Kommentti: Aktiivinen työväki tekee paluumuuttoa SDP:hen – persuvaje melkein täyttynyt

Kuva: lehtikuva / timo hartikainen
Puheenjohtajaehdokkaat Timo Harakka (vas.), Tytti Tuppurainen ja Antti Rinne lavalla SDP:n puheenjohtajaehdokkaiden maakuntakiertueen avajaisissa Kuopiossa 7. tammikuuta 2017.

Kun seuraa julkista keskustelua SDP:n kannatuksesta ja sen rakenteesta, pääsee helposti käsitykseen, että joillekin keskustelijoille mikään ei riitä. Haikaillaan takaisin 25 prosentin kannatuslukuihin. Ei muisteta, että noiden kannatuslukujen aikoina suuria puolueita oli kolme. Veikko Vennamon SMP yritti joukkoon, mutta lento päättyi lopulta puolueille harvinaiseen ja noloon mahalaskuun – konkurssiin.

Vahvimmaksi syylliseksi voi helposti nimetä pääministeri Kalevi Sorsan (sd.). Hän kun keksi ottaa SMP:n hallitukseen ja siitä alkoi alamäki.

SMP:n ja Vennamon lento rokotti lähinnä keskustapuoluetta. Muihin puolueisiin SMP ei juurikaan vaikuttanut.

Timo Soinin perussuomalaiset on toista maata. Hän on puolueineen onnistunut kiilaamaan jo kahdesti suurten puolueiden joukkoon. Ja kun jaettavana on 100 prosenttia annetuista äänistä tai gallupissa kantansa ilmaisseista, on 25 prosentin kannatusosuuden saavuttaminen todella kovan työn takana. Mahdotonta se ei tietenkään ole, mutta vaatisi miltä tahansa puolueelta liki epäinhimillistä suoritusta.

Alamäki alkaa noususta

SDP:n suurimmat kannatusluvut nähtiin 1990-luvulla, kun puolue oli Paavo Lipposen johdolla oppositiossa. Suurvoitolla tuli 63 kansanedustajaa, mutta se piti sisällään tuhon siemenen. Lipponen otti hallitusvallan Esko Ahon (kesk.) jälkeen suuriin kouriinsa ja joutui tekemään leikkauksia, joista likikään kaikki eivät pitäneet.

Kannattajia alkoi virrata pois.Lyhyitä poikkeuksia lukuunottamatta lasku on jatkunut vuodesta 2003. Pohja saavutettiin 2015 vaaleissa, joissa SDP tipahti neljänneksi suurimmaksi.

Kannatuksen surkeuteen oli selkeä syy: parhaassa työiässä olevat kaikkosivat puolueesta Timo Soinin huomaan. Paljon väkeä myös jäi kotiin ja muihinkin puolueisiin väkeä virtasi. TNS Gallupin lukujen mukaan 35-49-vuotiaista enää 12,5 prosenttia äänesti SDP:tä vuonna 2015.

Paluumuutto on alkanut

Mutta se mikä tulee alas, tulee ylös – joskus. Paluumuutto on alkanut ja jatkunut. SDP:n nousu alkoi jo viime vuonna, jolloin TNS Gallupin lukujen mukaan paljon keskustelun kohteena olleesta ikäryhmästä 35-49 jo 16,4 prosenttia ilmoitti äänestävänsä SDP:tä. Nousu on jatkunut, jopa kiivaana. Tämän vuoden aivan tuoreimmat luvut lupaavat SDP:lle jo 18,8 prosentin kannatusta ikäryhmässä 35-49 vuotta.

SDP:n kannattajaryhmästä suurin on silti yhä ikäryhmä 65+, mutta tässäkin väestönosassa SDP koki kolauksen vuonna 2015, jolloin kannatus tipahti 26,9 prosenttiin. Korjausliikkeen SDP sai tehtyä vuonna viime vuonna, jolloin 65+ kannatus nousi jo 29 prosenttiin.
SDP:n kannatus on noussut tasaisesti kaikissa ikäryhmissä. Jopa kaikkein nuorimmassa äänestäjäkunnassa 18-24 vuotiaissa SDP:n kannatus on noussut viidellä prosenttiyksiköllä.

