Kommentti: Kuka siellä työmarkkinapöydässä häärääkään?

Kuva: Lehtikuva / Markku Ulander
Petteri Orpo ja Antti Rinne kesäkuussa eduskunnassa.

SDP:n eduskuntaryhmä kokoontui tällä viikolla Kouvolassa ja Kotkassa. Väkeä oli liikkeellä mukavasti, Kouvolan Kauppakeskus Hansassa erittäinkin mukavasti.

Muun muassa Turun puukotukset ja tiedustelulaki puhuttivat ihmisiä. Luonnollisesti.

Demarit eivät olleet lähteneet hötkyilemään tiedustelulain kanssa. Se nähdään tärkeäksi, mutta perusoikeuksia ja kansalaisten viestintäsalaisuutta se ei saa loukata.

Sipilän (kesk.) hallituksen toimintaa ja lainvalmistelua on leimannut armoton kiire. Turun iskun jälkeenkin viesti oli, että tiedustelulain pitää olla voimassa suurin piirtein samoin tein. Ehkä se kuitenkin kannattaisi ensin valmistella kunnolla, jottei kävisi niin kuin sotelle perustuslakivaliokunnassa. Kiire voi lopulta johtaa siihen, että laki saadaan kuntoon vielä hitaammin. Eteenpäin siis ripeästi mutta samalla maltilla.

Vihreiden tuore puheenjohtaja Touko Aalto ilmoitti samoin tein sunnnuntaina Turun iskun jälkeen Ylelle olevansa valmis tiedustelulain nopeampaan käsittelyyn ja kiireelliseen menettelyyn, jos lakipaketin sisältö muuten kelpaa. Vihreiden kentältä lienee tämän jälkeen varoitettu liiasta innosta, sillä Aalto on tämän jälkeen vaatinut ”malttia ja jäitä hattuun”, varmasti itselleenkin.

”Nyt vaarana on, että hätiköidyillä ratkaisuilla vaarannetaan vapaan yhteiskuntamme perustaa”, hän kirjoitti keskiviikkona Facebookissa.

Suurituloisten vapauttaminen ei vastaisi suomalaisten oikeudentuntoa.

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne kantoi kesäkokouksen pääpuheenvuorossaan huolta suomalaisen hyvinvointivaltion tulevaisuudesta ja riittävien verotulojen turvaamisesta. Jos veronkevennyksiin on varaa, ne on kohdistettava pieni- ja keskituloisiin, Rinne opasti hallitusta.

”Suomen talouden kasvu ja yritysten tilanne on sellainen, että ostovoimaa voidaan veronkevennysten sijaan vahvistaa paremmin palkankorotuksilla. Kyse on julkisen talouden tasapainosta ja hyvinvointivaltion tulevaisuudesta”, hän lisäsi varovasti. Rinne puhui säällisistä palkankorotuksista.

– Minun huoleni on nyt se, ettei veropohjaa rapauteta niin, että hyvinvontipalveluista joudutaan entistä enemmän leikkaamaan tulevaisuudessa. Tämä hallitus on rahoittanut varakkaiden veronkevennyksiä velalla ja samaan aikaan leikannut pieni- ja keskituloisilta toimeentulosta, eläkeikäisiltä, työttömiltä, lapsiperheiltä, opiskelijoilta tai koulutuksesta, Rinne selvensi tiedotustilaisuudessa.

Rinne ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman nostivat esiin muun muassa rikkaisiin kohdistuvan solidaarisuusveron, joka SDP:n mukaan on pidettävä voimassa.

– En usko, että ajatus, että näistä lamatalkoista vapautetaan ensimmäisenä suurituloiset, vastaa suomalaisten oikeudentuntoa, Lindtman perusteli.

Valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) toteaa tänään Helsingin Sanomissa, että korkeimmista ansiotuloista maksetaan todella korkeaa veroa. Sitä ei voi loputtomasti nostaa.

– Uskallan puolustaa myös sitä, että joku tolkku täytyy verotuksessakin olla, hän sanoo.

Suomennettuna tämä tarkoittaa sitä, että Orpo haluaa helpottaa myös suurituloisten verotusta eli nostaa solidaarisuusveron alarajan takaisin 72 300 eurosta 90 000 euroon.

”Poliitikkojen ei pitäisi seipäälläkään koskea palkkaratkaisuihin.”

Orpon reaktio Rinteen kesäkokouspuheesiin on ollut yllättävä.

– Kyllä minä aika isosti ihmettelen sitä, että Antti Rinne vaatii taas palkankorotuksia. Minusta kenenkään poliitikon, vaikka olisi mikä ay-tausta poliitikolla, ei pitäisi sotkeentua nyt millään tavalla työmarkkinakierrokseen, Orpo lausahti Iltalehdessä.

Kuittailu Rinteelle jatkuu liki samoin sanoin tänään Helsingin Sanomissa:

– Poliitikkojen ei pitäisi seipäälläkään koskea palkkaratkaisuihin, vaikka olisi millainen ay-tausta. Neuvottelut pitää käydä työmarkkinoiden lähtökohdista. Toivottavasti löytyy työllisyyttä tukevia ratkaisuja nyt kun talous on saatu kääntymään, Orpo sanoo.

Tämä siitäkin huolimatta, että Rinne otti Kouvolassa ensisijaisesti kantaa hallituksen veropolitiikkaan.

Sen sijaan Orpo itse ja pääministeri Juha Sipilä ovat aiemmin itse olleet suoraan vaatimassa työmarkkinapöytään malttia ja opastaneet toimimaan oikein.

Suuret palkankorotukset olisivat Orpon mukaan ”virhe”.

”Kyllä ne (korotukset) saisivat olla lähempänä nollalinjaa kuin jotain muuta”, Orpo on myös ohjeistanut.

– Minä en puhu mistään prosenteista, vaan jottei jouduta verojen kautta ongelmiin hyvinvointivaltion palvelujen rahoittamisessa, sen takia palkankorotus on tärkeä ostovoiman kannalta, Rinne sanoi Kouvolassa keskiviikkona.

Jokainen voi päätellä itse, kumpi työmarkkinapöydässä häärää, Rinne vai Orpo.

 

Keskustelua aiheesta

Kommentti: Mugaben jälkeen ”Krokotiili” – jatkuuko Zimbabwen painajainen?

Kuva: Lehtikuva-AFP
Emmerson Mnangagwa.

Zimbabwen syrjäytetty varapresidentti Emmerson Mnangagwa vannoo virkavalansa presidenttinä seremoniassa perjantaina, kertoivat uutistoimistot sähkeissään tänään.

Hän seuraa presidenttinä itsevaltaista Robert Mugabea.

Vajaa kolme viikkoa sitten Zimbabwesta paenneen Mnangagwan odotetaan palaavan kotimaahansa tänään. Mugaben aiempi uskottu otti nopeat hatkat sen jälkeen, kun 93-vuotias presidentti oli erottanut hänet.

Päiväkausien vatvomisen jälkeen Mugabe ilmoitti eilen erostaan. Se astui voimaan välittömästi.

Robert Mugabe hallitsi Zimbabwea vuosikymmeniä rautaisella otteella. Kaduilla rieumuitaan hänen lähdöstään.

Mnangagwa, 71, on nousemassa riutuneen maan väliaikaiseksi presidentiksi.

Tuskin kenelläkään tulee ikävä Mugabea. Viime päivinä läntisessä mediassa on kuitenkin muistutettu, millainen mies on Mr Mnangagwa. Ettei vaan Zimbabwe olisi astumassa uuden itsevaltiaan aikaan. Tai peräti ojasta allikkoon.

Monet Afrikan-tuntijat varoittavat, että Mnangagwasta saattaa paljastua samanlainen autoritaarinen johtaja kuin Mugabe. Pitkään miehet pelasivat yhteen järjestelmässä, jossa ei toisinajattelua suvaittu. Mugabe ja Mnangagwa olivat liittolaisia. He myös tarvitsivat toisiaan.

Jokainen, joka toivoo häneltä ihmisoikeuksien palauttamista kunniaan Zimbabwessa, voi pettyä.

Syrjäytetty varapresidentti on ollut Mugaben hallinnon avainpelaaja.

