Mielipiteet

Kiusaamiseen pitää puuttua ajoissa – yksin jättäminenkin on kiusaamisen muoto

Istock
Istock

Kiusaaminen on aihe, joka puhuttelee ja koskee aivan liian monen arkea. Siitä puhutaan, mutta samalla sen ääressä ollaan kädettömiä. Ei uskalleta nostaa kissaa pöydälle tai tarttua härkää sarvista.

On helpompaa katsoa toiseen suuntaan kuin olla jotain mieltä tai ylipäätään tunnustaa ongelman olemassaolo. Aivan kuin kiusaamisen todeksi tuleminen olisi jonkun syytä, vaikka se on lähinnä seuraus ja monien asioiden summa. Henkilökemioiden yhteensopimattomuudesta, valta-aseman väärinkäytöstä, mielipiteiden ristiriidasta, elämänkatsomuksellisista näkemyseroista tai jostain muusta pienestä se voi alkaa ja hiljaa muuttaa muotoaan, salakavalasti kasvattaa juuriaan. Jollei kukaan uskalla puuttua ajoissa, voi pienestä alkunsa saanut muuttua joksikin, mitä on myöhemmin vaikea lähteä korjaamaan.

Koulukiusaaminen on monelle omakohtaisesti tuttu aihe. Jollei itse ole joutunut kiusaamisen uhriksi, ainakin tietää jonkun, jota on kiusattu. Moni on ollut hiljaisen hyväksyjän, sivustaseuraajan roolissa ja osaltaan ollut mahdollistamassa, että kiusaaminen voi jatkua. Koulukiusaamisesta puhutaan paljon ja sen kitkemiseksi tehdään kouluissa paljon työtä. Ei vielä riittävästi, eikä kaikilta osin oikeanlaista, mutta yritys on hyvä.

Siinä kohtaa, kun joku astelee johtajan ovelle ja kertoo tulleensa kiusatuksi, ollaan jo hyvin syvissä vesissä.

Henkilökemiat, elämänkaarten eri vivahteet ja kokemuksiin liittyvät tekemisen mallit elämänopin ja muun opitun kanssa muodostavat työpaikoille coctailin, josta on lähes mahdoton selvitä ilman jonkinlaisia konflikteja. Esimiehillä on merkittävä rooli. Liian monet esimiesasemassa tai johtoportaassa olevat piiloutuvat liian helposti näyttöpäätteen ja paperipinojen taakse paeten vastuutaan kentällä tapahtuvasta, vaikka he tietävät riskitekijöiden olemassaolosta. He pyrkivät lakaisemaan syntyneet ongelmat maton alle ja vaientamaan asioita esille nostavat sen sijaan, että he puuttuisivat niihin.

Siinä kohtaa, kun joku astelee johtajan ovelle ja kertoo tulleensa kiusatuksi, ollaan jo hyvin syvissä vesissä. Ei ole helppo tunnustaa ääneen, ettei selviä yksin ja tarvitsee apua. Tällaisessa tilanteessa ihmiselle usein vastatataan, että koita pärjätä tai vähätellään asiaa. Katsetta väistellen kiusattua kannustetaan olemaan hiljaa ja hymyilemään vain entistä leveämmin. Kannustetaan yrittämään enemmän itse siihen suuntaan, mistä päälle syljetään tai selkää käännetään.

Jos tällaisessa tilanteessa väitetään, että tilanne itsellään asettuu, ollaan menty pahasti metsään. Joku väsyy, joku nousee taisteluasemiin. Joskus lähteminenkään ei ole huono vaihtoehto kiusatuksi tulleen kannalta.

Muistamisen arvoista on, että kiusaajan käytös ei muutu niin kauan, kun se hammasta purren sallitaan.

Jakoa

Jaa tämä artikkeli

Viikon 49 Demokraatti
KEVYET TULOKSET - Perustulokokeilu päättyy vuoden lopussa
LIISA JAAKONSAARI- Konkarimeppi kertoo oppineensa ainakin yhden asian -
TARKKA JA LENNON - Kirja-arvioissa muistelmia
Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


SIMO ALASTALO

Hampaaton rauhan Pekka syleilee natseja
14.12.2018

Luetuimmat


Uusimmat