Turva – Hymy

Kolumni

Harry Wallin

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja Seinäjoelta.

Kohti maakuntavaaleja?

Piirihallitus ja eduskuntaryhmä kävivät keskustelun tulevista maakuntavaaleista. Tilanne on meille hankala, sillä eduskunnassa vastustamme makusote-uudistusta ja samalla pitäisi valmistautua tammikuun vaaleihin. Tulevatko vaalit tammikuussa, tilanne on vielä auki. Sillä eduskunnan valiokunnat käsittelevät parhaillaan hallituksen esityksiä.

Olin viime kaudella perustuslakivaliokunnassa ja silloinen hallituksen esitys törmäsi perustuslakivaliokuntaan. Valiokunta antoi kolmiportaisen ohjeen, miten sote-palvelut pitää tulevaisuudessa järjestää. Vaihtoehdot olivat, että valtio ottaa suuremman vastuun palvelujen järjestämisestä, palveluiden järjestäminen perustuu voimakkaisiin suurperuskuntiin tai kolmantena palvelut järjestetään maakuntapohjalta. Rahoitus alkuvaiheessa tulee valtiolta. Nykyinen hallitus valitsi sote-uudistuksen pohjaksi maakuntapohjaisuuden, joten en usko että se törmää perustuslaillisiin ongelmiin valiokunnassa. Sitä vastoin valinnanvapauslaki on vielä arvoitus.

Sosialidemokraateilla ei ole mennyt hyvin Euroopan tämän kevään vaaleissa. Ensin Hollannin eduskuntavaaleissa demarit hävisivät lähes kokonaan Hollannin eduskunnasta, kun kannatuksesta lähti 20 prosenttia. Ranskan presidentinvaaleissa sosialistien presidenttiehdokas sai vain 6 prosentin kannatuksen ja jäi kauaksi toisesta kierroksesta.

Miten meidän kannatukselle on käynyt vuosien varrella. Kun minut valittiin Seinäjoen kaupunginvaltuustoon ensimmäisen kerran vuonna 1988 oli meillä 2866 valtuutettua koko maassa ja puolueen kannatus oli 25,23%. Nyt pidetyissä kuntavaaleissa saimme 1697 valtuutettua ja kannatus oli 19,4%. Toki kolmenkymmenen vuoden aikana on tapahtunut kuntaliitoksia ja valtuustojen pienenyksiä, joka osaltaan selittää valtuutettujen määrän laskun. Kuitenkin kannatus on pudonnut 6 prosenttia.

Miten eduskunta- ja EU-vaaleissa on käynyt. Lähiaikojen suurin kannatus meillä oli v. 1995, jolloin saimme 63 edustajaa ja kannatusprosentti oli peräti 28,86%. Olimme silloin oppositiossa ja puheenjohtajana oli Paavo Lipponen. Kun pääsin eduskuntaan v. 1999 valittiin SDP:n eduskuntaryhmään 51 edustajaa ja kannatusprosentti oli 22,86%. Viime eduskuntavaaleissa valittiin 34 SDP:n kansanedustajaa ja kannatusprosentti oli 16,51%. Ensimmäisessä EU-vaalissa v. 1994 saimme neljä meppiä ja kannatusprosentti oli 21,45%. V. 2014 pidetyissä EU-vaaleissa saimme kaksi meppiä ja kannatusprosentti oli 12,31%.

Halusin käydä läpi viimeisimpien vaalien kehityksen siksi, että jotenkin on tullut tunne, että nyt eletään antisosialidemokraattista aikaa, kuten kollegani Jukka Gustafsson on todennut. Periksi ei anneta ja meillä on takana hyvin onnistunut Lahden puoluekokous. Johtoon on nostettu osaavia nuoria naisia ja miehiä. Täytyy toivoa, että heidän avullaan myös puolueen kannatus lähtee nousemaan. Oppositiossa kesä on median kannalta hankalaa aikaa ja lisäksi Vihreillä ja Perussuomalaisilla on kiinnostavat puoluekokoukset kesäkuussa.

Valittaessa luottamushenkilöitä maakunnallisiin tehtäviin, niin mielestäni samalla pitää sitoutua ehdokkaaksi myös maakuntavaaleihin. Sillä jokaisessa Vaasan vaalipiirin kolmessa maakunnassa pitäisi löytää 88 ehdokasta eli yhteensä 264 ehdokasta. Maakuntavaaleihin on aikaa runsaat 8 kuukautta ja siitä vain vuosi seuraaviin eduskuntavaaleihin.

 

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Martti Suomi

Kirjoittaja on puolueosaston puheenjohtaja Mustasaaresta.

Työttömyystilastoja yritetään kaunistella aktiivimallilla

Tasavallan hallitus tavoittelee 72 prosentin työllisyysastetta. Työllisyysaste onkin lähiaikoina parantunut. Työvoimasta on onneksi alkanut tulemaan lisäkysyntää, hyvä niin. Toteutunut 5000 pitkäaikaistyöttömän siirto eläkkeelle vähensi myös työttömyyttä ja nosti työllisyyttä. Suunnitellun työllisyysasteen saavuttaminen ei kuitenkaan välttämättä onnistu.

Hallituksessa on päätetty työttömän aktiivimallista, jonka ensimmäinen vaihe tuli voimaan jo vuodenvaihteessa. Aktiivimallin seurauksena on osalle työttömistä tuleva työttömyyskorvauksen alentaminen. Näin voi jo etukäteen todeta, koska kaikki työttömät eivät voi tavoittaa aktiivimallissa vaadittavaa 18 viikkotuntia. Työnsaanti on myös kiinni työnantajasta, jolle ei tässä järjestelmässä ole annettu mitään velvoitetta. Tällä vähennyksen osalla työttömiä ei katsota työttömäksi ja työttömyys näin ollen näennäisesti pienenee, vaikka työtön on koko ajan työtön.

Hallituksen suunnitelmissa on myös lisätä ns. aktiivimallia toisella osalla, jossa työtön saa rangaistukseksi 60 päivän karenssin ellei hän tee työhakemusta joka viikko. Tai onko tulossa jotain vielä pahempaa? Tämän seurauksena osa työttömistä joutuu tähän karenssiin ja työllisyysaste näyttää taas paranevan, vaikka työttömyys ei muutu käytännössä mitenkään. Työtön on kahden kuukauden ajan vailla päivärahaa, mutta edelleen työtön.

Aktiivimallin ensimmäisessä ja toisessa osassa toimenpiteet kohdistuvat yksinomaan työttömään. Tilastoja täten kaunistellaan, vaikka tältä osin ei mitään oikeaa työllisyyttä tapahdu.

Aktiivimallin suunnittelijoilla on unohtunut työelämän perusasiat. Työelämässä on työnantaja ja työntekijä. Työpaikka syntyy aina kahden osapuolen toimesta, työnantajan ja työtekijän työsopimuksella.  Toimenpiteet kohdistuvat nyt vain toiseen tekijään, työttömään. Jos työnantaja ei anna työtä, niin työttömän työnhakeminen on turhaa ja turhauttavaa. Työhakemukset ovat kyllä arvokkaita tekemisiä kunhan ne ovat kohtuullisia ja silloin kun ne tuovat työpaikkoja. Maassa oleva työttömyysasteen vaje ei ratkea lisäämällä työhakemuksia. On huomioitava myös toinen osapuoli, työnantaja.

Olisi hyödyllistä kokeilla toimenpiteitä, jossa työnantaja tarjoaa työtä jokaiselle työttömälle. Tässä mallissa työnantajalle ei ole annettu mitään tekemistä. Voi käydä niin, että lisääntyvät työhakemukset turhauttavat myös työnantajaa.

Työttömän työllistämisessä käytettiin joskus järjestelmää, jossa jokaiselle työttömälle taattiin työpaikka tai koulutus määräaikavälein. Työpaikka järjestettiin yrityksissä työnvälityksen toimenpiteillä. Jos yrityksissä työpaikkaa ei löytynyt, työvoimatoimisto takasi työllisyystyön tai koulutuksen. Pitkäaikaistyöttömyys, joka nyt on työttömyyden ongelmallisin muoto, voitaisiin täten katkaista.

Toteutetussa ja suunnitellussa tulevassa aktiivimallissa annetaan rangaistuksia kansalaisille, jotka ovat kaikkein heikoimmassa asemassa. Työllisyysasteen parantamisen nimissä ollaan nyt luomassa kahden kerroksen väkeä.

Martti Suomi

Kirjoittaja on puolueosaston puheenjohtaja Mustasaaresta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Joanna Silver

Kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu Seinäjoelta.

Mitä sinulle kuuluu nuori?

