Kommentti: Kiire ei ole kaveri, muistaisikohan Sipilä tämän?

Kuva: LEHTIKUVA / AFP PHOTO

Valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) heitti eilen eduskunnassa lisää vettä sote-keskustelun rattaisiin toteamalla, että niin sanottu ”pakkoyhtiöittäminen ei ole perustuslain mukainen”.

Pakkoyhtiöittämisen törmääminen perustuslakiin tarkoittaa käytännössä sitä, että sosiaali- ja terveyspalveluiden markkinaistaminen vaikeutuu. Pakkoyhtiöittämisestä luopuminen heikentää siis yksityisten tuottajien asemaa verrattuna siihen, että se olisi syntynyt.

Sote-palveluiden valinnanvapautta pakkoyhtiöittämisestä luopunen ei uhkaa. Tätä mieltä ovat sekä Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo että Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen toimeenpanosta vastaava alivaltiosihteeri Tuomas Pöysti.

Hiilamo korosti kuitenkin eilen Demokraatille, että uusien lakiesitysten valmistelu tulisi tehdä huolella, jotta perustuslakiin törmäämiseltä vältyttäisiin tulevaisuudessa.

– Valinnanvapausmalli ei ole yksinkertainen asia, josta yht’äkkiä voisi vetää muutaman pykälän pois. Kyllä koko kokonaisuutta tarvitsee sitten katsoa uudelleen, Hiilamo luonnehti puhelimitse Kalifornian auringosta.

Kiirehtimisestä on Suomessa jo huonoja kokemuksia.

Hiilamon mukaan kiirehtimisestä on Suomessa jo huonoja kokemuksia.

– Viime hallituskauden lopussa tiedettiin, että (sote-) uudistuksella on ongelmia perustuslain kanssa. Silti siihen yritettiin kiireellä tehdä viime hetken korjauksia.

Tätä professori piti ”hölmöläisen hommana”. Eikä turhaan, menihän koko sote-uudistus nurin aivan hallituskauden viimemetreillä. Onneksi virheistä voi oppia.

Tosin tätä muistiota Juha Sipilä (kesk.) ei ilmeisesti vielä Kiinaan asti ole saanut. Pääministeri arvioi aikaisemmin tänään STT:lle, että esityksen korjaukseen menee vain ”joitakin päiviä tai viikkoja”.

–  Nythän on kyse yhtiöittämisestä ja aikataulusta, ja ne saadaan kyllä korjattua nopeasti.

Sipilän lausuntoon ehdittiin tarttua jo somessa. Esimerkiksi Turun yliopiston oikeustieteen professori Juha Lavapuro huomautti, että jos esitykseen tarvitaan lausuntokierros, yksin jo se vie kahdeksan viikkoa.

Virheistä oppii ja hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Toivottavasti myös pääministeri muistaa, että kiire on harvoin kaveri.

Kommentti: Kannatuskuopassa nauraa Matti Van Hanen – presidenttiehdokkaan huumoriversio

Kuva: Lehtikuva / Vesa Moilanen

Paavo Väyrynen (mm. kesk.) kokosi taakseen puoli miljoonaa äänestäjää Sauli Niinistön voittoon päättyneissä presidentinvaaleissa vuonna 2012. Määrä on edelleen hätkähdyttävä ja saattaa jäädä tammikuun vaaleissa haaveeksi kaikille muille paitsi pohjoiskorealaisissa lukemissa paistattelevalle presidentti Niinistölle.

Paavon salaisuus, tai yksi niistä, oli itseironinen Kuningas-muki, jota myytiin kuin makkaraa. Suomalaiset ostivat 30 euron hintaista huumorimukia yli 15 000 kappaletta.

Erikoisinta Väyrysen itseironiassa oli vaikutelma liki täydellisestä itseironian puutteesta.

Keskustalle Väyrysen ironia lakkasi kelpaamasta noin puolitoista vuotta sitten, kun puolue valitsi väyryspelossaan presidenttiehdokkaaksi kansanedustajan ja entisen pääministerin Matti Vanhasen.

Kun vitsit ovat kahden prosentin kannatuskuopassa loppuneet, Vanhasesta tehtiin Van Hanen, maalaisliittolais-nurmijärveläinen, alkoholiton versio 1980-luvun hard rock -ihme Van Halenista. Kannatus-Jump (kesk.).

Bändipaitaa imitoiva Van Hanen -t-paita on tiettävästi keskustanuorten puheenjohtajakisan peruja. Paidan jokainen naama esittää politiikan rocktähti Matti Van Hanenia.

Erikoisinta Van Hanenissa ja hänen kepulaisessa bändipaidassaan on vaikutelma huumorista, jota ei rehellisyyden nimissä ensimmäiseksi liittäisi presidenttiehdokas Matti Vanhaseen.

