Kommentti: Länsimetro tulee – pääset vihdoin upeista merimaisemista maan alle

Kuva: Ilkka Yrjä
Metroliikenne kulkee 18.11. alkaen kahdella linjalla: Matinkylä–Vuosaari ja Tapiola–Mellunmäki. Opastinkylttejä päivitettiin tänään Ruoholahden asemalla.

Huomenna. Jos Luoja suo.

Odotettu päivä koittaa lauantaina 18. marraskuuta, kun metron matkustajaliikenne ulottuu ensimmäistä kertaa Espoon Matinkylään asti.

En ole ainoa espoolainen, joka odottaa Länsimetron starttia ristiriitaisissa tunnelmissa.

Onhan tuota odotettu.

Ensiksi puhuttiin vuodesta 2012, sitten 2013, sitten 2014, sitten 2015, sitten 2016…

Yksi espoolaispoliitikko murjaisi pari vuotta sitten, että hanke myöhästyy niin pahasti, että on hyvä, jos metrolla pääsee hakemaan jouluviininsä vuonna 2017. Häntä kivitettiin liiasta pessimismistä. Vaan oikeassahan tuo oli. Taisi omata ns. sisäpiirin tietoa.

Annas kattoo nyt, kuitenkin. Tässä hankkeessa ei mikään ole varmaa till the fat lady sings.

Espoon ulkopuolella Länsimetroa on suitsutettu kuin uutta Kehruu-Jennyä. Myöhästymiselle toki naureskellaan ja budjetin karkea karkaaminen on noteraattu, mutta muuten henki on yltiöpositiivinen. Metro ylittää turhat kuntarajat ja kehitys kehittyy. Taputtakaa.

Miksi kaikki eivät yhdy riemuun?

Yllättävän monet Espoossa asuvat tuntuvat suhtautuvan hankkeeseen viileästi, jopa skeptisesti. Läheskään kaikki eivät tuuleta.

Syy on selvä. Monien työmatkaa metro hidastaa, joidenkin kohdalla merkittävästi.

Menetetään hyvin toimiva suora bussiyhteys Länsiväylää pitkin Helsinkiin.

Käytän itse busssia 121 Olarista Helsinkiin. Ensin vain parin sadan metrin kävelymatka pysäkille. Sininen bussi tulee Kuitinmäestä ajallaan ja 12-15 minuutissa olen Helsingin keskustassa. Bussin ikkunasta katson henkilöautojen (usein) hitaampaa etenemistä kahdella kaistalla –  ihmetellen, miksi nuo eivät vaihda bussiin.

Entä ne näkymät! Ainutlaatuisen kaunis merimaisema joka päivä, töihin mennessä ja kotiin palatessa.

Maan alla tulee olemaan erilaista.

Ettei joku nykyinen bussin käyttäjä päinvastoin ottaisi yksityisautonsa työmatkakäyttöön?

Matka-aikaa tulee tuhrautumaan enemmän kaikilla niillä, jota eivät asu Espoon metroasemien välittömässä läheisyydessä. Tulee siirtymäriittejä uusilla sisäisillä busseilla. Eikä syöttölinja kulje vain omalta pysäkiltäsi metroasemalle. Liityntäbussi kiertää ja poimii matkustajia matkalta.

Metromatka vie linja-autoa kauemmin, koska reitti on louhittu Keilaniemen ja Otaniemen kautta. Tekee melkoisen mutkan siis.

Arvioin työmatkani pitenevän ajallisesti noin 10 minuuttia suuntaansa. Kollega laski oman matkansa pitenevän 20 minuuttia yhteen suuntaan.

No, pieni askel ihmiskunnalle, senkin kanssa eletään.

Ainakin on melkoista optimismia, jos kuvitellaan espoolaisten nyt jättävän yksityisautonsa kotiin ja siirtyvän metron käyttäjiksi.

Ettei joku nykyinen bussin käyttäjä päinvastoin ottaisi autonsa työmatkakäyttöön?

Hän kun menettää erinomaisen sujuvan suoran bussiyhteyden Helsinkiin. Plus ne merimaisemat.

Matkustajaliikenne länsimetron osuudella alkaa lauantaina 18.11., kun ensimmäinen juna Matinkylästä Vuosaareen lähtee kello 5.09. Sama juna lähtee Tapiolasta kello 5.14 ja Lauttasaaresta kello 5.23. Ensimmäinen juna Tapiolasta Mellunmäkeen lähtee aamukuudelta. Ensimmäinen juna Vuosaaresta Matinkylään lähtee kello 5.15, Rautatientorilta kello 5.36 ja Lauttasaaresta kello 5.41. Ensimmäinen juna Mellunmäestä Tapiolaan lähtee kello 5.20.

Metrolinja pitenee 14 kilometrin uudella, maanalaisella osuudella, ja samalla avataan kahdeksan uutta asemaa. Niistä Lauttasaari ja Koivusaari sijaitsevat Helsingissä, ja Keilaniemi, Aalto-yliopisto, Tapiola, Urheilupuisto, Niittykumpu ja Matinkylä Espoossa.

Kommentti: Ajautuuko hallitus samaan miinaan kuin viime vuonna? Joku saattaa jo kuulla rapinaa veronmaksajien kukkaroilla

Kuva: Lehtikuva / Roni Rekomaa

Juha Sipilän hallitus on sitä mieltä, että soten valinnanvapauslaille ei tarvitse tehdä Euroopan komission ennakkotarkistusta, niin sanottua notifiointia. Syy on varmasti kaikille jo tässä vaiheessa selvä, hallituksella on kiire toteuttaa uudistus.

Tavallaan perustelu on totta, onhan uutta sotea puuhattu jo vuosikausia.

Toisaalta, kelloja ei tarvitse kääntää kuin kevääseen 2017 ja sama sanoma löytyi hallituksen yhteisestä mantrasta. Tällöin kiireellä perusteltiin valinnanvapauslain läpipuskemista eduskunnassa.

Keskeneräinen laki kuitenkin törmäsi kesäkuussa eduskunnan omaan rajavalvontaan, perustuslakivaliokuntaan. Valinnanvapaussäädökset joutuivat rumien saatesanojen saattelemana uuteen valmisteluun.

Kiirehtiminen ei ainakaan tuolloin nopeuttanut sote-uudistuksen valmistumista.

Katsotaanko liikelaitokset taloudellisiksi vai ei-taloudellisiksi toimijoiksi.

Tällä kertaa kysymys on siitä, katsotaanko valinnanvapauslaissa palveluita tuottavat maakuntien liikelaitokset taloudellisiksi vai ei-taloudellisiksi toimijoiksi. Jos EU katsoo liikelaitokset luonteeltaan taloudellisiksi toimijoiksi, voivat Suomen ja unionin määräykset ajautua ristiriitaan.

Esimerkiksi Suomen korkein hallinto-oikeus (KHO) katsoi joulukuussa pitävänsä oikeusvarmuuden kannalta ainoana oikeudellisesti kestävänä menettelytapana sitä, että hallitus tekee EU-notifioinnin valinnanvapauslaista saadakseen komission kannan asiassa selville.

Sipilän hallitus on kuitenkin todennut, ettei se aio notifiointia tehdä. Näin toimitaan, vaikka sote- ja maakuntauudistuksen projektijohtaja Päivi Nerg myönsi jo tammikuussa esimerkiksi Kuntalehdelle, että EU-notifiointi olisi ainoa keino täyden oikeusvarmuuden saamiseksi.

Linjauksen myötä myös Sipilän hallituksen perustelut alkavat horjua.

Vielä helmikuun alussa tilanne oli kuitenkin ratkaisevasti toinen. Hallitus näet pystyi nojaamaan asiassa Slovakian sairausvakuutusjärjestelmään uudistukseen, olihan sekin mennyt EU:ssa läpi. Tammikuussa julkaistussa lakiluonnoksessa Suomen valinnanvapausesitystä perusteltiinkin kolmen sivun verran Slovakian sairausvakuutusjärjestelmään nojaten.

Sittemmin EU-tuomioistuin on kuitenkin antanut päätöksen, joka kumoaa komission aiemman lausunnon Slovakian terveydenhuoltojärjestelmästä. Linjauksen myötä myös Sipilän hallituksen perustelut alkavat horjua.

Nerg kuitenkin kiirehti kommentoimaan jo heti keskiviikkona asian noustua julkiseen keskusteluun, että hallitus ei aio muuttaa kantaansa notifioinnin suhteen.

– Julkisuudessa on käyty keskustelua siitä, mitä vaikutusta Suomen tulevaan valinnanvapauslakiin on EU-tuomioistuimen tuoreella ratkaisulla koskien Slovakian terveydenhuoltojärjestelmää. Vastaus on, että EU-tuomioistuimen päätös ei muuta aiempaa arviota Suomessa. Hallitus luonnollisesti ottaa huomioon Slovakiasta nyt tehdyn ratkaisun osana valinnanvapauslain perusteluita, hän kirjoitti sosiaali- ja terveysministeriön blogissa ministeriön ylijohtaja Kirsi Varhilan kanssa.

– EU-tasolla Slovakian asian käsittely voi vielä jatkua, eikä ratkaisu välttämättä jää pysyväksi. Komission on mahdollista hakea muutosta tuomioistuimen päätökseen.

Aikaisemmin Nerg on perustellut notifioinnin jättämistä toteamalla, että siinä saattaa kestää vuosia.

Viime keväänä hallituksen valinnanvapaudessa toteuttama katsotaan ja kadutaan -taktiikka johti uudistuksen lykkääntymiseen.

Jos EU katsoo Suomen rikkoneen EU:n valtiontukisääntöjä, voi komissio nostaa asiassa rikkomuskanteen ja EU-tuomioistuin voi todeta rikkomuksen tapahtuneen.

Tällöin rikkomuksesta vahinkoa kärsineet tahot voivat vaatia valtiolta vahingonkorvausta kärsimästään vahingosta siltä ajalta, jonka EU-oikeuden vastainen olotila on ollut voimassa, Helsingin yliopiston Eurooppaoikeuden professori Juha Raitio totesi eilen Iltalehdessä.

EU-tuomioistuimen päätös Slovakian suhteen saattaa toimia asiassa ennakkotapauksena.

Viime keväänä hallituksen valinnanvapaudessa toteuttama katsotaan ja kadutaan -taktiikka johti uudistuksen lykkääntymiseen. Nähtäväksi jää, koituuko hallituksen päätöksestä jättää laki notifioimatta myöhemmin lisäkuluja valtioille.

Toivottavasti hallitus tietää mitä tekee, eikä vain aja uudistusta kuin käärmettä piippuun sen sisäisten diilien pysymisen toivossa. Joku saattaa kuitenkin jo kuulla rapinaa veronmaksajien kukkaroilla.

Kommentti: Supo kuumentaa eduskunnassa – jääkö osa valvonnan ulkopuolelle?

Kuva: Lehtikuva / Martti Kainulainen

Suojelupoliisi muuttuu tulevaisuudessa poliisista tiedusteluviranomaiseksi, mutta muutoksesta ei ole tulossa aivan yksinkertainen päiväkävely. Skismaa aiheuttaa muun muassa kysymys siitä, kuka uutta supoa valvoo ja onko sen koko toiminta tulossa parlamentaarisesti valvottavaksi.

Supon tuleva rooli ei liity vain lakeihin kirjattaviin entistä laajempiin toimivaltuuksiin tai siihen, että se luopuu poliisin tehtävistä. Myös eduskunnan omaa toimintaa säätelevällä laintasoisella työjärjestyksellä on asiasta sanansa sanottavana. Keskiviikkona työjärjestys jäi juuri supoa koskevien erimielisyyksien vuoksi puhemiesneuvoston pöydälle.

Työjärjestyksessä käsitellään muun muassa uutta supoa varten luotavaa parlamentaarista elintä, tiedusteluvalvontavaliokuntaa, jonka perustamisesta ollaan laajasti yksimielisiä. Jo nimestä voi päätellä, että valiokunnan päätehtävä on supon valvonta yhdessä laillisuusvalvonnasta vastaavan tiedusteluvaltuutetun kanssa.