Pääasiassa hyvää, mutta nuoret kokevat, että heidät nähdään joko menestyjinä tai ongelmanuorina. Tämä on osaltaan totta, tällaista viestiä me aikuiset nuorille annamme. Suurin osa nuorista on kuitenkin ihan tavallisia, opiskelevia ja unelmoivia nuoria.

Nuoret toivovat, että he saavat olla mukana heitä koskevissa päätöksissä. He ymmärtävät, että laivat kääntyvät hitaasti, eivätkä juuri he ehdi käyttämään palvelua, jota itse ovat olleet suunnittelemassa. Palveluista pääsee nauttimaan seuraavat nuoret. Nuoret ovat tulevaisuudessa yksi suurimmista kunnallisten palvelujen käyttäjäryhmistä. Nuorten toiveissa on myös se, että palvelut löytyvät kunnissa keskeisiltä paikoilta, johon kaikilla nuorilla on mahdollisuus liikkua. Palvelut tulee olla paikassa, johon voi vain mennä, eikä palvelua tarvitse etsiä. Yksi tärkeimmistä toiveista on se, että työntekijä, joka nuoren kohtaa, on aidosti kiinnostunut hänestä ja on ammattitaitoinen aikuinen. Nuoret toivovat, että heidän kotikuntansa on elinvoimainen ja sinne olisi hyvä palata opiskelujen jälkeen.

Suomessa on toimintaa, joka on tarkoitettu kaikkien nuorten asioiden hoitopaikaksi, ilman minkäänlaista statusta tai taustaa. Nämä paikat ovat Ohjaamoja. Ohjaamo on paikka, josta alle 30 -vuotiaat nuoret ja nuoret aikuiset saavat apua työhön, koulutukseen ja arkeen liittyvissä asioissa. Ohjaamot eri puolilla Suomea tarjoavat tietoa, neuvontaa ja ohjausta nopeasti ja tarpeiden mukaan. Ohjaamoissa työskentelee laajasti monialainen ohjauksen toimijoiden tiimi saman katon alla, jokaisen kunnan tarpeen ja tilanteen mukaan. Ohjaamotoiminnan perusteena on nuorisotakuun toteuttaminen.

Vuonna 2017 Suomessa toimi noin 40 Ohjaamoa sadan kunnan alueella. Tämän vuoden aikana Ohjaamoja tulee olemaan jo noin 60. Ohjaamo on brändi, joka on yksi hallituksen kärkihankkeista ja toiminta vakinaistetaan. Ohjaamoja kehitetään eri ministeriöiden yhteistyönä. Mukana ovat työ- ja elinkeinoministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö. Ohjaamoista tehdään jatkuvasti tutkimusta, joka sisältää prosessi- ja tulosarviointia. Siinä seurataan palvelujen kehittämistä, kattavuutta ja käyttöä, analysoidaan nuorten aikuisten sekä sidosryhmien palautetta palvelusta sekä toiminnan tuloksia.

Etelä-Pohjanmaalla Ohjaamo-verkostossa on mukana 13 kuntaa, joiden alueelle on syntymässä 7seitsemän Ohjaamoa. Hyvä me eteläpohjalaiset! Ensimmäinen Ohjaamo käynnistyy Ilmajoelle, onnea Ilmajoki!

Muista kysyä kuulumisia keneltä tahansa läheiseltä ja muista äänestää!

Joanna Silver

Kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu Seinäjoelta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Arto Rautajoki

Kirjoittaja on sosiaalipoliitikko ja yhteiskuntatieteiden tohtori Seinäjoelta.

Valinnanvapausmalli yskii ja hallituksen aika käy vähiin

Sipilän hallituksen asiakkaan valinnanvapautta sosiaali- ja terveydenhuollossa koskeva lakiesitys on viimeisteltävänä. Julkisen sektorin työehtosopimusneuvottelut ovat solmussa. Kuntien huoli sote-palvelujen tulevaisuudesta kasvaa. Palvelujen kokonaisulkoistuksia tehdään. Myös työmarkkinakeväästä ennakoidaan levotonta. Hallituksen työttömyysturvaan sitoma aktivointimalli ja työttömien aseman kurjistaminen eivät helpota tilannetta.  Ammattijärjestöt ja kansalaiset aktivoituvat, mielenilmaisut lisääntyvät ja poliittiset paineet kasvavat.

