Puheenjohtaja Petteri Orpolla riitti avauksessaan maanläheistä asiaa Tarmonkylän ojarummuista naapurin Lissuun. Puheessa oli myös runsaasti piikiksi tarkoitettuja heittoja poliittisen vasemmiston suuntaan. Valitettavasti terät paikoin katkeilivat jo ennen kuin Orpo sai neulojaan paketista.

Vasemmisto ei Orpon mukaan voi omia hyvinvointipalveluja omiksi saavutuksikseen. Näinhän se on, ei voi. Yhdessä on tehty, kokoomuskin on ollut mukana vaikka aloitteet ovat eittämättä peräisin monissa kohdin ja varsinkin historiassa vasemmalta. Kahdeksantuntinen työpäivä, viisipäiväinen työviikko, peruskoulu ja moni muu. Tämä oli Orpolta joka tapauksessa ihan kelpo pointti.

Sitten Orpo päätti koukata metsään ja eksyi sinne. Kerratessaan kokoomuksen konditoorista lempitarinaa kakkujen leipomisesta Orpo antoi ymmärtää kokoomuksen olevan vastuussa rahoista, jaettavasta, joilla suomalaisen yhteiskunnan edistyneet palvelut on maksettu.

Vasemmiston jakopuolueet ovat keskittynyt vinguttamaan korttia. Katsokaa kuka kantaa leivän pöytään!

Kampanjaviestinnässään kokoomus tavoittelee kunnon poliittisen puolueen tavoin ihmisläheisyyttä. Päämäärään pyritään resitoimalla ahkerasti nimipäiväkalenteria. Etunimiä putoaa kuin väestörekisterin tuutista. On Jannea, Lauria, Irmeliä ja Eemeliä. Kun puheeksi tulee työtön, kelpaa myös tuttavallisempi lempinimi. Lissu. Eikä mikä tahansa Lissu, vaan naapurin Lissu.

Myös kokoomuslaisen naapurissa voi asua työtön, johon kokoomuslaisella on epämuodollisempi suhde kuin Janneen tai Eemeliin, joita hän kutsuu virallisilla etunimillä.

Lissun kannattaisi olla varuillaan kokoomuksen kunta-Suomessa. Mikäli ojarummun asennus ei työllistä, työttömyysturvaa uhkaa leikkuri. Tarmonkylässä ei, Lissu hyvä, makseta olemisesta.