Politiikka

Kommentti: Bengt Holmström sai Nobelin — näin professori valjastettiin poliittisen propagandan vankkuriksi

Lehtikuva
Lehtikuva

Taloustieteen professori Bengt Holmströmin Nobel-palkinto on harvinaisuus, jota sietääkin juhlia Suomessa. Poliitikkojen tapa juhlia on omanlaistaan. Annan siitä pari esimerkkiä.

Esimerkiksi kokoomuksen kansanedustaja Juhana Vartiainen twiittasi Ylen maaliskuisen jutun. Siinä Holmström tekee selväksi, ettei näe Suomelle ulospääsyä talousahdingosta, ellei se laita kilpailukykyään pysyvästi kuntoon.

Professorin mukaan Suomen suunta kääntyy, kun työmarkkinat ovat joustavammat sekä paikallista sopimista ja oppisopimuskoulutusta lisätään.

– Sillä ratkeaisi jo paljon. Tuottavuus kasvaisi, ihmiset lähtisivät liikkeelle ja tulisivat omaehtoisemmiksi. Tulisi kannuste toimia. Ei suomalaisessa toimintakyvyssä ole mitään vikaa. Me olemme yhä sisukas kansa, mutta sisu on jäänyt tässä valtion jyrän alle, Holmström sanoi.

Juuri nämä asiat Vartiainen nosti esille twiitissään. Sattumalta ne kuulostavat aivan samalta, mitä Vartiainen on itse vaatinut. Samassa jutussa Holmström haukkuu hallituksen koulutusleikkaukset, mutta siitä Vartiainen ei sano sanaakaan.

Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö valikoi puolestaan onnitteluihinsa mukaan jutun Helsingin Sanomista. Siinä professori sanoo koulutus­leikkauksista, että ne ovat älyllinen loukkaus koko tiedeyhteisöä kohtaan.

– Erikoisinta on, että rahoitusta karsitaan parhaiten menestyviltä yliopistoilta. Leikkaukset ovat älyllinen loukkaus tiedeyhteisöä kohtaan. Ilmeisesti hallitus kyseenalaistaa yliopistojen kyvyn tehdä järkeviä päätöksiä tieteentekemisessä, Holmström arvosteli.

Kuulostaako tutulta? Jos jostakin, Niinistö on paasannut koulutusleikkauksista. Taas tuli sopiva tilaisuus muistuttaa asiasta. Silti Niinistö vakuuttaa Facebookissa jakavansa jutun ”Holmströmin Nobelin kunniaksi”.

”Otetaan asiantuntijatieto ja tieteen arvostus päätöksenteon kompassiksi!”

Mutta Holmström on puhunut myös elvytyspolitiikkaa vastaan ja väläyttänyt yleissitovista palkkaratkaisuista luopumista. Mitäköhän Niinistö tuumaisi siitä? Vai poimitaanko vain rusinoita pullasta.

Suomalaisprofessori osoittaa ajattelullaan kelpaavansa monelle, mikä on sinänsä mainio juttu. Asiantuntijatieto kelpaa etenkin silloin, kun se on oman agendan mukaista, mutta muuten on tunnetusti vaikeampaa.

Kyse ei ole vain Vartiaisesta tai Niinistöstä. Ei missään tapauksessa. Eikä vain Suomen taloudesta tai leikkauksista.

Ongelma on yleisempi ja läpäisee Suomen puoluekenttää. Demarinuorten puheenjohtaja Mikkel Näkkäläjärvi kirjoitti äskettäin kolumnissaan asiasta.

”Nykykypäivän poliittisessa kentässä näkyy kaksi mielenkiintoista ilmiötä: populismi ja post-fact societyn nousu. Tämä ilmenee välinpitämättömyytenä tutkittua tietoa kohtaan. Nämä ovat aikojemme suuria vitsauksia.

Suomalaiset puolueet, mukaanlukien SDP eivät ole tässä keskustelussa syyttömiä. Politiikkaa tehdessä tutkittu tieto on usein jäänyt kompromissien, vaalitaktikoinnin ja etujärjestöpolitikoinnin jalkoihin. Poliittisia päätöksiä on tehty Suomessa kautta historian puutteellisen tiedon varassa. Tästä on päästävä eroon. Kompromisseja on politiikassa tehtävä, mutta hölmöyksiin ei pidä lähteä mukaan.”

Holmström työskentelee Massachusetts Institute of Technology (MIT) -yliopistossa ja Hart Harvardissa Yhdysvalloissa. Palkinto tuli sopimusteoriasta, joka käsittelee kaikenlaisia sopimuksia vakuutuksista palkkasopimuksiin, pankkeihin ja työsopimuksiin.

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat