Kummankaan tapauksessa ei olennaista ole koulutus tai poliittinen pätevyys vaan heidän itseriittoisuutensa. He ovat amerikkalaisia menestyjiä ja Yhdysvalloissa menestys on valloittavaa, siinä on jotakin kaikkivoipaista.

Donald Trump on self-made man, joka maksoi itse kampanjansa eikä kysynyt keneltäkään mitä hän saa sanoa tai ajatella. Kourimispuheista päätelleen sama vapaus on koskenut myös hänen muita elämänalueitaan.

Muukalaisvastaista brexit-kampanjaa ja vaalivoittoa seurasi Britanniassa viharikosten ja rasismin aalto. Jää nähtäväksi mitä Yhdysvalloissa tapahtuu. Jotakin samanlaista on syytä pelätä.

Trumpin voitto muistuttaa vähän kotoisten perussuomalaistemme nousua hallitukseen. Yhtäkkiä korrektiutta ja säröttömyyttä tavoittelevien jyrkikataisten rinnalle tuli “rehellisiä” ja “suorapuheisia” kansanmiehiä ja -naisia, jotka eivät vaikuttaneet ainakaan muovisilta. Monille perinteistä politiikkaa ja käytöstapoja kunnioittaville ihmisille muutos oli järkytys. Muistelkaa vaikka vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeistä Helsingin Sanomien videota, jossa kansanedustaja Teuvo Hakkarainen (ps.) imitoi islamilaista rukouskutsua.

Toisille vaikutus voi olla vapauttava. Vihdoin on meidän aikamme. Nyt tuntuu, että ulkomaalaisia vastaantulijoita saa luvan kanssa kehottaa painumaan kotimaahansa. Joillekin tämä vapautuminen voi olla yllyke suoraan toimintaan.

Trumpin voiton huolestuttavin viesti on, ettei epäkorrektiutta, huonoa käytöstä tai rasismia tarvitse peitellä eikä hävetä. Valehtelu tai seksuaalinen ahdistelu eivät estä nousua edes korkeimpaan mahdolliseen poliittiseen asemaan.