Kommentti: Hidénin ja Tiitisen lausunto hallituskriisistä löytyi sittenkin – valtioneuvosto selittää sauna-asiakirjaa

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa
Pääministeri Juha Sipilä tapasi mediaa Turun lentokentällä 13. kesäkuuta 2017. Pöydällä kansiossa oli hänen hallituksensa erokirje, jonka hän sittemmin on kertonut polttaneensa.

Tapahtui kerran perussuomalaisten jakautumisen aikaan, että kävi ilmi, että samat ministerit jatkavat. Kyseltiin paljon, oliko kuvio etukäteen suunniteltu.

Aihe kuumentaa vieläkin siinä määrin, että ministeri Jari Lindström (ps.) vakuutti perjantaina blogissaan, ettei tiennyt. Timo Soini on ampunut alas Lännen Median profeetallisen uutisen 20 loikkarista, vaikka se osoittautui oikeaksi.

Soini kommentoi uutista myöhemmin. Hänen mukaansa puolueen puheenjohtaja puolustaa puolueen yhtenäisyyttä kaikin laillisin keinoin. Agenttitarinoita, hän kuitenkin lisäsi yhä tämän jälkeen.

Tiedotusvälineet ovat myös tavoitelleet hallituskriisiin liittyviä dokumentteja, joiden perusteella olisi voinut arvioida pitääkö Sipilän ja kumppaneiden kertomus siitä, että jupakka putosi syliin täysin ennakoimatta, paikkaansa.

Sipilän professori Mikael Hidénin ja eduskunnan entisen pääsihteerin Seppo Tiitisen keskusteluista ei alkuun saatu kirjallista aineistoa. Demokraatti sai lopulta lausunnon valtioneuvostosta. Se julkaistaan tässä. Sinänsä lisäarvoa tapahtumiin se ei tuo, vaikka historiallisena dokumenttina se olisikin mielenkiintoinen.

Pääministerin erokirjettä, jota hän oli viemässä tasavallan presidentille, ei ole olemassa. Juha Sipilä (kesk.) on kertonut polttaneensa asiakirjan. Pääministerin esikunnasta vakuutetaan, että näin todella kävi. Allekirjoitettu asiakirja oli Sipilän Turun lennolla mukana.

Sinänsä kummallista, että Suomen pääministeri polttaa asiakirjoja. Vaikkei merkittävä, hallituksen toteenkäymätön eronpyyntö olisi ollut Sipilän uran mieleenpainuvimpia papereita ja olisi kelvannut kuvitukseksi moneen historiankirjaan. Erikoista myös, että hänellä on aikaa tulitikkuleikkeihin hallituskriisin tuoksinassa, kun matkustamiseenkin täytyy käyttää kovavauhtista yksityiskonetta. Ehkä kullakin on tapansa kokea katharsiksensa.

Sipilän kootut selvitykset.

Demokraatti kysyi 20.6. valtioneuvoston kirjaamosta uutisointia varten kaikkia asiakirjoja, jotka liittyvät hallituskriisin hoidon laillisuuden tarkasteluun. Pyynnössä todettiin tiedossa olevan, että ainakin professori Mikael Hidén ja eduskunnan entinen pääsihteeri Seppo Tiitinen ovat lausuneet asiasta ja että asiaa on käsitelty oikeusministeriössä.

Oikeusministerin erityisavustaja vastasi saatteessa, että tilanteen arviointi tapahtui ”pääosin suullisesti”. Kirjallisesti tehtiin lyhyt muistio, joka lähetettiin sähköpostin liitteenä päiväämättömänä. Muistion on laatinut oikeusministeriön lainvalmisteluosaston ylijohtaja Sami Manninen eikä viestin mukaan oikeusministeriössä ole laadittu eikä ministeriölle toimitettu muita muistioita asiassa.

Muistio oli ilmeisesti sama, jota myös STT oli tiedustellut ministeriöltä ja josta STT uutisoi 20.6. Hidénin ja Tiitisen lausuntoja muistioon ei ole eritelty.

STT:n mukaan pääministeri Sipilä pyysi tiistaina 13.6. oikeusministeriön valtiosääntöoikeudellista arviota hallituskuvioista. Pääministeri halusi saada perustuslaillisen varmistuksen toiminnalleen eli toisin sanoen sille, voisiko hallitus jatkaa samoilla ministereillä niin, että yksi puolue perussuomalaiset korvautuisi uudella pikavauhtia pystyyn laitetulla eduskuntaryhmällä.

13.6. on sama päivä, jolloin Sipilä suoritti yksityislentonsa Turkuun ilmoittaen lentokentän tiedotustilaisuudessa, että hallituskriisi on ratkennut.