Myös sote- ja maakuntauudistuksen valinnanvapauteen tehdään korjauksia paineessa.  Toimivan valinnanvapauden mallin rakentamiselle tulee jälleen kiire. Hallituksen yritykset suitsia lainsäädäntöä tiukentamalla sote-palvelujen ulkoistamisia ovat epäonnistuneet. Näyttää siltä, että suuryritykset vievät sotea.

Mitä tapahtuu verotuotoille, jos terveyspalveluissa tehdään yksityisten suuryritysten markkinoita vahvistavia ratkaisuja? Lisääntyvätkö veroista maksettavat kulut soten seurauksena samalla, kun itse verotulot vähenevät veroparatiisisiirtojen, palkkatulojen muuttamisen alemmin verotettavaksi pääomatuloksi ja muiden verokikkailujen vuoksi? Onko kokonaisuus enää kenenkään hanskassa?

Lausuntoyhteenvedossa hallituksen esitysluonnos valinnanvapaudeksi sai kriittisen ja varauksellisen vastaanoton. Enemmistö lausunnonantajista arvioi, että sote-uudistuksen keskeiset tavoitteet, kuten palvelujen yhdenvertainen saatavuus, matala kustannuskehitys ja kustannustehokkuus eivät toteudu.  Eduskuntaan uuden lakiesityksen valinnanvapaudesta on tarkoitus tulla maaliskuun alussa.

Valinnanvapauden lisääminen on oikeansuuntainen kehitystavoite nykyiseen sote-järjestelmään. Hallituksen mallissa sote-uudistuksella tavoitellut säästöt, palvelujen tasa-arvoisuus ja asiakkaiden aito valinnanvapaus ovat kuitenkin kyseenalaisia. On ajauduttu yhä kauemmaksi kustannusten hillintää ja perustason sote-palvelujen parantamista ja sote-integraatiota alun perin tavoitelleesta uudistuksesta.

Sotesta on tulossa sekava ja suuryritysten asemaa vahvistava hallintohimmeli.  Uudistuksen tavoitteet eivät asiantuntijoiden mukaan toteudu. Vaarana on, että suomalaisen soten korkea laatu palveluissa menetetään, kustannukset ja eriarvoisuus yhteiskunnassa kasvaa. Kulisseissa kuohuu.

Esitettyä valinnanvapausjärjestelmää on luonnehdittu taloudellisesti kestämättömäksi ylläpitää (Sovala & Aronkytö 2018). Se vaarantaa asiakkaiden sujuvat palveluketjut pirstoessaan toimivat, asiakaslähtöiset sote-palvelut.  Muutosjohtajat ovat tuoneet esiin painavia perusteluja: ”Maakunta ei voi käynnistää sellaista valinnanvapausjärjestelmää, jota se ei kykene taloudellisesti ylläpitämään”.

Julkisesti rahoitetussa järjestelmässä vahva järjestäjä, kuten maakunta on tapa päästä eroon tarjontavetoisuudesta ja asiakkaiden kerman kuorinnasta.  Miksi järjestäjän ei anneta aidosti edustaa maakunnan asukkaiden tahtoa ja asiantuntija-arvioita palvelutarpeesta?

Hallituksen esitysluonnoksessa on annettu runsaasti painoa asiakasseteleille. Jotkut asiantuntijat ovat arvioineet niiden olevan jopa miljardien rahanreikä (esim. Lehtonen 2017). Maakunnan antamilla asiakasseteleillä asiakas voi hankkia sote-palvelunsa haluamaltaan palvelujen tuottajalta. Asiakassetelit ja henkilökohtainen budjetti siirtävät palveluja yksilövastuun suuntaan.  Kaikilla ihmisillä ei ole voimavaroja, tietoa, eikä osaamista perusteltujen valintojen tekemiseen.

Järjestelmästä on tulossa monimutkainen. Toteuttamisen ongelmia ei korjaa pelkästään se, että hallitus rajasi subjektiivisen asiakassetelin käyttöä erikoissairaanhoidossa. Asiakasseteli on ratkaisuna liian laaja, eikä se anna maakunnalle riittäviä ohjaus- ja vaikuttamismahdollisuuksia järjestämisvastuun toteuttamiseksi.

Hallituksen tekemät korjaukset eivät ole riittäviä toimivan valinnanvapausmallin rakentamiseen, eikä lain järkevään toimeenpanoon. Kun kustannukset kasvavat terveydenhuollossa, on suuri riski, että joudutaan leikkaamaan lisää sosiaalihuollon palveluja kaikkein heikoimmassa asemassa olevilta, paljon palveluja käyttäviltä, monisairailta ja kuormittavissa elämäntilanteissa eläviltä ihmisiltä.