Puhemiesneuvoston näkemykset eroavat, kun aiheeksi otetaan valiokunnan tehtävän määrittely.

Ehdotetun määritelmän mukaan, valiokunta valvoisi supon tiedustelutoimintaa. Valvottavan tiedustelutoiminnan sisältöä ei Demokraatin tietojen mukaan ehdotetussa työjärjestyksen muotoilussa kuitenkaan tarkemmin avata.

SDP:lle muotoilu ei kelpaa, koska puolue ilmoitti jo tiedustelulakien tiistain lähetekeskustelussa haluavansa koko supon parlamentaarisen valvonnan piiriin.

”Osa supon toiminnasta on tulkittavissa sellaiseksi, ettei se ole kenenkään ulkopuolisen valvonnassa.”

Tiedusteluorganisaatioksi muuttuva supo ei jatkossakaan tekisi pelkkää perinteistä tiedustelutoimintaa. Tehtävälistalla ovat muun muassa laajat henkilöiden turvallisuuskartoitukset, joita supo tekisi esimerkiksi perusteilla olevan tiedusteluvalvontavaliokunnan jäsenille.

Supo siis tarkistaisi jatkossakin ihmisten taustoja, mutta ei olisi sen osalta yksiselitteisesti parlamentaarisen valvonnan piirissä. Puhemiesneuvostossa eripuraa aiheuttavaa työjärjestyksen kirjausta voi aivan hyvin tulkita niin, ettei taustojen tarkistamisen kaltainen toiminta kuulu uudelle valiokunnalle, vaikka sitäkin olisi jonkun hyvä valvoa muun muassa puoluepoliittisista syistä.

Julkisuudessa (mm. Ilta-Sanomat) on kerrottu, että uuden supon johtoon nousisi todennäköisimmin supon nykyinen johtaja, puoluetaustaltaan kokoomuslainen Antti Pelttari. Sisäministeriön kansliapäälliköksi on puolestaan tulossa entinen supon pomo, kokoomuslainen Ilkka Salmi, jonka esimiehenä on tällä haavaa sisäministeri Kai Mykkänen (kok.).

Koko uusi tiedusteluorganisaatio olisi siis tiedustelua valvovaa parlamentaarista erityisvaliokuntaa lukuunottamatta kokoomuslaisten käsissä samalla, kun osa supon toiminnasta on tulkittavissa ehdotetun työjärjestyksen perusteella sellaiseksi, ettei se ole kenenkään ulkopuolisen valvonnassa.

Myös supon tiedustelutoiminnan ulkopuolelle jääviä tehtäviä kuten ihmisistä tehtäviä turvallisuusselvityksiä olisi syytä valvoa. Paljonko selvityksiä tehdään, mitä kerätylle tiedolle tapahtuu ja ketkä siihen pääsevät käsiksi? Vai käykö niin, että osa tiedoista vuotaa ajansaatossa sellaisiin käsiin missä esimerkiksi yksityiselämää koskevista tiedoista tulee hyödyllistä polttoainetta politiikan tekemiseen?

Eduskunnan puhemiesneuvosto käsittelee työjärjestystä seuraavan kerran torstaina.

Kommentti: Saksan demarit luo nahkaansa – ratkaiseva jäsenäänestys käydään ”suo siellä, vetelä täällä” -tunnelmissa

Kuva: LEHTIKUVA / AFP PHOTO Tobias Schwarz

Saksan demarien jäsenäänestys hallitukseen menosta alkoi ikävissä merkeissä. Alkuviikosta julkaistussa kannatusmittauksessa oikeis­topopulistinen ja maahanmuuttovastainen Vaihtoehto Saksalle -puolue (AfD) kiilasi ohi sosiaalidemokraattien SPD:n ja samalla maan toiseksi suurimmaksi puolueeksi.

Vielä viime syksyn vaaleissa SPD:n kannatus oli historiallisen heikko 20,5 prosenttia, nyt se on vain 15,5 prosenttia. Pudotus on ollut nopea. Syitä on monia.

