Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Mielipiteet

Kissa ja koirat

Orava näkee, että lehmä on kiipeämässä puuhun. Harvinaista se on ja orava kysyy lehmältä: ”Miksi kiipeät puuhun, eiväthän lehmät puihin kiipeile?”. Lehmä vastaa, että omenia syömään. Tähän orava: ”Hehee, eihän se onnistu. Tämä on mänty, männyissä ei ole omenia”. Ja lehmä siihen: ”Omenat minulla on mukana”.

Raimo Korhonen

Eläinaiheisia sopivia vitsejä on vähän, joten turvauduin virolaiseen käännösvitsiin. Ne ovat usein erilaisia kuin suomalaiset, surrealistisia. Ja tietysti nyt kun sote-keskustelu on taas leimahtanut, pitäisi kirjoittaa siitä – mutta kun ei ole tietoa. Maakunnassa työryhmät istuvat ja valmistelevat noudattaen virkamiesvalmistelun ikiaikaista periaatetta: kesken olevista asioista ei kerrota ja sitten, kun kerrotaan, on myöhäistä vaikuttaa.

Aihe tähän juttuun tulee tyttären lemmikeistä. Hänellä on kaksi koiraa, Kerryn terrieri Niilo ja lagotto romagnolo Gufi, jonka erikoinen nimi tulee kennelnimestä Nuxo Graziosa Gufina. Koirilla on kutsumanimi ja kennelnimi – niin kuin monilla ihmisilläkin.

Niilo on jo 11 v ja Gufikin 8 v ja he ovat meillä päivähoidossa silloin tällöin, joten he ovat tulleet tutuiksi. Runsas vuosi sitten tähän laumaan – koirat ovat laumaeläimiä – liittyi pieni kissa Topi, joka on vieraillut meillä pari kertaa, kovin tutuksi ei ole tullut.

Mielenkiintoista on ollut havainnoida, miten nämä otukset suhtautuvat toisiinsa – ja suhtautuminen on erilaista. Gufin kasvattajan luona on ollut kissoja, joten hänelle ei siinä ole mitään uutta. Mutta ilmeisesti siellä pentutehtaassa vanhemmat nartut ovat opettaneet, että kissojen kanssa ei seurustella. Niinpä Gufi suhtautuu Topiin viileän ylemmyydentuntoisesti.

Erilaisuuteen voi ihastua, mutta rinnakkaiselo on ihan toimiva ratkaisu sekin.

Niilolla taas ei ollut mitään tietoa kissoista, ulkona niitä näki vilaukselta, mutta siinä kaikki. Niinpä Niilo suorastaan ihastui kissaan ja he ovat hyviä kavereita. Topi-katti tietää tämän ja ottaa joskus ylimääräisiä vapauksia: aikaa hupaisaa on, kun pieni kissa väijyy nurkan takana isoa koiraa ja hyökkää – leikisti.

No, tässä kohtaa kärsimätön lukija (ehkä kumpikin) ihmettelee, että mitä tämä nyt mihinkään liittyy, mutta kyllä tästä eräitä asioita voidaan havaita.

Ensimmäinen havainto on tietysti, että koirat ja kissat eivät ole mitenkään geneettisesti verivihollisia – tämän ovat varsin monet tienneetkin.

Toinen juttu on sitten ympäristön ja oppimisen vaikutus, joka näkyy Gufissa. Hänen mielestään kissat ovat alempiarvoisia eikä niiden kanssa seurustella – mutta ei niihin tarvitse suhtautua vihamielisestikään. Rauhanomainen rinnakkaiselo onnistuu.

Tästä ihmiset voisivat ottaa oppia: erilaisuuteen voi ihastua, mutta rinnakkaiselo on ihan toimiva ratkaisu sekin.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE