Kommentti: Hidénin ja Tiitisen lausunto hallituskriisistä löytyi sittenkin – valtioneuvosto selittää sauna-asiakirjaa

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa
Pääministeri Juha Sipilä tapasi mediaa Turun lentokentällä 13. kesäkuuta 2017. Pöydällä kansiossa oli hänen hallituksensa erokirje, jonka hän sittemmin on kertonut polttaneensa.

Tapahtui kerran perussuomalaisten jakautumisen aikaan, että kävi ilmi, että samat ministerit jatkavat. Kyseltiin paljon, oliko kuvio etukäteen suunniteltu.

Aihe kuumentaa vieläkin siinä määrin, että ministeri Jari Lindström (ps.) vakuutti perjantaina blogissaan, ettei tiennyt. Timo Soini on ampunut alas Lännen Median profeetallisen uutisen 20 loikkarista, vaikka se osoittautui oikeaksi.

Soini kommentoi uutista myöhemmin. Hänen mukaansa puolueen puheenjohtaja puolustaa puolueen yhtenäisyyttä kaikin laillisin keinoin. Agenttitarinoita, hän kuitenkin lisäsi yhä tämän jälkeen.

Tiedotusvälineet ovat myös tavoitelleet hallituskriisiin liittyviä dokumentteja, joiden perusteella olisi voinut arvioida pitääkö Sipilän ja kumppaneiden kertomus siitä, että jupakka putosi syliin täysin ennakoimatta, paikkaansa.

Sipilän professori Mikael Hidénin ja eduskunnan entisen pääsihteerin Seppo Tiitisen keskusteluista ei alkuun saatu kirjallista aineistoa. Demokraatti sai lopulta lausunnon valtioneuvostosta. Se julkaistaan tässä. Sinänsä lisäarvoa tapahtumiin se ei tuo, vaikka historiallisena dokumenttina se olisikin mielenkiintoinen.

Pääministerin erokirjettä, jota hän oli viemässä tasavallan presidentille, ei ole olemassa. Juha Sipilä (kesk.) on kertonut polttaneensa asiakirjan. Pääministerin esikunnasta vakuutetaan, että näin todella kävi. Allekirjoitettu asiakirja oli Sipilän Turun lennolla mukana.

Sinänsä kummallista, että Suomen pääministeri polttaa asiakirjoja. Vaikkei merkittävä, hallituksen toteenkäymätön eronpyyntö olisi ollut Sipilän uran mieleenpainuvimpia papereita ja olisi kelvannut kuvitukseksi moneen historiankirjaan. Erikoista myös, että hänellä on aikaa tulitikkuleikkeihin hallituskriisin tuoksinassa, kun matkustamiseenkin täytyy käyttää kovavauhtista yksityiskonetta. Ehkä kullakin on tapansa kokea katharsiksensa.

Sipilän kootut selvitykset.

Demokraatti kysyi 20.6. valtioneuvoston kirjaamosta uutisointia varten kaikkia asiakirjoja, jotka liittyvät hallituskriisin hoidon laillisuuden tarkasteluun. Pyynnössä todettiin tiedossa olevan, että ainakin professori Mikael Hidén ja eduskunnan entinen pääsihteeri Seppo Tiitinen ovat lausuneet asiasta ja että asiaa on käsitelty oikeusministeriössä.

Oikeusministerin erityisavustaja vastasi saatteessa, että tilanteen arviointi tapahtui ”pääosin suullisesti”. Kirjallisesti tehtiin lyhyt muistio, joka lähetettiin sähköpostin liitteenä päiväämättömänä. Muistion on laatinut oikeusministeriön lainvalmisteluosaston ylijohtaja Sami Manninen eikä viestin mukaan oikeusministeriössä ole laadittu eikä ministeriölle toimitettu muita muistioita asiassa.

Muistio oli ilmeisesti sama, jota myös STT oli tiedustellut ministeriöltä ja josta STT uutisoi 20.6. Hidénin ja Tiitisen lausuntoja muistioon ei ole eritelty.

STT:n mukaan pääministeri Sipilä pyysi tiistaina 13.6. oikeusministeriön valtiosääntöoikeudellista arviota hallituskuvioista. Pääministeri halusi saada perustuslaillisen varmistuksen toiminnalleen eli toisin sanoen sille, voisiko hallitus jatkaa samoilla ministereillä niin, että yksi puolue perussuomalaiset korvautuisi uudella pikavauhtia pystyyn laitetulla eduskuntaryhmällä.

13.6. on sama päivä, jolloin Sipilä suoritti yksityislentonsa Turkuun ilmoittaen lentokentän tiedotustilaisuudessa, että hallituskriisi on ratkennut.

Demokraatti kysyi 20.6. oikeusministeriöstä uudestaan, onko saadun Mannisen muistion lisäksi Hidénin ja Tiitisen keskusteluista vielä jotakin valtioneuvostolla vai onko kaikki tässä? Vastausta ei saapunut.

Asia oli kiinnostava siksi, että STT kertoi Juha Sipilän sanoneen selvittäneensä valtiosääntöoppineiden kanssa useita eri vaihtoehtoja.

– Olin sunnuntaina (11.6.) ensimmäistä kertaa yhteydessä valtiosääntöoppineisiin. Halusin laittaa selvitykset liikkeelle erilaisten vaihtoehtoisten prosessien varmistamiseksi, Sipilä kertoi STT:lle.

Tiitinen ja Hidén kuitenkin sanoivat, että Sipilän kanssa selvitettiin käytännössä vain toteutuneen kaltaista vaihtoehtoa eli ilmeisesti vain sitä, että osa perussuomalaisten kansanedustajista perustaa ryhmän, joka tulee hallituspuolueeksi.

Teknisistä syistä kuvakaappaus.

Demokraatti teki valtioneuvostolle 28.6. uudelleen asiakirjapyynnön professori Hidénin lausunnosta ja myös mahdollisesta Tiitisen lausunnosta ja muista hallituskriisin hoitamiseen liittyvistä lausunnoista ja asiakirjoista vaatien perusteluja, jos niitä ei voida luovuttaa.

Valtioneuvoston kanslian istuntoyksiköstä toimitettiin tämän jälkeen ”teknisistä syistä kuvakaappauksena” professori Hidénin ja eduskunnan aiemman pääsihteerin Tiitisen yhteinen 13.6.2017 päivätty lausunto, ”joka koskee hallituksen mahdollisuuksia jatkaa tilanteessa, jossa sen kannatuksen muodostuminen eduskunnassa on jonkin verran muuttunut.” Hidénin ja Tiitisen allekirjoitusta kuvakaappauksessa ei näy.

Pitäessään hallituskriisistä tiedotustilaisuutta Turun lentokentällä tiistaina 13.6. pääministeri Sipilä oli sanonut pyytäneensä kirjallisen lausunnon professori Mikael Hidéniltä. Hidénin ja Tiitisen lausunto onkin päivätty tälle päivällä.

Lienee luonnollista, että tässä vaiheessa sen lähtökohtana näyttää olevan vain toteutunut tilanne eli se, että uusi perussuomalaisista lähtenyt ryhmittymä tulisi hallitukseen kokoomuksen ja keskustan rinnalle.

”Hallitus voi jatkaa toimintaansa, vaikka sen kannatuksen muodostuminen eduskunnassa on jonkin verran muuttunut”, lausunnossa todetaan. Lausunto alla (katso kuva):

 

Nuohoamattomassa saunassa.

Erikoinen oli myös episodi, jossa pääministeri Juha Sipilä polttaa hallituksen erokirjeen, jota hän oli viemässä tiistaina tasavallan presidentille Sauli Niinistölle. Turun lentokentällä hänellä oli pöydällä vihreä kansio, jossa hän kertoi erokirjeen olevan.

Myöhemmin keskiviikkoilta 14.6. Iltalehti uutisoi Sipilän todenneen polttaneensa erokirjeen tiistai-iltana 13.6. virka-asuntonsa Kesärannan takassa.

– En kuulemma olisi saanut tehdä sitä. Kirje haluttiin arkistoon, ja lisäksi Kesärannan saunan takkaa ei ole käytetty ja nuohottu varmaan 35 vuoteen, Sipilä totesi Iltalehdelle.

Vähän ennen Iltalehden juttua keskiviikkona oli ilmestynyt Ilta-Sanomien artikkeli, josta ilmeni, että Ilta-Sanomat oli pyytänyt nähdä erokirjeen, josta Sipilä oli lentokentällä puhunut. Pääministerin valtiosihteeri Paula Lehtomäki toimitti Ilta-Sanomille hallitusten erokirjeiden mallikirjeen, jonka lehti julkaisi.

Valtioneuvosto: Se on luonnos.

Arvostettu perustuslakiblogi kyseli Twitter-tilillään, onko Sipilä polttanut julkisen asiakirjan.

Demokraatti tiedusteli viime viikolla kopiota hallituksen eronpyynnöstä, jota pääministeri Juha Sipilä oli viemässä tasavallan presidentille. Ajatus oli, että hyviin tapoihin kuuluisi ottaa kopio erokirjeestä. Näin ei oltu tehty.

”Kun pääministeri ei jättänyt hallituksensa eronpyyntöä, hän ei myöskään jättänyt eronpyyntökirjettä, joka olisi eronpyynnön dokumentoinut. Kun erokirjettä ei annettu presidentille, ei sitä ole myöskään tasavallan presidentin kanslian arkistossa”, valtioneuvoston kansliasta selvitettiin.

”Todettakoon vielä, että valtioneuvoston kanslian käsitys on, että nyt puheena olevassa tapauksessa eronpyyntötilaisuutta varten laadittu eropyyntökirje ei ole viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 5 §:ssä tarkoitettu viranomaisen asiakirja, koska pääministeri ei ole lain 4 §:ssä tarkoitettu viranomainen eikä asiakirjaa ole sen laatija antanut lain 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla esittelyä tai muuta asian käsittelyä varten”, valtioneuvostosta todetaan.

Hallituksen erokirje ei siis valtioneuvoston mukaan ollut asiakirja vaan sen luonnos.

Demokraatti arvioitti valtioneuvoston kantaa Itä-Suomen julkisoikeuden professorilla Tomi Voutilaisella. Hän katsoo että arkistonmuodostajana olevalla valtioneuvoston kanslialla on harkintavaltaa asiassa. Hän toteaa, ettei hänellä ole syytä lähteä arvioimaan asiaa toisin kuin valtioneuvoston kanslia on tehnyt.

– Sinällään pääministeri on virkamies ja hänen laatimansa tai allekirjoittamansa asiakirjat ovat viranomaisen asiakirjoja silloin, kun ne liittyvät viranhoitoon, hän kuitenkin sanoo.

– Tässä asiassa voidaan hyvinkin päätyä siihen, että erokirje on jäänyt luonnokseksi, kun sitä ei käytetty tarkoitukseensa, jolloin luonnokseen ei sovelleta julkisuuslakia tai arkistolakia, Voutilainen kuitenkin lisää.

Erikoisia kiemuroita.

Valtioneuvoston koko vastauksen voit lukea tästä:

27.6.2017 VNK/1131/71/2017

Asiakirjapyyntönne

Olette 26.6.2017 valtioneuvoston kirjaamoon toimittamallanne sähköpostilla pyytänyt ”sen asiakirjan kopiota, jota pääministeri Sipilä oli viemässä viime viikolla tasavallan presidentille” ja jossa kyseessä ”oli siis hallituksen eronpyyntö, jota ei sittemmin tarvittukaan”.

Valtioneuvoston kanslian hallussa ei ole kopiota tuosta asiakirjasta, joten sitä ei voida antaa. Pääministeri Sipilä on julkisuudessa kertonut hävittäneensä kyseessä olevan eronpyyntökirjeen, jota hän ei koskaan antanut presidentille.

Kuten julkisuudessa on kerrottu, pääministeri ei tiedon Uusi vaihtoehto –nimisen eduskuntaryhmän perustamisesta saatuaan jättänyt hallituksensa eronpyyntöä. Julkisuudessa on myös kerrottu, että tapaaminen presidentin kanssa peruttiin sen johdosta, että eronpyyntöön ei enää ollut aihetta.

Jos hallitus jättää eronpyynnön, vakiintuneen käytännön mukaan se tehdään presidentille suullisesti ja sen dokumentoi asiakirjamuotoon eronpyyntökirje. Käytäntönä on, että tässä tapaamisessa presidentti pyytää hallitusta jatkamaan toimitusministeristönä, kunnes uusi hallitus on nimitetty.

Kun pääministeri ei jättänyt hallituksensa eronpyyntöä, hän ei myöskään jättänyt eronpyyntökirjettä, joka olisi eronpyynnön dokumentoinut. Kun erokirjettä ei annettu presidentille, ei sitä ole myöskään tasavallan presidentin kanslian arkistossa. Sen sijaan kopioita edellisten pääministereiden presidentille antamista eronpyyntökirjeistä voi tiedustella tasavallan presidentin kanslian kirjaamosta.

Tapahtumien kuluessa erokirjeen sanamuotoon osoitettiin kiinnostusta, minkä johdosta valtioneuvoston kansliasta annettiin asiasta kysyneelle toimittajalle virkamiestasolla laadittu luonnos erokirjeeksi, kun siihen ei sisälly mitään salassa pidettävää.

Erokirjeen luonnos annettiin sillä täsmennyksellä että sen kaltaisia malleja on käytetty aiemminkin ja että sanamuodot saattavat jonkin verran elää ajasta riippuen. Kuva erokirjeluonnoksesta julkaistiin sittemmin ainakin Ilta-Sanomien verkkosivulla (http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005254860.html). Kuten kirjeen kuvasta ilmenee, kyseessä on vähintäänkin täydentämistä vaativa eropyyntökirjeen luonnos, ei lopullinen eropyyntökirje.

Todettakoon vielä, että valtioneuvoston kanslian käsitys on, että nyt puheena olevassa tapauksessa eronpyyntötilaisuutta varten laadittu eropyyntökirje ei ole viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 5 §:ssä tarkoitettu viranomaisen asiakirja, koska pääministeri ei ole lain 4 §:ssä tarkoitettu viranomainen eikä asiakirjaa ole sen laatija antanut lain 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla esittelyä tai muuta asian käsittelyä varten.

Todettakoon lopuksi vielä, että hallitukselle myönnetään perustuslain 58 §:n mukaisesti virallisesti ero samalla kun uusi nimitetään ja tämä tehdään tasavallan presidentin esittelyssä, jossa eroava valtioneuvosto on läsnä. Tuossa esittelyssä esittelijänä toimii valtioneuvoston asianomainen virkamies, käytännössä valtioneuvoston kanslian alivaltiosihteeri. Esittelyasiakirjat tästä esittelystä arkistoidaan vastaavasti kuin muistakin presidentin esittelyssä esitellyistä asioista valtioneuvoston arkistoon.

 

Lue tästä myös yllä artikkelissa mainittu oikeusministeriön Sami Mannisen muistio:

Tasavallan presidentti myöntää perustuslain 64 §:n nojalla pyynnöstä eron valtioneuvostolle tai ministerille. Presidentin on kuitenkin ilman esitettyä pyyntöäkin myönnettävä ero valtioneuvostolle tai ministerille, jos tämä ei enää nauti eduskunnan luottamusta.

Pääsääntönä siten on, että valtioneuvoston ja ministerin vapauttaminen tehtävästään tapahtuu asianomaisen itsensä pyynnöstä. Koko valtioneuvoston puolesta pyynnön esittää pääministeri. Presidentin tulisi tällöin myöntää ero. Pääministerin harkinnassa on, pyytääkö hän valtioneuvostolle eroa. Näin siinä tapauksessa, että eduskunta ei ole ilmaissut hallitukselle epäluottamustaan.

Parlamentarismin periaate nimittäin edellyttää, että valtioneuvoston tai ministerin tulee pyytää eroa, jos eduskunta on ilmaissut epäluottamuksensa. Presidentin on tällöin myönnettävä ero siinäkin tapauksessa, ettei valtioneuvosto tai ministeri sitä itse pyytäisi.

Nykyisessä tilanteessa eduskunta ei ole ilmaissut hallitukselle epäluottamusta. Ja pääministeri on harkinnut olla pyytämättä valtioneuvostolle eroa. Valtioneuvoston on perustuslain 62 §:n perusteella annettava ohjelmansa tiedonantona eduskunnalle. Samoin on meneteltävä valtioneuvoston kokoonpanon merkittävästi muuttuessa.

Tämän säännöksen taustalla on vuonna 1991 toteutettu siirtymä ns. luottamuksen oletuksen teoriasta kohti parlamentarismiin paremmin soveltuvaa menettelyä, jossa eduskunta antaa nimenomaisesti luottamuksensa hallitukselle. Aktiivista ja nimenomaista luottamusta edellytetään myös valtioneuvoston kokoonpanon merkittävästi muuttuessa.

Valtioneuvosto voi perustuslain 44 §:n mukaan antaa eduskunnalle tiedonannon valtakunnan hallintoa koskevasta asiasta. Tiedonannon käsittelyn päätteeksi toimitetaan äänestys valtioneuvoston tai ministerin nauttimasta luottamuksesta, jos keskustelun aikana on tehty ehdotus epäluottamuslauseen antamisesta valtioneuvostolle tai ministerille.

Tiedonanto toimii siten sekä valtioneuvoston aloitteesta käytettävissä olevana keinona saattaa eduskunnan arvioitavaksi valtioneuvoston tärkeinä pitämiä asioita ja keskeisiä poliittisia ratkaisuja että hallitusaloitteisena keinona mittauttaa automaattisesti valtioneuvoston nauttima luottamus eduskunnassa.

Teknisesti käsillä ei nyt ole perustuslain 62 §:ssä tarkoitettu valtioneuvoston kokoonpanon muutos. Hallituksen parlamentaarisen pohjan muutosta voidaan kuitenkin pitää merkittävänä. Lisäksi hallitustilanne maassa on viime päivinä ollut kaiken kaikkiaan siinä määrin normaalista poikkeava, että hallituksen on tässä tilanteessa perusteltua antaa luottamuksensa eduskunnan välittömästi arvioitavaksi.

Kommentti: 1 000 000 000 000 dollarin kansa

Kuva: Juhani Aro
Lyse-vuonolla sataa. Ja meri tuottaa mustaa kultaa.

Norjan öljyrahaston arvo on ylittänyt ensimmäisen kerran biljoonan, eli 1 000 miljardin Yhdysvaltojen dollarin rajapyykin, kertoi rahastoa hallinnoiva Norjan keskuspankki tiistaina.

Siinä on muuten ykkösen jälkeen 12 nollaa.

Euroissa summa vastaa noin 833 miljardia, mikä tarkoittaa, että öljyrahastossa on jokaista norjalaista kohden 157 000 euroa, laski STT tiistaina.

Norskeilla oli aihetta paukutella henkseleitään.

– Kasvu on ollut uskomatonta. Kun rahasto vastaanotti ensimmäiset öljyrahat toukokuussa 1996, kukaan ei olisi osannut kuvitella, että rahasto saavuttaisi 1 000 miljardia dollaria, Norjan keskuspankin sijoitustoimintaa johtava Yngve Slyngstad sanoi.

Muistan ajan, kun norjalaiset kuuluivat vielä suomalaisten kanssa samaan porukkaan. Yhtä köyhiä molemmat. Siinä saatoimme leirinuotiolla käristellä makkaraa villapaitojen kanssa. Samalla oli mukava katsoa, kun norskit käärivät sätkiä yhdellä kädellä. Sitä temppua ihailin.

Meillä oli myös yhteinen naurunaihe: sveamamman pojat, nuo nousukkaat Oboy-kaakaon lipittäjät. Edes viinaa eivät osanneet juoda ja sammuivat heti.

Noista ajoista on valtava henkinen matka tähän päivään. Ja jotenkin tuntuu, että norskit ja svenskit naureskelevat nyt meille suomalaisille.

Norjalaiset ovat menneet pilalle. Sen näkee viimeistään talvikisojen tullessa. Pröystäilevät, nousukkaat.

He kun tietävät tämän:

Öljyrahasto on maailman suurin valtiollinen sijoitusrahasto. Rahastoa on määrä alkaa käyttää hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitoon siinä vaiheessa kun Norjan öljy- ja kaasukentät ehtyvät.

Sitä se raha teettää.

AVAINSANAT

Kommentti: HS julisti, että Huhtasaaren menestys on ”varma asia”, kannatus saman lehden gallupissa 3 %, mitä pitäisi ajatella?

Kuva: Lehtikuva

Helsingin Sanomien politiikan toimituksen esimies Kalle Silfverberg kirjoitti noin viikko sitten uutiskommentin, jonka hän otsikoi varmasti tahallisen raflaavasti ja provokatiivisesti:

”Laura Huhtasaaren menestys presidentin­vaaleissa on varma asia”

Itse juttu ei ole aivan yhtä lennokas, mutta Silfverberg kirjoittaa:

”Huhtasaari on ainoa ehdokas, jossa yhdistyvät muista erottuva ikä, sukupuoli, tausta, asioiden esitystapa ja – tärkeimpänä – politiikan sisältö. Täydellinen myrsky siis.”

Maan suurimman päivälehden politiikan toimituksen esimiehen kirjoituksilla on väliä. Suureen valtaan kuuluu myös suuri vastuu. En ole varma, miten sitä on tässä noudatettu.

Kirjoitus kerjäsi huomiota ja sai sitä.

Demokraatin verkon toimituspäällikkönä tiedän varsin hyvin, mikä merkitys puhuttelevalla otsikoinnilla on. Pienessä lehdessä sitä suurempi, sillä kävijät haetaan vähän kärjistäen yksi kerrallaan.

Helsingin Sanomien ei tarvitsisi kilpailla otsikoilla ainakaan täysin samaan tyyliin. Hesarin sivuilla ihmiset käyvät joka tapauksessa. Suomessa tällaisia medioita on vain muutama: HS, Yle, iltapäivälehdet ja MTV.

Kirjoitus kerjäsi huomiota ja sai sitä. Mutta puheille pitäisi olla ponttakin, viimeistään ensi talvena.

Esimiehen työnantaja julkaisi tänään presidenttigallupin, joka ei vielä enteile Huhtasaaren menestyksen olevan ”varma asia”. Porilaiselle opettajalle mitattiin 3 % kannatus.

Varmana asiana pidän lähinnä sitä, että Silfverberg odotti toisenlaisia lukuja.

En minä tiedä, kuinka Huhtasaari vaaleissa menestyy. Ei tiedä Silfverbergkään. Siksi kannattaisi vähän varoa, miettiä vielä.

Demokraatti julkaisi eilen laajan jutun, jossa kysyimme, onko Laura Huhtasaari ongelma medialle.

Tätä on hyvä pohtia. Tarkasti.

Kommentti: Pienestä kiinni – Suomi olisi voinut menettää miljardin per kirjain, ja voi yhä

Kuva: Lehtikuva / Roni Rekomaa

Välillä päätökset ovat pienestä kiinni. Tästä oli kirjaimellisesti kyse, kun Euroopan parlamentti äänesti tänään metsien hiilinieluista Suomen kannalta myönteisesti.

Myönteinen äänestystulos ei tullut itsestään. Europarlamentaarikot Nils Torvalds (r.), Miapetra Kumpula-Natri (sd.) sekä Hannu Takkula (kesk.) tekivät viimeisten päivien aikana hartiavoimin töitä muuttaakseen muiden parlamentin jäsenten kantaa.

