Jos nimi kuulostaa hauskan absurdilta, niin sitä on myös itse esitys. Ensi vuonna 20-vuotisjuhliaan viettävän teatterin toisen perustajan Simo Heiskasen koreografioima ja säveltämä JAM on haikean humoristinen ja assosiaatiologiikalla etenevä kertomus chaplinmaisesta kulkurista Herra Hillosta. Koko hänen omaisuutensa – ja muistonsa – kulkevat mukana matkalaukkuröykkiössä, josta löytyy vaikka mitä kukkasista sirkustelttaan.

Glims & Gloms: JAM – Herra Hillon hämmennys

Kun Hillon kalleimmat aarteet, Esmeralda, Vilivili ja Urho, heräävät henkiin, alkaa tapahtua. Ei sinänsä mitään kovin kummallista, mutta kommelluksia, pientä uhoilua, laulua ja beetboksausta sekä tietenkin hillon syöntiä. Kaikki toteutettuna hiukan vinksahtaneesta ja klovneriaan perustuvasta näkökulmasta.

Herra Hilloa sydämellisesti esittävällä Heiskasella on tanssijoina kolme vahvaa persoonaa. Jonna Aaltosen Urho on vallan hurmaava pieni mies, jonka yli ei kävellä. Eero Vesterisen Vilivili on hellyttävä iso pelle ja Mikko Makkosen Esmeralda yllättäviä kykyjä omaava ujohko tyttö. Hykerryttävien roolitulkintojen lisäksi kukin heistä on briljantti tanssija, jonka liiketarkkuus ja näyttämöllinen läsnäolo valloittavat.

Karoliina Koiso-Kanttilan suunnittelema visuaalinen ilme on värikäs ja ripauksen verran sadunomainen. Puvut rönsyilevät ilkikurisesti, mutta kumartavat tyylikkäästi sirkusperinteen suuntaan.

JAMia voi halutessaan katsoa vain hyvin toteutettuna tanssillisena hupailuna, mutta pinnan alta löytyy myös syvempiä sävyjä omana itsenään olemisen oikeutuksesta ja elämän hetkellisyydestä. Isoja asioita, joita ei tuputeta, mutta jotka tuodaan kyllä näkyville.