mutt’ei Veikko ollut siitä huolissaan.

Hylkäs Arvon, jätti Vienon,

puolueen hän rusnas hienon,

Singin hai jai juppi juppi jai

oli arki taikka sunnuntai,

Veikko talonpoikiin vetoo

jotta Vienon mieltä etoo –

singing hai jai juppi juppi jai.”

Tunnistatteko laulun henkilöt ja tapahtuman?

Suomalaisen poliittisen populismin alkujuurillahan siinä ollaan; Veikko Vennamo on juuri lähtenyt Maalaisliitosta ovet paukkuen riitaannuttueen niin puolueen puheenjohtaja Vieno J. Sukselaisen kuin puoluesihteeri Arvo Korsimonkin kanssa – presidentiksi nousseesta Urho Kekkosesta puhumattakaan. Eletään vuoden 1958 tienoota.

Laulu kulkee tutulla ”Jos mä kuolen vanhan piippuni sä saat…” -laulun sävelellä. Samaista viisua käytti sanoittajamestari Reino Helismaa musiikillisena perustana myös muutamassa muussakin riimittelemässään kisällilaulussa, joita hän teki muun muassa Kulosaaren Kisällittärille.

Hiljattain näitä viittä vaille kadonneita lauluja löytyi kokonainen nippu, kiitos Työväen Sivistysliiton viime kesänä käynnistämän sodanjälkeisten kisällilaulujen keruuhankkeen.

Pienten puolella herroja vastaan

Reino Helismaa (1913–1965) oli nopea mies kirjainten kanssa. Ennen päätoimiseksi laulunikkariksi ryhtymistään hän työskenteli kirjaltajana eli konelatojana kirjapainossa ja oli siinä hommassa kuulemma Suomen nopein.

Nopean maineessa hän oli myös laulujen sanoittajana – ei kai kankealla kädellä ja takkuilevalla ajatuksenjuoksulla olisi pystynyt sanoittamaan noin 5 500 laulua, jotka hänen kynästään lähti vajaan 20 vuoden aikana. ”Repen” poika Markku Helismaa kertoo, että isän periaatteena oli, että ”sen kirjoitin minkä kirjoitin”.

– Ei hän katsonut tarpeelliseksi ruveta tekstiään viilailemaan sen jälkeen, kun oli sen paperille saanut. Hän sitä paitsi kirjoitti lauluja niin paljon, ettei niiden uudestaan ja uudestaan lukemiseen ollut aikaa.

Repen aisapari Toivo Kärki kyllä saattoi joskus korjailla tekstejä jonkin verran ja toimia sensorinakin. Aika 1950-luvulla oli sellainen, että mistä tahansa ei passannut kirjoittaa. Uskonto, politiikka ja viina olivat tabuaiheita.

Radiotoimittajana ja mainosalalla oman työuransa tehnyt Markku Helismaa korostaa, että hänen isänsä ei koskaan sitoutunut puolueisiin, mutta seurasi politiikkaa seurasi laajasti siinä missä muitakin ajankohtaisasioita, urheilua eritoten. Reino Helismaa olikin intohimoinen radionkuuntelija ja sanomalehtien lukija.

– Isän Lahdessa asunut Impi-sisko oli lehtiasiamies, ja isä sekä Kärki olivat varmasti hänen parhaat asiakkaansa. Meillekin tulivat kaikki merkittävät päivälehdet kansandemokraattien Kansan Uutisista kokoomuksen Uuteen Suomeen.

– Tekstejä isä kirjoitti mille vaan puolueelle, joilla oli rahaa, naurahataa Markku Helismaa. – Isä oli tavallisen ihmisen puolella ja herroja vastaan. Hän osasi piikittellä lauluissaan tasaisesti joka suuntaan. 1950-luvun alussa hän kirjoitti Punaisen Myllyn revyisiin poliittisia päivän hupailuja, joissa irvailtiin erityisesti Maalaisliitolle, mutta he antoivat siihen paljon aihetta.

Tekstejä esiin  tasaisin väliajoin

Ennen Topi Kärjen leipiin lähtemistään Helismaa ehti 1940-luvun lopulla työskennellä tovin myös Janne Hakulisen perustamassa demarivetoisessa Työväen Ohjelmapalvelussa. Se välitti esiintyjiä kaikenlaisiin työväenjuhliin, ja Helismaa paitsi esiintyi itse, kirjoitti muun muassa revyytekstejä ja kisällilauluja ohjelmaryhmien tarpeisiin. Näissäkin hommissa Helismaa pitäytyi sosialidemokraattisesta puolueesta irti.

Myös laulut kisälliryhmille syntyivät tarttumalla aikailematta ajan ilmiöihin. Juuri Kulosaaren Kisällittärille Reino Helismaa kirjoitti lauluja siksi, että siihen porukkaan kuului hänen siskontyttärensä.

Kisällittäriä oli myös työväenlaulukulttuurille 50-luvulla merkittävän panoksensa antanut Rauha Jalava, jonka perikunnalta nämä Helismaan tekstit saatiin päivänvaloon TSL:n keruuhankkeen herättelemänä.

Markku Helismaa sanoo, että julkisuudelta piiloon jääneitä Repen tekstejä löytyy yhä yllätävänkin usein.

– Topin poika Kalervo Kärki pitää niistä arkistoa, ja saan häneltä katsottavakseni tekstejä suurin piirtein kerran kuussa. Isähän kirjoitti hyvin paljon niin sanottuja kertakäyttötekstejä esimerkiksi kuntien ja yhdistysten pyynnöstä, ja niitä kaivautuu esiin tasaisin väliajoin.