Demokraatti kysyi 20.6. oikeusministeriöstä uudestaan, onko saadun Mannisen muistion lisäksi Hidénin ja Tiitisen keskusteluista vielä jotakin valtioneuvostolla vai onko kaikki tässä? Vastausta ei saapunut.

Asia oli kiinnostava siksi, että STT kertoi Juha Sipilän sanoneen selvittäneensä valtiosääntöoppineiden kanssa useita eri vaihtoehtoja.

– Olin sunnuntaina (11.6.) ensimmäistä kertaa yhteydessä valtiosääntöoppineisiin. Halusin laittaa selvitykset liikkeelle erilaisten vaihtoehtoisten prosessien varmistamiseksi, Sipilä kertoi STT:lle.

Tiitinen ja Hidén kuitenkin sanoivat, että Sipilän kanssa selvitettiin käytännössä vain toteutuneen kaltaista vaihtoehtoa eli ilmeisesti vain sitä, että osa perussuomalaisten kansanedustajista perustaa ryhmän, joka tulee hallituspuolueeksi.

Teknisistä syistä kuvakaappaus.

Demokraatti teki valtioneuvostolle 28.6. uudelleen asiakirjapyynnön professori Hidénin lausunnosta ja myös mahdollisesta Tiitisen lausunnosta ja muista hallituskriisin hoitamiseen liittyvistä lausunnoista ja asiakirjoista vaatien perusteluja, jos niitä ei voida luovuttaa.

Valtioneuvoston kanslian istuntoyksiköstä toimitettiin tämän jälkeen ”teknisistä syistä kuvakaappauksena” professori Hidénin ja eduskunnan aiemman pääsihteerin Tiitisen yhteinen 13.6.2017 päivätty lausunto, ”joka koskee hallituksen mahdollisuuksia jatkaa tilanteessa, jossa sen kannatuksen muodostuminen eduskunnassa on jonkin verran muuttunut.” Hidénin ja Tiitisen allekirjoitusta kuvakaappauksessa ei näy.

Pitäessään hallituskriisistä tiedotustilaisuutta Turun lentokentällä tiistaina 13.6. pääministeri Sipilä oli sanonut pyytäneensä kirjallisen lausunnon professori Mikael Hidéniltä. Hidénin ja Tiitisen lausunto onkin päivätty tälle päivällä.

Lienee luonnollista, että tässä vaiheessa sen lähtökohtana näyttää olevan vain toteutunut tilanne eli se, että uusi perussuomalaisista lähtenyt ryhmittymä tulisi hallitukseen kokoomuksen ja keskustan rinnalle.

”Hallitus voi jatkaa toimintaansa, vaikka sen kannatuksen muodostuminen eduskunnassa on jonkin verran muuttunut”, lausunnossa todetaan. Lausunto alla (katso kuva):

 

Nuohoamattomassa saunassa.

Erikoinen oli myös episodi, jossa pääministeri Juha Sipilä polttaa hallituksen erokirjeen, jota hän oli viemässä tiistaina tasavallan presidentille Sauli Niinistölle. Turun lentokentällä hänellä oli pöydällä vihreä kansio, jossa hän kertoi erokirjeen olevan.

Myöhemmin keskiviikkoilta 14.6. Iltalehti uutisoi Sipilän todenneen polttaneensa erokirjeen tiistai-iltana 13.6. virka-asuntonsa Kesärannan takassa.

– En kuulemma olisi saanut tehdä sitä. Kirje haluttiin arkistoon, ja lisäksi Kesärannan saunan takkaa ei ole käytetty ja nuohottu varmaan 35 vuoteen, Sipilä totesi Iltalehdelle.

Vähän ennen Iltalehden juttua keskiviikkona oli ilmestynyt Ilta-Sanomien artikkeli, josta ilmeni, että Ilta-Sanomat oli pyytänyt nähdä erokirjeen, josta Sipilä oli lentokentällä puhunut. Pääministerin valtiosihteeri Paula Lehtomäki toimitti Ilta-Sanomille hallitusten erokirjeiden mallikirjeen, jonka lehti julkaisi.

Valtioneuvosto: Se on luonnos.

Arvostettu perustuslakiblogi kyseli Twitter-tilillään, onko Sipilä polttanut julkisen asiakirjan.

Demokraatti tiedusteli viime viikolla kopiota hallituksen eronpyynnöstä, jota pääministeri Juha Sipilä oli viemässä tasavallan presidentille. Ajatus oli, että hyviin tapoihin kuuluisi ottaa kopio erokirjeestä. Näin ei oltu tehty.

”Kun pääministeri ei jättänyt hallituksensa eronpyyntöä, hän ei myöskään jättänyt eronpyyntökirjettä, joka olisi eronpyynnön dokumentoinut. Kun erokirjettä ei annettu presidentille, ei sitä ole myöskään tasavallan presidentin kanslian arkistossa”, valtioneuvoston kansliasta selvitettiin.

”Todettakoon vielä, että valtioneuvoston kanslian käsitys on, että nyt puheena olevassa tapauksessa eronpyyntötilaisuutta varten laadittu eropyyntökirje ei ole viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 5 §:ssä tarkoitettu viranomaisen asiakirja, koska pääministeri ei ole lain 4 §:ssä tarkoitettu viranomainen eikä asiakirjaa ole sen laatija antanut lain 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla esittelyä tai muuta asian käsittelyä varten”, valtioneuvostosta todetaan.

Hallituksen erokirje ei siis valtioneuvoston mukaan ollut asiakirja vaan sen luonnos.

Demokraatti arvioitti valtioneuvoston kantaa Itä-Suomen julkisoikeuden professorilla Tomi Voutilaisella. Hän katsoo että arkistonmuodostajana olevalla valtioneuvoston kanslialla on harkintavaltaa asiassa. Hän toteaa, ettei hänellä ole syytä lähteä arvioimaan asiaa toisin kuin valtioneuvoston kanslia on tehnyt.

– Sinällään pääministeri on virkamies ja hänen laatimansa tai allekirjoittamansa asiakirjat ovat viranomaisen asiakirjoja silloin, kun ne liittyvät viranhoitoon, hän kuitenkin sanoo.

– Tässä asiassa voidaan hyvinkin päätyä siihen, että erokirje on jäänyt luonnokseksi, kun sitä ei käytetty tarkoitukseensa, jolloin luonnokseen ei sovelleta julkisuuslakia tai arkistolakia, Voutilainen kuitenkin lisää.

Erikoisia kiemuroita.

Valtioneuvoston koko vastauksen voit lukea tästä:

27.6.2017 VNK/1131/71/2017

Asiakirjapyyntönne

Olette 26.6.2017 valtioneuvoston kirjaamoon toimittamallanne sähköpostilla pyytänyt ”sen asiakirjan kopiota, jota pääministeri Sipilä oli viemässä viime viikolla tasavallan presidentille” ja jossa kyseessä ”oli siis hallituksen eronpyyntö, jota ei sittemmin tarvittukaan”.

Valtioneuvoston kanslian hallussa ei ole kopiota tuosta asiakirjasta, joten sitä ei voida antaa. Pääministeri Sipilä on julkisuudessa kertonut hävittäneensä kyseessä olevan eronpyyntökirjeen, jota hän ei koskaan antanut presidentille.

Kuten julkisuudessa on kerrottu, pääministeri ei tiedon Uusi vaihtoehto –nimisen eduskuntaryhmän perustamisesta saatuaan jättänyt hallituksensa eronpyyntöä. Julkisuudessa on myös kerrottu, että tapaaminen presidentin kanssa peruttiin sen johdosta, että eronpyyntöön ei enää ollut aihetta.

Jos hallitus jättää eronpyynnön, vakiintuneen käytännön mukaan se tehdään presidentille suullisesti ja sen dokumentoi asiakirjamuotoon eronpyyntökirje. Käytäntönä on, että tässä tapaamisessa presidentti pyytää hallitusta jatkamaan toimitusministeristönä, kunnes uusi hallitus on nimitetty.

Kun pääministeri ei jättänyt hallituksensa eronpyyntöä, hän ei myöskään jättänyt eronpyyntökirjettä, joka olisi eronpyynnön dokumentoinut. Kun erokirjettä ei annettu presidentille, ei sitä ole myöskään tasavallan presidentin kanslian arkistossa. Sen sijaan kopioita edellisten pääministereiden presidentille antamista eronpyyntökirjeistä voi tiedustella tasavallan presidentin kanslian kirjaamosta.

Tapahtumien kuluessa erokirjeen sanamuotoon osoitettiin kiinnostusta, minkä johdosta valtioneuvoston kansliasta annettiin asiasta kysyneelle toimittajalle virkamiestasolla laadittu luonnos erokirjeeksi, kun siihen ei sisälly mitään salassa pidettävää.

Erokirjeen luonnos annettiin sillä täsmennyksellä että sen kaltaisia malleja on käytetty aiemminkin ja että sanamuodot saattavat jonkin verran elää ajasta riippuen. Kuva erokirjeluonnoksesta julkaistiin sittemmin ainakin Ilta-Sanomien verkkosivulla (http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005254860.html). Kuten kirjeen kuvasta ilmenee, kyseessä on vähintäänkin täydentämistä vaativa eropyyntökirjeen luonnos, ei lopullinen eropyyntökirje.

Todettakoon vielä, että valtioneuvoston kanslian käsitys on, että nyt puheena olevassa tapauksessa eronpyyntötilaisuutta varten laadittu eropyyntökirje ei ole viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 5 §:ssä tarkoitettu viranomaisen asiakirja, koska pääministeri ei ole lain 4 §:ssä tarkoitettu viranomainen eikä asiakirjaa ole sen laatija antanut lain 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla esittelyä tai muuta asian käsittelyä varten.

Todettakoon lopuksi vielä, että hallitukselle myönnetään perustuslain 58 §:n mukaisesti virallisesti ero samalla kun uusi nimitetään ja tämä tehdään tasavallan presidentin esittelyssä, jossa eroava valtioneuvosto on läsnä. Tuossa esittelyssä esittelijänä toimii valtioneuvoston asianomainen virkamies, käytännössä valtioneuvoston kanslian alivaltiosihteeri. Esittelyasiakirjat tästä esittelystä arkistoidaan vastaavasti kuin muistakin presidentin esittelyssä esitellyistä asioista valtioneuvoston arkistoon.

 

Lue tästä myös yllä artikkelissa mainittu oikeusministeriön Sami Mannisen muistio:

Tasavallan presidentti myöntää perustuslain 64 §:n nojalla pyynnöstä eron valtioneuvostolle tai ministerille. Presidentin on kuitenkin ilman esitettyä pyyntöäkin myönnettävä ero valtioneuvostolle tai ministerille, jos tämä ei enää nauti eduskunnan luottamusta.

Pääsääntönä siten on, että valtioneuvoston ja ministerin vapauttaminen tehtävästään tapahtuu asianomaisen itsensä pyynnöstä. Koko valtioneuvoston puolesta pyynnön esittää pääministeri. Presidentin tulisi tällöin myöntää ero. Pääministerin harkinnassa on, pyytääkö hän valtioneuvostolle eroa. Näin siinä tapauksessa, että eduskunta ei ole ilmaissut hallitukselle epäluottamustaan.

Parlamentarismin periaate nimittäin edellyttää, että valtioneuvoston tai ministerin tulee pyytää eroa, jos eduskunta on ilmaissut epäluottamuksensa. Presidentin on tällöin myönnettävä ero siinäkin tapauksessa, ettei valtioneuvosto tai ministeri sitä itse pyytäisi.

Nykyisessä tilanteessa eduskunta ei ole ilmaissut hallitukselle epäluottamusta. Ja pääministeri on harkinnut olla pyytämättä valtioneuvostolle eroa. Valtioneuvoston on perustuslain 62 §:n perusteella annettava ohjelmansa tiedonantona eduskunnalle. Samoin on meneteltävä valtioneuvoston kokoonpanon merkittävästi muuttuessa.

Tämän säännöksen taustalla on vuonna 1991 toteutettu siirtymä ns. luottamuksen oletuksen teoriasta kohti parlamentarismiin paremmin soveltuvaa menettelyä, jossa eduskunta antaa nimenomaisesti luottamuksensa hallitukselle. Aktiivista ja nimenomaista luottamusta edellytetään myös valtioneuvoston kokoonpanon merkittävästi muuttuessa.

Valtioneuvosto voi perustuslain 44 §:n mukaan antaa eduskunnalle tiedonannon valtakunnan hallintoa koskevasta asiasta. Tiedonannon käsittelyn päätteeksi toimitetaan äänestys valtioneuvoston tai ministerin nauttimasta luottamuksesta, jos keskustelun aikana on tehty ehdotus epäluottamuslauseen antamisesta valtioneuvostolle tai ministerille.

Tiedonanto toimii siten sekä valtioneuvoston aloitteesta käytettävissä olevana keinona saattaa eduskunnan arvioitavaksi valtioneuvoston tärkeinä pitämiä asioita ja keskeisiä poliittisia ratkaisuja että hallitusaloitteisena keinona mittauttaa automaattisesti valtioneuvoston nauttima luottamus eduskunnassa.

Teknisesti käsillä ei nyt ole perustuslain 62 §:ssä tarkoitettu valtioneuvoston kokoonpanon muutos. Hallituksen parlamentaarisen pohjan muutosta voidaan kuitenkin pitää merkittävänä. Lisäksi hallitustilanne maassa on viime päivinä ollut kaiken kaikkiaan siinä määrin normaalista poikkeava, että hallituksen on tässä tilanteessa perusteltua antaa luottamuksensa eduskunnan välittömästi arvioitavaksi.

Kommentti: Länsimetro tulee – pääset vihdoin upeista merimaisemista maan alle

Kuva: Ilkka Yrjä
Metroliikenne kulkee 18.11. alkaen kahdella linjalla: Matinkylä–Vuosaari ja Tapiola–Mellunmäki. Opastinkylttejä päivitettiin tänään Ruoholahden asemalla.

Huomenna. Jos Luoja suo.

Odotettu päivä koittaa lauantaina 18. marraskuuta, kun metron matkustajaliikenne ulottuu ensimmäistä kertaa Espoon Matinkylään asti.

En ole ainoa espoolainen, joka odottaa Länsimetron starttia ristiriitaisissa tunnelmissa.

Onhan tuota odotettu.

Ensiksi puhuttiin vuodesta 2012, sitten 2013, sitten 2014, sitten 2015, sitten 2016…

Yksi espoolaispoliitikko murjaisi pari vuotta sitten, että hanke myöhästyy niin pahasti, että on hyvä, jos metrolla pääsee hakemaan jouluviininsä vuonna 2017. Häntä kivitettiin liiasta pessimismistä. Vaan oikeassahan tuo oli. Taisi omata ns. sisäpiirin tietoa.

Annas kattoo nyt, kuitenkin. Tässä hankkeessa ei mikään ole varmaa till the fat lady sings.

Espoon ulkopuolella Länsimetroa on suitsutettu kuin uutta Kehruu-Jennyä. Myöhästymiselle toki naureskellaan ja budjetin karkea karkaaminen on noteraattu, mutta muuten henki on yltiöpositiivinen. Metro ylittää turhat kuntarajat ja kehitys kehittyy. Taputtakaa.

Miksi kaikki eivät yhdy riemuun?

Yllättävän monet Espoossa asuvat tuntuvat suhtautuvan hankkeeseen viileästi, jopa skeptisesti. Läheskään kaikki eivät tuuleta.

Syy on selvä. Monien työmatkaa metro hidastaa, joidenkin kohdalla merkittävästi.

Menetetään hyvin toimiva suora bussiyhteys Länsiväylää pitkin Helsinkiin.

Käytän itse busssia 121 Olarista Helsinkiin. Ensin vain parin sadan metrin kävelymatka pysäkille. Sininen bussi tulee Kuitinmäestä ajallaan ja 12-15 minuutissa olen Helsingin keskustassa. Bussin ikkunasta katson henkilöautojen (usein) hitaampaa etenemistä kahdella kaistalla –  ihmetellen, miksi nuo eivät vaihda bussiin.

Entä ne näkymät! Ainutlaatuisen kaunis merimaisema joka päivä, töihin mennessä ja kotiin palatessa.

Maan alla tulee olemaan erilaista.

Ettei joku nykyinen bussin käyttäjä päinvastoin ottaisi yksityisautonsa työmatkakäyttöön?

Matka-aikaa tulee tuhrautumaan enemmän kaikilla niillä, jota eivät asu Espoon metroasemien välittömässä läheisyydessä. Tulee siirtymäriittejä uusilla sisäisillä busseilla. Eikä syöttölinja kulje vain omalta pysäkiltäsi metroasemalle. Liityntäbussi kiertää ja poimii matkustajia matkalta.

Metromatka vie linja-autoa kauemmin, koska reitti on louhittu Keilaniemen ja Otaniemen kautta. Tekee melkoisen mutkan siis.

Arvioin työmatkani pitenevän ajallisesti noin 10 minuuttia suuntaansa. Kollega laski oman matkansa pitenevän 20 minuuttia yhteen suuntaan.

No, pieni askel ihmiskunnalle, senkin kanssa eletään.

Ainakin on melkoista optimismia, jos kuvitellaan espoolaisten nyt jättävän yksityisautonsa kotiin ja siirtyvän metron käyttäjiksi.

Ettei joku nykyinen bussin käyttäjä päinvastoin ottaisi autonsa työmatkakäyttöön?

Hän kun menettää erinomaisen sujuvan suoran bussiyhteyden Helsinkiin. Plus ne merimaisemat.

Matkustajaliikenne länsimetron osuudella alkaa lauantaina 18.11., kun ensimmäinen juna Matinkylästä Vuosaareen lähtee kello 5.09. Sama juna lähtee Tapiolasta kello 5.14 ja Lauttasaaresta kello 5.23. Ensimmäinen juna Tapiolasta Mellunmäkeen lähtee aamukuudelta. Ensimmäinen juna Vuosaaresta Matinkylään lähtee kello 5.15, Rautatientorilta kello 5.36 ja Lauttasaaresta kello 5.41. Ensimmäinen juna Mellunmäestä Tapiolaan lähtee kello 5.20.

Metrolinja pitenee 14 kilometrin uudella, maanalaisella osuudella, ja samalla avataan kahdeksan uutta asemaa. Niistä Lauttasaari ja Koivusaari sijaitsevat Helsingissä, ja Keilaniemi, Aalto-yliopisto, Tapiola, Urheilupuisto, Niittykumpu ja Matinkylä Espoossa.

Kommentti: Tapaus Länsipohjan keskussairaala – tätäkin sietää miettiä ennen kuin tulee vainajia

Kuva: Lehtikuva

Länsipohjan keskussairaalan kuntainliiton eilinen päätös ulkoistaa koko sairaala yksityiselle Mehiläiselle, on herättänyt syystä keskustelua ja hämmennystä. Puolueet jakaantuivat, mutta lopputulema on äärimmäisen tiukan äänestyksen jälkeen että sairaala yksityistetään.

Lopullinen päätös ei ole, sillä edessä on vielä useita valituskierroksia ja maan hallituskin pistää lusikkansa tähänkin soppaan.

Päätös ei ole ollut yllätys kenelläkään, sillä manuaalinen ohjaus on ollut tiukkaa ja poliittiset linjanvedot tiukkoja. Tuli näytetyksi, ettei näitä päätöksiä tällä tavalla tule ohjailla. Muuallakin maassa on noussut kapinaa liian tiukkaa ohjausta vastaan.

Mutta porvarihallituksethan ovat aina tässä maassa maassa survonneet päätöksiä läpi kansan tahdosta riippumatta.

Otetaanpa inhimillisempi ote

Jotta voisimme paremmin ymmärtää Meri-Lapin päätöstä, pitää ymmärtää, että maan hallitus olisi tarvinnut inhimillisempää otetta asioihin, mutta sellaista ei siis sovi porvarihallitukselta odottaa. Ja kun ei kerran sovi, niin otanpa itse sellaisen.

Hallituksen sote-valmistelijoita ovat merilappilaiset varoittaneet toistamiseen, että näillä erikoissairaanhoidon uudistuksilla potilasturvallisuus vaarantuu. Länsipohjan tapauksessa erikoissairaanhoito siirrettäisiin Rovaniemelle, osin Ouluun.

Tuttavallani Kemissä on hengenvaarallisesti sairas puoliso. Sen vuoksi häntä on jouduttu kuljettamaan tehohoitoon Länsipohjan keskussairaalaan tuon tuostakin. Näin selvitty. Toistaiseksi.

Entäpä, jos ambulanssi olisikin joutunut ajelemaan lyhyen matkan sijaan pillit huutaen Rovaniemelle? Ja pahimmassa tapauksessa sieltä edelleen Ouluun.

Eipä taitaisi olla hengissä enää.

Tuttavani tarina pani miettimään. Yksityistäminen ei taida sittenkään olla aina vain pahasta. Mehiläisen avulla merilappilaiset ajattelevat säilyttävänsä edes jonkinasteisen erikoissairaanhoidon.

Periaatteessa vastustan yksityistämistä. Varsinkin, jos se on ideologisen yltiöpäistä ja -silmäistä. Aina sen vastustamisessa ei ole järkeä. Joissakin tapauksissa yksityistäminen voikin olla ihan hyvä, jos sillä pelastetaan ihmishenkiä.

 

 

Kommentti: Tähän loppuu maapallon elämä – Aurinko nielaisee meidät

Erittäin harvinainen kuva, jossa punainen jättiläistähti "röyhtäisee". Polttoaineensa vedyn ehtyessä tähti kuolee, mutta tämä tähti puhaltaa itsestään valovuosia laajan kaasupilven muutaman tuhannen vuoden välein.

Pienenä poikana yötaivasta tiiraillessani mietin, miksi tähdet tuikkivat. Silloin kaikkia valokappaleita taivaalla sanottiin tähdiksi. Nyttemmin tiedän paremmin. Taivaalla tuikkii monenlaisia kappaleita. Vain osa niistä on tähtiä.

Nyt tiedän myös, miksi ne tuikkivat. Se johtuu maapallon ilmakehän väreilystä. Ilman väreily saa tähdet ja muut tuikkimaan jopa siinä määrin, että tiedemiehet ovat katsoneet parhaimmaksi laukaista kaukoputkia taivaalle. Vanhin ja kuuluisin niistä Hubble on kuvannut maan kiertoradalta kohteita jo vuodesta 1990. Nimensä kaukoputki sai kuuluisan tiedemiehen Edwin Hubblen mukaan. Hän mm. keksi, että maailmankaikkeus laajenee koko ajan, mikä oli maailmankuvamme kannalta mullistavaa.

Kaukoputkien kehityksen vauhdittuessa käsityksemme maailmankaikkeudesta muuttuu. Olemme löytäneet uusia kohteita, joita ovat mm. punaiset jättiläiset.

Punainen jättiläinen muodostuu, kun ihan tavallinen oman Aurinkomme kaltainen tähti palaa loppuun. Aurinkohan tuottaa mm. kaiken elämän maapallollemme säteilyllään. Tuo säteily on lähtöisin vetyatomeista, jotka ovat Auringon polttoainetta.

Pitäisikö sinun nyt pukeutua mustaan kaapuun, ajella pääsi kaljuksi ja lähteä avojaloin maailmalle julistamaan maailmanlopun tuloa?

Kaikki loppuu aikanaan, niin myös Auringon polttoaine vety. Aurinkohan tuottaa valtavan määrän lämpöä, valoa ja muutakin säteilyä. Kaikki tuo tapahtuu ydinreaktiolla, jota kutsutaan fuusioksi, jossa vetyatomien ytimet yhtyvät. Tätä reaktiota ihminen on yrittänyt saada aikaan vuosikymmeniä – huonolla menestyksellä. Sen sijaan ihminen tuottaa sähköä yksinkertaisemmalla fissioreaktiolla, mutta se tuottaa vaarallista jätettä.

Aurinko on fuusioreaktion eittämätön ja ikiaikainen mestari. Ihmeisiin sekään ei kykene. Kun vety auringossa loppuu, loppuu auringonkin elämä. Ja maailmamme.

Aurinkomme päätellessä hitaasti elämäänsä, se paisuu, kunnes on punainen jättiläinen. Se nielaisee planeettamme vääjäämättä. Ja vaikkei nielaisisikaan, maapallo tuhoutuu silti. Samoin käy muidenkin naapuriplaneettojemme.

Pitäisikö sinun nyt pukeutua mustaan kaapuun, ajella pääsi kaljuksi ja lähteä avojaloin maailmalle julistamaan maailmanlopun tuloa? No ei. Ota rauhallisesti. Auringon elämä päättyy eri arvioiden mukaan vasta 4–5 miljardin vuoden kuluttua. Sitä ennen se posottaa taivaaltamme rauhallisesti ja kohtalaisen tasaisesti.

Todennäköisesti ihmiskunnan taru päättyy kauan tuota ennen ihan muista syistä.

Kommentti: Huono ja oikein huono

Kuva: AFP PHOTO/Armend Nimani
Ulkoministeri Timo Soini Pristinassa.

Pari päivää on naureskeltu ulkoministeri Timo Soinin (sin.) valtiosihteerin Samuli Virtasen (sin.) toilailuja. Ei pitäisi.

Poliittinen valtiosihteeri on ministerin sijainen. Tässä tapauksessa siis ulkoministerin. Mitäpä mahtavat ulkomaiden diplomaatit ja muut Suomea ulkopuolelta tarkastelevat miettiä, kun valtiosihteeri katsoo asiakseen piiloutua auton takatilaan median kohtaamista vältelläkseen?

Millaisen kuvan se meidän ulkoasioiden hoidosta antaa?

En tiedä. Vanhana tosikkona kysyn vaan. Toivottavasti edes Virtasen esimies Soini on harjannut alaisensa kunnolla. Kuurninut juuriharjalla. Niin että tietää.

On liian helppo sanoa, että eihän kysymys ole lainkaan ulkoasioiden hoidosta, vaan perussuomalaisten haisevan tunkion penkomisesta. Pöljäilyjä sattuu muuallakin, mutta tuollaisia pakenemisia vain diktatuurimaissa, kuten Ylen entinen pääjohtaja Mikael Jungner huomautti.

Virtanen tuntui unohtavan, ettei lehdistö sentään elävältä syö.

Monelta tuntui unohtuvan myös asian perimmäinen luonne: hallitus oli kaatumassa perussuomalaisten puoluekokouksen jälkimainingeissa. Ei se silti oikeuta ylenmääräiseen hölmöilyyn. Mutta ei myöskään selvinnyt kenellekään, mitä oikeasti tapahtui. Oliko tämä vain poliittista näytelmää? Jos oli, käsikirjoitus ja ohjaus olivat tosi surkeat. Nyt asiaa selvittelee poliisi. Ainakin tämä näytelmä oli niin huono, että nukahdin ensimmäisen kymmenen minuutin aikana.

Eihän tämä tosin ainoa välienselvittely hallituksen ja median välillä ole. Itse pääministerikin on sitä ahkerasti harrastanut. Vanha konkari Soini on ainoa, joka saa puhtaat pyyhkeet tästä amatöörikoplasta.

Ennen vanhaan poliitikonalkuja koulutettiin puolueopistoissa. Jokaisella isolla puolueella oli sellainen. Keskeinen oppiaine oli tiedotusoppi. Pitäisiköhän koko hallitus tyrkätä semmoiseen? Pitäisi, jos niitä vielä olisi. Oikeita puolueopistoja siis. Nyt ne ovat lähinnä korkeakouluopintoihin valmistavia laitoksia, joissa voi tähdätä esimerkiksi opettajan uralle.

Mutta ehkä koko hallitukselle voisikin suositella pikaista uranvaihtoa ennenkuin enempää vahinkoa saadaan aikaiseksi.

Kommentti: Kansalainen ramppaa pian yhtenään vaaliuurnilla – miten käy äänestysprosentin?

Kuva: Kari Hulkko
Vaalien yhdistämisestä ei syntynyt yksimielisyyttä asiaa marraskuusta 2016 lähtien puineessa puoluesihteereiden työryhmässä.

Suomalaista demokratiaa koettelee kohtapuolin outo ongelma: vaalien runsaus. Toistuvien vaalien pelätään heikentävän niihin osallistumista.

Maassa järjestetään lyhyen ajan sisällä neljät vaalit alkaen presidentinvaaleista tammikuussa 2018 europarlamenttivaaleihin touko-kesäkuussa 2019. Yhdessä tai erikseen.

Ei ihme, jos pieni äänestäjä on huuli pyöreänä erilaisia ehdotuksia ja yhdistelmiä pähkäillessään.

Ensimmäiset maakuntavaalit oli ensin tarkoitus toimittaa vuoden 2018 presidentinvaalin yhteydessä. Hallitus päätti kuitenkin siirtää maakuntavaalit ensi vuoden lokakuulle soten valinnanvapauslain käsittelyn pitkittymisen takia.

Säännönmukaisen aikataulun mukaan seuraavat eduskuntavaalit ovat 14.4.2019 ja seuraavat europarlamenttivaalit 9.6.2019. Europarlamenttivaalien ajankohdasta ei kuitenkaan ole vielä varmuutta. Koska säännönmukaisen vaalipäivän viikonloppuun osuu helluntai, on mahdollista, että EU:n neuvosto aikaistaa vaalipäivää.

Taustaksi:

  • Kokoomuksen puheenjohtajan ja valtiovarainministerin Petteri Orpon mukaan kevään eduskuntavaalien ja eurovaalien yhdistäminen voisi olla järkevää. Orpo pitäisi maakuntavaalit puolestaan hallituksen linjauksen mukaisesti lokakuussa 2018.
  • Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja Jyri Häkämies on ehdottanut vuoden 2019 eduskuntavaalien aikaistamista tammikuulle, jotta uusi hallitus saadaan muodostettua ja sen toiminta vauhtiin hyvissä ajoin ennen kesälomia.
  • Kuntaliiton kyselyn mukaan kuntien johdossa on kannatusta maakuntavaalien järjestämiselle samanaikaisesti eduskuntavaalien kanssa.
  • Puoluesihteerien keskustelu lähestyvästä vaalisumasta päättyi syksyn alussa erimielisyyteen.
  • Oppositio olisi halunnut, että maakuntavaaleja olisi lykätty vuoden 2019 eduskuntavaalien yhteyteen.
  • – Tämä on ensimmäinen kerta, kun maakuntavaalit järjestetään, joten olisi fiksua, että ne olisivat samaan aikaan kuin eduskuntavaalit. Näin lait on varmasti saatu voimaan ja on tarkalleen tiedossa, mitä maakuntien pitää tehdä, SDP:n puoluesihteeri Antton Rönnholm on todennut.
  • – On vierasta meidän perinteellemme, että hallitus ilmoittelee, koska vaaleja järjestetään, Rönnholm mainitsi.

”On vierasta meidän perinteellemme, että hallitus ilmoittelee, koska vaaleja järjestetään.”

  • Toukokuussa puoluesihteerien työryhmä jätti raportin eduskuntavaalien ja eurovaalien yhdistämisestä, mutta sitä vastustettiin osassa puolueista.
  • Heinäkuussa keskustan puoluesihteeri Jouni Ovaska sanoi STT:lle, että maakuntavaalien järjestämisellä lokakuussa 2018 on ”painavat perusteet”. Hän ei kuitenkaan sanonut, mitä nämä perusteet ovat.
  • Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen (kesk.) torjuu maakuntavaalien siirtämisen myöhemmäksi. Vehviläisen mukaan ajankohta ei ole ongelma, koska ensimmäisten maakuntavaalien ajoitus on ollut tiedossa jo puolisentoista vuotta.
  • Vuoden 2019 eduskunta- ja eurovaalien yhdistäminen on oikeusministerin ja -ministeriön pohdittavana.

Ota nyt tuosta selvää.

Käteen lähinnä jää se, että vaaleja on paljon ja niiden ajankohdalla tehdään (puolue)politiikkaa. Asialla taktikoidaan.

Miten sumassa mahtaa käydä jo muutenkin hiipuneelle äänestysprosentille, erityisesti euro- ja maakuntavaaleissa? Jääkö se alle 50:n ja kuinka paljon?

Uhkana vaalien yhdistämisessä olisi puolestaan muun muassa teknisten sekaannusten lisääntyminen vaalipaikoilla.

Jokainen äänestysikäinen suomalainen, joka suorittaa joka käänteessä kansalaisvelvollisuutensa, on demokratian ritari.

p.s. Vuonna 2020 ei ole säännönmukaisia vaaleja. Ainakaan näillä näkymin.