaalit, jossa päätetään isosti Suomen suunnasta. Vaaliväittelyissä ovat korostuneet sote-uudistus, varhaiskasvatus, homekoulut ja vanhusten asema. Näistä keskeisistä vaaliteemoista huolimatta tärkeintä on Suomessa säilyttää yhteys eri tavalla poliittisesti ajattelevien kesken. Tukholman iskun jälkeen Suomen juhlavuoden teema Yhdessä tuntuu entistäkin ajankohtaisemmalta.

SDP tarjoaa kuntavaaleissa selkeän vaihtoehdon yhteiskunnan kehittämiseksi. Pidetään kaikki mukana –vaalislogan on vastaus eriarvoistumista ja markkinaehtoisuutta vastaan.

Samaa makkaraa syö niin persu kuin vihreä, niin demari kuin kokkari.

Kuten puoluesihteerimme Antton Rönnholm omassa puheessaan puoluekokouksessa osuvasti sanoi: ”Markkinat osaavat antaa kaikelle hinnan, muttei millekään arvoa.” Jakamaton ihmisarvo on sosialidemokratialle tärkein politiikan mittari. On asioita, joita ei voi eikä saa mitata rahassa.

Eilen ulkoministeriön lehdistötilaisuudessa Timo Soini esiintyi erittäin vakuuttavasti. Hän osoitti olemuksellaan ja puheellaan ymmärtävänsä Tukholman terrori-iskun vakavuuden. Tuntui hyvältä, että juuri hän oli sanoittamassa järkytystä ja osanottoa Ruotsin kansalle. Lämmin Kiitos Timo!

Vaaliteltoilla jaetaan tänään tonneittain makkaraa ja hernekeittoa. Samaa makkaraa syö niin persu kuin vihreä, niin demari kuin kokkari. Antakoon yhteinen sunnuntain kansanvallan juhlapäivä meille suomalaisille kyvyn katsoa samasta ikkunasta samaan suuntaan. On sitten eri asia, mitä ikkunasta näemme.

Demokraatti

Pääkirjoitus

Demokraatti

Pakkopalautukset ovat kansallinen häpeä

Satavuotista yhteistä taivaltaan juhliva Suomen kansa elää tällä hetkellä historiansa yhtä mustinta hetkeään. Maanantai-illan uutiskuvat näyttivät kuvottavalla tavalla, miten Suomen viranomaiset veivät väkipakolla bussilastillisen tavallisia perheitä ja yksinäisiä ihmisiä lentokentälle määränpäänään pelottava ja rauhaton Kabul.

Monen koululuokan ovelle koputettiin aamulla, kun poliisi haki perheiden lapset matkalle kohti suurta tuntematonta. Kielteinen turvapaikkapäätös on näille afgaaniperheille kuin matkalippu helvettiin.

Tällä hetkellä Suomesta lähtee viikoittain noin 100 turvapaikanhakijaa vapaaehtoisesti. Tämän lisäksi on noin 50 hengen joukko, joka vastustaa palautusta lähinnä kotimaan turvallisuustilanteen vuoksi. Heitä ei saa lähtemään Suomesta kuin kyynelkaasulla.

Ei näin. Ei kerta kaikkiaan näin.

Pakkopalautuksia Afganistaniin on hyvin vaikea perustella. Ulkoministeriön matkustusohje kertoo, että Afganistaniin on vältettävä kaikkea matkustamista. Tästä huolimatta Suomen valtio palauttaa näitä tavallisia afgaaneeja surutta keskelle kriisialuetta. Ei ihme, että parisataa mielenosoittajaa piti maanantaina meteliä Helsinki-Vantaalla pakkopalautuksia vastaan.

Suomen viranomaisten toiminta suhteessa afgaanipakolaisiin sotii kaikkea inhimillisyyttä vastaan. Kyseessä on kansallinen häpeä, jota joudumme kantamaan vielä vuosikymmeniä tästä eteenpäin. Emme voi paeta vastuuta muiden selän taakse ja sanoa, että ”pakolaisongelma vaatii selkeitä toimia, jossa inhimillisyydestä on tingittävä.”

Ei näin. Ei kerta kaikkiaan näin.

Kultaisen säännön etiikka kysyy ihmisiltä paljon empatiaa, joka tuntuu nykypäivänä olevan katoava luonnonvara.

Poliittisen päätöksenteon pohjana tulisi aina olla Jeesus Nasaretilaisen lanseeraama Kultaisen säännön etiikka: ”Kaiken minkä tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää te heille.”

Jokaista päätöstä tehtäessä tulisi siis arvioida, miten toivoisin, että minua kohdeltaisiin, jos kävelisin tuon raskaana olevan afgaaniäidin kengissä. Kultaisen säännön etiikka kysyy ihmisiltä paljon empatiaa, joka tuntuu nykypäivänä olevan katoava luonnonvara.