Koko hiilinielu-keskustelussa on taustalla EU:n yritys vähentää unionin kasvihuonekaasujen päästöjä Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti.

Euroopan komissio teki lakiesityksen, jonka tarkoituksena on pitää metsät tulevaisuudessakin hiilinieluina. Esityksen mukaan hiilinielujen säilymistä valvottaisiin vertaamalla tulevia hakkuita vuosien 1990-2009 hakkuihin. Mikäli vuotuisesta metsien kasvusta hakataan enemmän kuin vertailuvuosina, jäsenmaa joutuu ostamaan päästöoikeuksia.

Vertailuluvut osoittautuivat epäreiluiksi.

Vertailuluvut osoittautuivat kuitenkin epäreiluiksi eri maiden välillä. Lukuja rukattiin Euroopan parlamentin ympäristövaliokunnassa vuosiin 2000-2012.

Ongelma ei kuitenkaan poistunut. Historiaan pohjaava vertailu olisi ollut yhä Suomelle epäedullinen. Suomalaisia kismitti etenkin se, että vertailu asettaa EU-maat keskenään epätasa-arvoiseen asemaan. Esimerkiksi Ruotsi on hakannut Maaseudun tulevaisuuden laskelman mukaan vuosina 2000–2012 73 prosenttia metsien vuotuisesta kasvusta, kun Suomen hakkuut ovat jääneet 61 prosenttiin. Näin Suomi joutuisi ostamaan hiilinielukiintiöitä muilta mailta, koska hakkuiden määrää on tarkoitus nostaa lähivuosina muun muassa kasvavan biotalousalan takia.

Tässä vaiheessa tulee muistuttaa lukijaa siitä, että Euroopan parlamentissa äänestetään lukuisista asioista. Kaikki 751 europarlamentaarikkoa eivät ehdi paneutua millään jok’ikiseen lakiesitykseen, joten he äänestävät usein ryhmän ehdotuksen mukaisesti.

Äänestyksissä saattaa välillä käydä hassusti. Hiilinielujen kanssa Suomen metsätaloudelle oli käydä näin. Miapetra Kumpula-Natri kertoo Demokraatille, että Torvaldsin ja muiden metsäisten maiden edustajien työn ansiosta ympäristövaliokunnan esitykseen tehtiin vielä aivan ennen äänestystä muutosehdotuksia.

Merkittävintä oli ilmaisun ”ja intensiivisyyteen” poisto.

Parlamentissa äänestettiin tänään vielä erikseen esityksen muutosehdotuksista. Niitä oli kolme. Näistä merkittävin oli se, että puhuttaessa hiilinielujen vertailuluvuista, esityksestä poistettiin ilmaisu ”ja intensiivisyyteen”. Se korvattiin ”parhaan saatavilla olevan tiedon mukaisesti”.

Kun intensiteetti-sana korvattiin, hakkuiden määrää ei enää verrattaisi metsän kasvun määrään. Kiistellyistä vertailuvuosista ei suoranaisesti luovuta, mutta niistä saa parlamentin kannan mukaan poiketa, jos jäsenmaan hiilinielu kasvaa lisääntyvistä hakkuista huolimatta ja hiilen varastointi lisääntyy kasvavan puurakentamisen myötä.

Asia ei ollut tärkeä muille kuin metsäteollisuuteen vahvasti nojaavien maiden edustajille. Kuinka parlamentti sitten saatiin äänestämään muutosesityksen puolesta? Raa’alla lihasvoimalla: soittamalla ja vakuuttamalla muut mepit siitä, että asialla on oikeasti Suomelle väliä.

Miljardi per kirjain.

Vaikka parlamentin kanta kääntyi Suomelle edulliseksi, asiaa ei ole vielä taputeltu. Seuraavaksi esityksestä päätetään kaikkien EU:n jäsenmaiden ympäristöministereiden näkemysten pohjalta ministerineuvostossa. Miapetra Kumpula-Natri toteaakin Demokraatille toivovansa, että myös tämä kanta kääntyisi Suomelle edulliseksi, jotta Pariisin ilmastosopimusta saadaan vietyä eteenpäin ja EU:lla olisi mahdollisuus vakuuttavasti kehottaa muitakin alueita noudattamaan sopimusta.

Parlamentin ja neuvoston kannat hiotaan myöhemmin yhteiseksi kompromissiksi niin kutsutussa ”trilogissa”, jossa mukana on myös komission edustajat. Tämän jälkeen lakipaketti on lähellä valmistumista.

Mikäli ”intensiteetti”-sanaa sekä muutamaa muuta pientä uudistusta ei olisi saatu muutettua ympäristövaliokunnan esitykseen, olisi Suomen talouden kärsimät tappiot saatettu joutua laskemaan vaikkapa seuraavasti: miljardi per ”intensiteetti” -sanan kirjain. Välillä päätökset ovat pienestä kiinni.

