Turva – Hymy

Kommentti: Hidénin ja Tiitisen lausunto hallituskriisistä löytyi sittenkin – valtioneuvosto selittää sauna-asiakirjaa

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa
Pääministeri Juha Sipilä tapasi mediaa Turun lentokentällä 13. kesäkuuta 2017. Pöydällä kansiossa oli hänen hallituksensa erokirje, jonka hän sittemmin on kertonut polttaneensa.

Tapahtui kerran perussuomalaisten jakautumisen aikaan, että kävi ilmi, että samat ministerit jatkavat. Kyseltiin paljon, oliko kuvio etukäteen suunniteltu.

Aihe kuumentaa vieläkin siinä määrin, että ministeri Jari Lindström (ps.) vakuutti perjantaina blogissaan, ettei tiennyt. Timo Soini on ampunut alas Lännen Median profeetallisen uutisen 20 loikkarista, vaikka se osoittautui oikeaksi.

Soini kommentoi uutista myöhemmin. Hänen mukaansa puolueen puheenjohtaja puolustaa puolueen yhtenäisyyttä kaikin laillisin keinoin. Agenttitarinoita, hän kuitenkin lisäsi yhä tämän jälkeen.

Tiedotusvälineet ovat myös tavoitelleet hallituskriisiin liittyviä dokumentteja, joiden perusteella olisi voinut arvioida pitääkö Sipilän ja kumppaneiden kertomus siitä, että jupakka putosi syliin täysin ennakoimatta, paikkaansa.

Sipilän professori Mikael Hidénin ja eduskunnan entisen pääsihteerin Seppo Tiitisen keskusteluista ei alkuun saatu kirjallista aineistoa. Demokraatti sai lopulta lausunnon valtioneuvostosta. Se julkaistaan tässä. Sinänsä lisäarvoa tapahtumiin se ei tuo, vaikka historiallisena dokumenttina se olisikin mielenkiintoinen.

Pääministerin erokirjettä, jota hän oli viemässä tasavallan presidentille, ei ole olemassa. Juha Sipilä (kesk.) on kertonut polttaneensa asiakirjan. Pääministerin esikunnasta vakuutetaan, että näin todella kävi. Allekirjoitettu asiakirja oli Sipilän Turun lennolla mukana.

Sinänsä kummallista, että Suomen pääministeri polttaa asiakirjoja. Vaikkei merkittävä, hallituksen toteenkäymätön eronpyyntö olisi ollut Sipilän uran mieleenpainuvimpia papereita ja olisi kelvannut kuvitukseksi moneen historiankirjaan. Erikoista myös, että hänellä on aikaa tulitikkuleikkeihin hallituskriisin tuoksinassa, kun matkustamiseenkin täytyy käyttää kovavauhtista yksityiskonetta. Ehkä kullakin on tapansa kokea katharsiksensa.

Sipilän kootut selvitykset.

Demokraatti kysyi 20.6. valtioneuvoston kirjaamosta uutisointia varten kaikkia asiakirjoja, jotka liittyvät hallituskriisin hoidon laillisuuden tarkasteluun. Pyynnössä todettiin tiedossa olevan, että ainakin professori Mikael Hidén ja eduskunnan entinen pääsihteeri Seppo Tiitinen ovat lausuneet asiasta ja että asiaa on käsitelty oikeusministeriössä.

Oikeusministerin erityisavustaja vastasi saatteessa, että tilanteen arviointi tapahtui ”pääosin suullisesti”. Kirjallisesti tehtiin lyhyt muistio, joka lähetettiin sähköpostin liitteenä päiväämättömänä. Muistion on laatinut oikeusministeriön lainvalmisteluosaston ylijohtaja Sami Manninen eikä viestin mukaan oikeusministeriössä ole laadittu eikä ministeriölle toimitettu muita muistioita asiassa.

Muistio oli ilmeisesti sama, jota myös STT oli tiedustellut ministeriöltä ja josta STT uutisoi 20.6. Hidénin ja Tiitisen lausuntoja muistioon ei ole eritelty.