Kuten Väyrysen kampanjassa, hauskuus on taas vahvasti läsnä, metatasolla. Kun politiikka kuolee, se kuolee nauruun.

Keskustelua aiheesta

Kommentti: Kekkoseksi Kekkosen paikalle eli kuinka vain Sauli Niinistöllä on vain hävittävää

Kuva: Lehtikuva
Sauli Niinistö suu messingillä.

Kun Urho Kekkonen valittiin presidentiksi viimeisen kerran vuonna 1976, hän keräsi ensimmäisellä äänestyskierroksella 82 % annetuista äänistäSuurista puolueista ensimmäisenä Kekkosen taakse ehätti muuten SDP, jo vuonna 1975.

Ylen tuorein presidenttigallup on kekkosmainen: 76 prosenttia suomalaisista kannattaa Sauli Niinistön valintaa jatkokaudelle, kun vaaleihin on aikaa reilut kolme kuukautta.

Kekkosen aikaan ei ole paluuta, mutta läheltä siis pitää. Tilanne on vähintäänkin erikoinen.

Samat ihmiset, jotka pitävät Kekkosen valtakauden autoritaarista yksimielisyyttä arveluttavana lähihistoriana ja jonkinlaisena pitkällisenä poikkeustilana, ovat valmiita hurraamaan istuvan presidentin kuningastielle. Vääräleukojen mukaan, nyt kun presidenttipari on saamassa myös vauvan, Suomi on lähempänä kuningaskuntaa kuin kertaakaan historiansa aikana.

Niinistön haastajien yhteenlaskettu kannatus on Ylen mittauksessa liki surkuhupaisat 23 %. Heidän edustamiensa puolueiden yhteiskannatus oli Ylen viimeisimmässä puoluegallupissa yli 70 %. Ainoa haastaja, jonka kannatus on edes lähellä oman puolueensa suosion tasoa, on vihreiden Pekka Haavisto. Hänenkin kampanjansa uhkaa väljähtyä.

Nykyoloissa nykypäivänä länsimaisessa oikeusvaltiossa ja monipuoluejärjestelmässä asetelma on hirmuinen. Niinistö ei ole siihen syyllinen. Perinteisten ulko- ja turvallisuuspoliittisten kysymysten nousu tapetille pelaa suoraan istuvan presidentin pussiin, joka tapaa maailman napoja solkenaan – tai siltä tuntuu.

Vanhemmiten pehmentynyt Niinistö on myös herkistynyt ympäristökysymyksille. Vanhastaan Niinistöä kannattavat jo ne, jotka arvostavat tämän kurinpitäjän taustaa.

Kampanjat tehdään ja vaalit käydään. Mantraan kuuluu sanoa, että tästä vaalit vasta alkavat.

Onko haastajien siis syytä ripotella tuhkaa itsensä päälle jo tässä vaiheessa?

Pikemminkin ylivoimaisen asetelman luulisi ruokkivan selkeitä linjanvetoja, omaperäistäkin ajattelua. Varmisteluun ei ole tarvetta, ei syytä. Kellään ei ole kuin voitettavaa. Vain Niinistöllä on vain hävittävää.

Nyt on siis haastajien näytettävä itsestään puolia, joista suuri yleisö ei vielä tiedä. Olla rohkea, yllättävä. Ehkä se joltakulta onnistuu.

Nimittäin toiselle äänestyskierrokselle joutuminen olisi näistä lähtökohdista Niinistölle juuri sitä, joutumista.

Keskustelua aiheesta

Kommentti: Juha Sipilä ei ole ahne oman edun tavoittelija

Kuva: Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) harmitteli tänään Ylen Ykkösaamussa, että hänestä on tehty ”ahne oman edun tavoittelija”. Harmin voi ymmärtää.

Hän nimittäin on niitä miljonäärejä ja yrittäjiä, jotka osaavat myös antaa omastaan. Sipilä Säätiön kautta on harjoitettu ilmeisen avokätistä hyväntekeväisyystoimintaa. Hyvä näin.

Ongelma vain on se, että Sipilän kaltaisia, omastaan antavia kovapalkkaisia ei taida olla kovin paljon. Tästä Sipilä on nyt luultavimmin ihan aidosti pahoittanut mielensä.

Hän on vähän hassustikin kertonut, että suurin pettymys koko pääministerikaudella on ollut se, etteivät isopalkkaiset suostuneet hänen toivomiinsa palkkatalkoisiin. Ei auttanut pääministerin arvovaltakaan.

Toki kokonaisuutena katsoen, mallina Sipilän varakkaat tekevät -hyvää ja rahoittavat sosiaaliturvaa on peri-amerikkalainen eikä sitä tarvita tänne korvaavaksi malliksi.

