”Eläkeyhtiöt ja niitten järjestöt yhdessä eräitten muittenkin etujärjestöjen, mm. EK:n ja FK:n kanssa käyttävät sitä vaikutusvaltaa, joka niillä mittavien budjettiensa avulla eläkepolitiikankin lobbareina on. Näitten mielipiteet saavat maan tärkeimmissä medioissa yleensä auliisti tilaa, olkoon kyse sitten sähköisestä tai paperilla ilmaistusta. Yhtä selvältä näyttää, että pienten eläkkeensaajien – olkoot he kuinka asiantuntevia hyvänsä – näkemykset jäävät esiin tulematta.”

Ilaskivi väittää, että kun palkkaindeksiä koskeva, 84000 äänioikeutetun suomalaisen allekirjoittama kansalaisaloite on edennyt eduskuntaan, koetetaan useiden kymmenten vuosien päähän ulottuvilla ennusteilla viritellä niin ministereitten, kansanedustajien kuin kansalaistenkin mielipiteitä aloitteelle vastaiseksi.

”Jos hyväksyttäisiin, eläkepommi räjähtäisi, rahat loppuisivat, he korostavat. Hiemankin pitemmän muistin omaavan mielessä on varmaankin samanlainen pelottelu viime vuosikymmeniltä. Mutta ”pommin” räjähtämisen sijasta eläkerahastot ovat kasvaneet kasvamistaan. Näinhän se on siksikin, että ennustaminen on ylipäänsä vaikeaa ja varsinkin, jos se koskee tulevaisuutta, kuten joku viisas on sanonut.”

Ilaskivi hämmästelee myös väitettä, että aloite olisi vain Kimmo Kiljusen (sd.) pyrkimystä päästä takaisin eduskuntaan.

”Miksi unohdetaan se, että aloitteen allekirjoittajat kuuluvat kaikkiin poliittisiin ryhmittymiin – löytyy minunkin nimeni sieltä joukosta.”

Ilaskiven mielestä suurinta äänestäjäryhmää, lähes puoltatoista miljoonaa kansalaista, koetetaan hajottaa keinoja kaihtamatta, jotta nämä eivät vain yhdistyisi yhdessä rintamassa omia etujaan ajamaan.

”Ja hieman vaikuttaa siltä, etteivät nämä pyrkimykset turhia ole. Kuvastakoot mielipidemittaukset, jopa eläkejärjestelmän omat tilastot tai kansalaisalotteen allekirjoittajien lukumäärä mitä tahansa, päättäjiin eivät nämä faktat vaikuta.”

”Mielenkiintoista onkin täten nähdä, kuinka paljon seuraavien vaalien tuloksissa heijastuu eläkkeensaajien tyytymättömyys – sehän ei tunne erilaisia jakorajoja, ei puoluekantoja, ei erisuuruisia eläkeläisryhmiä jne. Toinen vaihtoehto tietenkin on, että ”vielä kerran” vanha äänestää omien lastensa tai lastenlasten kaltaisiin ikäryhmiin kuuluvia ehdokkaita. Tunteet kun helposti voittavat omien taloudellisten näkökohtien sanelemat viitteet.”