Melkein yhtä suosittu virsi kuin alle 50-vuotiaiden heikko kannatusosuus, on ollut nuorten heikko kannatus. Vuoden 2015 vaaleissa kannatusosuus 18–24-vuotiaissa olikin huono, vain 8,1 prosenttia, mutta nousi jo seuraavana vuonna 13,4 prosenttiin ja on tuostakin noussut 13,6 prosenttiin vuoden ensimmäisinä viikkoina. Tuossakaan ei ole uutta, sillä pitkään on ollut niin, että aivan nuorimmat kannattajat ovat huidelleet missä sattuu. Sitten kun vakiinnutaan, mennään töihin ja liitytään liittoon, alkaa myös politiikka ja SDP hiljalleen kiinnostaa.

50-64-vuotiaiden keskuudessa SDP:n kannatus onkin sitten jo alkuvuodesta 2017 25,2 prosenttia ja viime vuonna peräti 26,5 prosenttia.

On myös toinen porukka, jossa SDP:n kannatus ylitti loppuvuodesta 2016 maagisen 25 prosentin rajan. Ja se on työväestö, jossa SDP:n kannatus oli ylivoimainen syksyllä 2016, 25,8 prosenttia.

Lähde: TNS:n gallupmittaukset 2015, 2016 ja 2017

Ja taas leimahti hallituksessa veroriita – SDP:ltä vaihtoehto: ”Tämä vero toisi 230 miljoonaa euroa kassaan vuoden aikana”

Kuva: thinstock

SDP:n varapuheenjohtaja, kansanedustaja Maarit Feldt-Ranta ihmettelee, että vain viikko vene- ja moottoripyöräverojen hautaamisen jälkeen hallitus riitelee jälleen verotuksesta.

– Nyt hallituksen suurennuslasin alla vaikuttaa olevan pohtia arvonlisäveron ja osinkoveron nostamisesta, Feldt-Ranta pohtii viitaten Ylen uutiseen.

Hän muistuttaa, että arvonlisäveron korotus nostaisi lääkkeiden ja ruuan hintaa ja kohdistuisi kovimmin köyhiin ja pienituloisiin.

Feldt-Rannan mukaan hallitus yrittää nyt löytää uusia veroja perumiensa vene- ja moottoripyöräverojen tilalle. Näiden verojen kustannusvaikutus olisi ollut 42 miljoonaa euroa vuositasolla.

– Hallitus on itse aiheuttanut verovajeen, jota se nyt yrittää paikata tavallisten suomalaisten pussista.

Kertoo paljon siitä keiden asialla hallituspuolueet ovat.

Hän painottaa, että hallitus teki valtion kassaan 59 miljoonan euron vuotuisen loven, kun tämän vuoden alusta otettiin käyttöön miljoonaperijöiden veroale.

– Ihminen, joka perii kahden miljoonan euron arvoisen kiinteistön pääkaupunkiseudulla, maksaa tänä vuonna 50 000 euroa vähemmän veroa kuin viime vuonna, Feldt-Ranta laskee.

Feldt-Ranta esittääkin, että hallitus voisi halutessaan esittää finanssimarkkinoiden ottamisesta verotuksen piiriin, kuten Ruotsissa ja Tanskassa on tehty. Pohjoismaisten naapureiden tavoin käyttöönotettava vero toisi valtion kassaan 230 miljoonaa euroa vuositasolla.

– Kertoo paljon siitä keiden asialla hallituspuolueet ovat, kun ne mieluummin kohdentuvat kaikki lisäverot tavallisten suomalaisten maksettaviksi, alentavat miljoonaperijöiden veroja eivätkä halua verottaa finanssisektoria samantasoisesti kuin muut EU-maat – Ruotsista ja Tanskasta puhumattakaan, Feldt-Ranta arvostelee.

”Jos nimi noteerataan, on tehnyt hyvää työtä” – Orpo huhuista Kataisen ympärillä

Kuva: Lehtikuva / Markku Ulander
Kuvassa Jean-Claude Juncker ja Jyrki Katainen.

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo sanoo, ettei hänellä ei ole tietoa siitä, että EU-komission puheenjohtaja olisi vaihtumassa kesken kauden. Kansainvälisessä lehdistössä on jälleen nostettu Jyrki Kataisen nimi esille veikkailuissa komission uudesta puheenjohtajasta.

Orpo kertoo nähneensä uutisotsikon, mutta muutoin hän ei ole siitä tietoinen eikä ole keskustellut asiasta Kataisen kanssa.

Komission nykyinen puheenjohtaja Jean-Claude Juncker ei aio asettua ehdolle enää uudelle kaudelle. Italialaislehti La Repubblica arvioi maanantaina, että Juncker saattaisi väistyä paikalta jo lähiaikoina.

– Ainahan huhuja pyörii. Näin jonkin uutisotsikon, mutta en ole muuten tietoinen, Orpo sanoi suomalaistoimittajille ennen euroryhmän kokousta Brysselissä.

