Kokoomuksen Turusen loikka Mehiläiseen ei ehdi virkamiesten karenssiuudistukseen – vapaa menemään

Kuva: Lehtikuva/Mikko Stig
altiovarainministeri Petteri Orpon (kok.)  ministeriryhmän erityisavustaja Joonas Turunen (kok.) on loikkaamassa yksityiseen terveysbisnekseen. Monet eivät katso tätä hyvällä. Loikalla on kuitenkin tiettävästi Petteri Orpon siunaus.

Valtion virkamiehille kaavaillut karenssisopimukset ulottunevat tulevaisuudessa myös kuntien ja maakuntien viranhaltijoihin. Valtion virkamieslain uudistuksessa mukana oleva karenssisopimus aiotaan ottaa kutakuinkin samansisältöisenä käyttöön myös kuntapuolella.

Sopimuksen piirissä oleva virkamies, esimerkiksi ministerin erityisavustaja, voisi aloittaa uudessa työpaikassa vasta karenssin jälkeen. Tällöin valtio maksaisi virkamiehelle karenssiajan mukaan korkeintaan vuoden palkkausta vastaavan korvauksen.

Valtion virkamiesten osalta uuden lain on määrä tulla voimaan ensi vuoden alusta. Kuntien työntekijät olisivat sen piirissä vuoden 2019 alusta, kun laki kunnan ja maakunnan viranhaltijoista astuu voimaan osana sote-uudistusta.

Kukaan ei tiedä, kuinka suurta joukkoa virkamiehiä karenssisopimukset koskisivat.
– Tämän kaltaisia virkamiehiä voi olla millä tahansa hierarkkisella tasolla ja millä tahansa hallinnon alalla, sanoo valtiovarainministeriön neuvotteleva virkamies Miska Lautiainen.

Hän selventää, että kyse on siitä, millaisen tiedon kanssa virkamies on tekemisissä.
– Jos virkamiehellä on pääsy salassa pidettävään tietoon, jota voisi käyttää omaksi tai toisen hyödyksi palvelussuhteen jälkeen, on syytä pohtia karenssisopimusta.

Sopimusten laajentaminen koskemaan ministereitä selvitettäneen myöhemmin. Asiaan on ottanut kantaa muun muassa perustuslakivaliokunta viime kesänä.

Vain soiton päässä ministeristä

Lakimuutos on parhaillaan eduskunnan hallintovaliokunnan käsittelyssä. Valiokunnan Wille Rydman (kok.) perää tarkempia pelisääntöjä.

– Nyt on päässyt syntymään tilanteita, joissa voi epäillä, siirtyykö yksityiseen yritykseen tietoa, jota henkilö on saanut toimiessaan tärkeässä julkisessa tehtävässä.

Rydman ei halua ottaa kantaa keskiviikkona uutisoituun kokoomuksen ministeriryhmän erityisavustajan Joonas Turusen siirtymiseen Mehiläisen palvelukseen. Hän sanoo yleisesti, että poliittisen järjestelmän uskottavuus ei saisi horjua.

– Jos henkilö on esimerkiksi ollut tärkeän ministerin erityisavustaja ja sen jälkeen hän siirtyy esimerkiksi yksityisen lobbausfirman palvelukseen, voi herätä kysymys, maksetaanko palkkaa siitä, että henkilöllä on nopeampi puheyhteys ministerille. Tällaisen epäilyksen syntyminen on ikävä juttu.

Rydman haluaa myös tarkastella karenssisopimusten pituutta. Hänestä vuoden ylimenoaika saattaisi olla liian pitkä.

Valiokunnan puheenjohtaja Juho Eerola (ps.) muistuttaa, että uusi laki ei saisi vaikeuttaa ihmisten työuria.

Eerola ei halua ottaa kantaa Joonas Turusen tapaukseen, mutta toteaa yleisesti ottaen, että vastaaville liikkeille alkavat olla viimeiset hetket.

Eläkkeellä konsultointi tarkasteluun

Valiokunnan keskustalainen jäsen Antti Kurvinen pitää lakiesityksen suurimpana ongelmana eläköityvien virkamiesten mahdollisia yrityssuunnitelmia. Hänen mielestään karenssisopimusta ei voida tehdä jokaisen virkamiehen kanssa, joka harkitsee konsultointia eläkepäivillään.