Olemme kansakuntana syyllistyneet aikaisemminkin epäinhimillisiin käännytyksiin. Toisen maailmansodan aikana palautimme aseveljeyden hengessä noin 10 juutalaista Saksaan tuhottaviksi. Tätäkin traumaa olemme käsitelleet jo useamman vuosikymmenen ajan. Miten siis pystymme tulevaisuudessa elämään näiden ihmisten veritahrat käsissämme?

Kun SDP palaa hallitusvastuuseen vuoden 2019 vaalien jälkeen, on turvapaikan hakijoihin kohdistuvaa politiikkaa inhimillistettävä selkeästi. Suomi pitää jatkossa tuntea kansainvälisesti ystävällisenä kansankuntana, jolla on varaa pitää huolta heikoimmistaan. Olemme sodan aikana saaneet kokema kansainvälistä solidaarisuutta. Nyt on tullut meidän vuoro maksaa takaisin ehdoitta.

Demokraatti

Pääkirjoitus

Demokraatti

Kun keskusta nuoli maakuntatikkariaan ja kokoomus hurmaantui valitsemisesta ja vapaudesta, kunnat jäivät mopen osalle

Kun hallitus käynnisti maakuntauudistuksen, julkisuudessa alettiin käydä kuntia vähättelevää keskustelua. Hallituksen viestinnän keihäänkärkenä olisi pitänyt paljon terävämmin olla kuntien roolin tärkeyden korostaminen myös tulevaisuudessa.

Kunnat jäivät kuitenkin keskustelussa mopen osalle, kun keskusta nuoli maakuntatikkariaan ja kokoomus hurmaantui valitsemisesta ja vapaudesta. Syntyi käsitys, ettei kunnilla olisi enää merkitystä. Poliitikot voivat katsoa peiliin, jos kuntavaalien äänestysprosentti putoaa, kuten jotkut asiantuntijat pelkäävät.

Itsenäisyytemme 100-vuotisjuhlavuonna tällaiseen skenaarioon ei pidä kuitenkaan alistua. Vielä on aika turuilla ja toreilla vakuuttaa ja vakuuttua siitä, että kuntavaaleissa on kyse isoista asioista. Tästä kertoo sekin, että ehdolla ovat miltei kaikki kansanedustajat. Viime vaaleissa nuoret, vähän koulutetut ja pienituloiset ovat äänestäneet entistä vähemmän. Sen vuoksikin toivoisi, että jo viime vaalien alhainen 58,3:n äänestysprosentti paranisi.

Jos hallituspuolueet voittavat, se rohkaisee niitä jatkamaan epätasa-arvoistavaa politiikkaansa myös valtakunnan tasolla.

Vasta kuntavaalien lähellä on havahduttu: tilanne kuntien suhteen onkin päinvastainen. Maakuntien harteille on siirtymässä tärkeä korjaava työ, esimerkiksi valtava sote-kokonaisuus ja työttömien saaminen takaisin työelämään. Kunnissa voidaan entistä enemmän katsoa eteenpäin – kehittää. Ei ole merkityksetöntä, miten kunta hoitaa elinvoima-, sivistys ja hyvinvointiroolinsa. Maankäyttö, kulttuuri, liikunta, kasvatus, koulut – muun muassa näihin voidaan nyt kunnissa paneutua uudella tavalla, kun sotea hoidetaan valtaosin muualta.

Valtuustoissa päätetään siitä kuuluisasta arjesta eli miten me lapset, me työikäiset ja me eläkeläiset pärjäämme. Kunnat ovat ja pysyvät maassamme yksiköinä, joiden pohjalta identiteettimme vahvimmin syntyy. Oma kunta on rakas, ja siksi sitä pitää hoitaa huolella. Uurnille on syytä sunnistaa, satoi tai paistoi, ja valita huolella oma ehdokkaansa.

Kuntavaaleissa on poikkeuksellinen lataus myös siksi, että nyt ne ovat myös vahvasti yleisvaalit. Sipilän hallituksen luottamus mitataan ensi kertaa. SDP:n sanoma ja toiminta tiivistyvät sanoihin Pidetään kaikki mukana. Omalla vaihtoehdolla SDP kertoo, ettei Sipilän hosuhallitus ole toiminut oikein. Lapsilla, nuorilla, sairailla, työttömillä, pienituloisilla ja eläkeläisillä tuskin on syitä aplodeihin.

Vaalit on viesti. Jos hallituspuolueet voittavat, se rohkaisee niitä jatkamaan epätasa-arvoistavaa politiikkaansa myös valtakunnan tasolla – puoliväliriihestä alkaen, jonka hallitus taktisesti siirsi kuntavaalien tuolle puolen. Jos SDP voittaa, sen viesti vahvistuu – pidetään kaikki mukana.

Demokraatti