Kommentti: Kiire ei ole kaveri, muistaisikohan Sipilä tämän?

Kuva: LEHTIKUVA / AFP PHOTO

Valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) heitti eilen eduskunnassa lisää vettä sote-keskustelun rattaisiin toteamalla, että niin sanottu ”pakkoyhtiöittäminen ei ole perustuslain mukainen”.

Pakkoyhtiöittämisen törmääminen perustuslakiin tarkoittaa käytännössä sitä, että sosiaali- ja terveyspalveluiden markkinaistaminen vaikeutuu. Pakkoyhtiöittämisestä luopuminen heikentää siis yksityisten tuottajien asemaa verrattuna siihen, että se olisi syntynyt.

Sote-palveluiden valinnanvapautta pakkoyhtiöittämisestä luopunen ei uhkaa. Tätä mieltä ovat sekä Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo että Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen toimeenpanosta vastaava alivaltiosihteeri Tuomas Pöysti.

Hiilamo korosti kuitenkin eilen Demokraatille, että uusien lakiesitysten valmistelu tulisi tehdä huolella, jotta perustuslakiin törmäämiseltä vältyttäisiin tulevaisuudessa.

– Valinnanvapausmalli ei ole yksinkertainen asia, josta yht’äkkiä voisi vetää muutaman pykälän pois. Kyllä koko kokonaisuutta tarvitsee sitten katsoa uudelleen, Hiilamo luonnehti puhelimitse Kalifornian auringosta.

Kiirehtimisestä on Suomessa jo huonoja kokemuksia.

Hiilamon mukaan kiirehtimisestä on Suomessa jo huonoja kokemuksia.

– Viime hallituskauden lopussa tiedettiin, että (sote-) uudistuksella on ongelmia perustuslain kanssa. Silti siihen yritettiin kiireellä tehdä viime hetken korjauksia.

Tätä professori piti ”hölmöläisen hommana”. Eikä turhaan, menihän koko sote-uudistus nurin aivan hallituskauden viimemetreillä. Onneksi virheistä voi oppia.

Tosin tätä muistiota Juha Sipilä (kesk.) ei ilmeisesti vielä Kiinaan asti ole saanut. Pääministeri arvioi aikaisemmin tänään STT:lle, että esityksen korjaukseen menee vain ”joitakin päiviä tai viikkoja”.

–  Nythän on kyse yhtiöittämisestä ja aikataulusta, ja ne saadaan kyllä korjattua nopeasti.

Sipilän lausuntoon ehdittiin tarttua jo somessa. Esimerkiksi Turun yliopiston oikeustieteen professori Juha Lavapuro huomautti, että jos esitykseen tarvitaan lausuntokierros, yksin jo se vie kahdeksan viikkoa.

Virheistä oppii ja hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Toivottavasti myös pääministeri muistaa, että kiire on harvoin kaveri.

Kommentti: Hallitusperheen pieni sininen lapsi kärsii vanhempiensa viinanhuuruisesta riitelystä

Kuva: Lehtikuva / Jussi Nukari

Kokoomus ja keskusta, Juha Sipilän (kesk.) hallitusperheen isä ja äiti, ovat ajautuneet jo hyvän aikaa sitten parisuhdekriisiin. Riidan ytimessä on maakunta- ja sote-uudistuksena tunnettu avioehto, joka uhkaa hajottaa liiton.

Parhaillaan kepu ja kokoomus ovat parisuhdeterapiassa, jossa terapeutteina toimivat valinnanvapauslaisäädäntöä kommentoivat asiantuntijat ja etujärjestöt. Käynnissä olevaa lausuntokierrosta käytetään riidassa aseena. Keskusta on kirjauttanut yhteisiin papereihin, että lausunnot on otettava vakavasti, koska se yrittää taivuttaa kokoomuksen oman kantansa taakse lausuntojen tuella.

Neuvottelemalla ei hallituksessa ole saatu enää aikoihin yhteistä sotenäkemystä.

Tilanne muistuttaa tarpeiden tekemistä housuihin.

Riidan aihe liittyy erikoissairaanhoitoon kaavailtuihin asiakasseteleihin ja niiden käytön laajuuteen. Kokoomus haluaa seteleillä muun muassa tyräleikkauksia, suomalaisen erikoissairaanhoidon tuhoa pelkäävä keskusta ei.

Virallisen keskustalaisen selityksen mukaan mitään kriisiä ei ole. Hallitus on osannut ennakoida valinnanvapauslainsäädännön ongelmat ja tiennyt hyvin etukäteen mistä lausuntokierroksella metelöidään, keskustasta todetaan.

Tilanne muistuttaa tarpeiden tekemistä housuihin, kun vessassa on jätetty käymättä vaikka on tiedetty, ettei sinne myöhemmin ehditä. Toisin sanoen homma ei ole hanskassa mutta sen väitetään olevan.

Myös kokoomus tarvitsee onnistumisia.

Myös alkoholilla on parhaiden suomalaisten perinteiden mukaisesti osuutensa sote-riidassa. Keskustan on ratkaistava kantansa alkoholilakiin esitettyyn 0,8 prosenttiyksikön korotukseen, jonka vahvemmista viinoista pitävä kokoomus haluaa maitokauppakaljoihin.

Keskustan sydän sykkii kansanterveydelle ja sanoo ei, mutta diiliin on paketoitu porkkanaksi 100 miljoonaa euroa alkoholiveron korotuksesta seuraavia tuloja. Veroa ei koroteta, jos kaupan kaljasta ei tule vahvempaa, jolloin 100 miljoonaa pitäisi kaivaa jostakin muualta.

Keskustalla ei ole varaa ampua alas sekä alkoholiprosentin korotusta että valinnanvapauslain bisnesnäkymiä. Hallitus ei sitä kestä. Myös kokoomus tarvitsee onnistumisia.

Hallitusperheen sivustaseuraaja pieni, sininen lapsi kärsii vanhempiensa viinanhuuruisesta riitelystä. Sille käy kaikki, kunhan sopu vain palaa ja perhe pysyy koossa.

Kommentti: Hyvä, Minna Helle!

Kuva: Lehtikuva / Jussi Nukari
Valtakunnansovittelijan tehtävää hoitaa oikeustieteen kandidaatti Minna Helle. Hänen toimikautensa on 1.1.2015 – 31.12.2018.

Valtakunnansovittelija on puolueeton virkamies, jonka tehtävänä on auttaa työmarkkinajärjestöjä työ- ja virkaehtosopimusten aikaansaamisessa erityisesti tilanteissa, joissa työrauha on uhattuna.

Kun valtakunnansovittelija Minna Helteen Twitter-tili laulaa, se on yleensä hyvä asia.

Niin tänäänkin. Työmarkkinoilla helpotti taas piirun verran, kun hiihtokeskusten ja ohjelmapalveluiden työriitaan syntyi sovinto.

Vastaavia viestejä on saatu nykyisen valtakunnansovittelijan toimistosta säännöllisesti. Helle suosii sosiaalisen median Twitteriä tiedotuskanavanaan.

Koska osapuolten näkemykset ovat kaukana toisistaan, tulee sovittelussa toki välillä takapakkia ja aikalisiä, mutta pääsääntöisesti Helteen päivitykset kertovat kärsivällisen sovittelun tuloksista, työrauhasta.

Se ei olisi mahdollista ilman molempien osapuolten, työnantajien ja työntekijöiden, luottamusta sovittelijan asiantuntemukseen ja sataprosenttiseen puolueettomuuteen.

Riidan osapuolet ovat hyväksyneet valtakunnansovittelijan esittämän sovintoehdotuksen.

Ict-alan toimihenkilöitä koskeva työkiista ratkesi marraskuun lopussa, kun osapuolet Ammattiliitto Pro ja Palvelualojen työnantajat Palta hyväksyivät valtakunnansovittelija Helteen sovintoehdotuksen.

Muutama viikko aiemmin syntyi sopu sähköalan työriitaan.

Keväältä muistetaan kaupan alaa koskeneen työriidan ja saariston lauttaliikennettä uhanneen lakon peruuntuminen.

Ilmailualan riidassa saatiin maaliskuussa sopu lähes 30 tunnin yhtäjaksoisten neuvottelujen jälkeen.

Kaikkiin uutisiin on liittynyt toteava faktalause: ”Osapuolet hyväksyivät valtakunnansovittelijan sovintoehdotuksen.”

Sovittelijalla ei ala vielä joululoma. Yksi riita soviteltu, toinen odottaa jo oven takana.

Vakuutusalaa koskevan lakonuhan sovittelu jatkuu tiistaina – valtakunnansovittelija Minna Helteen johdolla, kuinkas muuten.

Odotan luottavaisena Twitter-viestiä. Sopu ei jää syntymättä ainakaan yrityksen puutteesta.

