Juha Sipilällä oli pitkä lista vaateista seuraaviin hallitusneuvotteluihin. Kun siitä siivoaa keskustalaisille suunnatun hehkutuksen, jää lähinnä jäljelle se, että keskusta ei suostu maakuntamallin kaatavaan hallitukseen. Toki Sipilä halusi puheessaan myös vähentää eriarvoistumista sekä vahvistaa koulutus-, tutkimus- ja tiedepolitiikkaa. Hassua, että istuva hallitus on juuri näistä rajusti leikannut.

Ay-liikettä ja SDP:tä puheessaan moittinut Petteri Orpo puolestaan halusi muun muassa keventää työn verotusta. Se oli raju tarjous vaalipöytään esimerkiksi demarien Timo Harakan mielestä. Hän laskee Orpon tuloveroalennuksen maksavan kolme miljardia euroa joka vuosi. Kun päälle lasketaan aikaisempi lupaus varainsiirtoveron poistamisesta, niin Harakka arvioi kokonaissummaksi jo 15 miljardia euroa hallituskaudessa. Harakka pitääkin tähän verrattuna pikkurahana sitä, että Antti Rinne lupasi pienituloisimmille eläkeläisille sata euroa lisää usean vuoden aikana.

Juha Sipilä.

Myös ekonomistit ovat suhtautuneet epäillen Orpon näkemyksiin siitä, että veronalennusten dynaamiset vaikutukset korvaisivat verotulojen menetykset. Muun muassa Nordean yksityistalouden ekonomisti Olli Kärkkäinen totesi Twitterissä, että taloustieteellinen tutkimus ei tue Orpon näkemystä.

– Usko itsensä rahoittaviin veronalennuksiin näyttää olevan vahva. Dynaamiset vaikutukset ovat tosiasia ja ne kannattaa huomioida, mutta pelkillä dynaamisilla vaikutuksilla ei veroaleja rahoiteta, Kärkkäinen kirjoitti.

Orpon ja Sipilän puoluekokouspuheet valuvat oikeaan mittakaavaan, kun niitä vertaa hallituksen toimintaan tällä kaudella. Kuten edellä mainittiin, hallitus on leikannut esimerkiksi koulutuksesta, tutkimuksesta ja työllistämisestä. Nyt kokoomus ja keskusta haluavat panostaa niihin. Kuulostaa jakomielitautiselta. Tällä perusteella kokoomus ja keskusta ovat itsensä pahimmat viholliset tulevissa vaaleissa.

Ehkä puoluekokousten puheet olivatkin vaaliretoriikan asemesta sanahelinää, jonka taakse piilotettiin ankarana käytävä vääntö maakuntamallista ja soten valinnanvapaudesta. Tähän kokoomuksen ja keskustan lehmänkauppaan kuuluu, että oman tavoitteen läpisaamiseksi pitää hyväksyä kitkerältä maistuva vastapuolen tavoite. Tästä kitkeryydestä kertoo jotain Orpon Turun puoluekokouspuheen lausahdus siitä, kuinka vähän kokoomusta kiinnostaa sotessa hallinto. Se on taas keskustan maakuntamallin perusta, uusi hallinnollinen porras.