Täydennetty Kumpula-Natrin toivetta kolmanneksi viimeisessä kappaleessa klo 19:00. Ministerineuvoston nimi korjattu oikeaan muotoon klo 21:22.

Kommentti: Miksi eduskunta salaa vierailijalistat? – Selvänäkijä on väärä vastaus

Kuva: Lehtikuva / Vesa Moilanen

Eduskunnassa vierailevien nimet kirjataan sisäänkäynnillä listaan, jota ylläpidetään turvallisuussyistä. Talo on iso ja onnettomuuden sattuessa on hyvä tietää keitä sisällä on. Listat ovat olleet alusta saakka salaisia.

Kunnes niitä keksittiin vaatia julkisiksi ja muun muassa puhemiehistöstä koostuva eduskunnan kansliatoimikunta päätti vuonna 2014 niiden pysyvän salaisina. Kansliatoimikunnan päätöksistä voi valittaa hallinto-oikeuteen ja näin tehtiin. Kun kaikki asteet oli käyty läpi, korkein hallinto-oikeus totesi listojen olevan sittenkin julkisia. Pian sen jälkeen samaa mieltä oli myös kansliatoimikunta, joka kumosi viime helmikuussa vanhan päätöksensä.

Omituinen listanäytelmä ei päättynyt siihen. Suomen Kuvalehti kertoi tänään, ettei eduskunnan turvapäällikkö luovuta listoja, vaan ne tuhotaan päivän päätteeksi. Samalla turvapäällikkö totesi listojen olevan kaikesta huolimatta juridiselta statukseltaan julkisia.

Kun valtaosa sote-asioilla juoksevista lobbareistakin tunnetaan nimeltä, keitä jää jäljelle?

Julkinen on siis eduskunnan vierailijoiden tapauksessa salaista.

Koska turvapäällikkö on virkamies, hänen päätöksestään voi valittaa. Osoite on kansliatoimikunta, joka on jo kertaalleen päättänyt listojen olevan julkisia. Mikäli kansliatoimikunta jälleen pyörtäisi päätöksensä ja julistaisi listat uudelleen salaisiksi, päätöksestä voisi valittaa hallinto-oikeuteen, jonka ylin aste, korkein hallinto-oikeus, on julistanut listat julkisiksi.

Haluaisin tässä vaiheessa lähettää terveisiä edesmenneelle Franz Kafkalle.

Mikä niiden listojen julkaisemisessa on niin vaikeaa? Yksityisyyden suoja? Korkein hallinto-oikeus on esittänyt siitä arvionsa. Se, että eduskunnassa on julkisuudessa kerrottujen tietojen mukaan rampannut muun muassa selvänäkijä? Tuskin.

Kun valtaosa sote-asioilla juoksevista lobbareistakin tunnetaan nimeltä, keitä jää jäljelle? Kysykää turvapäälliköltä ja valtion turvallisuudesta vastaavalta Supolta. Tuskin saatte vastausta.

Kommentti: ”Paska Suomi” ei uskonut Liberan Pursiaista vaan tuki Meyerin Turun telakkaa

Kuva: Lehtikuva / Mikko Stig
Päivän paras uutinen: Meyer Turku aikoo kasvattaa telakan tuotannon kolminkertaiseksi vuoden 2014 tasosta.

Uusoikeiston uskontunnustuksen viisi kohtaa: 1.) Valtio pois, 2.) Laissez-faire, 3.) Kyllä markkinatalous korjaa virheensä – joita se ei oikeastaan tee, 4.) Palkkaerot ovat hyväksi, 5.) Verotus ja yleissitovuus ovat perkeleestä.

Ja jos joku yrittää vastaan vängätä, muista Venezuela-kortti.

Sillä ajan henki nyt on olla kova, kylmä – ja tiukasti oikealla. Ajatuspaja Liberan toiminnanjohtaja Heikki Pursiainen on.

Pursiainen on ottanut oikeiston punkkarin roolin haukkumalla kaikkea mikä liikkuu satavuotiaaassa Suomessa.

Paska Suomi -kirjassa (2017, Tammi) Pursiainen nimeää yrittäjähenkisen valtion esimerkiksi vasemmiston talousajattelun ”tyhmistymisestä”.

Kirjan perusteella Pursiaisen ajatus lähtee siitä, että kun valtio tukee talouden toimijoita – vaikkapa työpaikat säilyttääkseen – niin sehän on sosialismia.

”Yrittäjähenkinen valtio olisi vauhdikkaasta nimestään huolimatta paluu vanhan ajan teollisuuspolitiikkaan, jonka epäonnistuminen tiedetään kaikkialla muualla kuin työ- ja elinkeinoministeriössä”, Pursiainen tietää.