Keskuskauppakamarin Naisjohtajat esiin! –kampanjan yhteydessä Minna Helteeltä kysyttiin hänen parasta vinkkiään arjen helpottamiseksi.

– Tee kiireisenä aikana vain ne asiat, jotka on pakko. Älä murehdi asioista, jotka olisi hyvä tehdä, mutta eivät ole pakollisia, Helle vastasi.

Hyvä neuvo.

Kommentti: On se simmonen muutos – enää ei olla samassa veneessä

Kuva: Jari Soini

Isoisäni oli syntynyt 6.12.1886. Samana päivänä ensi viikolla, kuudes joulukuuta, huipentuu Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuosi.

Juhlavuoden tunnus on Yhdessä / Tillsammans / Together.

Tietoisuudella siitä, että meillä suomalaisilla on yhteisiä arvoja, joita tarvittaessa myös puolustaa, on tasavallassa puskettu eteenpäin niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Ei turhaan. Hämmästyttävän pitkälle on yhdessä päästy.

Pappani oli syntynyt aivan toiseen aikaan ja maailmaan, Venäjän suuriruhtinaskuntaan.

Hän eli läpi itsenäistymisen, 1930-luvun laman ja myöhemmät raskaat sotavuodet.

Varsinaissuomalaisena maanviljelijänä hän oli juurtunut maahan ja työntekoon. Heinäseipäät seisoivat vielä rivissä pelloilla, vaikka ympärillä agraari-Suomi koko ajan muuttui ja sähköistyi. Murros konkretisoitui traktorin korvatessa hevosen pääasiallisena apuvälineenä peltotöissä.

Maatilan tuvan nurkassa oli jo oma tv-vastaanotin, kun heinäkuussa 1969 katsoimme yhdessä ensimmäistä kuukävelyä mustavalkoisesta Salorasta. Neil Armstrongin otettua sen yhden askeleen tokaisi pappa puoleeni kääntyen:

– Kun mää olin sun ikäne, vein paljain jaloin kävelle meitin talon komian härän Salon toril, ku siel ol markkinat ja simmone näyttely.

– Kävellen me tultti samaa reitti sen härjän kans sielt takasinki. Ja nyt ihmine kävelee jo kuus! On täsä nähty simmonen muutos, ettei sitä osannu arvaakka. Mihin tää mailma vielä ehtiikä?

Härän kuljettamisesta paljain jaloin markkinoille ensimmäisen kuukävelyn seuraamiseen livenä!

Itsenäisyyden 50-vuotispaalusta (1967) oli tuolloin kulunut vasta vajaa pari vuotta. Tilanne ja papan Perttelin murteella lausumat sanat ovat painuneet mieleeni.

Heinäseipäät seisoivat vielä rivissä pelloilla, vaikka ympärillä agraari-Suomi koko ajan muuttui ja sähköistyi.

 

Ajan riento on jatkunut vähintään yhtä kiivaana kuin itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä, joita pappani vertauksellaan mainiosti yhteen niputti.

Jos hän ja aikalaisensa palaisivat nyt aikakoneella keskuuteemme, he tuskin tunnistaisivat vuoden 2017 Suomea. Se simmonen muutos on entisestään kiihtynyt.

Palataan vielä juhlavuoden tunnukseen Yhdessä – Tillsammans ja annetaan puheenvuoro sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saarelle.

Saari on huolissaan. Sen mitä hän sanoo Ylen haastattelussa, pitäisi soittaa hälytyskelloja kautta satavuotiaan Suomen.

Saaren mukaan suomalaiset kokevat poikkeuksellisen vahvasti, että enää ei olla samassa veneessä.

Ihmiset eivät koe aiemmassa määrin yhteenkuuluvuuden tunnetta.

– Mitä heikommassa asemassa ollaan, sitä vähemmän yhteenkuuluvuutta koetaan, köyhyyttä ja eriarvoistumista tutkinut Saari toteaa.

Vakavaa pohdittavaa juhlan keskellä.

Yhdessä–tillsammans ei saa muuttua sanahelinäksi.

Pärjäämisen kokemus pitää olla yhteinen. Ja kaikille mahdollinen.

Kommentti: Mugaben jälkeen ”Krokotiili” – jatkuuko Zimbabwen painajainen?

Kuva: Lehtikuva-AFP
Emmerson Mnangagwa.

Zimbabwen syrjäytetty varapresidentti Emmerson Mnangagwa vannoo virkavalansa presidenttinä seremoniassa perjantaina, kertoivat uutistoimistot sähkeissään tänään.

Hän seuraa presidenttinä itsevaltaista Robert Mugabea.

Vajaa kolme viikkoa sitten Zimbabwesta paenneen Mnangagwan odotetaan palaavan kotimaahansa tänään. Mugaben aiempi uskottu otti nopeat hatkat sen jälkeen, kun 93-vuotias presidentti oli erottanut hänet.

Päiväkausien vatvomisen jälkeen Mugabe ilmoitti eilen erostaan. Se astui voimaan välittömästi.

Robert Mugabe hallitsi Zimbabwea vuosikymmeniä rautaisella otteella. Kaduilla rieumuitaan hänen lähdöstään.

Mnangagwa, 71, on nousemassa riutuneen maan väliaikaiseksi presidentiksi.

Tuskin kenelläkään tulee ikävä Mugabea. Viime päivinä läntisessä mediassa on kuitenkin muistutettu, millainen mies on Mr Mnangagwa. Ettei vaan Zimbabwe olisi astumassa uuden itsevaltiaan aikaan. Tai peräti ojasta allikkoon.

Monet Afrikan-tuntijat varoittavat, että Mnangagwasta saattaa paljastua samanlainen autoritaarinen johtaja kuin Mugabe. Pitkään miehet pelasivat yhteen järjestelmässä, jossa ei toisinajattelua suvaittu. Mugabe ja Mnangagwa olivat liittolaisia. He myös tarvitsivat toisiaan.

Jokainen, joka toivoo häneltä ihmisoikeuksien palauttamista kunniaan Zimbabwessa, voi pettyä.

Syrjäytetty varapresidentti on ollut Mugaben hallinnon avainpelaaja.

Silloin kun tulevan presidentin lempimi  on ”Krokotiili”, sen pitäisi soittaa varoituskelloja.

Nimi pitää ansaita. Krokotiiliksi kutsutaan häikäilemätöntä saalistajaa, joka murskaa säälittä poliittiset vastustajansa. Joskus krokotiili iskee hampaineen yön pimeydessä.

On nimellä pidempikin historia. 1960-luvulla valkoisen Rhodesian brittijoukot kiduttivat Mnangawaa saatuaan ”Krotiili-jengin” iskuista vastanneen johtajan kiinni.

Syrjäytetty varapresidentti on ollut mukana Mugaben regimessä. Enemmänkin: johtamassa ja toimeenpanemassa päätöksiä, yhtenä hallinnon avainpelaajana.

Mnangagwa oli turvallisuusministeri ja hän on ajanut katastrofaalista talouspolitiikkaa, joka on köyhdyttänyt maan.

1980-luvun levottomuksien aikana surmattiin tuhansia siviilejä Gugurahundissa. Turvallisuusasioista vastaavana ministerinä ollut Mnangagwa on kieltänyt osallisuutensa ja sysännyt vastuun armeijan yksiköille. Tämä ei ole vakuuttanut arvostelijoita.

BBC:n haastattelemat Zimbabwen itsenäisyyssodan veteraanit, jotka tuntevat Mnangagwan, ovat kuvanneet häntä erittäin julmaksi mieheksi.

”Krokotili, joka puraisi takaisin.”

Niillä sanoilla BBC otsikoi juttunsa Mugaben ajan päättymisestä ja Mnangagwan come backista.

Uutistoimistojen mukaan hän nousee presidentiksi väliaikaisjärjestelyin ja Zimbabwessa järjestetään presidentinvaalit ensi vuonna.

Onko Emmerson Mnangagwa uskottava muutoksen airut? kysyy moni Zimbabween perehtynyt tarkkailija tänään.

Kommentti: Länsimetro tulee – pääset vihdoin upeista merimaisemista maan alle

Kuva: Ilkka Yrjä
Metroliikenne kulkee 18.11. alkaen kahdella linjalla: Matinkylä–Vuosaari ja Tapiola–Mellunmäki. Opastinkylttejä päivitettiin tänään Ruoholahden asemalla.

Huomenna. Jos Luoja suo.

Odotettu päivä koittaa lauantaina 18. marraskuuta, kun metron matkustajaliikenne ulottuu ensimmäistä kertaa Espoon Matinkylään asti.

En ole ainoa espoolainen, joka odottaa Länsimetron starttia ristiriitaisissa tunnelmissa.

Onhan tuota odotettu.

Ensiksi puhuttiin vuodesta 2012, sitten 2013, sitten 2014, sitten 2015, sitten 2016…

Yksi espoolaispoliitikko murjaisi pari vuotta sitten, että hanke myöhästyy niin pahasti, että on hyvä, jos metrolla pääsee hakemaan jouluviininsä vuonna 2017. Häntä kivitettiin liiasta pessimismistä. Vaan oikeassahan tuo oli. Taisi omata ns. sisäpiirin tietoa.

Annas kattoo nyt, kuitenkin. Tässä hankkeessa ei mikään ole varmaa till the fat lady sings.

Espoon ulkopuolella Länsimetroa on suitsutettu kuin uutta Kehruu-Jennyä. Myöhästymiselle toki naureskellaan ja budjetin karkea karkaaminen on noteraattu, mutta muuten henki on yltiöpositiivinen. Metro ylittää turhat kuntarajat ja kehitys kehittyy. Taputtakaa.

Miksi kaikki eivät yhdy riemuun?

Yllättävän monet Espoossa asuvat tuntuvat suhtautuvan hankkeeseen viileästi, jopa skeptisesti. Läheskään kaikki eivät tuuleta.

Syy on selvä. Monien työmatkaa metro hidastaa, joidenkin kohdalla merkittävästi.

Menetetään hyvin toimiva suora bussiyhteys Länsiväylää pitkin Helsinkiin.

Käytän itse busssia 121 Olarista Helsinkiin. Ensin vain parin sadan metrin kävelymatka pysäkille. Sininen bussi tulee Kuitinmäestä ajallaan ja 12-15 minuutissa olen Helsingin keskustassa. Bussin ikkunasta katson henkilöautojen (usein) hitaampaa etenemistä kahdella kaistalla –  ihmetellen, miksi nuo eivät vaihda bussiin.

Entä ne näkymät! Ainutlaatuisen kaunis merimaisema joka päivä, töihin mennessä ja kotiin palatessa.

Maan alla tulee olemaan erilaista.

Ettei joku nykyinen bussin käyttäjä päinvastoin ottaisi yksityisautonsa työmatkakäyttöön?

Matka-aikaa tulee tuhrautumaan enemmän kaikilla niillä, jota eivät asu Espoon metroasemien välittömässä läheisyydessä. Tulee siirtymäriittejä uusilla sisäisillä busseilla. Eikä syöttölinja kulje vain omalta pysäkiltäsi metroasemalle. Liityntäbussi kiertää ja poimii matkustajia matkalta.

Metromatka vie linja-autoa kauemmin, koska reitti on louhittu Keilaniemen ja Otaniemen kautta. Tekee melkoisen mutkan siis.

Arvioin työmatkani pitenevän ajallisesti noin 10 minuuttia suuntaansa. Kollega laski oman matkansa pitenevän 20 minuuttia yhteen suuntaan.

No, pieni askel ihmiskunnalle, senkin kanssa eletään.

Ainakin on melkoista optimismia, jos kuvitellaan espoolaisten nyt jättävän yksityisautonsa kotiin ja siirtyvän metron käyttäjiksi.

Ettei joku nykyinen bussin käyttäjä päinvastoin ottaisi autonsa työmatkakäyttöön?

Hän kun menettää erinomaisen sujuvan suoran bussiyhteyden Helsinkiin. Plus ne merimaisemat.

Matkustajaliikenne länsimetron osuudella alkaa lauantaina 18.11., kun ensimmäinen juna Matinkylästä Vuosaareen lähtee kello 5.09. Sama juna lähtee Tapiolasta kello 5.14 ja Lauttasaaresta kello 5.23. Ensimmäinen juna Tapiolasta Mellunmäkeen lähtee aamukuudelta. Ensimmäinen juna Vuosaaresta Matinkylään lähtee kello 5.15, Rautatientorilta kello 5.36 ja Lauttasaaresta kello 5.41. Ensimmäinen juna Mellunmäestä Tapiolaan lähtee kello 5.20.

Metrolinja pitenee 14 kilometrin uudella, maanalaisella osuudella, ja samalla avataan kahdeksan uutta asemaa. Niistä Lauttasaari ja Koivusaari sijaitsevat Helsingissä, ja Keilaniemi, Aalto-yliopisto, Tapiola, Urheilupuisto, Niittykumpu ja Matinkylä Espoossa.