– Täytyy olla todellista elinkeinotoimintaa, jota varten sopimus tehdään. Ei voi olla niin, että tästä tulee automaatio, jolla saa karenssikorvauksen. Eläkkeelle jäävien virkamiesten tilanne täytyy vielä katsoa tarkkaan.

SDP:n Sirpa Paatero arvioi, että lain piiriin kuuluvien virkamiesten ja heidän tehtäviensä määrittely sisältää vielä avoimia kysymyksiä.

 

Mimma Lehtovaara

Juttua varten on keskusteltu myös valiokuntaneuvos Ossi Lanton ja eduskuntasihteeri Henri Helon kanssa.

 

V

Maria Guzenina kommentoi Länsimetron hallitusta: ”Asiantuntemusta olisi paikoin kaivattu enemmän”

Kuva: Jukka-Pekka Flander

Espoon kaupunginhallituksen konsernijaosto haluaa muutoksia Länsimetron hallitukseen. Konsernijaoston puheenjohtaja Maria Guzenina kertoo, että yhtiön hallitukseen kaivataan lisää asiantuntijuutta.

Konsernijaosto käsitteli tänään EY:n (Ernst & Young) tekemää erityistilintarkastusta Länsimetrosta sekä kuuli yritysjuridiikan asiantuntijan, asianajaja Manne Airaksisen näkemyksiä asiasta. Konsernijaosto merkitsi asiat tiedokseen ja päätti ottaa niiden johtopäätökset huomioon Länsimetron jatkohankkeen toteutuksessa.

Guzenina sanoo, että Länsimetron kokoisessa projektissa hallituksen rooli on merkittävä projektinhallinnan kannalta.

– Ernst & Youngin selvityksessä on todettu, että asiantuntemusta olisi paikoin kaivattu enemmän projektinhallinnan kokonaisuuden näkökulmasta, Guzenina sanoo.

– Tässä ollaan kallistumassa siihen, että hallitusammattilaisia lähdettäisiin hakemaan mukaan tähän hyvin vaativaan, isoon kokonaisuuteen.

Länsimetron omistavat Espoon ja Helsingin kaupungit.

Keskustelua aiheesta

EU:lta ehkä 2 500 000€ entisille Anttilan ja Stockmannin työntekijöille

Kuva: Lehtikuva/Aleksi Tuomola

Euroopan komissio esittää 2,5 miljoonan euron tukea entisille Anttilan ja Stockmannin työntekijöille Suomessa. Tuki maksetaan Euroopan globalisaatiorahastosta ja sillä on tarkoitus auttaa yrityksistä irtisanottuja 1 500:aa työntekijää työllistymään uudelleen.

Suomi haki globalisaatiorahaston tukea, kun vähittäiskaupan yritykset olivat irtisanoneet Suomessa 1 660 työntekijää. Myös Anttilan tytäryhtiön Vallilan henkilöstö menetti työpaikkansa.

Komission ehdotukselle on vielä saatava Euroopan parlamentin ja EU:n ministerineuvoston hyväksyntä.

AVAINSANAT

Ottiko ay-liike Pyrrhoksen voiton Sipilän pakkomielteisestä politiikasta? Selvitys varoittaa, että markkinavoimien valta kasvaa ja työntekijöiden suoja vähenee

Suomalainen sopimisyhteiskunta eli suurta myllerrystä vuosien 2015–2017 aikana. Monenlaisissa rooleissa SDP:ssä ja ammattiyhdistysliikkeessä vaikuttanut, Teollisuuden palkansaajien TP:n palvelukseen siirtyvä Matti Hirvola kysyy Luottamuksen loppu? -tutkimuksensa pääotsakkeessa aihepiirin peruskysymyksen.

Kirjan mittainen satasivuinen selvitys on tehty Kalevi Sorsa -säätiölle.

Juha Sipilän hallituksen alkupuoliskon vuosien 2015–2017 työmarkkinaturbulenssilla oli kauaskantoisia seuraamuksia suomalaisen korporatismin toimintamallille ja institutionaalisille vuorovaikutussuhteille”, kirjoittaa Hirvola.

Hirvolan kirjan mukaan vahvaan parlamentaariseen enemmistöön nojaava porvarihallitus ja työnantajat pyrkivät vaalikauden alussa haastamaan kolmikantaisen sopimusyhteiskunnan hegemonista diskurssia.

Haaste puettiin ideologiseen vastakkainasetteluun parlamentarismin ja korporatismin välillä. Tavoitteena oli muuttaa suomalaisten työmarkkinoiden institutionaalista järjestystä pysyvästi työnantajia hyödyttävään suuntaan”, tutkija kirjoittaa.

Sipilän hallituksen ja työnantajien uusliberalistisessa tavoitteenasettelussa hyödynnettiin Hirvolan mukaan kolmikannan perinteistä välttämättömyyden retoriikkaa.

Sen vakuuttavuus ja legitimaatio murtuivat, kun Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK onnistui syksyllä 2015 osoittamaan sopimusyhteiskunnan puitteissa vaihtoehtoisen toimintamallin hallituksen pakkolaeille.

Merkitystä oli myös sillä, että koko palkansaajaliike onnistui yhteisin ponnistuksin kääntämään kansalaismielipidettä hallituksen epäoikeudenmukaisiksi koettuja esityksiä vastaan.”

Syksyn 2015 aikana hallituksen pakkolakiesityksen juridiset ja taloudelliset puutteet kävivät yhä selvemmiksi.

Samalla kun hallituksen argumentaation perustelut murenivat, syvenivät säröt porvarihallituksen ja työnantajien rintamassa.”

Sipilän hallitus kykeni omista ongelmistaan huolimatta pitämään aloitteen käsissään.

Vaikka perinteinen kolmikantaisen sopimisen kulttuuria korostava diskurssi selvisikin kamppailusta eräänlaisena voittajana, oli menestyksen hinta raskas. Hirvolan mukaan kolmikantaisen sopimusyhteiskunnan vuorovaikutussuhteet oli revitty vereslihalle.

”Tutkimusaineistoon nojautuen onkin mahdollista spekuloida kysymyksellä, oliko ammattiyhdistysliike ottanut kilpailukykysopimusprosessissa Pyrrhoksen voiton. Miksi ammattiyhdistysliike ei käyttänyt kilpailukykysopimusprosessin myötä hetkellisesti kasvanutta yhteiskunnallista painoarvoaan täysimääräisesti hyväkseen?”

”Ay-liikkeen menestys hegemoniakamppailussa ei aktualisoitunut erityisen tehokkaasti poliittisen keskustelun johtajuutena työmarkkinoihin liittyvissä diskursseissa. Sipilän hallitus kykeni omista ongelmistaan huolimatta pitämään aloitteen käsissään esimerkiksi työttömyysturvan uudistamisessa.”

Selvityksen mukaan vastausta kysymykseen voi hakea työmarkkinoiden instituutioiden myllerryksestä.

”Raskas kilpailukykysopimusprosessi oli vähentänyt ammattiyhdistysliikkeen keskinäistä luottamusta. Palkansaajajärjestöt syyttelivät toisiaan siitä, miten eduskunnan enemmistöön nojaavaan hallitukseen olisi pitänyt kolmikannassa suhtautua. Ilman yhteistä rintamaa ay-liikkeen vaikuttavuus oleellisesti heikkenee.”

Myös Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n strateginen päätös hylätä keskitetyt työmarkkinaratkaisut ja irtisanoa tähän liittyviä sopimuksia muutti työmarkkinatoimijoiden keskinäisiä riippuvuus- ja vuorovaikutussuhteita.

”Täysimittaisen vastakkainasettelun sijaan työnantajat pyrkivät kääntämään työmarkkinoiden voimatasapainoa hajottamalla sopimusyhteiskunnan valtakeskittymät.”

Markkinavoimien valta kasvaa ja työntekijöiden suoja vähenee.

Hirvolan mukaan EK:n 2015–2017 tekemät ratkaisut mullistivat ehkä lopullisesti kolmikantaisen sopimusyhteiskunnan keskiössä olevan neuvottelu- ja sopimusjärjestelmän.

”Selvää on myös, että neuvottelu- ja sopimusjärjestelmän muutokset ravistelevat sosiaalisen korporatismin perusrakenteita kuten työehtosopimusten yleissitovuutta ja sosiaalisten ryhmien keskinäistä solidaarisuutta.”

Hirvola päättelee, että tulopolitiikan ja keskitettyjen työmarkkinaratkaisujen hylkääminen supistavat ammattiyhdistysliikkeen yhteiskunnallista painoarvoa ja sananvaltaa.