STT:n mukaan pääministeri Sipilä pyysi tiistaina 13.6. oikeusministeriön valtiosääntöoikeudellista arviota hallituskuvioista. Pääministeri halusi saada perustuslaillisen varmistuksen toiminnalleen eli toisin sanoen sille, voisiko hallitus jatkaa samoilla ministereillä niin, että yksi puolue perussuomalaiset korvautuisi uudella pikavauhtia pystyyn laitetulla eduskuntaryhmällä.

13.6. on sama päivä, jolloin Sipilä suoritti yksityislentonsa Turkuun ilmoittaen lentokentän tiedotustilaisuudessa, että hallituskriisi on ratkennut.

Demokraatti kysyi 20.6. oikeusministeriöstä uudestaan, onko saadun Mannisen muistion lisäksi Hidénin ja Tiitisen keskusteluista vielä jotakin valtioneuvostolla vai onko kaikki tässä? Vastausta ei saapunut.

Asia oli kiinnostava siksi, että STT kertoi Juha Sipilän sanoneen selvittäneensä valtiosääntöoppineiden kanssa useita eri vaihtoehtoja.

– Olin sunnuntaina (11.6.) ensimmäistä kertaa yhteydessä valtiosääntöoppineisiin. Halusin laittaa selvitykset liikkeelle erilaisten vaihtoehtoisten prosessien varmistamiseksi, Sipilä kertoi STT:lle.

Tiitinen ja Hidén kuitenkin sanoivat, että Sipilän kanssa selvitettiin käytännössä vain toteutuneen kaltaista vaihtoehtoa eli ilmeisesti vain sitä, että osa perussuomalaisten kansanedustajista perustaa ryhmän, joka tulee hallituspuolueeksi.

Teknisistä syistä kuvakaappaus.

Demokraatti teki valtioneuvostolle 28.6. uudelleen asiakirjapyynnön professori Hidénin lausunnosta ja myös mahdollisesta Tiitisen lausunnosta ja muista hallituskriisin hoitamiseen liittyvistä lausunnoista ja asiakirjoista vaatien perusteluja, jos niitä ei voida luovuttaa.

Valtioneuvoston kanslian istuntoyksiköstä toimitettiin tämän jälkeen ”teknisistä syistä kuvakaappauksena” professori Hidénin ja eduskunnan aiemman pääsihteerin Tiitisen yhteinen 13.6.2017 päivätty lausunto, ”joka koskee hallituksen mahdollisuuksia jatkaa tilanteessa, jossa sen kannatuksen muodostuminen eduskunnassa on jonkin verran muuttunut.” Hidénin ja Tiitisen allekirjoitusta kuvakaappauksessa ei näy.

Pitäessään hallituskriisistä tiedotustilaisuutta Turun lentokentällä tiistaina 13.6. pääministeri Sipilä oli sanonut pyytäneensä kirjallisen lausunnon professori Mikael Hidéniltä. Hidénin ja Tiitisen lausunto onkin päivätty tälle päivällä.

Lienee luonnollista, että tässä vaiheessa sen lähtökohtana näyttää olevan vain toteutunut tilanne eli se, että uusi perussuomalaisista lähtenyt ryhmittymä tulisi hallitukseen kokoomuksen ja keskustan rinnalle.

”Hallitus voi jatkaa toimintaansa, vaikka sen kannatuksen muodostuminen eduskunnassa on jonkin verran muuttunut”, lausunnossa todetaan. Lausunto alla (katso kuva):

 

Nuohoamattomassa saunassa.

Erikoinen oli myös episodi, jossa pääministeri Juha Sipilä polttaa hallituksen erokirjeen, jota hän oli viemässä tiistaina tasavallan presidentille Sauli Niinistölle. Turun lentokentällä hänellä oli pöydällä vihreä kansio, jossa hän kertoi erokirjeen olevan.

Myöhemmin keskiviikkoilta 14.6. Iltalehti uutisoi Sipilän todenneen polttaneensa erokirjeen tiistai-iltana 13.6. virka-asuntonsa Kesärannan takassa.

– En kuulemma olisi saanut tehdä sitä. Kirje haluttiin arkistoon, ja lisäksi Kesärannan saunan takkaa ei ole käytetty ja nuohottu varmaan 35 vuoteen, Sipilä totesi Iltalehdelle.

Vähän ennen Iltalehden juttua keskiviikkona oli ilmestynyt Ilta-Sanomien artikkeli, josta ilmeni, että Ilta-Sanomat oli pyytänyt nähdä erokirjeen, josta Sipilä oli lentokentällä puhunut. Pääministerin valtiosihteeri Paula Lehtomäki toimitti Ilta-Sanomille hallitusten erokirjeiden mallikirjeen, jonka lehti julkaisi.

Valtioneuvosto: Se on luonnos.

Arvostettu perustuslakiblogi kyseli Twitter-tilillään, onko Sipilä polttanut julkisen asiakirjan.

Demokraatti tiedusteli viime viikolla kopiota hallituksen eronpyynnöstä, jota pääministeri Juha Sipilä oli viemässä tasavallan presidentille. Ajatus oli, että hyviin tapoihin kuuluisi ottaa kopio erokirjeestä. Näin ei oltu tehty.

”Kun pääministeri ei jättänyt hallituksensa eronpyyntöä, hän ei myöskään jättänyt eronpyyntökirjettä, joka olisi eronpyynnön dokumentoinut. Kun erokirjettä ei annettu presidentille, ei sitä ole myöskään tasavallan presidentin kanslian arkistossa”, valtioneuvoston kansliasta selvitettiin.

”Todettakoon vielä, että valtioneuvoston kanslian käsitys on, että nyt puheena olevassa tapauksessa eronpyyntötilaisuutta varten laadittu eropyyntökirje ei ole viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 5 §:ssä tarkoitettu viranomaisen asiakirja, koska pääministeri ei ole lain 4 §:ssä tarkoitettu viranomainen eikä asiakirjaa ole sen laatija antanut lain 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla esittelyä tai muuta asian käsittelyä varten”, valtioneuvostosta todetaan.

Hallituksen erokirje ei siis valtioneuvoston mukaan ollut asiakirja vaan sen luonnos.

Demokraatti arvioitti valtioneuvoston kantaa Itä-Suomen julkisoikeuden professorilla Tomi Voutilaisella. Hän katsoo että arkistonmuodostajana olevalla valtioneuvoston kanslialla on harkintavaltaa asiassa. Hän toteaa, ettei hänellä ole syytä lähteä arvioimaan asiaa toisin kuin valtioneuvoston kanslia on tehnyt.

– Sinällään pääministeri on virkamies ja hänen laatimansa tai allekirjoittamansa asiakirjat ovat viranomaisen asiakirjoja silloin, kun ne liittyvät viranhoitoon, hän kuitenkin sanoo.

– Tässä asiassa voidaan hyvinkin päätyä siihen, että erokirje on jäänyt luonnokseksi, kun sitä ei käytetty tarkoitukseensa, jolloin luonnokseen ei sovelleta julkisuuslakia tai arkistolakia, Voutilainen kuitenkin lisää.

Erikoisia kiemuroita.

Valtioneuvoston koko vastauksen voit lukea tästä:

27.6.2017 VNK/1131/71/2017

Asiakirjapyyntönne

Olette 26.6.2017 valtioneuvoston kirjaamoon toimittamallanne sähköpostilla pyytänyt ”sen asiakirjan kopiota, jota pääministeri Sipilä oli viemässä viime viikolla tasavallan presidentille” ja jossa kyseessä ”oli siis hallituksen eronpyyntö, jota ei sittemmin tarvittukaan”.

Valtioneuvoston kanslian hallussa ei ole kopiota tuosta asiakirjasta, joten sitä ei voida antaa. Pääministeri Sipilä on julkisuudessa kertonut hävittäneensä kyseessä olevan eronpyyntökirjeen, jota hän ei koskaan antanut presidentille.

Kuten julkisuudessa on kerrottu, pääministeri ei tiedon Uusi vaihtoehto –nimisen eduskuntaryhmän perustamisesta saatuaan jättänyt hallituksensa eronpyyntöä. Julkisuudessa on myös kerrottu, että tapaaminen presidentin kanssa peruttiin sen johdosta, että eronpyyntöön ei enää ollut aihetta.

Jos hallitus jättää eronpyynnön, vakiintuneen käytännön mukaan se tehdään presidentille suullisesti ja sen dokumentoi asiakirjamuotoon eronpyyntökirje. Käytäntönä on, että tässä tapaamisessa presidentti pyytää hallitusta jatkamaan toimitusministeristönä, kunnes uusi hallitus on nimitetty.

Kun pääministeri ei jättänyt hallituksensa eronpyyntöä, hän ei myöskään jättänyt eronpyyntökirjettä, joka olisi eronpyynnön dokumentoinut. Kun erokirjettä ei annettu presidentille, ei sitä ole myöskään tasavallan presidentin kanslian arkistossa. Sen sijaan kopioita edellisten pääministereiden presidentille antamista eronpyyntökirjeistä voi tiedustella tasavallan presidentin kanslian kirjaamosta.

Tapahtumien kuluessa erokirjeen sanamuotoon osoitettiin kiinnostusta, minkä johdosta valtioneuvoston kansliasta annettiin asiasta kysyneelle toimittajalle virkamiestasolla laadittu luonnos erokirjeeksi, kun siihen ei sisälly mitään salassa pidettävää.

Erokirjeen luonnos annettiin sillä täsmennyksellä että sen kaltaisia malleja on käytetty aiemminkin ja että sanamuodot saattavat jonkin verran elää ajasta riippuen. Kuva erokirjeluonnoksesta julkaistiin sittemmin ainakin Ilta-Sanomien verkkosivulla (http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005254860.html). Kuten kirjeen kuvasta ilmenee, kyseessä on vähintäänkin täydentämistä vaativa eropyyntökirjeen luonnos, ei lopullinen eropyyntökirje.

Todettakoon vielä, että valtioneuvoston kanslian käsitys on, että nyt puheena olevassa tapauksessa eronpyyntötilaisuutta varten laadittu eropyyntökirje ei ole viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 5 §:ssä tarkoitettu viranomaisen asiakirja, koska pääministeri ei ole lain 4 §:ssä tarkoitettu viranomainen eikä asiakirjaa ole sen laatija antanut lain 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla esittelyä tai muuta asian käsittelyä varten.

Todettakoon lopuksi vielä, että hallitukselle myönnetään perustuslain 58 §:n mukaisesti virallisesti ero samalla kun uusi nimitetään ja tämä tehdään tasavallan presidentin esittelyssä, jossa eroava valtioneuvosto on läsnä. Tuossa esittelyssä esittelijänä toimii valtioneuvoston asianomainen virkamies, käytännössä valtioneuvoston kanslian alivaltiosihteeri. Esittelyasiakirjat tästä esittelystä arkistoidaan vastaavasti kuin muistakin presidentin esittelyssä esitellyistä asioista valtioneuvoston arkistoon.

 

Lue tästä myös yllä artikkelissa mainittu oikeusministeriön Sami Mannisen muistio:

Tasavallan presidentti myöntää perustuslain 64 §:n nojalla pyynnöstä eron valtioneuvostolle tai ministerille. Presidentin on kuitenkin ilman esitettyä pyyntöäkin myönnettävä ero valtioneuvostolle tai ministerille, jos tämä ei enää nauti eduskunnan luottamusta.

Pääsääntönä siten on, että valtioneuvoston ja ministerin vapauttaminen tehtävästään tapahtuu asianomaisen itsensä pyynnöstä. Koko valtioneuvoston puolesta pyynnön esittää pääministeri. Presidentin tulisi tällöin myöntää ero. Pääministerin harkinnassa on, pyytääkö hän valtioneuvostolle eroa. Näin siinä tapauksessa, että eduskunta ei ole ilmaissut hallitukselle epäluottamustaan.

Parlamentarismin periaate nimittäin edellyttää, että valtioneuvoston tai ministerin tulee pyytää eroa, jos eduskunta on ilmaissut epäluottamuksensa. Presidentin on tällöin myönnettävä ero siinäkin tapauksessa, ettei valtioneuvosto tai ministeri sitä itse pyytäisi.

Nykyisessä tilanteessa eduskunta ei ole ilmaissut hallitukselle epäluottamusta. Ja pääministeri on harkinnut olla pyytämättä valtioneuvostolle eroa. Valtioneuvoston on perustuslain 62 §:n perusteella annettava ohjelmansa tiedonantona eduskunnalle. Samoin on meneteltävä valtioneuvoston kokoonpanon merkittävästi muuttuessa.

Tämän säännöksen taustalla on vuonna 1991 toteutettu siirtymä ns. luottamuksen oletuksen teoriasta kohti parlamentarismiin paremmin soveltuvaa menettelyä, jossa eduskunta antaa nimenomaisesti luottamuksensa hallitukselle. Aktiivista ja nimenomaista luottamusta edellytetään myös valtioneuvoston kokoonpanon merkittävästi muuttuessa.

Valtioneuvosto voi perustuslain 44 §:n mukaan antaa eduskunnalle tiedonannon valtakunnan hallintoa koskevasta asiasta. Tiedonannon käsittelyn päätteeksi toimitetaan äänestys valtioneuvoston tai ministerin nauttimasta luottamuksesta, jos keskustelun aikana on tehty ehdotus epäluottamuslauseen antamisesta valtioneuvostolle tai ministerille.

Tiedonanto toimii siten sekä valtioneuvoston aloitteesta käytettävissä olevana keinona saattaa eduskunnan arvioitavaksi valtioneuvoston tärkeinä pitämiä asioita ja keskeisiä poliittisia ratkaisuja että hallitusaloitteisena keinona mittauttaa automaattisesti valtioneuvoston nauttima luottamus eduskunnassa.

Teknisesti käsillä ei nyt ole perustuslain 62 §:ssä tarkoitettu valtioneuvoston kokoonpanon muutos. Hallituksen parlamentaarisen pohjan muutosta voidaan kuitenkin pitää merkittävänä. Lisäksi hallitustilanne maassa on viime päivinä ollut kaiken kaikkiaan siinä määrin normaalista poikkeava, että hallituksen on tässä tilanteessa perusteltua antaa luottamuksensa eduskunnan välittömästi arvioitavaksi.

Kommentti: Pitäisikö olla huolissaan? – Mihin katosi Petteri Orpo?

Kuva: Lehtikuva / Vesa Moilanen
Mihin katosi Petteri Orpo?

Mieltäni on kaihertanut jo pidempään kysymys, mihin on kadonnut kokoomuksen johtotähti, varapääministeri ja puheenjohtaja Petteri Orpo? Hän on ollut jo pitempää hiljaa kuin…niin no hienommin ilmaistuna…kuin pissi housuissa.

Ensin ajattelin syyksi vuodenaikaa, olihan joulu ja mielelläni sallin poliitikoillekin joululoman. Mutta nyt on kohta jo helmikuu ja hiljaisuus jatkuu. Tähän huopatossutehtaan haalausporukkaan ovat yhtyneet muutkin kokoomuslaiset valtuutetusta kansanedustajiin ja ministereihin.

Ihmetykseni vain lisääntyi, kun huomasin presidentinvaalien olevan ihan ovella. Kokoomukselta ei ole tullut viime aikoina yhtään kannanottoa, jossa olisi pohdittu näihin vaaleihin liittyviä teemoja. Ei ulkopolitiikkaa, ei nato-kannanottoja. Ei siis mitään.

Orpolle riittää, että kansanliikkeen sitoutumaton ehdokas vetelee omia linjojansa.

Toisaalta luulisi, että gallupeissa maan suurimmalla puolueella olisi ollut edes jotain sanottavaa vaikkapa presidentin tehtävistä. Vaalithan ovat kuitenkin vain joka kuudes vuosi.

Vai haluaako kokoomus, että presidentin tehtävistä keskustellaan vasta sitten, kun sen entinen puheenjohtaja ei ole ehdolla?

Kysymykseen ei vastaa kukaan. Kokoomus näyttelee kuollutta.

 

Kommentti: Maailmanrauha on pelastettu – Trump tunnisti leijonan

Kuva: Lehtikuva

Presidentti Donald Trumpin kyky hoitaa maailman johtavan valtion päämiehen tehtävää on herättänyt epäilyksiä koko hänen presidenttikautensa ajan. Jo syksyllä lähes 30 psykologian ja mielenterveyden asiantuntijaa varoittivat kirjassaan, että Trumpin henkinen epätasapaino voi olla uhka jopa koko maailmalle.