Asiakassetelien käytön merkittävä rajaaminen turvaisi maakunnalle mahdollisuuden käyttää parhaiten tarkoitusta vastaavia keinoja palvelujen järjestämiseen esimerkiksi kilpailuttamalla (vrt. Sovala & Aronkytö 2018).  Myös yksityisten sote-keskusten markkinoille tuloa pitäisi säädellä. Yksityisten palveluntuottajien  ei tulisi voida perustaa maakuntien rahoittamaa sote-keskusta mihin paikkaan tahansa.

Julkisella toimijalla, maakunnilla tulee olla riittävä päätösvalta turvata se, että palvelut ovat yhdenvertaisesti asiakkaiden saatavilla. Talouteen ja työmarkkinoille tarvitaan myös sotessa vakautta ja ennakoitavuutta. Siten on mahdollista vahvistaa pienyritysten kilpailukykyä, parantaa työllisyyttä ja turvata myös palkansaajien tulevaisuutta. Miljardien rahareikää ja ennakoimatonta sote-sotkua ei kannata tehdä. On tehtävä ratkaisuja, jotka ovat kestäviä ja oikeudenmukaisia tuleville sukupolville.

 

Arto Rautajoki

Kirjoittaja on sosiaalipoliitikko ja yhteiskuntatieteiden tohtori Seinäjoelta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Maria Tolppanen

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja Vaasasta.

Kaikki Suomen työttömät liittykää yhteen

Nyt tekee mieleni sanoa: paneppa omalle kohdallesi herra ministeri. Kun työ kaatuu alta, kaatuu koko elämä.  Sinusta tulee hyljeksitty luuseri, joka olet tahallasi saattanut itsesi halveksittavaan tilaan, josta syystä sinulla ei itseasiassa ole enää oikeutta ihmisarvoon.

Tähän on Suomessa tultu.

Työvoima on valtiovallan erityisessä suojeluksessa. Näin sanotaan perustuslaissa. Työtön sitävastoin ei ole kenenkään suojeluksessa. Hän on erilaisten toimenpiteiden ja kokeilujen alaisena. Mikäli hän ei pysty osallistumaan toimenpiteisiin tai kokeiluihin, viedään elämisen ehto. Näin käy, jollei saa työtä 18h/3kk, polkaise pystyyn yritystä tai ei pääse työnsaantia edistäviin toimenpiteisiin tai koulutukseen.

Törkeintä asiassa on se, että maan hallitus ei edellytä valtiovallalta toimia, jotka mahdollistaisivat kokeiluihin tai toimenpiteisiin osallistumisen. Esimerkiksi työ-, työharjoittelu- tai koulutuspaikkaa ei työttömälle tarvitse tarjota. Hallitus tuntuu olevan tyytyväinen, kun työttömälle tarjotaan sanktioita ja karensseja.

Jos työtön haluaisi aloittaa omaehtoisen koulutuksen, ei sitä lasketa, korvaukset katkaistaan ja opiskelu on pystyttävä itse rahoittamaan. Lainaa ei saa, koska luottotiedoton on kelvoton. Siispä ammattikoulun, ammattikorkean tai yliopiston ovet pysyvät työttömältä lukossa. Vaikka opiskelu sinänsä on maksutonta, oppimateriaalit ja oppikirjat eivät ole.

Perustuslain 19 §:n 2 momentin mukaan jokaisella on oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden perusteella. Laki on hyvä ja yksiselitteinen.

Tätä perustuslain kohtaa nakerretaan jo toisen kerran tänä vuonna. Ensin aktiivimalli tämän kuun alussa, nyt esitys työpaikan hakemisesta väihintään kerran viikossa.

Herää epäilys, miten hyvin ministerit tuntevat uuden esityksensä. Aktiivimallin tuntemuksessa näkyy aukkoja olevan. Esimerkiksi ministeri Mykkänen sanoi taannoin, että aktiivimallin sanktioilta välttyy, jos osallistuu vapaaehtoistyöhön ja ministeri Lintilä väittää, että työn hakeminen ja oleminen työvoimana käytettävissä pelastaa sanktioilta. Palturia molemmat. Väittämät kertovat sen, että ministerit eivät tiedä, mitä ovat päättäneet. Vapaaehtoistyö ei riitä ja työn hakemista ei lasketa, jollei työtä saa.

