Palkittu politiikan aikakauslehti
39€/4kk

Kolme ensimmäistä askelta SDP:lle

Kari Hulkko

Pitkä vaalitappioiden putki pitää yllä kriittistä keskustelua vasemmistopuolueiden tilasta ja tulevaisuudesta. Se on tarpeen. Viimeisin vaalitulos olisi hyvin voinut olla onnistuneemmalla hallitustaipaleella ja kampanjalla toinen. Tämä ei olisi kuitenkaan ratkaissut syvempiä ongelmia.

Rane Aunimo

Puolueilla on tapana alistua selittelijöiksi. Kun tarjottu linja ei saa tuekseen ihmisten kannatusta, syyt ovat aina jossain muualla kuin oman politiikan sisällössä: väärissä kärkiteemoissa, epäonnistuneessa viestinnässä, rapautuvassa järjestötoiminnassa, kampittavassa kaverissa tai mediassa. Entä jos syy onkin se kaikkein ilmeisin: tuotteessa on parantamisen varaa.

Kaikki paitsi arvot kyseenalaisiksi

Jos SDP mielii nousta tulevaisuudessa takaisin johtavaksi puolueeksi, sen on pidettävä kiinni arvoistaan mutta uskallettava asettaa kaikki muu kyseenalaiseksi. Ensiksi tieltä on raivattava kolme estettä.

Pikavoittojen saalistamisesta on luovuttava. Politiikassa ei pärjää, jos taktisia kuvioita hioo tavalla, joka hämärtää arvoja tai syö alta mahdollisuudet onnistua strategisissa tavoitteissa.

Tekemisen aikajänne on laitettava uusiksi. Vaaleista vaaleihin juostessa ajatus hukkuu. Poliittisen liikkeen uudistustyötä ei voi tehdä vaalisyklin ehdoilla vaan siitä huolimatta. Kun katse kiinnittyy liian lähelle, ei kykene näkemään laajempaa kokonaisuutta.

Pikavoittojen saalistamisesta on luovuttava. Politiikassa ei pärjää, jos taktisia kuvioita hioo tavalla, joka hämärtää arvoja tai syö alta mahdollisuudet onnistua strategisissa tavoitteissa. Erävoittojakin tarvitaan, mutta menestys on jotain muuta kuin niiden summa. SDP on tuijottanut liian kauan taustatutkimuksia siitä, mitä eri ryhmittyvät siltä odottavat. Samalla on jäänyt ymmärtämättä, että uskallus johtajuuteen on juuri se, jolla maailman muutoksen keskellä on eniten kysyntää.

Välineet on erotettava päämääristä. Ensimmäisten on palveltava jälkimmäisiä. Kun on rakastunut luomiinsa järjestelmiin, on kykenemätön näkemään niitä korvaavia toimivampia vaihtoehtoja. Politiikka typistyy hallinnolliseen viilaamiseen silloin, kun yhteiskunnallisiin tarpeisiin vastaaminen edellyttäisi dynamiitin käyttöä.

Työ ei ole arvo itsessään

Arvokeskustelu keskittyy usein työn käsitteeseen, josta on tullut puolueelle fetissi. Työ mahdollistaa paljon hyviä asioita. Se luo turvaa ja hyvinvointivaltiossa myös rahoittaa sitä. Se vahvistaa useimmiten osallisuutta ja tasa-arvoa, mutta ei aina. Työ ei ole kuitenkaan itsessään arvo vaan resurssi. Sen kautta tavoiteltava vapaus sen sijaan on.

Kun asetetaan asiat oikeaan järjestykseen, maailma näyttää toisenlaiselta. Irrottautuminen vanhasta ja uuden luominen on helpompaa.

SDP:n kestävä nousu edellyttää uudenlaista ajattelua. Pelkkä järjestöllinen kehittäminen tai kansalaisten entistä parempi kohtaaminen ”kentällä” ei kanna perille. Oppositiossa voi toki kasvaa ilmankin, jos hallitus epäonnistuu surkeasti. Sitä ei pidä kuitenkaan toivoa – edes oman poliittisen vallan vahvistumisen vuoksi.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Palkittu politiikan aikakauslehti
39€/4kk

Huomasitko nämä?

Luetuimmat

Uusimmat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

Tf. chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE