x

Kommentti: Kukaan ei haastanut Rinnettä ”Antin päivänä” mutta usean ehdokkaan puheenjohtajavaali on tulossa

Kuva: Lehtikuva
Antit Rinne ja Lindtman. Edellinen haluaa jatkokauden puheenjohtajana. Jälkimmäinen harkitsee kisaan lähtöä.

Keskustelu SDP:n tulevan puheenjohtajan nimestä selveni tänään juuri sen verran kuin oli oletettavaa. Oli päivänselvää jo etukäteen, että Antti Rinne kertoo tavoittelevansa jatkokautta puolueen johdossa. Rinne valittiin tehtävään vasta kaksi ja puoli vuotta sitten, ja hänen kaudellaan SDP:n kannatus on palannut kahdenkymmenen prosentin paremmalle puolelle.

Joidenkin mielestä kannatus voisi ja sen pitäisi olla 25 prosenttia. Maassa on historian oikeistolaisin hallitus, joka tekee jyrkkää leikkauspolitiikkaa. Rinnettä arvostellaan erityisesti hänen esiintymisistään kameran edessä. Hän tunnusti asian tänään rehdisti puoluevaltuuston kokouksessa. Hän jopa vitsaili kiusallisella yskällään pitäessään poliittista tilannekatsausta. Se on mainio tapa viedä pilkkaajilta ase kädestä. Rinteen kannattaisi muutenkin hylätä papereista puhuminen. Hän on parhaimmillaan silloin, kun tunne ja tilanne näkyvät sopivassa määrin.

Kukaan ei halunnut tulla ulos aikeistaan samalla kertaa istuvan puheenjohtajan kanssa. Se on kunnioitusta.

Tänään kuultiin mahdollisten haastajien suusta monta kertaa, kuinka ”tänään on Antin päivä”. Kukaan ei halunnut tulla ulos aikeistaan samalla kertaa istuvan puheenjohtajan kanssa. Se on kunnioitusta.

Spekulointeihin nostetuista nimistä eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman sekä kansanedustajat Tuula Haatainen ja Tytti Tuppurainen sanoivat harkitsevansa kisaan lähtemistä. Heistä Lindtman tuntui petaavan eniten aikaa ilmoitukselleen, kun hän sanoi kertovansa päätöksestään viimeistään itsenäisyyspäivään mennessä.

Haatainen ja Tuppurainen tullevat päätöksellään ulos ennen Lindtmania. Tuppuraisen ratkaisun sanelee lopulta realismi, sillä hän sanoi kuulostelevansa puoluekokousedustajilta, onko hänellä kannatusta. Pelkäksi tuuleen huutelijaksi hän ei halua lähteä.

Kansanedustaja Timo Harakka on Iltalehden tuoreen kyselyn mukaan ”kiinnostavin demaripoliitikko”. Hän oli lauantaina myös salaperäisin. Harakka sanoi, että SDP:llä on ”hyvä puheenjohtajaehdokas” Rinteeseen viitaten. Harakka on aiemmin antanut ymmärtää, ettei haasta ainakaan yksinään Rinnettä. Usean ehdokkaan kisaan hänkin siis saattaisi ottaa osaa. Ainakaan ensimmäisenä Rinteen haastajana hänen ilmoitustaan on turha odottaa.

Puheenjohtajavaali tulee. Aina se ei ole sujunut SDP:ssä siivosti.

Kansanedustajat Sanna Marin, Sirpa Paatero ja Susanna Huovinen ilmoittivat, etteivät lähde vaaliin mukaan. Heistä Paatero sanoi tänään kannattavansa Rinnettä. SDP:n kansanedustajista myös Ilmari Nurminen paljasti lauantaina Demokraatille olevansa Rinteen takana.

Kyllä puheenjohtajavaali tulee. Olisi todella yllättävää, että jokainen harkitsevista sanoisi lopulta ”ei”. Aina puheenjohtajavaali ei ole sujunut SDP:ssä siivosti. Vuoden 2014 vaalista tuli likainen nimenomaan ehdokkaiden tukijoukoissa, ja sitä ei haluta nyt toistaa.