Silloin kun tulevan presidentin lempimi  on ”Krokotiili”, sen pitäisi soittaa varoituskelloja.

Nimi pitää ansaita. Krokotiiliksi kutsutaan häikäilemätöntä saalistajaa, joka murskaa säälittä poliittiset vastustajansa. Joskus krokotiili iskee hampaineen yön pimeydessä.

On nimellä pidempikin historia. 1960-luvulla valkoisen Rhodesian brittijoukot kiduttivat Mnangawaa saatuaan ”Krotiili-jengin” iskuista vastanneen johtajan kiinni.

Syrjäytetty varapresidentti on ollut mukana Mugaben regimessä. Enemmänkin: johtamassa ja toimeenpanemassa päätöksiä, yhtenä hallinnon avainpelaajana.

Mnangagwa oli turvallisuusministeri ja hän on ajanut katastrofaalista talouspolitiikkaa, joka on köyhdyttänyt maan.

1980-luvun levottomuksien aikana surmattiin tuhansia siviilejä Gugurahundissa. Turvallisuusasioista vastaavana ministerinä ollut Mnangagwa on kieltänyt osallisuutensa ja sysännyt vastuun armeijan yksiköille. Tämä ei ole vakuuttanut arvostelijoita.

BBC:n haastattelemat Zimbabwen itsenäisyyssodan veteraanit, jotka tuntevat Mnangagwan, ovat kuvanneet häntä erittäin julmaksi mieheksi.

”Krokotili, joka puraisi takaisin.”

Niillä sanoilla BBC otsikoi juttunsa Mugaben ajan päättymisestä ja Mnangagwan come backista.

Uutistoimistojen mukaan hän nousee presidentiksi väliaikaisjärjestelyin ja Zimbabwessa järjestetään presidentinvaalit ensi vuonna.

Onko Emmerson Mnangagwa uskottava muutoksen airut? kysyy moni Zimbabween perehtynyt tarkkailija tänään.

Kommentti: Länsimetro tulee – pääset vihdoin upeista merimaisemista maan alle

Kuva: Ilkka Yrjä
Metroliikenne kulkee 18.11. alkaen kahdella linjalla: Matinkylä–Vuosaari ja Tapiola–Mellunmäki. Opastinkylttejä päivitettiin tänään Ruoholahden asemalla.

Huomenna. Jos Luoja suo.

Odotettu päivä koittaa lauantaina 18. marraskuuta, kun metron matkustajaliikenne ulottuu ensimmäistä kertaa Espoon Matinkylään asti.

En ole ainoa espoolainen, joka odottaa Länsimetron starttia ristiriitaisissa tunnelmissa.

Onhan tuota odotettu.

Ensiksi puhuttiin vuodesta 2012, sitten 2013, sitten 2014, sitten 2015, sitten 2016…

Yksi espoolaispoliitikko murjaisi pari vuotta sitten, että hanke myöhästyy niin pahasti, että on hyvä, jos metrolla pääsee hakemaan jouluviininsä vuonna 2017. Häntä kivitettiin liiasta pessimismistä. Vaan oikeassahan tuo oli. Taisi omata ns. sisäpiirin tietoa.

Annas kattoo nyt, kuitenkin. Tässä hankkeessa ei mikään ole varmaa till the fat lady sings.

Espoon ulkopuolella Länsimetroa on suitsutettu kuin uutta Kehruu-Jennyä. Myöhästymiselle toki naureskellaan ja budjetin karkea karkaaminen on noteraattu, mutta muuten henki on yltiöpositiivinen. Metro ylittää turhat kuntarajat ja kehitys kehittyy. Taputtakaa.

Miksi kaikki eivät yhdy riemuun?

Yllättävän monet Espoossa asuvat tuntuvat suhtautuvan hankkeeseen viileästi, jopa skeptisesti. Läheskään kaikki eivät tuuleta.

Syy on selvä. Monien työmatkaa metro hidastaa, joidenkin kohdalla merkittävästi.

Menetetään hyvin toimiva suora bussiyhteys Länsiväylää pitkin Helsinkiin.

Käytän itse busssia 121 Olarista Helsinkiin. Ensin vain parin sadan metrin kävelymatka pysäkille. Sininen bussi tulee Kuitinmäestä ajallaan ja 12-15 minuutissa olen Helsingin keskustassa. Bussin ikkunasta katson henkilöautojen (usein) hitaampaa etenemistä kahdella kaistalla –  ihmetellen, miksi nuo eivät vaihda bussiin.

Entä ne näkymät! Ainutlaatuisen kaunis merimaisema joka päivä, töihin mennessä ja kotiin palatessa.

Maan alla tulee olemaan erilaista.

Ettei joku nykyinen bussin käyttäjä päinvastoin ottaisi yksityisautonsa työmatkakäyttöön?

Matka-aikaa tulee tuhrautumaan enemmän kaikilla niillä, jota eivät asu Espoon metroasemien välittömässä läheisyydessä. Tulee siirtymäriittejä uusilla sisäisillä busseilla. Eikä syöttölinja kulje vain omalta pysäkiltäsi metroasemalle. Liityntäbussi kiertää ja poimii matkustajia matkalta.

Metromatka vie linja-autoa kauemmin, koska reitti on louhittu Keilaniemen ja Otaniemen kautta. Tekee melkoisen mutkan siis.

Arvioin työmatkani pitenevän ajallisesti noin 10 minuuttia suuntaansa. Kollega laski oman matkansa pitenevän 20 minuuttia yhteen suuntaan.

No, pieni askel ihmiskunnalle, senkin kanssa eletään.

Ainakin on melkoista optimismia, jos kuvitellaan espoolaisten nyt jättävän yksityisautonsa kotiin ja siirtyvän metron käyttäjiksi.

Ettei joku nykyinen bussin käyttäjä päinvastoin ottaisi autonsa työmatkakäyttöön?

Hän kun menettää erinomaisen sujuvan suoran bussiyhteyden Helsinkiin. Plus ne merimaisemat.

Matkustajaliikenne länsimetron osuudella alkaa lauantaina 18.11., kun ensimmäinen juna Matinkylästä Vuosaareen lähtee kello 5.09. Sama juna lähtee Tapiolasta kello 5.14 ja Lauttasaaresta kello 5.23. Ensimmäinen juna Tapiolasta Mellunmäkeen lähtee aamukuudelta. Ensimmäinen juna Vuosaaresta Matinkylään lähtee kello 5.15, Rautatientorilta kello 5.36 ja Lauttasaaresta kello 5.41. Ensimmäinen juna Mellunmäestä Tapiolaan lähtee kello 5.20.

Metrolinja pitenee 14 kilometrin uudella, maanalaisella osuudella, ja samalla avataan kahdeksan uutta asemaa. Niistä Lauttasaari ja Koivusaari sijaitsevat Helsingissä, ja Keilaniemi, Aalto-yliopisto, Tapiola, Urheilupuisto, Niittykumpu ja Matinkylä Espoossa.

Kommentti: Tapaus Länsipohjan keskussairaala – tätäkin sietää miettiä ennen kuin tulee vainajia

Kuva: Lehtikuva

Länsipohjan keskussairaalan kuntainliiton eilinen päätös ulkoistaa koko sairaala yksityiselle Mehiläiselle, on herättänyt syystä keskustelua ja hämmennystä. Puolueet jakaantuivat, mutta lopputulema on äärimmäisen tiukan äänestyksen jälkeen että sairaala yksityistetään.

Lopullinen päätös ei ole, sillä edessä on vielä useita valituskierroksia ja maan hallituskin pistää lusikkansa tähänkin soppaan.

Päätös ei ole ollut yllätys kenelläkään, sillä manuaalinen ohjaus on ollut tiukkaa ja poliittiset linjanvedot tiukkoja. Tuli näytetyksi, ettei näitä päätöksiä tällä tavalla tule ohjailla. Muuallakin maassa on noussut kapinaa liian tiukkaa ohjausta vastaan.

Mutta porvarihallituksethan ovat aina tässä maassa maassa survonneet päätöksiä läpi kansan tahdosta riippumatta.

Otetaanpa inhimillisempi ote

Jotta voisimme paremmin ymmärtää Meri-Lapin päätöstä, pitää ymmärtää, että maan hallitus olisi tarvinnut inhimillisempää otetta asioihin, mutta sellaista ei siis sovi porvarihallitukselta odottaa. Ja kun ei kerran sovi, niin otanpa itse sellaisen.

Hallituksen sote-valmistelijoita ovat merilappilaiset varoittaneet toistamiseen, että näillä erikoissairaanhoidon uudistuksilla potilasturvallisuus vaarantuu. Länsipohjan tapauksessa erikoissairaanhoito siirrettäisiin Rovaniemelle, osin Ouluun.

Tuttavallani Kemissä on hengenvaarallisesti sairas puoliso. Sen vuoksi häntä on jouduttu kuljettamaan tehohoitoon Länsipohjan keskussairaalaan tuon tuostakin. Näin selvitty. Toistaiseksi.

Entäpä, jos ambulanssi olisikin joutunut ajelemaan lyhyen matkan sijaan pillit huutaen Rovaniemelle? Ja pahimmassa tapauksessa sieltä edelleen Ouluun.

Eipä taitaisi olla hengissä enää.

Tuttavani tarina pani miettimään. Yksityistäminen ei taida sittenkään olla aina vain pahasta. Mehiläisen avulla merilappilaiset ajattelevat säilyttävänsä edes jonkinasteisen erikoissairaanhoidon.

Periaatteessa vastustan yksityistämistä. Varsinkin, jos se on ideologisen yltiöpäistä ja -silmäistä. Aina sen vastustamisessa ei ole järkeä. Joissakin tapauksissa yksityistäminen voikin olla ihan hyvä, jos sillä pelastetaan ihmishenkiä.

 

 

Kommentti: Tähän loppuu maapallon elämä – Aurinko nielaisee meidät

Erittäin harvinainen kuva, jossa punainen jättiläistähti "röyhtäisee". Polttoaineensa vedyn ehtyessä tähti kuolee, mutta tämä tähti puhaltaa itsestään valovuosia laajan kaasupilven muutaman tuhannen vuoden välein.

Pienenä poikana yötaivasta tiiraillessani mietin, miksi tähdet tuikkivat. Silloin kaikkia valokappaleita taivaalla sanottiin tähdiksi. Nyttemmin tiedän paremmin. Taivaalla tuikkii monenlaisia kappaleita. Vain osa niistä on tähtiä.

Nyt tiedän myös, miksi ne tuikkivat. Se johtuu maapallon ilmakehän väreilystä. Ilman väreily saa tähdet ja muut tuikkimaan jopa siinä määrin, että tiedemiehet ovat katsoneet parhaimmaksi laukaista kaukoputkia taivaalle. Vanhin ja kuuluisin niistä Hubble on kuvannut maan kiertoradalta kohteita jo vuodesta 1990. Nimensä kaukoputki sai kuuluisan tiedemiehen Edwin Hubblen mukaan. Hän mm. keksi, että maailmankaikkeus laajenee koko ajan, mikä oli maailmankuvamme kannalta mullistavaa.

Kaukoputkien kehityksen vauhdittuessa käsityksemme maailmankaikkeudesta muuttuu. Olemme löytäneet uusia kohteita, joita ovat mm. punaiset jättiläiset.

Punainen jättiläinen muodostuu, kun ihan tavallinen oman Aurinkomme kaltainen tähti palaa loppuun. Aurinkohan tuottaa mm. kaiken elämän maapallollemme säteilyllään. Tuo säteily on lähtöisin vetyatomeista, jotka ovat Auringon polttoainetta.

Pitäisikö sinun nyt pukeutua mustaan kaapuun, ajella pääsi kaljuksi ja lähteä avojaloin maailmalle julistamaan maailmanlopun tuloa?

Kaikki loppuu aikanaan, niin myös Auringon polttoaine vety. Aurinkohan tuottaa valtavan määrän lämpöä, valoa ja muutakin säteilyä. Kaikki tuo tapahtuu ydinreaktiolla, jota kutsutaan fuusioksi, jossa vetyatomien ytimet yhtyvät. Tätä reaktiota ihminen on yrittänyt saada aikaan vuosikymmeniä – huonolla menestyksellä. Sen sijaan ihminen tuottaa sähköä yksinkertaisemmalla fissioreaktiolla, mutta se tuottaa vaarallista jätettä.

