Kommentti: Kuka siellä työmarkkinapöydässä häärääkään?

Kuva: Lehtikuva / Markku Ulander
Petteri Orpo ja Antti Rinne kesäkuussa eduskunnassa.

SDP:n eduskuntaryhmä kokoontui tällä viikolla Kouvolassa ja Kotkassa. Väkeä oli liikkeellä mukavasti, Kouvolan Kauppakeskus Hansassa erittäinkin mukavasti.

Muun muassa Turun puukotukset ja tiedustelulaki puhuttivat ihmisiä. Luonnollisesti.

Demarit eivät olleet lähteneet hötkyilemään tiedustelulain kanssa. Se nähdään tärkeäksi, mutta perusoikeuksia ja kansalaisten viestintäsalaisuutta se ei saa loukata.

Sipilän (kesk.) hallituksen toimintaa ja lainvalmistelua on leimannut armoton kiire. Turun iskun jälkeenkin viesti oli, että tiedustelulain pitää olla voimassa suurin piirtein samoin tein. Ehkä se kuitenkin kannattaisi ensin valmistella kunnolla, jottei kävisi niin kuin sotelle perustuslakivaliokunnassa. Kiire voi lopulta johtaa siihen, että laki saadaan kuntoon vielä hitaammin. Eteenpäin siis ripeästi mutta samalla maltilla.

Vihreiden tuore puheenjohtaja Touko Aalto ilmoitti samoin tein sunnnuntaina Turun iskun jälkeen Ylelle olevansa valmis tiedustelulain nopeampaan käsittelyyn ja kiireelliseen menettelyyn, jos lakipaketin sisältö muuten kelpaa. Vihreiden kentältä lienee tämän jälkeen varoitettu liiasta innosta, sillä Aalto on tämän jälkeen vaatinut ”malttia ja jäitä hattuun”, varmasti itselleenkin.

”Nyt vaarana on, että hätiköidyillä ratkaisuilla vaarannetaan vapaan yhteiskuntamme perustaa”, hän kirjoitti keskiviikkona Facebookissa.

Suurituloisten vapauttaminen ei vastaisi suomalaisten oikeudentuntoa.

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne kantoi kesäkokouksen pääpuheenvuorossaan huolta suomalaisen hyvinvointivaltion tulevaisuudesta ja riittävien verotulojen turvaamisesta. Jos veronkevennyksiin on varaa, ne on kohdistettava pieni- ja keskituloisiin, Rinne opasti hallitusta.

”Suomen talouden kasvu ja yritysten tilanne on sellainen, että ostovoimaa voidaan veronkevennysten sijaan vahvistaa paremmin palkankorotuksilla. Kyse on julkisen talouden tasapainosta ja hyvinvointivaltion tulevaisuudesta”, hän lisäsi varovasti. Rinne puhui säällisistä palkankorotuksista.

– Minun huoleni on nyt se, ettei veropohjaa rapauteta niin, että hyvinvontipalveluista joudutaan entistä enemmän leikkaamaan tulevaisuudessa. Tämä hallitus on rahoittanut varakkaiden veronkevennyksiä velalla ja samaan aikaan leikannut pieni- ja keskituloisilta toimeentulosta, eläkeikäisiltä, työttömiltä, lapsiperheiltä, opiskelijoilta tai koulutuksesta, Rinne selvensi tiedotustilaisuudessa.

Rinne ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman nostivat esiin muun muassa rikkaisiin kohdistuvan solidaarisuusveron, joka SDP:n mukaan on pidettävä voimassa.

– En usko, että ajatus, että näistä lamatalkoista vapautetaan ensimmäisenä suurituloiset, vastaa suomalaisten oikeudentuntoa, Lindtman perusteli.

Valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) toteaa tänään Helsingin Sanomissa, että korkeimmista ansiotuloista maksetaan todella korkeaa veroa. Sitä ei voi loputtomasti nostaa.

– Uskallan puolustaa myös sitä, että joku tolkku täytyy verotuksessakin olla, hän sanoo.

Suomennettuna tämä tarkoittaa sitä, että Orpo haluaa helpottaa myös suurituloisten verotusta eli nostaa solidaarisuusveron alarajan takaisin 72 300 eurosta 90 000 euroon.

”Poliitikkojen ei pitäisi seipäälläkään koskea palkkaratkaisuihin.”

Orpon reaktio Rinteen kesäkokouspuheesiin on ollut yllättävä.

– Kyllä minä aika isosti ihmettelen sitä, että Antti Rinne vaatii taas palkankorotuksia. Minusta kenenkään poliitikon, vaikka olisi mikä ay-tausta poliitikolla, ei pitäisi sotkeentua nyt millään tavalla työmarkkinakierrokseen, Orpo lausahti Iltalehdessä.

Kuittailu Rinteelle jatkuu liki samoin sanoin tänään Helsingin Sanomissa:

– Poliitikkojen ei pitäisi seipäälläkään koskea palkkaratkaisuihin, vaikka olisi millainen ay-tausta. Neuvottelut pitää käydä työmarkkinoiden lähtökohdista. Toivottavasti löytyy työllisyyttä tukevia ratkaisuja nyt kun talous on saatu kääntymään, Orpo sanoo.

Tämä siitäkin huolimatta, että Rinne otti Kouvolassa ensisijaisesti kantaa hallituksen veropolitiikkaan.

Sen sijaan Orpo itse ja pääministeri Juha Sipilä ovat aiemmin itse olleet suoraan vaatimassa työmarkkinapöytään malttia ja opastaneet toimimaan oikein.

Suuret palkankorotukset olisivat Orpon mukaan ”virhe”.

”Kyllä ne (korotukset) saisivat olla lähempänä nollalinjaa kuin jotain muuta”, Orpo on myös ohjeistanut.

– Minä en puhu mistään prosenteista, vaan jottei jouduta verojen kautta ongelmiin hyvinvointivaltion palvelujen rahoittamisessa, sen takia palkankorotus on tärkeä ostovoiman kannalta, Rinne sanoi Kouvolassa keskiviikkona.

Jokainen voi päätellä itse, kumpi työmarkkinapöydässä häärää, Rinne vai Orpo.

 

Keskustelua aiheesta

Kommentti: Selviääkö poliisi tehtävistään? – Alkoholilaki uhkaa kaataa lainvalvojan syliin 10–15 miljoonan euron ongelmat

Kuva: LEHTIKUVA / EMMI KORHONEN
Vahvaa 5,5 prosenttista lonkeroa myydään ehkä ensi vuonna kaupoissa.

Mikäli hallituksen ajama alkoholilaki astuu suunnitellusti voimaan ensi vuoden alusta, uhkaa poliisien syliin kaatua 10-15 miljoonan euron suuruinen ongelma. Miksi?

Hallituksen budjettiesityksessä kerrotaan, että poliisien resursseja lisätään ensi vuonna 44 miljoonalla eurolla. Lisäksi suojelupoliisi saa 6 miljoonaa euroa. Lisäyksiä perustellaan kiristyneellä turvallisuustilanteella. Niitä tarvitaan kipeästi etenkin terrorismin torjuntaan, kalustehankintoihin sekä hybridi- ja kyberturvallisuuteen.

Lisäykset ovat varmasti kaikkien mielestä tervetulleita. Ne eivät kuitenkaan tarkoita sitä, että poliisi saisi kentälle aikaisempaa enempää yksikköjä. Resurssien lisäämisellä turvataan ainoastaan se, että nykyinen 7200 poliisin määrä voidaan ylläpitää. Ilman lisämiljoonia poliisien määrä vähenisi.

Tällä hetkellä Suomessa lähes kaikki käytössä olevat poliisit on jo osoitettu tehtäviin. Vararesursseja poliiseilla ei liiemmin ole. Sisäministeri Paula Risikko (kok.) totesi torstaina eduskunnan täysistunnossa, että viimeisimmän tiedon mukaan poliiseja on tällä hetkellä työttömänä 17. Mikäli poliisien määrää haluttaisiin tästä nostaa pitäisi poliisien koulutuspaikkoja lisätä. Veisi vähintään 3-4 vuotta, ennen kuin uudet partiot saataisiin kentälle.

Herää kysymys, miten poliisi tulee selviämään tehtävistään.

Poliisien voimavarojen kannalta hallitus tuntuu alkoholilailla sahaavan omaa oksaansa. Sisäministeriön poliisiosaston lausunnon mukaan uusi alkoholilaki tulee nostamaan poliisien tarvetta 170 henkilötyövuodella, alkaen ensi vuodesta. Olettaen, että laki menee läpi. Tämän myös hallitus toteaa alkoholilakiesityksessään.

Sisäinen turvallisuus ja terrorismin torjunta vievät poliisitoimen aikaa ja rahaa myös tulevina vuosina. Samaan aikaan alkoholilain uudistuksen myötä on odotettavissa, että ensi vuodesta alkaen muun muassa kotiväkivaltaan ja häiriökäyttäytymiseen menee huomattavasti enemmän poliisien työtunteja. Kuitenkaan, hallituksen budjettiesityksessä ei ole varattu esimerkiksi poliisin hälytystoimintaan yhtään enempää henkilötyövuosia kuin vuoden 2017 arviossa ja 2016 toteutuneessa budjetissa.

Herää kysymys, miten poliisi tulee selviämään tehtävistään.

Risikon erikoisavustaja totesi, että ministerin kanta lienee sama kuin jo lakiesityksessä kerrottu. Alkoholilain uudistus tulee vaatimaan 170 henkilötyövuotta lisää. Piste. Tämän Risikko myös tunnusti eilen eduskunnan täysistunnossa. Miten asia ratkaistaan? Tätä hän ei kommentoinut.

 

Kommentti: Kuinka kauan Euroopan suurin tyttöjalkapalloseura voi olla ”pojkarna”?

Kuva: LEHTIKUVA / EMMI KORHONEN

Ruotsi on aina ollut tasa-arvon mallimaa. Ja mieluusti sellaisena maailmalla esiintynyt.

Ei siis ihme, että myös länsinaapurissa keskustellaan sukupuolivirittyneistä sanoista.

Meillä vilkkaan debatin polkaisi käyntiin Aamulehti. Pääkirjoituksessaan 17.9. se ilmoitti luopuvansa ”eduskunnan puhemies” -termin käytöstä. Syyksi lehti kertoi pyrkimyksen kohti neutraalia kielenkäyttöä.

Ainakin toistaiseksi Ruotsissa säädetään lakeja valtiopäivillä edelleen talmanin katseen alla – ei ordföranden – mutta sukupuolineutraalia terminologiaa haetaan esimerkiksi sikäläisissä urheiluseuroissa.

Tyttö- ja naisurheilijoiden esiinmarssi tekee pojkarnat seurojen nimissä painolasteiksi.

Esimerkki löytyy Tukholmasta.

Ruotsin suurin jalkapalloseura IF Brommapojkarna harkitsee nimensä muuttamista.

Toteutuessaan nimenmuutos olisi jatkoa sille, että hiljattain seura ilmoitti Brommapojkarnan kaikien 250 joukkueen kantavan jatkossa sateenkaaren väristä kapteeninnauhaa tasa-arvon symbolina.

Eikä Idrottsföreningen Brommapojkarna ole mikä tahansa puulaakijengi. Harrastaja- ja joukkuemäärältään se on Euroopan suurin jalkapalloseura. Perustettu vuonna 1942.

– Viestintävälineissämme käytämme lähes aina nimeä BP, koska olemme Euroopan suurin tyttöjen juniorien kasvattamo. Nyt asia on tasa-arvokysymysten myötä vieläkin ajankohtaisempi, Brommapojkarnan viestintävastaava Peter Appelquist kommentoi Helsingin Sanomille (20.9.).

Seuran edustusjoukkue pelaa Ruotsin kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla. Pääsarja Allsvenskanissa Brommapojkarna pelasi viimeksi vuonna 2014.

– Osa pelaajista ei tunnista itseään nimessä, Appelquist tunnustaa HS:lle.

Hänen mukaansa ainoa todellinen vaihtoehto seuran nimeksi olisi BP.

Osa pelaajista ei tunnista itseään nimessä.

Näin se menee. Kieli elää ja heijastaa muuutoksia yhteiskunnassa. Se on iso kuva. Ei keinotekoiselta maistuva viritelmä korvaavaksi sanaksi. Sellaiselle on helppo naureskella. Ohilaukauksia tulee, mutta se ei saa peittää maalia, päämäärää.

Kyllä minäkin mietin, onko pelastajasta oikeasti palomiehen korvaajaksi, eikä puheenjohtaja ole yksyhteen sama kuin eduskunnan puhemies. Silti pidän hyvänä, että kielellä vaikuttaminen on noussut keskusteluun.

Tärkeämpikin asioita kuulemma on.

Epäilemättä. Aina.

Omakohtainen kokemus tuo tämänkin lähelle. Sallittakoon siksi paluu edelliselle vuosituhannelle.

Tyttäreni pelasi jalkapalloa monta vuotta. Olin hengessä mukana kentän laidalla. Hyviä vuosia, elettyä elämää.

Ei, joukkueen nimi ei ollut Pallo-Pojat. Olisi etsitty toinen seura.

Hieman kauempaa muistan myös sellaisen ajan, kun taistolaiset pyrkivät omimaan ja uustulkitsemaan sellaiset termit kuin edistys, demokratia, rauha, ystävyys ja solidaarisuus.

Jos en muuta noina vuosina oppinut, niin ainakin sen, että demokratialla ja kansandemokratialla oli vissi ero. Toisilla oli euro-ohjukset ja toisella rauhanohjukset.

Gör det, Brommapojkarna.

Sanoilla on väliä.

Kommentti: 1 000 000 000 000 dollarin kansa

Kuva: Juhani Aro
Lyse-vuonolla sataa. Ja meri tuottaa mustaa kultaa.

Norjan öljyrahaston arvo on ylittänyt ensimmäisen kerran biljoonan, eli 1 000 miljardin Yhdysvaltojen dollarin rajapyykin, kertoi rahastoa hallinnoiva Norjan keskuspankki tiistaina.

Siinä on muuten ykkösen jälkeen 12 nollaa.

Euroissa summa vastaa noin 833 miljardia, mikä tarkoittaa, että öljyrahastossa on jokaista norjalaista kohden 157 000 euroa, laski STT tiistaina.

Norskeilla oli aihetta paukutella henkseleitään.

– Kasvu on ollut uskomatonta. Kun rahasto vastaanotti ensimmäiset öljyrahat toukokuussa 1996, kukaan ei olisi osannut kuvitella, että rahasto saavuttaisi 1 000 miljardia dollaria, Norjan keskuspankin sijoitustoimintaa johtava Yngve Slyngstad sanoi.

Muistan ajan, kun norjalaiset kuuluivat vielä suomalaisten kanssa samaan porukkaan. Yhtä köyhiä molemmat. Siinä saatoimme leirinuotiolla käristellä makkaraa villapaitojen kanssa. Samalla oli mukava katsoa, kun norskit käärivät sätkiä yhdellä kädellä. Sitä temppua ihailin.

Meillä oli myös yhteinen naurunaihe: sveamamman pojat, nuo nousukkaat Oboy-kaakaon lipittäjät. Edes viinaa eivät osanneet juoda ja sammuivat heti.

Noista ajoista on valtava henkinen matka tähän päivään. Ja jotenkin tuntuu, että norskit ja svenskit naureskelevat nyt meille suomalaisille.

Norjalaiset ovat menneet pilalle. Sen näkee viimeistään talvikisojen tullessa. Pröystäilevät, nousukkaat.

He kun tietävät tämän:

Öljyrahasto on maailman suurin valtiollinen sijoitusrahasto. Rahastoa on määrä alkaa käyttää hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitoon siinä vaiheessa kun Norjan öljy- ja kaasukentät ehtyvät.

Sitä se raha teettää.

AVAINSANAT

Kommentti: HS julisti, että Huhtasaaren menestys on ”varma asia”, kannatus saman lehden gallupissa 3 %, mitä pitäisi ajatella?

