Teatteri & Tanssi

Kokoteatterin juhlaesityksessä näyttäytyvät rakkauden ja valintojen loputtomat mahdollisuudet

Anna-Aalto
Sami Saikkonen ja Sonja Sorvola piirtävät parisuhteen tähtikuvioita Kokoteatterin juhlanäytelmässä.
Anna-Aalto
Sami Saikkonen ja Sonja Sorvola piirtävät parisuhteen tähtikuvioita Kokoteatterin juhlanäytelmässä.
Anna-Aalto
Sami Saikkonen ja Sonja Sorvola piirtävät parisuhteen tähtikuvioita Kokoteatterin juhlanäytelmässä.

Helsinkiläinen Kokoteatteri täyttää tänä vuonna 20 vuotta. Alussa vahvasti tanssisuuntautunut teatteri on viime vuosina siirtynyt esityksissään yhä enemmän teatterin ja draaman suuntaan. Liikettä ja tanssia suinkaan unohtamatta.

Teatterin juhlanäytelmänä on kotimaassaan palkitun, nuoren polven brittiläisen näytelmäkirjailijan Nick Paynen teos ”Constellations”, jonka toteutuksessa tärkeänä tekijänä on myös liike. Tanssitermein voisi puhua parisuhdeduetosta, jonka tulkitsijoina ovat tanssijana ja koreografina tunnettu Sami Saikkonen ja näyttelijä-tanssija Sonja Sorvola. Esityksen ohjaajana on myös tanssitaustainen teatterin johtaja Anna Veijalainen.

TEATTERI

KokoTeatteri

Nick Payne: Constellations

Suomennos Sonja Sorvola – Ohjaus Anna Veijalainen – Koreografia Sami Saikkonen, Sonja Sorvola, Anna Veijalainen – Lavastus Alisha Davidow – Valot Jere Kolehmainen – Ääni Juha Tuisku – Puvut Sonja Sorvola – Rooleissa Sami Saikkonen ja Sonja Sorvola

Constellations tarkoittaa tähdistöä ja tähtikuvioita, ja niitä sekä atomeja ja molekyylejä esityksen fyysikkonainen työkseen tutkii. Mutta sana voi merkitä kuviota, asiantilaa myös kuvaannollisemmin ja se on avain koko esitykseen. Sillä juuri niistä, valintojemme tuottamista erilaisista kuvioista ja mahdollisuuksista parisuhteessa esitys kertoo.

Huikaisevan hieno teksti on kuin labyrintti, jossa samasta tilanteesta on olemassa monta eri variaatiota, joista yksi vie aina eteenpäin siihen suuntaan, johon kirjailija traagisesti päättyvän parisuhteen tarinan ihastumisesta eron ja uudelleen yhteen paluun kautta haluaa lopulta viedä. Mutta ne muutkin versiot ovat aivan yhtä todellisia, niiden tuloksena vain olisi aivan toisenlainen kertomus.

Toisinaan eri versiot eroavat vain muutaman sanan tai äänensävyjen verran, toisinaan koko kohtauksen perustoiminta käännetään toisin päin. Ja kun kerran ajalla ei atomi- ja molekyylitasolla ole merkitystä, eivät tapahtumatkaan aina etene lineaarisesti, vaan välillä voidaan palata pitemmänkin matkan verran takaisin päin.

Tämä eri variaatioilla ja kohtausten toistolla pelaaminen vaatii katsojalta herpaantumatonta keskittymistä. Se ei ole kuitenkaan mitenkään vaikeaa.

Täysareenan keskellä oleva pieni, musta pyörivä näyttämö imee väkisin huomion sillä oleviin ihmisiin. Myös äänitehosteilla erotellaan lyhyet, elokuvamaiset kohtaukset toisistaan.

Toisaalta pelkistetty näyttämö on myös äärimmäisen haastava näyttelijöille. Saikkosen mehiläistarhuri ja Sorvolan tutkija ovat hyvin luontevia ja koskettavia, mutta ilmaisussaan ehkä hiukan varovaisia ja keveitä.

Tosin keveys voi olla myös tietoinen ohjauksellinen ratkaisu, sillä itse tarinassa on kaikki mahdollisuudet lipsahtaa melodramaattiseksi 2000-luvun ”Love Storyksi”. Onneksi siihen ei mennä, vaikka loppu kuristaakin hieman katsojan kurkkua.

Liikettä esitys käyttää ilmaisun osana niissä tilanteissa, joissa puhutaan kuolemasta. Tällöin liike toimii etäännyttävänä, abstraktina elementtinä, mutta myös parin läheisyyden kuvaajana.

Kokonaisuutena Consellations on hyvin intiimi ja pakahduttavakin esitys, jonka perimmäinen sanoma on äärettömän suuri: jokaisella, pienelläkin valinnalla me omalta osaltamme muokkaamme maailmankaikkeutta ja suljemme pois lukemattomia muita mahdollisuuksia. Siksi kaikella tekemisellämme on merkitystä.

Annikki Alku

 

Jakoa

Jaa tämä artikkeli

Viikon 41 Demokraatti
TIEDUSTELULAIN ABC - Mitä tavallisen ihmisen pitää tietää?
LÄHIÖELÄMÄÄ - Selma Vilhunen teki rosoisen nuoriselokuvan
TARJA HALONEN - YK:n tulisi toimia pienemmällä budjetilla
Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat


Uusimmat