Aurinko on fuusioreaktion eittämätön ja ikiaikainen mestari. Ihmeisiin sekään ei kykene. Kun vety auringossa loppuu, loppuu auringonkin elämä. Ja maailmamme.

Aurinkomme päätellessä hitaasti elämäänsä, se paisuu, kunnes on punainen jättiläinen. Se nielaisee planeettamme vääjäämättä. Ja vaikkei nielaisisikaan, maapallo tuhoutuu silti. Samoin käy muidenkin naapuriplaneettojemme.

Pitäisikö sinun nyt pukeutua mustaan kaapuun, ajella pääsi kaljuksi ja lähteä avojaloin maailmalle julistamaan maailmanlopun tuloa? No ei. Ota rauhallisesti. Auringon elämä päättyy eri arvioiden mukaan vasta 4–5 miljardin vuoden kuluttua. Sitä ennen se posottaa taivaaltamme rauhallisesti ja kohtalaisen tasaisesti.

Todennäköisesti ihmiskunnan taru päättyy kauan tuota ennen ihan muista syistä.

Kommentti: Huono ja oikein huono

Kuva: AFP PHOTO/Armend Nimani
Ulkoministeri Timo Soini Pristinassa.

Pari päivää on naureskeltu ulkoministeri Timo Soinin (sin.) valtiosihteerin Samuli Virtasen (sin.) toilailuja. Ei pitäisi.

Poliittinen valtiosihteeri on ministerin sijainen. Tässä tapauksessa siis ulkoministerin. Mitäpä mahtavat ulkomaiden diplomaatit ja muut Suomea ulkopuolelta tarkastelevat miettiä, kun valtiosihteeri katsoo asiakseen piiloutua auton takatilaan median kohtaamista vältelläkseen?

Millaisen kuvan se meidän ulkoasioiden hoidosta antaa?

En tiedä. Vanhana tosikkona kysyn vaan. Toivottavasti edes Virtasen esimies Soini on harjannut alaisensa kunnolla. Kuurninut juuriharjalla. Niin että tietää.

On liian helppo sanoa, että eihän kysymys ole lainkaan ulkoasioiden hoidosta, vaan perussuomalaisten haisevan tunkion penkomisesta. Pöljäilyjä sattuu muuallakin, mutta tuollaisia pakenemisia vain diktatuurimaissa, kuten Ylen entinen pääjohtaja Mikael Jungner huomautti.

Virtanen tuntui unohtavan, ettei lehdistö sentään elävältä syö.

Monelta tuntui unohtuvan myös asian perimmäinen luonne: hallitus oli kaatumassa perussuomalaisten puoluekokouksen jälkimainingeissa. Ei se silti oikeuta ylenmääräiseen hölmöilyyn. Mutta ei myöskään selvinnyt kenellekään, mitä oikeasti tapahtui. Oliko tämä vain poliittista näytelmää? Jos oli, käsikirjoitus ja ohjaus olivat tosi surkeat. Nyt asiaa selvittelee poliisi. Ainakin tämä näytelmä oli niin huono, että nukahdin ensimmäisen kymmenen minuutin aikana.

Eihän tämä tosin ainoa välienselvittely hallituksen ja median välillä ole. Itse pääministerikin on sitä ahkerasti harrastanut. Vanha konkari Soini on ainoa, joka saa puhtaat pyyhkeet tästä amatöörikoplasta.

Ennen vanhaan poliitikonalkuja koulutettiin puolueopistoissa. Jokaisella isolla puolueella oli sellainen. Keskeinen oppiaine oli tiedotusoppi. Pitäisiköhän koko hallitus tyrkätä semmoiseen? Pitäisi, jos niitä vielä olisi. Oikeita puolueopistoja siis. Nyt ne ovat lähinnä korkeakouluopintoihin valmistavia laitoksia, joissa voi tähdätä esimerkiksi opettajan uralle.

Mutta ehkä koko hallitukselle voisikin suositella pikaista uranvaihtoa ennenkuin enempää vahinkoa saadaan aikaiseksi.