Kuva: Lehtikuva

Helsingin Sanomien politiikan toimituksen esimies Kalle Silfverberg kirjoitti noin viikko sitten uutiskommentin, jonka hän otsikoi varmasti tahallisen raflaavasti ja provokatiivisesti:

”Laura Huhtasaaren menestys presidentin­vaaleissa on varma asia”

Itse juttu ei ole aivan yhtä lennokas, mutta Silfverberg kirjoittaa:

”Huhtasaari on ainoa ehdokas, jossa yhdistyvät muista erottuva ikä, sukupuoli, tausta, asioiden esitystapa ja – tärkeimpänä – politiikan sisältö. Täydellinen myrsky siis.”

Maan suurimman päivälehden politiikan toimituksen esimiehen kirjoituksilla on väliä. Suureen valtaan kuuluu myös suuri vastuu. En ole varma, miten sitä on tässä noudatettu.

Kirjoitus kerjäsi huomiota ja sai sitä.

Demokraatin verkon toimituspäällikkönä tiedän varsin hyvin, mikä merkitys puhuttelevalla otsikoinnilla on. Pienessä lehdessä sitä suurempi, sillä kävijät haetaan vähän kärjistäen yksi kerrallaan.

Helsingin Sanomien ei tarvitsisi kilpailla otsikoilla ainakaan täysin samaan tyyliin. Hesarin sivuilla ihmiset käyvät joka tapauksessa. Suomessa tällaisia medioita on vain muutama: HS, Yle, iltapäivälehdet ja MTV.

Kirjoitus kerjäsi huomiota ja sai sitä. Mutta puheille pitäisi olla ponttakin, viimeistään ensi talvena.

Esimiehen työnantaja julkaisi tänään presidenttigallupin, joka ei vielä enteile Huhtasaaren menestyksen olevan ”varma asia”. Porilaiselle opettajalle mitattiin 3 % kannatus.

Varmana asiana pidän lähinnä sitä, että Silfverberg odotti toisenlaisia lukuja.

En minä tiedä, kuinka Huhtasaari vaaleissa menestyy. Ei tiedä Silfverbergkään. Siksi kannattaisi vähän varoa, miettiä vielä.

Demokraatti julkaisi eilen laajan jutun, jossa kysyimme, onko Laura Huhtasaari ongelma medialle.

Tätä on hyvä pohtia. Tarkasti.

Kommentti: Pienestä kiinni – Suomi olisi voinut menettää miljardin per kirjain, ja voi yhä

Kuva: Lehtikuva / Roni Rekomaa

Välillä päätökset ovat pienestä kiinni. Tästä oli kirjaimellisesti kyse, kun Euroopan parlamentti äänesti tänään metsien hiilinieluista Suomen kannalta myönteisesti.

Myönteinen äänestystulos ei tullut itsestään. Europarlamentaarikot Nils Torvalds (r.), Miapetra Kumpula-Natri (sd.) sekä Hannu Takkula (kesk.) tekivät viimeisten päivien aikana hartiavoimin töitä muuttaakseen muiden parlamentin jäsenten kantaa.

Koko hiilinielu-keskustelussa on taustalla EU:n yritys vähentää unionin kasvihuonekaasujen päästöjä Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti.

Euroopan komissio teki lakiesityksen, jonka tarkoituksena on pitää metsät tulevaisuudessakin hiilinieluina. Esityksen mukaan hiilinielujen säilymistä valvottaisiin vertaamalla tulevia hakkuita vuosien 1990-2009 hakkuihin. Mikäli vuotuisesta metsien kasvusta hakataan enemmän kuin vertailuvuosina, jäsenmaa joutuu ostamaan päästöoikeuksia.

Vertailuluvut osoittautuivat epäreiluiksi.

Vertailuluvut osoittautuivat kuitenkin epäreiluiksi eri maiden välillä. Lukuja rukattiin Euroopan parlamentin ympäristövaliokunnassa vuosiin 2000-2012.