Nyt taisi käydä niin, että varakkaille yrittäjille annettiin verohelpotuksia (yrittäjävähennys) mutta lahjoitukset jäivät vastapalveluksena tekemättä.

”Alkion aortta repeäisi”.

Ylen Ykkösaamussa Sipilä mainitsi mielikuvien muuttumisen syyksi keskustan heikkoihin kannatuslukuihin. Halllitus on hänen mukaansa tehnyt kipeitä päätöksiä miettimättä julkisuuskuvaa, mikä on osaltaan laskenut keskustan kannatusta. Sipilä menee metsään. Kyse ei ole mielikuvista, vaan kylmistä luvuista.

Jos Sipilä henkilökohtaisesti ei ole ahne, hallitus ja sen politiikka on hänen johdollaan ollut sitä pienituloisten kannalta. Valtiovarainministeriön omat luvut ja eduskunnan tietopalvelun luvut eivät ole mielikuvia.

Ne ovat keskustalaisten kannalta poliittisia virheitä. Niissä ei näy oikein minkäänlaisia merkkejä alkiolaisuudesta, jonka varaan Sipiläkin vannoo. Alkion aortta repeäisi.

Valtiovarainministeriön mukaan hallitus leikkaa pienituloisimpien kotitalouksien käytettävissä olevia tuloja ensi vuonna, mutta rikkaimmille heruu satoja euroja.

Vasemmistoliiton eduskunnan tietopalvelun laskelman mukaan hallituksen verojen ja etuuksien leikkaukset kasvattavat tuloeroja – ja jälleen, eniten kärsivät kaikista pienituloisimmat.

Mielikuva voi muuttua käytännön politiikkaa muuttamalla.

Työllisyys on noussut tämän hallituksen aikana jonkin verran, hyvä näin, mutta samalla vähäosaisilta otetaan niin, että tekee kipeää. Nämä ovat niitä kuuluisia arvovalintoja – toisin sanoen käytännön politiikkaa.

Sitä hallitus on tehnyt kokoomuksen opeilla ja se on ollut keskustan gallupien kannalta game over -meininkiä. On aivan loogista, että hallituspuolueiden kannatus on valunut kokoomukselle. Perussuomalaiset ei kestänyt kyytiä hajoamatta.

Jos siis Sipilä haluaa kääntää puolueensa kannatuksen kasvuun, liikkeelle on lähdettävä käytännön politiikasta, ei mielikuvista. Mielikuvat ovat tällä hetkellä aivan oikeat, mutta keskusta on hukannut juuriaan ja politiikan suunnan.

Sipilä ilmoitti jo tänään tavoittelevansa puolueensa puheenjohtajuutta. Tällä liikkeellä hän tukkii vastustajien nousua. Sipilää ei haluta horjuttaa muun muassa siksi, koska keisari (Ykkösaamussa käytetty titteli) Vapaavuori yrittää hyvässä yhteistyössä kokoomuksen kanssa kaataa maakuntahallinnon.

Tosin myös kokoomuksen valinnanvapaudelle on käymässä huonosti. Näissäkään tapauksissa kyse ei ole mielikuvista.

Kommentti: Hallituksen oikea käsi hapuilee vasemman jalan saapasta pimeässä eteisessä – turhaan

Tänään eduskunnan kansliatoimikunnassa käsiteltävät vieraslistat liittyvät ainakin kahteen eduskunnassa parhaillaan käsiteltävään lakikokonaisuuteen. Toinen on ruma sana, mutta sanon sen silti. Sote.

Jokin aika sitten selvisi, ettei sote-uudistuksen suureksi säästöjen lähteeksi brändätty sosiaali- ja terveyspalvelujen yhdistäminen käytännössä toteudukaan. Sosiaalipalvelut jäävät perustuslaillisten ongelmien vuoksi pois perustettavista sote-keskuksista, joten niitä ei koske myöskään kokoomuksen taikasauvasta irronnut asiakkaan valinnanvapaus.

Taustalla vaanii myös paljon puhuttu lobbarirekisteri. Miten sote liittyy lobbareihin? No siten, että terveysfirmat saavat sen mitä ovat hakeneet eli rahaa. Julkisista terveyspalveluista aimo siivu ajetaan markkinoille ja poliitikkoja lobanneiden firmojen asiakkaat voittavat lotossa. Soten tavoitteet ehkä vesittyvät mutta rahantulon näkökulmasta se on aika kehällinen asia.

Tiedämme politiikasta terveysbisnekseen loikanneiden kokoomuslaisten nimet, mutta emme tiedä kuinka paljon ja keitä on asiassa lobattu.

Alkoholi on myönteinen juttu, samoin eurooppalaisuus, terassit, valkoviini ja auringonpaiste.

Alkoholia myyvät firmat ovat maksaneet vaalirahaa muun muassa kansanedustaja Jaana Pelkoselle (kok.). Sisässä on lakiesitys joka veisi toteutuessaan metsään Suomen poliisin ja räjäyttäisi sote-kustannukset. Itsensä ennenaikaiseen hautaan, työkyvyttömyyteen ja perhehelvettiin juovien suomalaisten määrä kasvaisi. Alkoholi on myönteinen juttu, samoin eurooppalaisuus, terassit, valkoviini ja auringonpaiste. Mikään edellämainituista ei ole.

Sote, alkoholilaki ja taistelu poliisien resursseista ovat esimerkkejä hallituksen poliittisesta puuhastelusta, jossa oikea käsi hapuilee turhaan vasemman jalan saapasta pimeässä eteisessä.

Myös alkoholilakia on lobattu. Miten paljon ja keiden muiden kuin panimoteollisuuden toimesta? Emme tiedä.

Lobbarirekisteristä voisi olla apua. Samoin eduskunnan vierailijalistoista.

Keskustelua aiheesta

Kommentti: Selviääkö poliisi tehtävistään? – Alkoholilaki uhkaa kaataa lainvalvojan syliin 10–15 miljoonan euron ongelmat

Kuva: LEHTIKUVA / EMMI KORHONEN
Vahvaa 5,5 prosenttista lonkeroa myydään ehkä ensi vuonna kaupoissa.

Mikäli hallituksen ajama alkoholilaki astuu suunnitellusti voimaan ensi vuoden alusta, uhkaa poliisien syliin kaatua 10-15 miljoonan euron suuruinen ongelma. Miksi?

Hallituksen budjettiesityksessä kerrotaan, että poliisien resursseja lisätään ensi vuonna 44 miljoonalla eurolla. Lisäksi suojelupoliisi saa 6 miljoonaa euroa. Lisäyksiä perustellaan kiristyneellä turvallisuustilanteella. Niitä tarvitaan kipeästi etenkin terrorismin torjuntaan, kalustehankintoihin sekä hybridi- ja kyberturvallisuuteen.

Lisäykset ovat varmasti kaikkien mielestä tervetulleita. Ne eivät kuitenkaan tarkoita sitä, että poliisi saisi kentälle aikaisempaa enempää yksikköjä. Resurssien lisäämisellä turvataan ainoastaan se, että nykyinen 7200 poliisin määrä voidaan ylläpitää. Ilman lisämiljoonia poliisien määrä vähenisi.

Tällä hetkellä Suomessa lähes kaikki käytössä olevat poliisit on jo osoitettu tehtäviin. Vararesursseja poliiseilla ei liiemmin ole. Sisäministeri Paula Risikko (kok.) totesi torstaina eduskunnan täysistunnossa, että viimeisimmän tiedon mukaan poliiseja on tällä hetkellä työttömänä 17. Mikäli poliisien määrää haluttaisiin tästä nostaa pitäisi poliisien koulutuspaikkoja lisätä. Veisi vähintään 3-4 vuotta, ennen kuin uudet partiot saataisiin kentälle.

Herää kysymys, miten poliisi tulee selviämään tehtävistään.

Poliisien voimavarojen kannalta hallitus tuntuu alkoholilailla sahaavan omaa oksaansa. Sisäministeriön poliisiosaston lausunnon mukaan uusi alkoholilaki tulee nostamaan poliisien tarvetta 170 henkilötyövuodella, alkaen ensi vuodesta. Olettaen, että laki menee läpi. Tämän myös hallitus toteaa alkoholilakiesityksessään.

Sisäinen turvallisuus ja terrorismin torjunta vievät poliisitoimen aikaa ja rahaa myös tulevina vuosina. Samaan aikaan alkoholilain uudistuksen myötä on odotettavissa, että ensi vuodesta alkaen muun muassa kotiväkivaltaan ja häiriökäyttäytymiseen menee huomattavasti enemmän poliisien työtunteja. Kuitenkaan, hallituksen budjettiesityksessä ei ole varattu esimerkiksi poliisin hälytystoimintaan yhtään enempää henkilötyövuosia kuin vuoden 2017 arviossa ja 2016 toteutuneessa budjetissa.

Herää kysymys, miten poliisi tulee selviämään tehtävistään.

Risikon erikoisavustaja totesi, että ministerin kanta lienee sama kuin jo lakiesityksessä kerrottu. Alkoholilain uudistus tulee vaatimaan 170 henkilötyövuotta lisää. Piste. Tämän Risikko myös tunnusti eilen eduskunnan täysistunnossa. Miten asia ratkaistaan? Tätä hän ei kommentoinut.