– Koiviston tasavalta oli siis ainakin toisenlainen tasavalta. Eikä sellainen ajatus, että silloin alkoi Suomen toinen tasavalta, ole ollenkaan kaukaa haettu, Niinistö totesi.

Meille Koiviston valtakauden viimemetreillä syntyneille voi olla vaikea hahmottaa Koiviston maan johtamiseen tuomaa muutosta.

Tietysti lähes itsevaltiaan tavoin esiintynyt Koivistoa edeltänyt presidentti on etenkin poliittisen historian opiskelijoille myyttinen hahmo. Populaarikulttuuristakaan Kekkonen ja hänen suvereenisuutensa ei ole kadonnut mihinkään.

Elettyään koko elämänsä hyvinvointivaltiossa, jossa on totuttu neljän vuoden hallituksiin sekä pääministeriin maan selkeänä poliittisena johtajana, voikin olla vaikea muistaa mitä vallan keskittyminen on.

Koiviston lausui aikanaan, että ”turvallisinta on, että pyramidi on kannallansa eikä kärjellänsä”.

Kuten Koivisto asian näki, on parempi, että valtakunnan suuriin ratkaisuihin tarvitaan myös useamman kuin yhden henkilön kanta.

Historiallisesti tarkasteltuna, kyseisen kaltainen järjestelmä on ollut maailmassa marginaalissa. Totta se ei ole kaikkialla edes 2010-luvulla.

Suomessa parlamentarismin valta on kuitenkin vahvoissa kantimissa. Tästä saamme kiittää Niinistön esittämää toista tasavaltaa ja niiden suurien kämmenien omistajaa, joka ohjasi maata parlamentarismin suuntaan.