Nimen nouseminen esiin on hänestä merkki hyvin tehdystä työstä.

– Jos Kataisen nimi noteerataan, on hän varmasti tehnyt hyvää työtä.

Kataisen nousu veikkailuihin on luonnollista, sillä hän on komission varapuheenjohtaja ja samasta EPP-puolueesta kuin Juncker. Komission tiedottaja kiisti jälleen maanantaina, että Juncker olisi väistymässä kesken kauden.

Moottoripyöräverosta suivaantunut entinen PS-vaikuttaja kuntavaaleihin – nyt SDP:n listoilta

Kuva: Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto

Perussuomalaisista viime vuoden lopulla eronnut nokialainen valtuutettu Mika Laakso lähtee ehdokkaaksi kuntavaaleihin – nyt sosialidemokraattina. Asia varmistui maanantaina.

Nokian sosialidemokraattinen kunnallisjärjestö ottaa ilomielin Laakson riveihinsä.

– On hienoa saada Mika Laakso mukaan demareiden ehdokaslistalle. Hän on osoittanut yhteistyökykynsä ja sitoutumisensa yhteiseen tekemiseen nokialaisten hyväksi vuosien aikana, Nokian Demarien kunnallistoimikunnan varapuheenjohtaja Arja Laitinen toteaa.

Laakso toimi yli kahdeksan vuotta Nokian kaupunginvaltuustossa perussuomalaisten ryhmäpuheenjohtajana sekä kaksi vuotta Nokian kaupunginhallituksessa 2. varapuheenjohtajana. Hän oli myös perustamansa Nokian perussuomalaiset ry:n puheenjohtaja sekä useita vuosia perussuomalaisten Pirkanmaan piirihallituksessa.

Mika Laakso totesi perussuomalaisista erotessaan olleensa usein puoluejohdon kanssa eri mieltä asioista, mutta silti puolustaneensa perussuomalaisia ajatuksia.

Kuppi meni niin sanotusti nurin perussuomalaisten venkoilusta moottoripyöräveron kanssa.

– Tähän vedän kuitenkin rajan. Moottoripyörät ja niihin liittyvä elämäntapa, veljeyden ja yhteenkuuluvuuden tunne, ovat minulle moninverroin tärkeämpiä kuin puoluepolitiikka, Laakso perusteli tuolloin Ylelle.

Kuntavaaleihin liikenee yhteensä 3 miljoonaa euroa – Vaaliruuhka pienentää puolueiden budjetteja

Kuva: Lehtikuva / Markku Ulander

Eduskuntapuolueet käyttävät kuntavaaleihin vähemmän rahaa kuin edellisellä kerralla vuonna 2012. Kahdeksasta eduskuntapuolueesta neljä kertoo pudottavansa selkeästi vaalibudjettiaan. Kolme puoluetta aikoo käyttää vaalikampanjaansa suunnilleen yhtä paljon rahaa kuin edellisissä kuntavaaleissa.

Puolueet kertovat käyttävänsä kuntavaaleihin yhteensä noin kolme miljoonaa euroa. Edellisissä kuntavaaleissa puolueet käyttivät noin 3,8 miljoonaa euroa. Eniten rahankäyttöään hillitsevät kokoomus ja SDP, jotka sanovat käyttävänsä 350 000–400 000 euroa viime kertaa vähemmän.

Puolueet perustelevat vaalibudjettiensa kutistumista pääasiassa pienentyneellä puoluetuella ja vaaliruuhkalla. Puoluetuki on pudonnut vuonna 2012 jaetusta noin 34 miljoonasta eurosta tämän vuoden alle 30 miljoonaan.

– Kun on useat vaalit tulossa lyhyen ajan sisään, resursseja on jaettava, jotta ne riittävät kaikkiin vaaleihin, sanoo RKP:n puoluesihteeri Fredrik Guseff.

Huhtikuun kuntavaalit aloittavat reilun kahden vuoden putken, jolloin järjestetään yhteensä viidet vaalit.

Vihreät nostaa budjettinsa vuoden 2008 kuntavaalien tasolle noin 450 000 euroon. Vuonna 2012 puolue käytti vain noin 125 000 euroa, koska edellisvuoden vaalitappio eduskuntavaaleissa oli leikannut puolueen rahoitusta.

– Vuoden 2008 jälkeen puoluetukea on useasti leikattu, minkä vuoksi puolueiden rahoitus on tänään selvästi pienempi kuin tuolloin. Pidämme tulevia kuntavaaleja niin tärkeinä, että olemme halunneet sen satsauksen tehdä, sanoo vihreiden puoluesihteeri Lasse Miettinen.

Puhe kulujen jatkuvasta kasvusta on ihan puppupuhetta.

Suuri osa puolueista sanoo käyttävänsä sosiaaliseen mediaan ja verkkomainontaan enemmän rahaa ja resursseja kuin aiemmin. Puoluesihteereiden mukaan lehdistä ja muusta perinteisessä mediasta mainoksia taas ostetaan edelliskertaa vähemmän.

Puolueiden käyttämät rahat ovat puoluetuen lisäksi peräisin jäsenmaksuista, yksityishenkilöiden lahjoituksista sekä varainhankinnasta.

Puolueiden käyttämät rahat ovat vain pieni osa kuntavaalien kampanjakuluista. Kunnallisalan kehittämissäätiön toimeksiannosta vaalirahoitusta tutkinut Tomi Venho arvioi, että vuoden 2012 kuntavaaleissa kampanjoihin käytettiin yhteensä 32 miljoonaa euroa, josta ehdokkaiden osuus oli 15 miljoonaa euroa. Puolueiden kunnallisjärjestöt käyttivät Venhon arvion mukaan 11 miljoonaa euroa, mutta tarkkaa summaa on vaikea laskea.

– Kunnallisjärjestöjen tietoja ei saa mistään, kun ei ole julkista asiakirjalähdettä, josta niitä voisi ryhtyä kokoamaan, Venho kritisoi.

Pidemmällä aikavälillä kuntavaalien rahankäyttöä ei Venhon mukaan ole kukaan tutkinut tai laskenut.

– Kyllä vaalikuluilla jonkinlainen pitkän aikavälin kasvutrendi on, mutta puhe kulujen jatkuvasta kasvusta ja kasvun kiihtymisestä on ihan puppupuhetta. Esimerkiksi taloustilanne on aivan varmasti vaikuttanut.

Vaalirahan merkitys on Venhon mukaan kuntavaaleissa ehdokkaan kannalta selkeästi pienempi kuin muissa vaaleissa. Suurimmissa kaupungeissa valtuutetuiksi valitut käyttivät vuonna 2012 keskimäärin tuhansia euroja, pienemmissä kunnissa suurelle osalle valtuutetuista riitti satasten vaalibudjetti.

STT–MIKKO ISOTALO, SUSANNA JÄÄSKELÄINEN

Insinööriliitto kiirehtii myös neuvotteluja: ”Testaa työnantajapuolen halukkuutta sopia”

Kuva: huntstock

Akavalainen Insinööriliitto yhtyy niihin ammattiliittoihin, jotka kiirehtivät neuvottelujen aloittamista jo keväällä keskusjärjestösopimuksista.

– Elinkeinoelämän keskusliiton päätös luopua sopimuksista ei ainakaan helpota syksyn työmarkkinakierrosta. Niiden sisältämät asiat on syytä sopia nopeasti pois alta kevään aikana, puheenjohtaja Samu Salo perustelee

EK:n irtisanomia keskusjärjestösopimuksia on kaikkiaan noin kaksikymmentä. Osa niiden sisältämistä asioista on neuvoteltava ja kirjattava työehtosopimuksiin niiltä osin, kun työehtosopimuksissa on viittauksia kyseisiin keskusjärjestösopimuksiin.

– Tilanne tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden testata työnantajapuolen halukkuutta sopia asioista, mitä se on pitkin matkaa moneen kertaan korostanut. Samalla voimme päivittää ja parantaa keskusjärjestösopimusten sisältöä, Salo toteaa.

Asiat on syytä sopia nopeasti pois alta kevään aikana.

Hän muistuttaa, että sopimusten irtisanominen vaikuttaa etenkin työehtosopimuksettomilla aloilla työskenteleviin Insinööriliiton jäseniin. Keskusjärjestösopimusten irtisanomisen jälkeen he eivät ole enää yhdenkään työmarkkinasopimuksen piirissä.

– Sopimuksettomille aloille tavoitellaan työehtosopimuksia. Niiden toistaiseksi puuttuessa näille aloille on syytä saada vähintäänkin jonkinlaiset perussopimukset, joihin kirjattaisiin keskusjärjestösopimuksissa sovitut asiat, Salo sanoo.

Insinööriliiton päätös neuvottelujen aloittamisen kiirehtimisestä on samansisältöinen kuin mitä Metalliliitto ja Ammattiliitto Pro ovat tehneet aiemmin.

Insinööriliittoon kuuluu jäsenjärjestöjen kautta 70 000 jäsentä.