Kokoomus näytti keväällä mallia, että istuva puheenjohtaja voidaan haastaa jopa hallitusvastuussa ilman, että vaalista tulee sotkua. Rinne käytti puoluevaltuuston edessä väkevän puheenvuoron sen puolesta, että hänen ja mahdollisten haastajien tukijoukot säilyttäisivät tällä kertaa malttinsa.

On merkkejä, jotka puhuvat sitä vastaan. Parhaimmillaan puheenjohtajavaali puhdistaa ilmaa, vaikka puheenjohtajan nimi pysyisi samana. Puhutaan asioista ja linjoista. Arvostetaan toista mieltä olevaa. Huonoimmillaan riitely nousee keskiöön juuri kuntavaalien alla. Siihen ei olisi varaa.

Demokraatin kyselyssä SDP:n piirijohtajien enemmistö ei nähnyt ongelmaa istuvan puheenjohtajan haastamisessa.

Kansanedustaja hurjistui: ”Tällaista toisen omaisuuden ryöstöä ei ole Suomessa koettu koskaan”

Kuva: Lehtikuva/Antti Aimo-Koivisto

SDP:n kansanedustaja Sirpa Paateron mukaan oli yllättää kuulla, kuinka ”Senaatti 2” on jo perustettu ennen kuin varsinainen maakuntalaki on lähelläkään päätöksentekoa.

Paatero viittaa valtion alaiseen liikelaitokseen eli Senaatti-kiinteistöihin.

Asia tuli esille, kun uutisoitiin johdon palkkaamisesta ilman avointa hakua, eli ”kun tiedämme jo parhaat” -periaatteella.

– Näin siis uuden maakuntahallinnon ensimmäiset hyvän hallinnon ja demokratian vastaiset päätökset alkavat jo näkyä, Paatero toteaa.

Maakuntamallissa tarkoituksena on siirtää kaikkien sairaanhoitopiirien ja maakuntaliittojen kiinteistöt ja kunnilta vuokrattavien tilojen vuokrasopimukset valtakunnalliselle osakeyhtiölle korvauksetta.

”Toistaiseksi ei minkäälaista lainsäädännöllistä pohjaa.”

Aiemminkin Suomessa on tapahtunut omaisuuden vaihdoksia julkisen hallinnon sisällä. Kunnat ja valtio ovat sopineet maa-alueiden tai kiinteistöjen vaihdoista, Helsingin kaupungille siirrettiin osa Sipoon kunnasta.

– Aina aikaisemmin näistä on neuvoteltu ja päädytty korvauksiin eri osapuolille. Nyt esimerkiksi yli kolmen miljardin euron arvoiset, kuntalaisten varoilla maksetut sairaalat siirrettäisiin täysin korvauksetta uusille vallanpitäjille, Paatero ihmettelee.

– Tällaista toisen omaisuuden ryöstöä ei ole Suomessa koettu koskaan, ja vielä yhtiölle, jolla ei toistaiseksi ole minkäänlaista lainsäädännöllistä pohjaa, Paatero toteaa.

Hän ihmettelee tiedotteessaan, miten tämä on mahdollista Suomessa, jossa sentään lakeja pitäisi noudattaa – ja vielä maan hallituksen toimesta! Onko oikeuskanslerilla tähän kantaa, Paatero kysyy.

”Olisi mahdollista perustaa maakunnan oma yhtiö.”

Yhtiön johto valittiin jo nyt ilman hakua ja päätöksiä tekevät tulevaisuudessa hallitusammattilaiset, täysin irrallaan maakuntavaltuuston päätöksenteosta.

– Mallissa maakunta on vain tilojen käyttäjäkorvausta vastaan ja investointi sekä peruskorjauspäätökset tehdään valtakunnallisessa ”Senaatti 2” -yhtiössä, Paatero toteaa.

Hänen mukaansa epäily valtakunnallisesta yhtiöstä on, että kiinteistöjen käytön hinta tulee nousemaan, jotta investointeja voidaan tehdä.

– Jää nähtäväksi miten paljon tasa-arvoa kiinteistöjen osalta tulee eri puolille Suomea. Tämä on nykyhallituksen tapa hoitaa asiaa, mutta vaihtoehtoja oli ja on yhä olemassa, Paatero huomauttaa.

Kaikki sote-kiinteistöt olisi tai on mahdollista siirtää maakunnalle tai aluekunnalle velkoineen kaikkineen.

– Olisi mahdollista perustaa maakunnan oma yhtiö, jossa kunnat olisivat osakkaina kiinteistöjen arvoa vastaavalla osuudella. Toisena vaihtoehtona olisi tai on antaa kiinteistöt nykyisen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän hallintaan, Paatero listaa.

Tällöin neuvottelu tilojen käytöstä, rakentamisesta ja peruskorjauksessa voidaan tehdä saman alueen sisällä toimintoja hallitsevan maakunnan tai aluekunnan ja tiloja hallitsevan kuntayhtymän välillä.

– Ei ole siis pakko siirtää kaikkea päätösvaltaa valtakunnalliselle yhtiölle, ”Senaatti 2:lle”, ja heikentää samalla rankasti kuntien taloudellista asemaa, Paatero päättää.

Aamulehti uutisoi hiljattain, että soten yhteydessä siirretään miljardien eurojen arvosta kiinteistöjä uuteen Maakuntien tilakeskus -osakeyhtiöön. Johtajia on nimitetty yhtiöön ilman avointa hakua.

Miltä kuulostaa keskustan maakuntamalli ja soten valinnanvapaus, päättele tästä itse: Iiro Rantala esittää flyygelillä

Kuva: Johannes Ijäs

Pianisti ja säveltäjä Iiro Rantala tulkitsi eilisessä Pressiklubissa soten flyygelillä.

Sävellyksessään hän käsittelee niin maakuntamallia kuin valinnanvapauttakin.

Pressiklubi on mediaa ruotiva Yle TV1:lle esitettävä ajankohtaisohjelma.

Kuuntele linkistä, miltä Rantalan sote kuulostaa:

Keskustelua aiheesta

Soini vetoaa unitutkijoihin: Kellot jätettävä rauhaan

Kuva: lehtikuva/markku kainulainen

Ulkoministeri Timo Soinin (ps.) mukaan kellojen siirtely on yksi esimerkki turhasta sääntelystä.

Soini sanoo tiedotteessa, että kellojen siirtely on tyyppiesimerkki siitä, että ”pöhkössä kompromississa kaikki saavat sen, jota kukaan ei tahdo”.

Hän muistuttaa, että muun muassa unitutkijat kyseenalaistavat siirtojen hyödyt.

Soini toivoo, että kellojen siirtäminen passitetaan historian romukoppaan.

– EU juhlii Roomassa niin sanottua menestystarinaansa. Annetaan kansalle jotakin kaikkia koskettavaa ja hyödyllistä, Soini sanoo.

Suomi siirtyy ensi yönä kesäaikaan, kun kelloja siirretään kello kolmelta aamulla tunnilla eteenpäin.

Sama muutos tehdään myös muissa EU-maissa, joten Suomen aikaero esimerkiksi Ruotsiin pysyy samana. Venäjällä noudatetaan pysyvästi talviaikaa.

Seuraavan kerran kellon viisareihin kosketaan lokakuun viimeisenä sunnuntaina, kun kelloja siirretään tunnilla taaksepäin.

Keskustelua aiheesta

Nobelisti Holmström arvioi Ykkösaamussa, mille kohtaa sijoittuu poliittisella kartalla

Kuva: Lehtikuva / Jussi Nukari
Holmström puhui Helsingin yliopiston vuosijuhlassa 24.3.

Yle TV1:n vieraana ollut taloustieteen nobelisti Bengt Holmström kertoi olevansa ”pääsuuntauksessa oikeistolainen”.

– Mutta kyllä minulla on myös muunlaisia mielipiteitä … Ei minulle ole ongelma olla jonkun sosialidemokraatin kanssa samaa mieltä, jos olen samaa mieltä, hän sanoi.

Holmström totesi toisaalta myös, että häntä on vaikea sijoittaa poliittiselle kartalle. Hän luonnehti itseään oman tiensä kulkijaksi.

Holmström uskoo Suomen nousevan pitkästä taantumasta, mutta se voi olla hidasta. Hänen mukaansa kilpailukyvyn eteen on tehtävä koko ajan työtä.

Hän otti kantaa myös automatisaatioon ja robotisaatioon.

– Jatkossa ihminen ja robotit tekevät yhdessä töitä.

Holmström ei vaikuta olevan muutoksesta kovin huolissaan.

– Aina on tullut hetkiä, että pelätään, että työ loppuu, mutta se ei ole koskaan toistaiseksi loppunut, Holmström sanoi.

Esimerkiksi tekoäly luo hänen mukaansa myös valtavasti mahdollisuuksia. Työtä tekevä saa työtä myös tulevaisuudessa.

Nuorten tilanne huolestuttaa.

Suomen perustulokokeilua Holmström luonnehti mielenkiintoiseksi.

Nobelistin mukaan on hyvä, että kokeillaan ja USA:ssakin ollaan kokeilusta kiinnostuneita taloustieteilijöiden keskuudessa.

– Perustulo on looginen mahdollisuus, jos palkat ajautuvat kovin alas.

Kilpailukyky-sopimuksen ohella Holmströmin mielestä tärkeitä ovat rakenneuudistukset, joilla saataisiin joustavuutta lisää.

Hän nosti esiin eritoten syrjäytyneet nuoret. On ikädiskriminaatiota, että he eivät pääse työmarkkinoille, vaikka heidän pitäisi olla maamme tulevaisuus.

Holmströmin mukaan tämä on iso rakenteellinen huoli. Tätä vain lisää koulutustason keskimääräinen lasku.

”Ajatus on pähkähullu” – kansanedustaja sanoo sen nyt suoraan: Kaikki työ ei todellakaan ole arvokasta

Kuva: Thinkstock

Kaikki työ ei ole arvokasta eikä kaikki ansiotyö ole hyväksi.

Näin voi tiivistää kansanedustaja Anna Kontulan kolumnin ydinviestin Aamulehdessä.

Vasemmistoliiton edustaja sanoo, että ”Kaikki työ on arvokasta” -mantrasta muistutetaan politiikassa erityisesti silloin, kun ei oikein haluttaisi maksaa.

”Kun vaaditaan nuoria töihin alle minimipalkkojen tai oikeutta teettää työt kokonaan palkatta, esimerkiksi työharjoittelun tai kuntouttavan työtoiminnan nimikkeellä. Väite ei siis viittaa työn rahalliseen arvoon, ainakaan siinä mielessä, että työstä kuuluisi saada korvaus. Kyse on moraalisesta kannanotosta.”

Kontula kirjoittaa, että kapitalistisessa järjestelmässä voidaan maksaa palkkaa yhteiskunnallisesti hyödyttömästä tai jopa vahingollisesta työstä. Hän mainitsee esimerkkinä jotkut tilitoimistot, joiden koko liiketoiminta perustuu hänen mukaansa aggressiiviseen verosuunnitteluun.

”Suuri osa teollisuudestakin tuottaa tavaroita, joita me emme tarvitse tai joita voitaisiin käyttöikää pidentämällä tehdä paljon vähemmän.”

Korvaus maksetaan siitä, että jonkun toisen ehdoilla käytetty aika ei ole yhtä arvokasta kuin sellainen, josta saa päättää itse.

Arvokkaita asioita tapahtuu Kontulan mukaan myös työmarkkinoiden ulkopuolella.

”Suomen tärkein varallisuuden lähde on terve koulutettu väestö, jota tuotetaan valtaosin lähiyhteisöjen palkattomana työnä.”

Kontula sanoo, että osallistumisesta virallisiin työmarkkinoihin tehdään hyve, jolle kaikki muu on alisteista.

”Korvauksen vaatiminen tästä ilosta alkaa kuulostaa itsekkyydeltä. Modernin palkkatyöyhteiskunnan ydinajatuksia on, että kun myyt aikaasi toisen palvelukseen, siitä maksetaan. Työsuhde on kauppasuhde, ei hyväntekeväisyyttä tai talkoita. Korvaus maksetaan siitä, että jonkun toisen ehdoilla käytetty aika ei ole yhtä arvokasta kuin sellainen, josta saa päättää itse.”

Kansanedustaja-tutkijan mukaan yhteiskunnan kokonaishyödyn kannalta ei ole olennaista, kuinka suuri osa ihmisten ajasta kuluu virallisen työelämän puitteissa.

AVAINSANAT