Yksi on puolueen suostuminen hallitusneuvotteluihin Angela Merkelin kristillisdemokraattien kanssa, vaikka puoluetta tuolloin johtanut Martin Schultz heti vaalien jälkeen sanoi demarien menevän oppositioon.

Kannatus laski, vaikka Martin Schulz – johon puolueen hallitusveivaus oli osin henkilöitynyt ja jota oli myös syytetty vallankipeydestä – ilmoitti jättävänsä puheenjohtajuuden ja hallituspaikat.

Tämä siitä huolimatta, että Schulz oli onnistunut kristillisdemokraattien kanssa neuvottelemaan demareille merkittävät ministeripaikat ja SPD:lle tärkeitä tavoitteita hallitusohjelmaan. Eroilmoitus tuli vain kaksi päivää sen jälkeen, kun SPD ja kristillisdemokraatit olivat ilmoittaneet uuden suuren koalition syntymisestä.

Myös puheet EU-liittovaltiosta vaikuttavat.

SPD:n alamäkeen saattaa vaikuttaa myös EU-parlamentin ex-puhemiehen Martin Schulzin puheet EU:n muuttamisesta liittovaltioksi ja yhteisvastuun lisääminen EU-alueella.

Liittovaltiopuheet saatettiin Saksassa tulkita vielä poliittiseksi retoriikaksi ja peliksi, mutta yhteisvastuun lisääminen – mitä esimerkiksi AfD on kutsunut myös tulonjakounionin synnyttämiseksi – saattoi oikeasti pelottaa monia SPD:n perinteisiä kannattajia.

SPD:n jäsenäänestys käydään ”suo siellä, vetelä täällä” -tunnelmissa. Heikentyneellä kannatuksella hallitusyhteistyö kristillisdemokraattien kanssa voi olla vain sarja pettymyksiä ja periksiantamisia. Tosin Schulzin johdolla käydyissä hallitusneuvotteluissa SPD sai monia sille tärkeitä asioita hallitusohjelmaan.

Lisäksi EU saattaa olla se liima, joka yhdistää kristillisdemokraatteja ja SPD:tä. Molemmissa puolueissa on vahva näkemys siitä, että EU:ta ja euroaluetta pitää kehittää. Vain keinoista on osin erimielisyyttä. Ranskan presidentti Emmanuel Macron on jo tehnyt nipun EU:hun liittyviä aloitteita, joihin Saksan pitää vastata, kun maahan on ensin saatu uusi hallitus.

SPD:tä arveluttaa nykyisellä kannatuksella myös oppositio. Valuminen kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi on puolueelle uusi tilanne. Jos AfD:n kannatus jatkaa kasvuaan, voi näkyvyyden saaminen ja omien näkemyksien ajaminen oppositiosta käsin olla vaikeaa.

Myönteistä on puolueen uudistumisen vauhdittuminen.

Myönteistä SPD:n nykytilanteessa on puolueen uudistumisen vauhdittuminen.

SPD:n johtajisto todennäköisesti esittää Andrea Nahlesia puo­lueen seuraavaksi puheenjohtajaksi SPD:n ylimääräisessä puoluekokouksessa huhtikuun lopulla. Hän olisi SPD:n historian ensimmäinen naispuheenjohtaja.

Myös demarien nuoret ovat puolueen kriisissä nousseet aikaisempaa vahvemmin esille. Nuoret ovat voimakkaasti vastustaneet SPD:n menoa hallitukseen.

SPD:n jäsenäänestyksen tulos hallitukseen menosta selviää maaliskuun ensimmäisellä viikolla.

Kommentti: Kunnian miehen oharit – Paavon egotrippi olisi liian uskomaton, ellei pääkokin sukunimi olisi Väyrynen

Kuva: Lehtikuva / Mikko Stig
Kansalaispuolueen puheenjohtaja Sami Kilpeläinen ja varapuheenjohtaja Piia Kattelus puolueen tiedotustilaisuudessa Helsingissä tiistaina 6. helmikuuta 2018. Tiedotustilaisuudessa kerrottiin kansalaispuolueen valmistautumisesta eduskuntavaaleihin.

Keskustan kolhima europarlamentaarikko Paavo Väyrynen perusti runsas vuosi sitten itsensä ympärille kansalaispuolueen. Viime heinäkuun 15. päivä kansalaispuolue totesi kunniakansalainen Väyrysen olevan puolueen pääministeriehdokas kevään 2019 eduskuntavaaleissa.

Diilissä oli varaumana tasavallan presidentti Paavo Väyrynen, mutta uhka jäi tammikuun vaaleissa toteutumatta.

Tänään tiistaina kansalaispuolueen johto piti tiedotustilaisuuden ilman puolueen hallituksessa istuvaa Väyrystä. Puolueen puheenjohtaja, keskustan puoluesihteerivaalin taannoin hävinnyt Sami Kilpeläinen ja kansalaispuolueen Seinäjoen kaupuginvaltuuston yhden hengen valtuustoryhmä, varapuheenjohtaja Piia Kattelus ilmoittivat yksiäänisinä Väyrysen olevan edelleen heidän pääministeriehdokkaansa.

Samalla kansalaispuolueen ylimmät päättäjät muistuttivat viime viikolla entisen ja nykyisen puolueensa keskustan puheenjohtajakilpaan ilmoittautuneen pääministeriehdokkaansa pitäneen edellisen tiedotustilaisuutensa yksityishenkilönä.

Kului muutama tunti ja Paavo teki perustamalleen puolueelle väyryset. Pääministeriehdokkuus, josta oli 15.7. yhdessä sovittu, olikin ehdollinen keskustan Sotkamon puoluekokouksen puheenjohtajavaalin tulokselle. Jos Väyrysestä ei tule kesällä keskustalaista pääministeriä, hän pyrkii oman käsityksensä mukaan kansalaispuolueen pääministeriksi syksystä 2018 alkaen. Sitä ennen asiasta on Väyrysen mukaan turha huudella julkisuuteen.

Kansalaispuolue puhuu väestön ennen näkemättömistä pakkosiirroista maalta ruuhka-Suomeen.

Soppa olisi liian uskomaton ollaakseen todellinen, ellei pääkokin sukunimi olisi Väyrynen.

Mikä kansalaispuolue sitten on? Se sanoo olevansa EU:n liittovaltiokehitystä, euroa ja Suomen sotilaallista liittoutumista vastustava todellisen alkiolaisuuden ainoa edustaja suomalaisessa politiikassa. Edellisen lisäksi pienen ihmisen, maakuntien ja hajasijoituksen asialla oleva kansanliike ei yhtään tykkää nykyisestä liian sallivaksi kokemastaan maahanmuuttopolitiikasta. Onneksi puolueen eduskuntavaaliehdokkaaksi voi tästä päivästä lukien rekisteröityä Emmanuel Macronin En Marche -liikkeestä tutulla tavalla internetissä.

Ranskan presidentin kanssa kansalaispuolueella ei sitten muuta tekemistä olekaan. Maailmassa, josta agraaripuolueet kuolevat pois ja megatrendeihin luetaan suuret ja poliittista vaikutusvaltaansa kasvattavat kaupungit, kansalaispuolue puhuu väestön ennen näkemättömistä pakkosiirroista maalta ruuhka-Suomeen.

Puheenjohtaja Kilpeläinen ei kysyttäessä tiennyt vieläkö hän on keskustan jäsen.

Kansalaispuolue on SMP:läisen pientilallisen asian 1900-luvulta digiaikaan tuova poliittinen vitsi, joka haluaa koskettaa koko kansaa, mutta ei onnistu koskettamaan edes perustajaansa Paavo Väyrystä. Vitsin taustalla on Väyrysen tarvittaessa kaikkiin ilmansuuntiin yhtä aikaa avautuva egoprojekti, johon on huijattu mukaan emopuolue keskustan haavoittamia paikallispoliitikkoja.

Puheenjohtaja Kilpeläinen ei kysyttäessä tiennyt vieläkö hän on keskustan jäsen. Jäsenmaksut hän oli mielestään liian liberaaliksi muuttuneelle keskustalle jättänyt maksamatta. Varapuheenjohtaja Kattelus osasi kertoa eteläpohjalaisten kepulaisten antaneen itselleen keskustasta potkut.

Kun kuvioon lisätään kansalaispuolueen ainoa parlamentaarikko, keskustan meppi Paavo Väyrynen, joka osallistui kuntavaaleihin KD:n listoilta, palaa pian eduskuntaan ja pyrkii kesällä pääministeripuolue keskustan johtoon, koko maaliskuussa 2016 perustettu puolue vaikuttaa yhdistysrekisteriin säilötyltä Väyrysen Paavolta.

Jossakin vaiheessa tämänkin kokonaisuuden ensi-ilta koittaa Pohjanrannan kesäteatterissa.

Kommentti: Hallitus sivuutti 10 000 ihmistä – Missä olit Juha Sipilä?

10 000 työttömien kohtelusta huolestunutta kansalaista pakkautui perjantaina Helsinkiin, tuomiokirkon, yliopiston ja valtioneuvoston linnan rajaamalle Senaatintorille. Paikalla olivat näkyvästi myös #äänityöttömälle-mielenilmauksen järjestäjä SAK sekä oppositiojohtajat SDP:stä, vasemmistoliitosta ja vihreistä.

Suomen hallitusta kansa ja sen näkemys ei kiinnostanut. Lähimpänä poliittisen vallan ydintä oli Senaatintorin keskellä seisova Venäjän keisari Aleksanteri II, joka on jo runsaat 130 vuotta ollut läsnä pelkästään pronssiin valettuna.

Erilaisten maakuntayhdistysten tilaisuuksissa ja kavereidensa firmojen kekkereissä viihtyvä pääministeri Sipilä (kesk.) ei torilla näyttäytynyt, vaikka tapahtuma sijaitsi sananmukaisesti kivenheiton päässä hänen valtioneuvoston linnan työhuoneestaan. Sipilän tavoin myös kokoomuksen valtiovarainministeri Petteri Orpo valitsi mieluummin SAK.n työvaliokunnan tapaamisen pääministerin virka-asunnon aitojen sisäpuolella Kesärannassa.

Hallituspuolueet toki olivat paikalla muutaman edustajan voimin. Torilla puhui kokoomuksen ensimmäisen kauden kansanedustaja Juhana Vartiainen, keskustan varapuheenjohtaja Katri Kulmuni sekä apupuolue sinisten puoluesihteeri Matti Torvinen.

”Olemme yhtä mieltä siitä, että erimielisyydet on ratkaistava kuuntelemalla ja keskustelemalla.”

Valtavan buuausmyrkyn keskellä esiintyneelle Vartiaiselle on annettava pisteitä. Hänellä on luultavasti yksi eduskunnan kovimmista poliittisista pokerinaamoista. Oli Vartiaisen näkemyksistä mitä mieltä tahansa kuten torilla totisesti oltiin, rohkeus on edelleen yksi klassisista hyveistä. Juha Sipilän hallituksen ministereiltä sitä on turha etsiä.

Hallituksen työvoimapolitiikka ei heijasta muitakaan platonisia hyveitä. Aktiivimalli ei ole viisas, kohtuullinen eikä oikeudenmukainen.

Ministereiden raukkamainen poisjäänti Senaatintorin mielenilmauksesta kertoo pelosta, häpeästä ja täydellisestä ylenkatseesta. Suomalaiset tuskin toivovat mitään näistä ominaisuuksista ihmisille, jotka käyttävät maan korkeinta poliittista valtaa.

Pääministeri Sipilä allekirjoitti tammikuun lopulla eduskuntapuolueiden puheenjohtajien yhteisen julkilausuman, jossa todettiin seuraavasti:

– Poliittisten näkemysten monipuolinen kirjo ja vapaus ilmaista mielipiteensä kuuluvat suomalaiseen demokratiaan. Olemme yhtä mieltä siitä, että erimielisyydet on ratkaistava kuuntelemalla ja keskustelemalla.

Valitettavasti Sipilä ei ole allekirjoituksensa mittainen.

Keskustelua aiheesta