Ongelma ei kuitenkaan poistunut. Historiaan pohjaava vertailu olisi ollut yhä Suomelle epäedullinen. Suomalaisia kismitti etenkin se, että vertailu asettaa EU-maat keskenään epätasa-arvoiseen asemaan. Esimerkiksi Ruotsi on hakannut Maaseudun tulevaisuuden laskelman mukaan vuosina 2000–2012 73 prosenttia metsien vuotuisesta kasvusta, kun Suomen hakkuut ovat jääneet 61 prosenttiin. Näin Suomi joutuisi ostamaan hiilinielukiintiöitä muilta mailta, koska hakkuiden määrää on tarkoitus nostaa lähivuosina muun muassa kasvavan biotalousalan takia.

Tässä vaiheessa tulee muistuttaa lukijaa siitä, että Euroopan parlamentissa äänestetään lukuisista asioista. Kaikki 751 europarlamentaarikkoa eivät ehdi paneutua millään jok’ikiseen lakiesitykseen, joten he äänestävät usein ryhmän ehdotuksen mukaisesti.

Äänestyksissä saattaa välillä käydä hassusti. Hiilinielujen kanssa Suomen metsätaloudelle oli käydä näin. Miapetra Kumpula-Natri kertoo Demokraatille, että Torvaldsin ja muiden metsäisten maiden edustajien työn ansiosta ympäristövaliokunnan esitykseen tehtiin vielä aivan ennen äänestystä muutosehdotuksia.

Merkittävintä oli ilmaisun ”ja intensiivisyyteen” poisto.

Parlamentissa äänestettiin tänään vielä erikseen esityksen muutosehdotuksista. Niitä oli kolme. Näistä merkittävin oli se, että puhuttaessa hiilinielujen vertailuluvuista, esityksestä poistettiin ilmaisu ”ja intensiivisyyteen”. Se korvattiin ”parhaan saatavilla olevan tiedon mukaisesti”.

Kun intensiteetti-sana korvattiin, hakkuiden määrää ei enää verrattaisi metsän kasvun määrään. Kiistellyistä vertailuvuosista ei suoranaisesti luovuta, mutta niistä saa parlamentin kannan mukaan poiketa, jos jäsenmaan hiilinielu kasvaa lisääntyvistä hakkuista huolimatta ja hiilen varastointi lisääntyy kasvavan puurakentamisen myötä.

Asia ei ollut tärkeä muille kuin metsäteollisuuteen vahvasti nojaavien maiden edustajille. Kuinka parlamentti sitten saatiin äänestämään muutosesityksen puolesta? Raa’alla lihasvoimalla: soittamalla ja vakuuttamalla muut mepit siitä, että asialla on oikeasti Suomelle väliä.

Miljardi per kirjain.

Vaikka parlamentin kanta kääntyi Suomelle edulliseksi, asiaa ei ole vielä taputeltu. Seuraavaksi esityksestä päätetään kaikkien EU:n jäsenmaiden ympäristöministereiden näkemysten pohjalta ministerineuvostossa. Miapetra Kumpula-Natri toteaakin Demokraatille toivovansa, että myös tämä kanta kääntyisi Suomelle edulliseksi, jotta Pariisin ilmastosopimusta saadaan vietyä eteenpäin ja EU:lla olisi mahdollisuus vakuuttavasti kehottaa muitakin alueita noudattamaan sopimusta.

Parlamentin ja neuvoston kannat hiotaan myöhemmin yhteiseksi kompromissiksi niin kutsutussa ”trilogissa”, jossa mukana on myös komission edustajat. Tämän jälkeen lakipaketti on lähellä valmistumista.

Mikäli ”intensiteetti”-sanaa sekä muutamaa muuta pientä uudistusta ei olisi saatu muutettua ympäristövaliokunnan esitykseen, olisi Suomen talouden kärsimät tappiot saatettu joutua laskemaan vaikkapa seuraavasti: miljardi per ”intensiteetti” -sanan kirjain. Välillä päätökset ovat pienestä kiinni.

Täydennetty Kumpula-Natrin toivetta kolmanneksi viimeisessä kappaleessa klo 19:00. Ministerineuvoston nimi korjattu oikeaan muotoon klo 21:22.