Tuolla ”vanhan ajan teollisuuspolitiikalla” Suomi nousi sotavuosien jälkeen, selvisi sotakorvauksista ja teki vertaansa hakevan loikan agraariyhteiskunnasta valtioksi, jossa yhä useampi kansalainen sai leivän teollisuuden työpaikoista.

Samalla myös teollisuuden haarojen kirjo kasvoi vauhdilla noina vuosikymmeninä. Valtionyhtiöillä oli merkittävä rooli, etenkin investoijana. Valtio tuki myös yksityisiä yrityksiä ja niiden investointeja.

Tasa-arvon edistyminen tuskin olisi toteutunut luottamalla pelkästään vapaisiin markkinavoimiin ja niiden hyvään tahtoon. Se ei ollut pelkkää surkeaa pysähtyneisyyden aikaa.

Pursiaisen mielestä valtiolähtöiset ratkaisut ovat jäänne sosialismista.

Tänään tuli taas uutisia ”sosialismin” rintamalta.

Vuonna 2014 valtio osti yhdessä saksalaistelakka Meyer Werftin kanssa Turun telakan STX Europelta. Tästä sai sulan hattuunsa silloinen kokoomuslainen elinkeinoministeri Jan Vapaavuori. Syystäkin. Valtio sitoutui pääomittamaan uutta telakkayhtiötä.

Liberan Pursiaisen mielestä valtion ei olisi missään nimessä pitänyt osallistua Turun telakan pelastamiseen. Sen hän tekee selväksi Kauppalehden haastattelussa (1.9.).

Hänen mukaansa yksittäisten yritysten pelastaminen tällaisilla operaatioilla ei ylipäätään ­pitäisi olla mahdollista.

– Miksi valtion rahoilla teko­hengitetään konkurssikypsiä yrityksiä? Huomattavasti järkevämpää olisi päästää kannattamattomat yritykset konkurssiin, hän julisti.

Heikki Pursiainen.

Telakalla pyyhkii nyt hyvin, suorastaan erinomaisesti. Tuorein uutinen investointien kaksinkertaistamisesta tuli tänään.

Telakan jatkaminen oli kipeästi kaivattu piristysruiske taantumaan vajonneessa Suomessa. Sen menestys on heijastunut positiivisena vireenä laajemminkin koko läntiseen Suomeen. Työpaikat pelastuivat ja uusia tulee koko ajan, kuten tämän päivän investointiuutinen kertoo.

Pursiaisen mielestä valtion ei olisi missään nimessä pitänyt osallistua Turun telakan pelastamiseen.

Liberan Pursiainen ei ole vakuuttunut. Väärin pelastettu.

– Kukaan ei voi tietää, oliko jonkin yksittäisen yrityksen pelastaminen rahojen vaihto­ehtoista käyttöä hyödyllisempää vai ei, hän kommentoi KL:ssa.

Se kuitenkin Pursiaisen mukaan tiedetään, että yleensä konkurssikypsien yritysten pelastaminen on haitallista.

– Siksi järjestelmä, jossa kannattamattomien yritysten annetaan mennä konkurssiin, on pitkällä tähtäimellä parempi kuin sellainen, missä poliitikkojen on mahdollista pelastaa veronmaksajien rahoilla yksittäisiä yrityksiä poliittisesti suosituilla toimialoilla, hän jatkoi lehdelle.

Meyerin Turun telakan pääluottamusmies Osmo Salo ei nähnyt aihetta yhtyä muodikkaaseen kyynisyyteen.

– Investoinneilla on positiivisia vaikutuksia henkilöstöön. Henkilöstöä ja luonnollisesti myös asiantuntijoita tarvitaan. Ollaan tyytyväisiä, että ihmiset saavat työpaikkoja, hän myhäilee.

Telakan toimitusjohtaja Jan Meyer arvioi keväällä, että telakan työntekijöiden määrä kasvaa yli 2 000:een ja työllistämisvaikutus noin 20 000:een vuoden 2018 loppuun mennessä. Meyer Turku aikoo kasvattaa telakan tuotannon kolminkertaiseksi vuoden 2014 tasosta.

Miksi valtion rahoilla teko­hengitetään konkurssikypsiä yrityksiä? penäsi Pursiainen.

Ehkä Turun telakan työntekijät perheineen voisivat vastata? Samoin kuin Varsinais-Suomen Ely-keskus ja telakan monet alihankkijat.

Liberan toiminnanjohtajan mielestä yksittäisten yritysten pelastaminen tällaisilla operaatioilla ei ylipäätään ­pitäisi olla mahdollista. Myöskään tuloerojen kaventaminen ei saa olla poliittinen tavoite, hän linjaa. Haiskahtaa sosialismille. Lähes Venezuelaa.