”Silloin markkinavoimien valta kasvaa ja työntekijöiden suoja vähenee.”

Hirvolan mukaan ammattiyhdistysliikkeen menestyksellinen vastaaminen työnantajien omaksumaan hajota ja hallitse -strategiaan edellyttäisi voimien keskittämistä muuallakin palkansaajaliikkeessä kuin vain vientiliitoissa.

Kursiivilla olevat lainaukset ovat Matti Hirvolan kirjasta Luottamuksen loppu?, joka julkistetaan tänään Helsingissä.

Keskustelua aiheesta

Ärähdys eduskunnasta: ”Lasku tästä vihreiden alkuunpanemasta hulluudesta lankeaa tavallisten kansalaisten maksettavaksi”

Kuva: Thinkstock
Keskustan kansanedustaja ja innokas erämies Mikko Kärnä on huolissaan viime viikkoina tapahtuneista susien ja metsästyskoirien kohtaamisista, jotka päättyvät usein koiran kuolemaan.
– Ei tällaisia ongelmia ollut tässä mittakaavassa vielä 10 vuotta sitten. Nyt näyttää siltä, että joka päivä päätyy ainakin yksi metsästyskoira suden suuhun, pahimpina useampia.
Kärnä kiittelee hallituksen toimia susien kaatolupien lisäämisessä, mutta pitää tätä yksinomaan riittämättömänä.
– Suomen susikanta tulisi puolittaa nykyisestä, koska nyt lasku tästä vihreiden alkuunpanemasta hulluudesta lankeaa tavallisten kansalaisten maksettavaksi rakkaiden koti- ja tuotantoeläinten muodossa. EU on lopultakin laitettava tässä selkä seinää vasten ja vaadittava, että Suomi saa itsenäisesti päättää oman susikantansa koosta.
Kärnä korostaa, että myös susi kuuluu Suomen luontoon, mutta liika on liikaa.  Kärnä vaatii myös, että susien tappamien metsästyskoirien korvaussummia lisätään.
– Jos tämä meno jatkuu, ei meiltä pian enää löydy metsästäjiä pitämään hirvikantaa kurissa tai vaikkapa jäljittämään kolarieläimiä.

Eero Heliövaara ei aio hakea jatkokautta valtion omistajaohjausosaston päällikkönä

Kuva: Lehtikuva

Valtion omistajaohjausosaston päällikkö Eero Heliövaara ei aio hakea jatkokautta. Heliövaara kertoo STT:lle haluavansa siirtyä kohti uusia haasteita.

Heliövaara kuvailee omistajaohjausosaston päällikön tehtävää ”mielipuolisen upeaksi” työksi, mutta ei omien sanojensa mukaan halunnut sitoutua tehtävään seuraavaksi viisivuotiskaudeksi.

– Katsoin, että nyt olisi kiva tehdä jotain muuta, Heliövaara sanoo STT:lle.

Hän sanoo, että kesällä ollut kohu Finnairin toimitusjohtajan lisäeläkkeestä ei vaikuttanut yksittäisenä asiana hänen päätökseensä.

– Sanotaan nyt näin, että onhan tämä mielialaa vienyt alas. Osakeyhtiölain noudattaminen on minusta tärkeää ja tärkeää on, että valtio noudattaa kirjoittamiaan omistajapoliittisia periaatepäätöksiä, mutta ei se yksittäisenä asiana (vaikuttanut). Olen omasta mielestäni toiminut täysin oikein.

Heliövaara sanoo jo aiemmin valmistautuneensa henkisesti luopumaan pestistä, sillä hänen edeltäjällään Pekka Timosella olisi ollut oikeus palata tehtävään. Nyt paikka on avoimessa haussa.

Heliövaara kertoo käyneensä jo keskusteluja jatkosuunnitelmista, mutta ei kerro tarkemmin, mistä on kyse.

Päätöksestään olla hakematta jatkokautta hän kertoi aiemmin Facebookissa Valtionomistus-sivulla. Pitkässä kirjoituksessaan Heliövaara toivoo, että uudeksi päälliköksi valittaisiin ammattitaitoinen ja osaava henkilö.

– Kaikkein karmeinta olisi poliittinen virkanimitys, Heliövaara kirjoittaa.

STT–HETA HASSINEN

Keskustelua aiheesta