Trump ei itse ole hälventänyt epäilyksiä mielenterveytensä tilasta, kun julistautui olevansa ”vakaa nero”.

Trumpille tehtiin viime perjantaina terveystarkastus, jossa tutkittiin myös hänen henkistä suorituskykyään. Valkoisen talon lääkärin mukaan presidentti oli itse pyytänyt sitä. Tämä tuli oletettavasti vastauksena Michael Wolffin kohukirjalle Fire and Fury, jossa Wolf heitti ilmaan ajatuksen, että Trump käytös ja tapa puhua voisivat viitata dementiaan.

Lyhyet lauseet ja niiden toistaminen kerta toisensa jälkeen herättävät kieltämättä huolestunutta huomiota, mutta se saattaa myös olla amerikkalainen tapa tehdä asia selväksi tyhmimmillekin kuulijoille.

Ja mitä MoCa-testi sitten kertoi? Valkoisen talon lääkäri Ronny Jackson tuli vakuuttuneeksi, että Trump on henkisesti terve ja muistisairauden oireita ei ole.

Testi kesti kymmenisen minuuttia ja sisälsi 30 tehtävää. Trumpin piti esimerkiksi tunnistaa kolme eläintä. Ja ne olivat leijona, sarvikuono ja kameli. Toinen hankala tehtävä oli piirtää kello ja siihen viisarit näyttämään kymmentä yli yhtätoista. Minuutissa oli keksittävä myös S-kirjaimella alkavia sanoja mahdollisimman monta. 11 oli minimi. Huh! Trump selvitti nämä kaikki lääkärin mukaan aivan suvereenisti.

Lohduttiko lähinnä lasten palikkatestiltä tuntuvan testin tulos kaikkia niitä, joita Trumpin ailahtelevaisuus ja loukkaavat ja aggressiiviset ulostulot pelottavat? Eipä juuri. Hyvässä muistissa on se, kuinka Trump rehvasteli Twitterissä Pohjois-Korean Kim Jon-unille, että ”myös minulla on ydinnappi, mutta se on paljon suurempi ja minun nappini toimii”.

Valkoisen talon lääkäri löysi sentään jotain moitittavaa pikaruokaa rakastavan presidentin terveydentilasta. Hänen pitäisi saada painoaan alas. Muutama liikakilo ei sentään uhkaa maailmanrauhaa, mutta jos pääkopassa on ”sitä itseään”, tilanne muuttuu paljon vaarallisemmaksi.

Kommentti: Äänestä Väyrystä – annat äkkilähdön Sipilälle

Kuva: Lehtikuva / Martti Kainulainen
Äänestä tätä miestä. Hän ei tule valituksi, mutta pääministeri Juha Sipilä saattaa hyvinkin lähteä.

Suomen Keskusta on merkillinen ilmiö eurooppalaisessa puoluekentässä. Vastaavaa ei löydy mistään muusta maasta. Santeri Alkion perustama puolue on Suomessa tähän saakka voinut paksusti. Samaan aikaan muun maailman talonpoikaislähtöiset puolueet ovat kuihtuneet yksi toisensa jälkeen pois. Mutta ei keskusta. Suomesta. Ei vaikka sitä on povattu lukemattomia kertoja auringonlaskun puolueeksi.

Mutta nyt näyttää pahalta. Ainakin yksi erittäin vahva keskustalainen perinne on pahasti tärvääntymässä. Ja sen perinteen tärveleminen on pahinta, mitä Juha Sipilä ja Matti Vanhanen voivat tällä hetkellä ja pitkälle tulevaisuuteen kuvitella.

Keskustalaiset johtajat ovat voineet luottaa kuin vuoreen puolueensa kenttäväkeen. Myös vaikeina aikoina. Jos herrat ovat kentän mielestä jotakin väärin tehneetkin, on kenttä seisonut vakaasti heidän takanaan. Herrat on kyllä haukuttu pahanpäiväisesti, mutta sen jälkeen heidän tukenaan on seisottu. Aina.

Yhtäkkiä presidentinvaaleja vetävät Juha Sipilä ja Matti Vanhanen ovat kuitenkin saaneet huomata, ettei kenttä olekaan heidän ratkaisunsa takana. Kenttä ei millään halua Vanhasta presidentiksi. Ja siihen on Vanhasen ja Sipilän tyytyminen, jos vanhat merkit paikkansa pitävät.

On nimittäin ilmaantunut kaksi muutakin ehdokasta, jotka kumpikin saavat enemmän kannatusta kuin keskustan oma ehdokas Matti Vanhanen. Istuva presidentti Sauli Niinistö ja neljättä kertaa presidentiksi pyrkivä Paavo Väyrynen pesevät Vanhasen mennen tullen ja palatessa.

Jos Väyrynen, niin kuin nyt näyttää, pyyhkäisee kannatuksessa reippaasti Matti Vanhasen ohi, on kepun johdolla todella vaikea paikka. Synkkää suorastaan.

Mikä se sellainen ehdokas on, joka ei tuon parempaan tulokseen kykene? Meriiteiltään aivan ylivoimainen Matti Vanhanen menee ja häviää hiipuvalle hiilelle Paavo Väyryselle? Ei sellaista olisi saanut sattua, ei mistään hinnasta.

Näitä kysymyksiä kepun kenttä tulee johdolleen esittämään. Siksi puheenjohtaja Sipilä ripustikin kohtalonsa presidentinvaalien tulokseen.

Oletteko muuten sitä mieltä, että Sipilä on kautta aikain huonoin pääministeri? Jos olette, äänestäkää näissä vaaleissa Väyrystä. Siten annatte Sipilälle äkkilähdön.

Itse kun en ole pelimiehiä, äänestän Tuula Haataista (6).

 

Kommentti: Turha itkeä, presidentti Niinistö – maito kaatui jo

Kuva: Lehtikuva/Heikki Saukkomaa

Presidenttiehdokkaiden keskusteluissa on noussut esiin paljon kritiikkiä herättänyt työttömyysturvan aktiivimalli. Mallia on haukuttu ja puolustettu, mutta ketkä ehdokkaista ovat oikeasti voineet vaikuttaa lakiin?

Ainakin ne ehdokkaat, jotka ovat kansanedustajia. He ovat voineet äänestää puolesta tai vastaan. Presidentin virkaan pyrkivistä ehdokkaista kolme kansanedustajaa äänestivät vastaan, koska he edustavat oppositiota. Yksi, Matti Vanhanen, äänesti hallituspuolueen edustajana puolesta. Loput ehdokkaista ovat europarlamentaarikkoja, eivätkä he ole voineet vaikuttaa lakiin.

Laki hyväksyttiin hallituspuolueiden äänin  103–90 ja se astui voimaan 1.1.2018.

Sitten on yksi ehdokas, joka on oikein nimikirjoituksellaan vahvistanut lain. Hän on tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

Olisiko hän voinut vaikuttaa lakiin? Vastaus kuuluu, että olisi. Hyvinkin paljon. Jopa niin, että koko hallituksen lakiesitys olisi rauennut.

Tämähän kaipaa perusteluja. Niitä tulee tässä:

Maallamme on perustuslaki. Sen 6. luvun 77. pykälä kuuluu näin:

Lain vahvistaminen

Eduskunnan hyväksymä laki on esiteltävä tasavallan presidentin vahvistettavaksi. Presidentin on päätettävä lain vahvistamisesta kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun laki on toimitettu vahvistettavaksi. Presidentti voi hankkia laista lausunnon korkeimmalta oikeudelta tai korkeimmalta hallinto-oikeudelta.

Jollei presidentti vahvista lakia, se palautuu eduskunnan käsiteltäväksi. Jos eduskunta hyväksyy lain uudelleen asiasisällöltään muuttamattomana, se tulee voimaan ilman vahvistusta. Lain katsotaan rauenneen, jos eduskunta ei ole sitä uudestaan hyväksynyt.

Suomeksi tämä tarkoittaa, että Niinistöllä olisi ollut mahdollisuus pelata kolme kuukautta aikaa ja viivyttää lain voimaantuloa. Aivan varmasti sinä aikana olisi noussut myrsky, joka nousi nyt – lain hyväksymisen jälkeen.

Epäilen vahvasti, ettei eduskunta olisi kertakaikkiaan uskaltanut hyväksyä lakia. Muutenkin epäsuositun Juha Sipilän (kesk.) hallituksen kansanedustajat pelkäävät jo tarpeeksi jakarandatuolinsa puolesta.

Miksi Niinistö sitten allekirjoitti lain oitis, kun se tuli hänen pöydälleen? Siksi, että hän halusi. Hän halusi sen voimaan pikaisesti. Siinä eivät jälkiselittelyt auta.

Niinistö sanoi hiljattain Oulussa Ylen ja Kalevan vaalitentissä, että kaikilla työttömillä tulee olla mahdollisuus täyttää aktiivisuusvelvoitteet. Jos näin on, hän hyväksyy mallin.

Kommentissa on pahasti astian makua. Turha enää itkeä, Niinistö. Maito on jo kaatunut.

Kommentti: Haatainen on luonut agendaa, muut peesaavat

Jos eri ehdokkaiden presidentinvaaleissa esiinnostamat teemat ja asiat näkyisivät enemmän ehdokkaiden suosituimmuutta mittaavissa gallupeissa, SDP:n ehdokas Tuula Haatainen olisi korkealla.

Haatainen on jo tässä vaiheiseessa tehnyt hyvää kampanjaa. Nils Torvalds alkuun herätteli omalla tyylillään Nato-keskustelua, mutta tämän jälkeen monia keskeisiä vaaliteemoja on nostanut esiin juuri Haatainen. Väyrysestäkään ei ole ollut keskustelun herättäjäksi, siihen eivät itsetilatut gallupit auta.

Haataisen teemat näkyivät myös tasavallan presidentin Sauli Niinistön uudenvuodenpuheessa, jota voi hyvällä syyllä juuri sen takia luonnehtia myös läpeensä poliittiseksi puheeksi. Tähän kiinnitettiin yllättävän vähän huomiota, kun Niinistön puhetta analysoitiin julkisuudessa.

Haatainen reagoi itsekin Niinistön puheeseen – kenties tyylilleen ominaisesti – melko hillitysti, eikä nostanut asiaa sen enempää tikun nokkaan.

– Niinistö piti hyvän, tasapainoisen puheen. Siinä oli paljon niitä aineksia, joita itse olen korostanut: nuorten käsitykset, eriarvoistumiskehitys, ilmastonmuutos ja väestönkasvu. Keskeiset kansainväliset kysymykset olivat mukana. Hyvä asia oli, että yhdessä tekeminen ja yhteisyys nousivat esiin kokoavina teemoina, Haatainen tyytyi toteamaan Kalevassa.

Ärhäkkäämmällä retoriikalla varustettu ehdokas olisi voinut herätellä keskustelua jonkinlaisesta plagiaatista.

Nyt puhuttaa aktiivimalli.

Haatainen on nostanut esiin myös sote-keskustelua ja viimeisimpänä hän on haastanut Niinistöä työttömiä kyykyttävästä aktiivimallista. Niinistö joutui tentissä vastaamaan kysymykseen, heikentääkö aktiivimalli työttömän asemaa.

– Vastaan, onko aktiivimalli työttömän edun kannalta heikentävä asia. Jos työttömänä oleva täyttää aktiivivelvoitteet, ei heikennä, arvojohtaja pyöritteli.

Vihreiden Pekka Haavisto, joka on myös saanut omaan kampanjaansa kosolti virikkeitä ja peesattavaa Haataiselta, tarttui tänään aiheeseen. Hän ilmoitti Twitterissä, että jos aktiivimalli olisi tullut hänelle presidenttinä allekirjoitettavaksi, hän olisi pyytänyt vielä juridista arviota sen laillisuudesta.

Kilpailevat puolueet syyttävät SDP:tä mielellään auringonlaskun puolueeksi. Siihen nähden onkin ristiriitaista, että puolue on niin oppositiopolitiikassaan kuin nyt presidentinvaaleissa pystynyt nostamaan niin ulko- kuin sisäpolitiikan tärkeitä teemoja esiin ja luomaan keskustelun agendan.

Keskustelua aiheesta