Uusi viikottainen työn hakemisen pakko on kummallinen. Jos ei hae työtä, tulee sanktioita 60 päiväksi. Jos hakee, mutta ei pääse töihin, astuu aktiivimallin 60 päivän päivärahan pienentäminen voimaan. Voisiko ministeri Lindström avata uutta mallia ja vastata seuraaviin kysymyksiin:

Miten uusi sääntö toimii silloin, jos on onnistunut pääsemään työnhakua edistäviin toimiin tai saanut 18h/3kk töitä? Onko tällöin haettava viikoittain palkkatyötä? Tai mitä tapahtuu, jos on onnistunut saamaan 0-työsopimuksen, mutta ei saakaan työtunteja? Hallitushan laati säännöt 0-tuntisopimuksille ennen joulua. Säännöissä ei edellytetä, että 0-sopimuksella pitäisi antaa myös palkallisia työtunteja.

Kehoitan edelleenkin ministereitä harjoittamaan empatiaa ja laittamaan tämän kaiken omalle kohdalleen ja miettimään, miltä tuntuu.

Minulle tästä kaikesta nousee mieleen vain yksi sana. Niskalaukaus. Jokainen, joka mielensä tästä pahoittaa, voi vapaasti vetää karvalakin syvälle päähänsä.

 

Maria Tolppanen

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja Vaasasta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Aira Helala

Kirjoittaja on JHL:n pääluottamusmies Vaasasta.

Kenen lauluja laulat, sen leipää syöt

Tulee mieleen tämä vanha sananparsi, kun seuraa oikeistopuolueiden ulostuloja ja linjauksia, esillä olevien uudistusten osalta. Tahtotila näyttäytyy hyvinkin vahvana, eikä arastella tehdä rajujakaan uudistuksia, kunhan ne ajavat omia ideologisia päämääriä.

Mitä tulee poliittiseen vastuuseen – esim. sote- ja maakuntauudistusta tehtäessä – otetaan valtavia riskejä, kuuntelematta asiantuntijoita. Tajutaanko kuinka kauaskantoiset seuraamukset milläkin päätöksillä saattaa olla?

Työttömien aktiivimallissa ollaan tekemässä yhtä hölmöjä päätöksiä.  Nyt  uutisoidaan, että työllisyys olisi hyvässä kasvussa. Hyviä työllistämiskeinoja ovat asiat, jotka oikeasti vaikuttavat siihen, että työntekijöille maksetaan työstä  palkkaa jolla tultaisiin toimeen. Nykysuuntaus pätkineen, silppuineen ja 0-sopimuksineen ei sitä ole. Samaan aikaan, kun vastuuta toimeentulosta sysätään yhteiskunnan ja yksilön harteille, ollaan vähentämässä taloudellisia resursseja.

Eikä tämä huoli ole pelkästään valtakunnallinen, myös kunnalliset päättäjät toimivat lähellä omia verkostojaan ja intressejään. Myös siellä saattaa unohtua kuntalaisten etu.

Eletäänkö Suomessa  aikoja, ettei heikompiosaisten tai ylipäätään kansalaisten oikeudenmukaisia ja yhdenvertaisia perusoikeuksia tarvitse turvata ? Meneekö meillä niin hyvin? Löytyykö politiikan vasemmasta kentästä voimaa ja halua tehdä yhteistyötä. Nyt sille olisi tarvetta.

Aitoa demokratiaa ei ole pelkästään vaaleilla valittu eduskunta, kyllä kansalaisten pitäisi myös vaalien välissä pystyä aidosti, valitsemiensa edustajiensakin välityksellä, vaikuttamaan yhteiskunnassa tehtäviin päätöksiin. Eikä se tarkoita, että meidän palveluiden käyttäjien pitäisi mm ”valvoa”, että ylikansalliset sote-palveluita tarjoavat firmat hoitaisivat verotusvelvollisuutensa Suomeen, etenkin kun laki antaa mahdollisuuden aggressiiviseen verosuunnitteluun.

Pohjantähden kraatari Halmeen sanoilla…kysymys on siitä, annetaanko valta kansalle, vai ottaako se sen väkisin.

 

 

Aira Helala

Kirjoittaja on JHL:n pääluottamusmies Vaasasta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta